Miksi Jeb Bush ei onnistunut 2016 presidentinvaaleissa?

Jeb Bush oli monille näyttänyt olevan lähes ihanteellinen presidenttiehdokas Yhdysvalloissa. Hän oli toiminut Floridan kuvernöörinä kahdella kaudella, onnistunut liikuttamaan politiikkaa konservatiiviseen suuntaan ja ollut puolueensa tunnettu hahmo. Hänen vaimonsa Columba oli syntynyt Meksikossa, ja Jeb puhui sujuvaa espanjaa, mikä antoi hänelle mahdollisuuden tavoittaa latinalaisamerikkalaisia äänestäjiä. Koko hänen perheensä oli ollut vahvasti mukana Yhdysvaltain politiikassa; isä, George H. W. Bush, oli toiminut presidenttinä, ja veljensä, George W. Bush, oli ollut presidentti ennen häntä. Bushin perheellä oli pitkät juuret, ja se oli ollut osa Yhdysvaltain poliittista eliittiä vuosikymmeniä.

Bush kohtasi myös suuria haasteita sisäisessä puolueessa. Hänen ehdokkuutensa oli uhattuna muiden "establishment" -ehdokasrivien, kuten Floridan senaattori Marco Rubion, toimesta. Rubio oli nuori ja karismaattinen, ja hänen tarinansa kuvasi amerikkalaista unelmaa, erityisesti latinalaisamerikkalaiselle väestölle. Rubio oli myös vaikuttanut republikaanien politiikassa ja voittanut vaalit, mutta hänen osallistumisensa maahanmuuttopolitiikkaan ei ollut saanut kaikkia konservatiivisia aktivisteja puolelleen. Hänen julkiset esiintymisensä eivät olleet ongelmattomia, kuten muistamme vedenjuonnin yhteydessä presidentti Obaman tilaisuudessa, joka herätti naurua ja pilkkaa.

Jeb Bushin kamppailu asemaansa oli myös osittain seurausta siitä, että hänellä oli paljon kilpailijoita, jotka tavoittelivat samoja äänestäjiä. Mukaan mahtui myös Chris Christie, New Jerseyn kuvernööri, jonka julkinen kuva oli paljon ronskimpi ja suorapuheisempi kuin Jeb Bushin. Christie oli itse asiassa ollut mukana vaaleissa 2012 ja tullut tunnetuksi poliittisista yhteenotoistaan, mutta hänen maineensa sai kolauksen, kun paljastui, että hänen tiiminsä oli manipuloinut liikennettä New Jerseyssä poliittisista syistä.

Bushin kamppailu nousi yhä suuremmaksi, kun joukkoon tuli myös muita kandidaatteja. Ohio kuvernööri John Kasich, joka oli myös itse ollut presidenttiehdokkaana vuonna 2000, oli saanut huomiota konservatiivisessa liikkeessä, mutta hänen taipumuksensa poiketa puolueensa linjasta, kuten Medicaidin laajentaminen Ohioon, oli herättänyt vastarintaa. Wisconsin kuvernööri Scott Walker oli saanut paljon tukea Tea Party -liikkeeltä, mutta myös hänellä oli vastustajia omassa puolueessaan. Kaikkien näiden kesken Jeb Bushin oli vaikea erottautua selkeästi ja tehdä itsestään selkeää voittajaa.

Muut ehdokkaat, kuten Texasin senaattori Ted Cruz ja entinen Arkansasin kuvernööri Mike Huckabee, kampanjoivat voimakkaasti konservatiivisten arvojen ympärillä ja toivat esiin yhteiskunnallisia kysymyksiä, mutta eivät kyenneet voittamaan puolueensa sisäistä tukea.

Jeb Bushin kampanjan epäonnistuminen korostaa nykyisen poliittisen ilmapiirin muutoksia. Poliittiset dynastiat ja perinteiset ehdokkaat, jotka olivat ennen olleet lähes takuuvarmoja voittajia, joutuivat kilpailemaan uudenlaisten, usein vähemmän poliittisesti kokeneiden ehdokkaiden kanssa. Tämä ei tarkoita, etteikö perinteinen kokemus ja tausta olisi edelleen arvokasta, mutta 2016 vuoden vaalit osoittivat, kuinka suuret muutokset voivat vaikuttaa poliittisiin dynastioihin ja puolueen tulevaisuuteen.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka Jeb Bushilla oli monet perinteiset edellytykset voittaa, poliittisen kentän muutos ja kansan yhä syvenevä turhautuminen vakiintuneisiin politiikan piireihin tekivät hänestä haavoittuvan. Hänen kilpailijoidensa, kuten Trumpin, esiintyminen enemmän "ulkopuolelta" toi esiin suuren eron, joka oli syntynyt perinteisen poliittisen järjestelmän ja populismin välillä. Se, miten perinteiset puolueet reagoivat tähän muutokseen, oli avainasemassa niin Bushin kuin muidenkin puolueen sisäisten ehdokkaiden epäonnistumisessa.

