Miksi oikeus ja lainsäädäntö voivat olla pelinappuloita henkilökohtaisessa ja liiketoiminnallisessa valtapelissä?

Jos olet kaunis nainen ja tulet liian lähelle häntä, voi olla syytä varoa takapuolesi, rintojasi tai muita piirteitä, jotka voisivat herättää hänen kiinnostuksensa… Jos sitten yrität haastaa hänet oikeuteen seksuaalisesta ahdistelusta, hän tulee mustamaalaamaan sinut tai kiistämään koko tapahtuman. Jos hän asuu tai liiketoimintaa harjoitetaan tietyssä paikassa, hän saattaa haastaa paikallishallinnon tai valtion verojen alentamisesta, tai jopa kansallisvaltioita, kuten hän teki Skotlannin kanssa. Jos olet intiaaniheimo, jolla on oikeus ylläpitää uhkapelikasinoa lain mukaan, hän saattaa kohdistaa epäilykset perimästäsi ja väittää, että et näytä intiaanilta. Jos ostat hänen joukkovelkakirjalainojaan, velka voi mennä konkurssiin, kun hän hakee maksukyvyttömyyttä. Jos menee naimisiin hänen kanssaan, varmista, että käytät itsenäistä lakimiestä ja laadit vesitiiviin avioehdon, joka takaa sinulle runsaasti rahaa, kun hän tyytymättömänä erikseen päättää erota tai pettää ja sanoo: "Sinut on irtisanottu." Jos eroat hänestä, hän ei päästä irti, vaan saattaa haastaa sinut oikeuteen vielä vuosia virallisen avioeron jälkeen. Jos hän vie sinut sänkyyn, hän yrittää ostaa hiljaisuutesi kuusinumeroisilla salaisilla maksusummilla, jotka maksetaan langattomalla siirrolla ulkomaalaiselta tililtä, joka on rekisteröity kuoreksi LLC:lle. Jos haastat hänet oikeuteen, vastaesitys vahingonkorvauksista, jotka ylittävät omaisuutesi arvon, on lähes väistämätöntä.

Oikeusprosessit ovat olleet merkittävä osa Trumpin elämää. Näitä prosesseja, joita voidaan kutsua hänen "suosituimmiksi oikeusjutuikseen", ovat muun muassa Trump vs. Yhdysvaltain oikeusministeriö (1973), Trump vs. Keskuspuiston eteläpuolen vuokralaiset (1983), Trump vs. NFL (1986), Trump vs. Marvin Roffman (1990), Trump vs. Palm Beachin piirikunta (1992) ja monia muita. Näiden lisäksi hän on ollut osallisena useissa tuomioistuinprosesseissa Facebookin, Googlen, YouTuben ja Twitterin kanssa, jossa hän syytti näitä yksityisiä yrityksiä ensimmäisen lisäyksen, eli sananvapauden, loukkaamisesta.

Kun Trump käytti lainkäyttöä osana omaa liiketoimintastrategiaansa ja henkilökohtaista etuaan, oikeusjuttuja ei käyty vain liiketoimintakiistojen ratkaisemiseksi. Oikeusprosesseista tuli osa valtapelissä käytettyjä keinoja, joiden tarkoituksena oli hallita vastustajia ja manipuloida yleistä mielipidettä. Hänen lainsäädännön hyväksikäyttönsä ei rajoittunut ainoastaan liiketoimintaan ja urheiluun, vaan myös politiikkaan ja julkiseen keskusteluun.

Trumpin tapauksessa oikeusprosessit eivät aina olleet pelkästään oikeudellisia; ne olivat myös keinoja, joilla hän halusi säilyttää valta-asemansa ja kykeni vaikuttamaan omien etujensa mukaisesti. Samalla oikeusprosessit muuttuvat välineiksi, jotka voivat heikentää oikeusjärjestelmän uskottavuutta, kun niitä käytetään tarkoituksellisesti oikeudenmukaisuuden sijaan henkilökohtaisiin etuihin.

Mikä tekee Trumpin perheestä järjestäytyneen rikollisuuden perheen?

Yli viiden vuosikymmenen rikollisen uran perusteella sopivin nimitys on rättikuvaaja (racketeer). Kun ihmiset ajattelevat rättikuvaajia, ensimmäisenä mieleen tulee Al Capone, sen jälkeen Bugsy Siegel ja Sam Giancana – mutta harvemmin 45. Yhdysvaltain presidentti, "Teflon Don". Kun puhutaan rättikuvaajaperheistä, useimmat muistavat Genovesen, Gambinon ja Lucchesen perheet, mutta harvat yhdistävät tämän Trumpin perheeseen – vaikka heidän pitäisi. Tämä liittyy osittain järjestäytyneen rikollisuuden kehitykseen ja osittain RICO-lakiin, joka perinteisesti on kohdistunut valtion, yritys- ja poliittisiin rikollisiin vain rajoitetusti.

