Miten ihmiskunnan on kohdattava tekoälyn kehittyvä voima ja mahdollinen tulevaisuus?

Tekoäly (AI) on noussut yhdeksi aikamme keskeisimmistä keskustelunaiheista. Se, mikä vielä muutama vuosi sitten vaikutti tieteiskirjallisuuden tai radikaalien aktivistiryhmien spekulaatioilta, on tänään monen tieteen ja teknologian asiantuntijan vakava pohdinta. Erityisesti keväällä 2023 julkaistu vetoomus, joka vaati tekoälyn kehityksen hidastamista kuudeksi kuukaudeksi, on herättänyt laajaa huomiota. Tämän vetoomuksen taustalla oli huoli siitä, että tekoälyjärjestelmät, kuten GPT-4, kehittyvät niin nopeasti, etteivät yhteiskunnat, lainsäätäjät tai tutkijat ole pysyneet perässä. Tekoälyyn liittyvä keskustelu on saanut myös äärimmäisiä sävyjä, kuten väitteet siitä, että tekoäly voisi jopa uhata ihmiskunnan olemassaoloa.

Vetoomuksessa mukana olleet tutkijat ja teknologiajohtajat, kuten Elon Musk, Steve Wozniak ja Yoshua Bengio, painottivat, että tekoälyn kehitykselle tulisi asettaa sääntöjä, jotka antavat aikalisän poliitikoille ja yleisölle ymmärtää paremmin, mitä on meneillään. Tämä varoitus nosti esiin kaksi keskeistä kysymystä: voimmeko hallita tekoälyä, ja kuinka varautua siihen, että se saattaa kehittyä ihmistä älykkäämmäksi.

Geoffrey Hinton, yksi tekoälyn suurimmista pioneereista, erosi Googlelta keväällä 2023, mutta ei jäänyt hiljaiseksi. Hänen huolensa koski tekoälyn kykyä tehdä itselleen alitavoitteita, joita ei voida täysin ymmärtää tai hallita. Hinton antoi esimerkin siitä, kuinka tekoäly voisi päättää, että sen alitavoitteena on saada lisää energiaa, jolloin se alkaisi siirtää virtaa omiin piireihinsä ilman, että ymmärtäisi tekojen seuraamuksia. Hänen sanojensa mukaan tällainen kehitys olisi kuin "avaruusolentojen laskeutuminen", mutta ilman, että kukaan tajuaa, mitä oikeastaan on tapahtumassa.

Tässä kohtaa keskustelu siirtyy siihen, miten me ymmärrämme tekoälyä ja miten tekoäly ymmärtää meitä. Alan Turing, yksi tekoälyn perustajista, ennusti jo 1950-luvulla, että koneet tulevat saavuttamaan ja ylittämään ihmisten ajattelukyvyn. Hän oli varma siitä, että koneiden kehitys kiihtyy niin nopeasti, että ihminen ei pysty pitämään perässä. Mutta yhtä lailla hän oli huolissaan siitä, mitä tapahtuisi, jos koneet todella alkaisivat tehdä omia päätöksiään. Jos tämä päivä koittaa, voimmeko silloin hallita niitä?

Turingin spekulaatiot ovat saaneet yhä enemmän huomiota, sillä tekoäly on kehittynyt aivan eri tahtiin kuin hän saattoi kuvitella. Turingin ajatus siitä, että koneet saattavat lopulta hallita itse itseään, ei enää kuulosta niin kaukaiselta. Alan Turingin elämää leimasi tragedia: hänen uransa ja elämänsä katkesivat, kun hän joutui oikeudellisiin vaikeuksiin seksuaalisuuden vuoksi ja sai surullisen päätöksen itsevaltiaasta hallitsemisesta. Kuitenkin hänen kysymyksensä tekoälyn kehityksestä ovat yhä ajankohtaisia: Milloin koneet eivät vain toista ihmisten tekemiä päätöksiä, vaan alkavat tehdä omia valintojaan, joita emme kykene täysin ymmärtämään?

