Kesäkuun 1. päivänä 2020 presidentti Donald Trump piti Yhdysvaltojen kuvernöörien kanssa puhelinkokouksen, jossa hän käsitteli ympäri maata levittäytyneitä mielenosoituksia, jotka olivat saaneet alkunsa George Floydin kuolemasta Minneapolisissa pidätystilanteessa. Trump kritisoi osavaltioiden johtajia, joita hän syytti heikkojen toimien tekemisestä kansalaisten protesteihin poliisiväkivaltaa ja rakenteellista rasismia vastaan. Hän vaati kuvernöörejä ottamaan tiukan linjan, huudahtaen: "Teidän täytyy hallita... Teidän täytyy hallita, teidän täytyy pidättää ihmisiä, teidän täytyy tuomita heitä, ja heidän täytyy mennä vankilaan pitkiksi ajoiksi." Tämä kommentti levisi nopeasti tiedotusvälineisiin.

Keskustelun aikana Yhdysvallat oli kuitenkin vajoamassa COVID-19-pandemian voimakkaaseen otteeseen, mutta Trumpin suhtautuminen tähän terveysuhkaan oli suorastaan vastakkainen hänen reagointiin mielenosoituksiin. Trump ei puhunut siitä, kuinka kansalaisten olisi suoritettava toimia, eikä hän kehotanut kuvernöörejä seuraamaan epidemologisia ohjeita. Hän ei painottanut, että tarvittiin yhteisiä toimia taudin leviämisen hillitsemiseksi, vaikka Yhdysvalloissa oli jo sairastunut yli 2,7 miljoonaa ihmistä ja lähes 120 000 oli kuollut. Trump sen sijaan kehotti reagoimaan COVID-19:ään yksilön valintakysymyksenä ja väitti, että hänellä, maailman voimakkaimmalla johtajalla, ei ollut juurikaan roolia pandemian torjunnassa. Tässä vaiheessa Yhdysvalloissa oli maailman korkein infektioiden määrä suhteessa väestöön.

Tässä luvussa tarkastelen Trumpin vastausta COVID-19:ään, keskittyen erityisesti kielenkäyttöön, koska kommunikointi on yksi merkittävimmistä poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen vallan ilmenemismuodoista. Tarkastelen erityisesti maskien käyttöä, sillä se tarjoaa näkökulman siihen, kuinka Trumpin ja muiden republikaanien valitsema kieli voi joko kannustaa tai estää toimia ja reaktioita amerikkalaisten keskuudessa. Näen Trumpin ja hänen liittolaistensa sanat kutsuina toimettomuuteen, jotka ovat osa neoliberalia diskurssikehystä. Argumentoin, että Trump ja hänen tukijansa varastivat amerikkalaisilta kansalaisilta sille annetun vallan ja suuntautivat sen omiin poliittisiin etuihinsa, pyrkien hyödyntämään sitä vuoden 2020 presidentinvaalien kampanjoissa ja sen jälkeen. Tämä on erityinen muoto korruptiota, joka ohjaa kollektiivisen toiminnan potentiaalin väärään suuntaan.

Maskit ja kieli: Lyhyt historia

Huhtikuussa 2020, Yhdysvalloissa COVID-19-tartuntojen ensimmäisen aallon aikana, kasvomaskit nousivat poliittiseksi symboliksi, joka jakautui selvästi poliittisten ja kulttuuristen linjojen mukaan. Kevään kääntyessä kesäksi maskit alkoivat saada yhä voimakkaammin puolueellisia konnotaatioita. Aluksi kasvomaskit esitettiin yksinkertaisena ja tieteellisesti perusteltuna keinona estää viruksen leviämistä. Tieteelliset asiantuntijat, kuten Dr. Anthony Fauci ja CDC, korostivat maskien käyttöä epidemian hallitsemiseksi. Kuitenkin presidentin ja monien muiden republikaanien kieltäytyminen suositella tai jopa vaatia maskien käyttöä muokkasi maskin roolia kulttuurisesti ja poliittisesti latautuneeksi symboliksi.

Republikaanit, erityisesti Trump ja hänen liittolaisensa, kehystivät maskin käytön osaksi kulttuurista sotaa, jossa sen vastustaminen tuli symboliksi henkilökohtaiselle vapaudelle ja hallituksen ylivaltaisuuden torjumiselle. Maskin käyttö ei ollut enää vain terveyskäytäntö, vaan se muuttui merkiksi uskollisuudesta poliittiselle ideologialle. Tämä vastakkainasettelu maskien käytön ympärillä ei ollut vain kansanterveyskysymys, vaan myös ideologinen taistelu, jossa joukot jakautuivat sen mukaan, kuinka he suhtautuivat valtion ohjeistukseen ja tieteen asiantuntevuuteen.