Miten Trumpin valinta vaikutti New Hampshiren politiikkaan ja miksi se oli tärkeää?

Vuonna 2017 ja 2018 New Hampshiren poliittinen maisema koki merkittäviä muutoksia, kun osavaltio oli ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen saanut yhtenäisen hallinnan republikaanien käsiin. Donald Trumpin valinta presidentiksi sai aikaan uudenlaisen poliittisen herätyksen, joka lisäsi demokraattisen aktivismin voimaa ja johti demokraattien voittoihin erityis- ja paikallisvaaleissa. Vaikka republikaanit hallitsivat osavaltiota suurimmaksi osaksi, Trumpin valinta ja sen jälkeinen aikakausi muovasivat New Hampshiren poliittista kenttää syvällisesti.

Kun Trump astui Valkoiseen taloon tammikuussa 2017, republikaanit olivat saaneet täydellisen hallinnan kongressissa ja presidentinvirassa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Tämä mahdollisti Trumpille ja hänen puolueelleen nopean etenemisen keskeisissä politiikassa, kuten maahanmuutossa, veroalennuksissa, Affordable Care Actin (Obamacare) kumoamisessa ja sääntelyn vähentämisessä. Heti Trumpin virkaanastujaispäivän jälkeen, tammikuun 21. päivä, miljoonat protestoijat marssivat ympäri Yhdysvaltoja vastustaen hänen politiikkaansa ja hallintoaan. Tämä protestimassa oli yksi historian suurimmista mielenosoituksista, ja sen symbolina olivat käsintehdyt vaaleanpunaiset hatut, jotka muistuttivat Trumpin seksistisiä kommentteja Access Hollywood -videoilta.

Vaikka Trumpin ja hänen tukijoidensa politiikkaa vastustettiin laajasti, New Hampshire ei ollut pelkästään vastarinnan paikka. Republikaanit, erityisesti osavaltion kuvernööri Chris Sununu, näkivät tilaisuuden edistää pitkään odotettuja konservatiivisia tavoitteitaan. Sununu, joka oli osavaltion ainoa republikaanivoitto 2018 vuoden vaaleissa, onnistui pitämään hallintonsa kasassa huolimatta siitä, että demokraatit saivat valtaansa osavaltion lainsäätäjän ja toimeenpanevan neuvoston. Tämä ristiriita korosti osavaltion poliittisen kentän kahtiajakoa ja sen vaikeutta löytää yhteistä säveltä.

Vaaleja seuraavat vuodet toivat esiin uudenlaisen polarisaation. Trumpin valinta oli katalyytti, joka ei ainoastaan muokannut republikaanien politiikkaa, mutta myös synnytti laajempaa kansalaistoimintaa ja poliittista osallistumista, joka heijastui eri puolueiden strategioihin ja äänestäjäkäyttäytymiseen. Tämä jakautuminen oli erityisen ilmeistä New Hampshiressa, jossa pienet, mutta merkittävät poliittiset liikkeet alkoivat voimistua. Paikalliset ja valtakunnalliset tapahtumat vaikuttivat suoraan siihen, kuinka äänestäjät suhtautuivat perinteisiin puolueisiin ja heidän kykyynsä vastata kansan tarpeisiin.

Trumpin aikakauden poliittinen ilmapiiri New Hampshiressa nosti esiin sen, kuinka tärkeää on ymmärtää kansalaisten voimakas reaktio, joka voi nousta muinaista tyyneyttä vastaan. New Hampshire, joka tunnetaan monesti tasapainoisista ja maltillisista asenteistaan, ei ollut immuuni tämän aikakauden polarisaatiolle ja sen vaikutuksille.

Lisäksi on tärkeää huomata, että vaikka osavaltio oli pitkään ollut tunnettu sen "swing" -luonteestaan ja kyvystään liikkua kummankin suuren puolueen välillä, Trumpin valinta osavaltiossa lisäsi konservatiivisia voimia ja samanaikaisesti herätti voimakkaan vastarinnan. Tämä kehitys korosti, kuinka politiikka voi muuttua ennakoimattomasti, ja miten yksittäiset vaalit voivat muokata osavaltion tulevaisuutta pitkällä aikavälillä. Politiikka ei ole vain pelkkä valta, vaan myös kulttuurinen ja yhteiskunnallinen voima, joka ohjaa äänestäjien tunteita, asenteita ja valintoja.

Miten Trumpin vaalitulos vaikutti New Hampshiren poliittiseen kenttään 2017–2018?