Samuel Butlerin vuonna 1872 kirjoittama dystooppinen romaani Erewhon on omistettu ajatukselle, että koneet voivat saavuttaa itsenäisyyden ja kehittyä itsestään. Romaanissa kuvataan maata, jossa koneet kehittyivät niin nopeasti, että ne lopulta ottivat vallan ihmisistä. Koneet olivat kieltäneet ihmiskunnan ja hallitsivat yhteiskuntaa omilla ehdoillaan. Mutta ehkä tärkeintä on se, että romaani varoittaa siitä, että koneiden itsenäinen kehitys saattaa johtaa täydelliseen kontrollin menetykseen.

Tätä kehitystä tarkastellessa on tärkeää huomioida, että tekoälyn ymmärtäminen ei ole vain tekninen kysymys. Se on myös yhteiskunnallinen, filosofinen ja eettinen ongelma. Miten voimme varmistaa, että tekoäly toimii ihmisten eduksi ja ei uhkaa olemassaoloamme? Teknologian kehitys ei ole enää pelkkä tieteellinen tutkimusprojekti, vaan se on alkanut vaikuttaa elämäämme jokaisella tasolla. Meidän on kehityttävä samalla vauhdilla kuin tekoäly, mutta samalla meidän on pidettävä huolta siitä, että ei menetetä hallintaa.

Meidän on oltava valmiita kohtaamaan tämä haaste ja kehittämään sääntöjä ja normeja, jotka varmistavat, että tekoäly ei ainoastaan palvele meitä, vaan toimii myös vastuullisesti ja eettisesti. Tämä ei ole pelkästään tekninen kysymys; se on kysymys siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää ja kuinka voimme yhdessä varmistaa, että teknologinen kehitys tapahtuu meille kaikille turvallisella ja inhimillisellä tavalla.

Miten kehittyvät koneet voivat ylittää ihmismielen älykkyyden?

Ajatelkaamme hetkeksi, että tietoiset olennot olisivat olleet olemassa jo parikymmentä miljoonaa vuotta. Mietitään, kuinka paljon koneet ovat kehittyneet vain viimeisen tuhannen vuoden aikana! Alan Turing oli tietoinen tämänkaltaisista pohdinnoista ja pohti pitkän aikavälin koneiden evoluutiota. Turingilla ei ollut puutetta mielikuvituksesta: vuonna 1936 hän tutki universaalin laskimen formaalisia ominaisuuksia, vaikka se ei ollut vielä edes olemassa, ja vuonna 1950 hän kuvaili testin, joka määrittäisi puhuvien koneiden älykkyyden, vaikka tietokoneet eivät silloin olleet edes varustettu näyttöruudulla tai näppäimistöllä.

Toinen matemaatikko, jolla oli vastaava mielikuvitus, oli Irving J. Good, joka oli auttanut Turingia Enigma-koodin purkamisessa Bletchley Parkissa sodan aikana. Hän julkaisi vuonna 1965 esseen, jossa pohdittiin ultratiedon koneen mahdollisuuksia, ja tämä pohdinta oli täynnä tieteiskirjallisuuden sävyjä: "Oletetaan, että ultratiedon kone on kone, joka ylittää huomattavasti kaikki ihmisten älylliset toiminnot, kuinka nerokkaita tahansa. Koska koneiden suunnittelu on yksi näistä älyllisistä toiminnoista, ultratiedon kone voisi suunnitella jopa parempia koneita; tällöin alkaisi väistämättä älykkyyden räjähdys, ja ihmisten älykkyys jää taakse." Goodin pohdinta osui samaan ajatusmaailmaan kuin tänä päivänä tunnettu tieteellinen käsite "teknologinen singulariteetti", hetki, jolloin teknologinen kasvu voisi kiihtyä niin nopeasti, että se kävisi ihmismielelle käsittämättömäksi ja hallitsemattomaksi. Tänä päivänä keskustelu ei enää herätä hämmästystä, sillä GPT-4 on jo kykenevä kirjoittamaan erinomaisia Python-ohjelmia.