Neoliberalismi ja sen vaikutus yhteiskunnallisiin reaktioihin

Trumpin suhtautuminen COVID-19:ään ja erityisesti hänen kieltäytymisensä edistää kollektiivisia toimia heijasti neoliberaalin ajattelutavan vaikutuksia. Neoliberalismi, joka korostaa markkinoiden vapautta ja yksilön vastuuta, asetti yksilöiden vapauden yhteiskunnan ja yhteisön hyvinvoinnin edelle. Tämä ajattelutapa oli näkyvissä myös Trumpin ja muiden konservatiivisten poliitikkojen puheissa, joissa pandemian torjuntaa käsiteltiin pikemminkin henkilökohtaisena valintana kuin yhteisenä kansallisena vastuuna. Tällöin maskien käyttö ei ollut enää yhteiskunnallisesti yhteinen ratkaisu, vaan henkilökohtainen valinta, joka jakoi kansan kahtia.

Neoliberalismin vaikutus näkyy myös siinä, kuinka Trump käytti pandemian hallintaa omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Hänen päätöksensä olla asettamatta tiukempia rajoituksia tai edistää yhteisön laajuisia toimenpiteitä voivat ymmärtää myös osana hänen suurempaa strategiaansa säilyttää poliittinen valta ja suosio. Koko pandemian ajan Trump pyrki näyttämään itsensä vahvana johtajana, joka ei antanut periksi viruksen pelolle, vaikka tämä lähestymistapa oli tuhoisa kansanterveyden kannalta.

Tärkeitä pohdintoja

On tärkeää huomioida, että maskien vastustus ei ollut vain yksittäisten henkilöiden tai poliitikkojen valinta, vaan se oli laajemman ideologisen ja kulttuurisen taistelun osa. Maskit, kuten monet muutkin terveyskäytännöt, tulivat välineiksi politiikan ja kulttuurin ilmaisemiseksi. Yhteiskunnassa, joka jakautuu yhä enemmän poliittisiin ja kulttuurisiin ryhmiin, yksinkertaiset terveysratkaisut voivat saada paljon syvempiä merkityksiä. Tämä ei ole vain terveys- eikä vain poliittinen kysymys, vaan myös kulttuurinen kysymys, joka vaikuttaa siihen, miten yhteiskunta reagoi kriisiin.

Lopuksi, on tärkeää ymmärtää, että kielenkäyttö ei ole vain väline tiedon välittämiseen, vaan se voi olla voimakas työkalu yhteiskunnallisten suuntausten ja kulttuuristen jakolinjojen muokkaamiseen. Maskien käytön vastustaminen ja pandemian kieltäminen eivät olleet vain poliittisia valintoja, vaan kielellisiä välineitä, jotka muovasivat yhteiskunnan suhtautumista kriisiin ja sen ratkaisemiseen.

Miten Donald Trumpin "shithole"-kommentit vaikuttivat igboihin ja Nigerian kahtiajakoon?

Donald Trumpin kommentti, jossa hän kutsui Nigeriassa ja muissa kehittyvissä maissa asuvia ihmisiä "shithole"-maiden kansalaisiksi, herätti laajaa huomiota ympäri maailman. Vaikka kommentti herätti monissa maissa närkästystä ja paheksuntaa, eteläisen Nigerian igbo-kansan keskuudessa se sai yllättävänlaisen vastaanoton. Trumpin sanomassa oli jotain, mikä resonoi heidän omissa kokemuksissaan – tunteessa syrjäytymisestä ja alistetusta asemasta omassa maassaan.

Trumpin suosio Etelä-Nigeriassa voidaan ymmärtää paremmin, kun tarkastellaan alueen historiaa ja nykytilaa. Igbot, jotka ovat yksi Nigerian suurimmista etnisistä ryhmistä, kokevat edelleen monia syviä vääryyksiä ja marginaalisuutta, vaikka he itse asiassa ovat monella tapaa menestyneet taloudellisesti ja sosiaalisesti. Tämä syrjäytymisen tunne juontaa juurensa pitkälle historiaan, erityisesti Biafran sodasta, joka päättyi 1970, ja sen jälkeisistä traumoista, kuten miljoonista kuolemista nälänhätään ja myöhäisistä vaurioista yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa.