RICO-lain alle kuuluu 35 erilaista rikosta tai "laitonta järjestelyä", mutta laki on pääasiassa suunnattu perinteisille rikollisperheille, jotka ovat rikastuneet suojelurahastuksilla, vedonlyönnillä tai huumerikollisuudella. Kaikki "rättikuviot" eivät välttämättä sisällä kiristystä, petosta tai pakottamista, mutta useimmat kyllä. Lisäksi monet moraalirikokset ovat olleet osa mustan pörssin tai pimeän talouden toimintaa, jolloin niistä saadut tulot ovat olleet osittain verotuksen ulkopuolella. Rikolliset ovat usein naamioineet rahavirtojaan laillisten yritysten, kuten baarien, ravintoloiden, hotellien tai pesuloiden kautta.

Entisen presidentin tapauksessa hänen neljän vuoden aikana pyörineet laittomat järjestelynsä sijoittuivat TI-hotelliin lähellä Valkoista taloa. Näihin kuuluivat kiertotiet ulkomaanemoluments-klausan (Foreign Emoluments Clause) kiertämiseksi, ulkomaiset ja kotimaiset "pay to play" -järjestelmät sekä laajamittainen demokratian vastainen varainhankinta. Näitä voisi kutsua laillisiksi rättikuvioksi, kuten Trump itse asian ilmaisi: "Toistaiseksi kaikki nämä huijaukset ovat laillisia, ja vaikka eivät olisikaan, ne ovat laillisia siihen asti, että ne eivät ole – cha-ching, cha-ching!"

Näiden epäselvyyksien takana on pyrkimys pitää hotelli pinnalla ja välttää konkurssi. Trump Organisaatio joutui pumppaamaan 24 miljoonaa dollaria hotellin toimintaan ja sai myös Deutsche Bankilta lainaa, joka viivästytti yli 170 miljoonan dollarin henkilökohtaisesti taattujen lainojen takaisinmaksua. Hotellin myyntiyritykset ovat kerta toisensa jälkeen kariutuneet, mutta loppuvuodesta 2021 myynti-ilmoitettiin tapahtuneeksi 300 miljoonan dollarin voitolla.

Viime vuosina termi rättikuvaaja on laajentunut koskemaan myös valkokaulusrikollisia. Vuonna 2019 useita varakkaita vanhempia syytettiin postipetoksesta ja rehellisten palveluiden petoksesta osana laajaa yliopistojen hyväksymisskandaalia, jossa valmentajat ja järjestäjät syyllistyivät lahjontaan ja huijaamiseen. Tämä osoittaa, että rättikuvaus tarkoittaa mitä tahansa jatkuvaa tai toistuvaa laitonta toimintaa, joka muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta.

Donald Trumpin monien laittomien järjestelyjen kirjava kirjo kattaisi veronkierron, lahjonnan, varkaudet, kavallukset, petokset, oikeudenkäynnin estämisen, rahanpesun, konkurssihuijaukset, arvopaperipetokset, sähköisen viestinnän petokset ja jopa terrorismin rikokset. Tämä kuvaa Trumpia epäluotettavana liikemiehenä, epäeettisenä tiedonvälittäjänä ja korruptoituneena poliitikkona.

On tärkeää ymmärtää, että järjestäytynyt rikollisuus on laajentunut kattamaan myös poliittiset ja yrityselämän rikolliset, joiden toiminta on usein naamioitua ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyä. Näiden toimijoiden vaikutusvalta ja rikollisuuden vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin perinteisten rikollisperheiden toiminta, mikä tekee heidän tunnistamisestaan ja rankaisemisestaan erityisen haastavaa.

Miten Trumpin nousu vallankahvaan muutti Yhdysvaltojen poliittista maisemaa ja sosiaalista dynamiikkaa?

Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016 oli monella tapaa politiikan poikkeustapaus, mutta se ei ollut sattuma. Kyseessä oli vuosikymmeniä kestäneen kehityksen ja yhteiskunnallisten muutosten huipentuma. Taustalla oli pitkä prosessi, jossa Yhdysvaltojen poliittinen ja taloudellinen maisema muuttui radikaalisti, ja valta siirtyi uusille, usein radikaaleille liikkeille. Trumpin valinta ei ollut vain vastareaktio Hillary Clintonin ehdokkuudelle tai poliittinen häiriötekijä, vaan se oli seuraus laajemmasta oikeistopopulistien liikkeen noususta ja niiden vaikutuksesta poliittisiin puolueisiin.