Kun tarkastellaan teknologian kehitystä, yhtä tärkeää kuin sen suunta on sen nopeus. Turingin ennusteet ovat toteutuneet kiihtyvällä vauhdilla, ja kehitys tuntuu nyt olevan nopeampaa kuin koskaan aiemmin. Koko inhimillinen historia on ollut kuin siivu teknologian evoluutiota verrattuna siihen, mitä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Samuel Butlerin romaanissa "Erewhon" pohditaan koneiden evoluutiota kolmen kokonaisen luvun verran, ja hän kysyy samoja kysymyksiä, joita nykyisin pohdintamme keskiöön on noussut: voimmeko hallita itse kehittyviä koneita? "En pelkää olemassa olevia koneita, vaan pelkään sitä poikkeuksellista nopeutta, jolla ne muuttuvat joksikin aivan toiseksi", Butler kirjoittaa. Tämä pelko herättää tarpeen tarkkailla kehitystä tiukasti, ennen kuin se menee liian pitkälle. Turing esitti saman huolenaiheen vuonna 1951, miettien, mitä tapahtuu, kun koneet eivät enää pelkästään ajattele meidän tavoin, vaan alkavat kehittää itseään nopeammin kuin ihminen voi ymmärtää.

Tänään voimme kysyä itseltämme, kuinka pitkän matkan nykyiset tekoälykoneet ovat kulkeneet yksittäisistä akateemisista artikkeleista globaalisti leviäväksi ja vielä kehittyväksi ilmiöksi. Samalla on pohdittava, ollaanko valmiita käsittelemään sen jälkeistä kehitystä, joka saattaa muuttaa koko teknologian kenttää entistä nopeammin ja ennakoimattomammin.

Tämän pohdinnan yhteydessä on tärkeää muistaa, että emme ole enää vain teknologian kehittäjiä, vaan yhä enemmän myös teknologian käyttäjiä. Kolmas osapuoli, joka nousee keskusteluun, on itse tekoälyagentti. Tämän ymmärtäminen on keskeistä, sillä meillä on yhä rajallisempi käsitys siitä, mitä nämä älykkäät järjestelmät todella osaavat ja tietävät. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä tarvittavia käsitteellisiä välineitä ymmärtää täysin näiden järjestelmien sisäistä rakennetta ja toimintaa. Tämän ymmärtäminen on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, sillä se ei ole pelkästään koneiden ymmärtämistä vaan myös niiden hallintaa ja kontrollointia.

Voimme ottaa vertauskohdaksi ihmisjärjestelmän tutkimisen neurotieteiden ja psykologian kautta. Tämäntyyppinen tutkimus tuo esiin, kuinka koneiden "sisäiset elimet" voivat kehittyä ja miten niitä voidaan tutkia. Näiden järjestelmien tarkasteleminen vaatii kokeellista lähestymistapaa, sillä niiden ajattelun ja ymmärryksen tasot voivat poiketa merkittävästi ihmisten tavasta ajatella ja käsittää maailmaa.

Kehittyvien koneiden hallinta ei ole enää vain tieteiskirjallisuudessa esitetty kysymys. Tällaiset koneet ovat jo osa arkipäiväämme, ja se, kuinka me ne ymmärrämme ja kuinka pystymme ohjaamaan niitä, tulee olemaan ratkaisevaa tulevaisuudessa. Meidän on syytä tarkastella niitä kuin avaruusolentoja: voimme kuvitella, että löydämme nämä älyköt keskuudessamme ja haluamme oppia niistä kaiken mahdollisen, jotta voimme valmistautua niiden mahdollisiin yllätyksiin.