Biafran sodan jälkeen igbojen kokemus on ollut jatkuva taistelu tunnustuksesta ja tasa-arvosta Nigerian muissa osissa. Vaikka etelä-Nigeria on monin paikoin taloudellisesti verrattain hyvinvoiva verrattuna maan pohjoisiin osiin, igbojen kokema marginalisaatio on säilynyt. Tämä kokemus on jatkuvasti läsnä, ja se ilmenee muun muassa siitä, että igboja ei ole ollut presidenttinä tai monissa muissa avainasemissa kuten öljyministerinä, vaikka igboilla on merkittävä rooli maan taloudessa. Tämä tilanne on voinut luoda syvän epäluottamuksen muille etnisiin ryhmiin, erityisesti pohjoisen muslimiyhteisöihin, joita monet igbojen edustajat syyttävät heidän syrjäyttämisestään.

Donald Trumpin retoriikka on saanut kannatusta igbojen keskuudessa osittain siksi, että hänen tapansa puhua "meistä vastaan heitä" ja syyttää "muita" maailman ongelmista tuntui resonoinnin paikoilleen. Trumpin tapa nähdä tietyt ryhmät, erityisesti muslimit, syyllisinä globaaleihin ongelmiin, on ollut monille igboille omakohtaisesti tärkeä. Igbot kokevat, että pohjoisen muslimiyhteisö on ollut osaltaan vastuussa heidän omasta syrjäytymisestään ja taloudellisista epäoikeudenmukaisuuksistaan. Trumpin uskomus siitä, että on olemassa "me" ja "he", tuotti lohtua monille igboille, jotka kokevat, että heidän oma ryhmänsä on jäänyt ulkopuolelle ja heidän oikeutettu asemansa on evätty.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tämä "me vastaan heitä" -logiikka ei ole yksiselitteinen, eikä se ole vain yksittäisten ryhmien välistä kilpailua. Trumpin retoriikka ei yksin selitä sitä, miksi igbojen keskuudessa on voimakas halu nähdä itsensä ulkopuolisina ja syrjäytyneinä. Se liittyy laajempiin, historiallisesti ja poliittisesti latautuneisiin jännitteisiin, jotka ovat jääneet elämään Biafran sodan jälkeen. Tämä ei ole vain kysymys siitä, että Trumpin sanomiset ovat "totta" joidenkin igbojen näkökulmasta, vaan myös siitä, miten he kokevat maailmanlaajuisen talouden ja kulttuurin vaikutukset omaan asemaansa.

Trumpin kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ja hänen korostamansa nationalistinen politiikka osuvat yhteen igbojen omien kokemusten kanssa siitä, miten heidän kansallinen ja kulttuurinen itsemääräämisoikeutensa on ollut uhattuna. Vaikka Trumpin kommentit voivat olla loukkaavia ja rasistisia monille, igbojen keskuudessa löytyy niitä, jotka tulkitsevat hänen retoriikkansa osaksi laajempaa taistelua oman kansallisen arvonsa puolesta. Tällöin huomio kiinnittyy vähemmän siihen, että Trump vähätteli Nigeriankin kaltaisia maita, ja enemmän siihen, että hän on valmis asettamaan itsensä "meidän" puolelle globaalissa taistelussa.

Tämä ilmiö ei ole rajoittunut vain Trumpiin tai hänen aikakauteensa, vaan se heijastaa monimutkaisia, syviä historiallisia ja poliittisia ristiriitoja. Igbot eivät ole ainoita, jotka kokevat syrjäytymistä maailmantalouden globalisoitumisen ja poliittisten jännitteiden vuoksi, mutta heidän suhteensa Trumpiin avaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten populistiset liikkeet voivat houkutella marginalisoituneita ryhmiä.

Mitä olisi syytä ottaa huomioon tämän ilmiön lisäksi? Yksi keskeinen näkökohta on, miten tällaiset globaalit poliittiset liikkeet voivat herättää tunteita ryhmissä, jotka kokevat, että heidän asemansa on uhattuna, mutta samalla ne voivat myös lujittaa ja syventää olemassa olevia jännitteitä, kuten niitä, jotka liittyvät etnisiin ja uskonnollisiin erimielisyyksiin. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan tarkastella, miksi ja miten populistiset liikkeet ja retoriikat voivat löytää kannatusta paikoissa, joissa itse asiassa ne saattavat heikentää moniarvoista yhteiskuntaa.

Miten sosiaalisen median postaukset ryhmitellään kriisitilanteissa ja miten upotukset vaikuttavat prosessiin?
Kuinka varmistaa tietoturva sovelluksissa ja käsitellä arkaluontoista tietoa
Miten yhdistelmä liikuntaa ja hedelmien nauttimista vaikuttaa sydän- ja verisuoniterveyteen?