Trumpin nousun voidaan jäljittää ajanjaksoon, jolloin Yhdysvalloissa liberalistinen poliittinen talousjärjestelmä alkoi kohdata vastarintaa. Tämä vastarinta sai alkunsa suurten yritysten, toimitusjohtajien, uskonnollisten ääriliikkeiden ja oikeistopoliitikkojen yhteistyöstä, joka pyrki muuttamaan 1930-luvun suurten Wall Streetin romahduksen jälkeen syntyneiden New Deal -politiikkojen suuntaviivoja. Nämä politiikat olivat auttaneet luomaan kasvavaa keskiluokkaa Yhdysvalloissa, vaikka rotusyrjintä oli pitkään estänyt monia ryhmiä pääsemästä osaksi tätä vauraampaa yhteiskuntaluokkaa.

1980-luvun ja 1990-luvun liikehdintä oli osittain reaktio kansalaisoikeusliikkeiden edistysaskeliin, ja siihen liittyi neoliberalistinen ajattelutapa sekä konservatiiviset talous- ja sosiaalipoliittiset linjaukset. "Valkoisen miehen" vallan palauttaminen oli monelle liikkeelle tärkeä päämäärä. Tätä taustaa vasten Trumpin nousu vuonna 2016 ei ollut vain poliittinen onnenkantamoinen, vaan se oli oikeistolaisten liikkeiden voimakas ja pitkään valmisteltu hyökkäys liberalistista poliittista taloutta vastaan.

Neljä vuotta Trumpin presidenttikauden jälkeen Yhdysvalloissa oli noussut valtaisa autoritaarinen liikehdintä, joka oli saanut tuen laajalta joukolta kansanvaltaisia instituutioita vastustavia republikaanien puolueen jäseniä. Yhdysvallat oli jälleen kerran ajautunut tilanteeseen, jossa kansalaisvapaudet ja -oikeudet joutuivat kyseenalaistetuiksi. Viimeistään tammikuussa 2021 Capitol-kapinassa paljastui, kuinka syvälle yhteiskunnalliset jännitteet olivat juurtuneet. Tällöin perinteinen etelävaltojen konfederatiivinen perintö nousi uudelleen esiin – muistuttaen siitä, kuinka Yhdysvalloissa menneisyys elää edelleen nykypäivässä.

Valkoisten ylivallan puolustajat eivät ainoastaan vastustaneet Barack Obaman presidenttikautta, vaan pyrkivät myös romuttamaan monikulttuurisen demokratian pohjan ja perustuslailliset oikeudet. Tämä liike eteni niin pitkälle, että vuonna 2016 he saivat haltuunsa liittovaltion hallinnon. Lain ja järjestyksen vaatimusten lisäksi keskiössä oli myös monien vähemmistöryhmien äänioikeuden rajoittaminen ja uskontoon perustuva syrjintä.

Trumpin valinta oli siis lopulta seurausta pitkään kyteneestä kulttuuritaistelusta ja poliittisesta kamppailusta, jossa etuoikeutettujen valkoisten konservatiivien nousu oli saanut tukea äärioikeiston sosiaalisista liikkeistä. Sen myötä syntyi uusi erottelu – Trumpin ja hänen kannattajiensa keskuudessa vallitsi syvällinen ja raivokas antipatia demokratiaa ja monikulttuurisuutta kohtaan. Tällä hetkellä, kun Yhdysvalloissa elämme 2020-luvulla, on selvää, että poliittinen ja kulttuurinen polarisaatio on kiihtynyt entisestään. Republikaanien ja demokraattien välinen vihamielisyys ei ole enää vain puolueiden välistä kilpailua, vaan se on saanut merkittävän kulttuurisen ulottuvuuden, jossa ryhmien välinen viholliskuva ja erottelu ovat syventyneet.

Tämä kehitys ei rajoitu vain Trumpin kannattajiin, vaan se on levinnyt laajemmin koko Yhdysvaltoihin. Politiikan polarisaatio ei enää koske vain poliittisia näkemyksiä, vaan siihen liittyy myös syvällisiä identiteetti- ja arvokysymyksiä, jotka määrittelevät kansalaisia ja heidän suhtautumistaan yhteiskunnassa vallitseviin normeihin. Tämän vuoksi on tärkeää, että Yhdysvalloissa jatketaan keskustelua yhteiskunnan tulevaisuudesta ja siitä, kuinka haasteet voidaan kohdata ilman, että yhteiskunta jakautuu yhä syvemmiksi vihamielisiksi ryhmiksi.