Trumpin vaalitulos herätti toiveita eri puolueiden toimijoissa ympäri Yhdysvaltoja, mutta erityisesti New Hampshiressa, jossa Demokraatit alkoivat nähdä mahdollisuuksia kääntää valtiolliset ja alueelliset vaalit itselleen. Ensimmäinen erityisvaali, jossa Demokraatit onnistuivat nappaamaan paikan, joka aiemmin kuului republikaaneille, käytiin New Hampshiressa toukokuussa 2017, kun Edie Desmarais voitti ensimmäisenä demokraattina yli vuosisadan tauon jälkeen Wolfboron alueella. Tämä voitto oli ensimmäinen merkki siitä, että Trumpin vaalitulos voisi todella muuttaa valtakunnan poliittista kenttää.

Vuoteen 2018 mennessä Demokraatit olivat voittaneet yhdeksän yksitoista erityisvaalista, ja samaa innostusta seurattiin myös kunnallisvaaleissa, joissa Joyce Craig voitti Manchesterin pormestarikisan. Tämä herätti huolestuneisuutta republikaaneissa, jotka olivat toivoneet Trumpin tiukasti kilpailevan voiton luovan uuden aikakauden republikaanihallinnolle osavaltiossa. Demokraateille nämä vaalivoitot antoivat vahvistusta sille, että Trumpin vaalien jälkeinen aktivoituminen ja järjestäytyminen toisi tuloksia vaaleissa.

New Hampshiressa Demokraatit ymmärsivät tämän ja aloittivat kattavan ehdokashankinnan jo vuoden 2018 alussa. He pyrkivät saamaan mahdollisimman monta ehdokasta kilpailuun, ja ennätykselliset 388 ehdokasta asettuivat ehdolle osavaltion alahuoneen 400 paikasta. Tämän lisäksi huomattiin, että Demokraattinen ehdokaskenttä oli entistä monipuolisempi ja aktiivisempi Trumpin aikakauden myötä: 179 naista asettui ehdolle, ja 147 heistä oli ensimmäistä kertaa mukana politiikassa. Tämä nuorekas ja erilainen ehdokaskenttä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka Trumpin kausi oli herättänyt täysin uudenlaista poliittista intoa.

Demokraatit myös käynnistivät suuren ja hyvin rahoitetun koordinoidun kampanjan. Heidän kenttähenkilökuntansa oli suuri, ja mukana oli tuhansia vapaaehtoisia. Kampanjan mittakaava oli jopa enemmän presidentinvaalien tyyppinen kuin perinteinen midterm-kampanja. Republikaanit sen sijaan joutuivat kamppailemaan useiden ongelmien kanssa, kuten johdon puutteella ja taloudellisilla vaikeuksilla. Trumpin suosio oli myös heikko osavaltiossa koko hänen presidenttikautensa ajan, mikä lisäsi demokraattien innostusta ja rahoitusta, mutta toi haastetta republikaanien kamppailuun.

Kun 2018 vaalit saatiin päätökseen, Demokraatit olivat voittaneet enemmistön molemmissa osavaltion lainsäätävän elimen kamareissa sekä osavaltion toimeenpanevassa neuvostossa. He saivat alahuoneessa 234 paikkaa 400:sta, eli lähes 60 lisää edellisiin vaaleihin verrattuna. Samoin he voittivat viisi paikkaa osavaltion senaatissa, jolloin he saavuttivat enemmistön ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Tämä oli erityisen merkittävää, koska republikaanit olivat piirtäneet osavaltion senaatin vaalipiirit vuosikymmenien ajan suojellakseen omaa enemmistöään.

Demokraattien voitoista erityisesti New Hampshiren osavaltion lainsäätäjän alahuoneessa tuli alueita, joissa Trump oli voittanut vain hieman yli 50 prosentin osuudella 2016 vaaleissa. Toisaalta, siellä missä Trumpin tuki oli heikompi, Demokraatit saivat merkittäviä voittoja. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että Trumpin epäsuosio oli merkittävä tekijä midterm-vaalien tuloksessa: siellä, missä Trumpin tuki oli ollut heikkoa, Demokraatit menestyivät.

Uutena ja mielenkiintoisena ilmiönä voidaan mainita, että vaaleissa valittiin myös ensimmäisiä transsukupuolisia lainsäätäjiä, Gerri Cannon ja Lisa Bunker, sekä muita historiallisia henkilöitä, kuten Cassandra Levesque, joka tuli valituksi yhdeksi osavaltion nuorimmista lainsäätäjistä.

Tämä vaalivuosi osoitti, että Trumpin aikakauden poliittinen järjestelmä voi synnyttää voimakkaan reaktion ja liikkeen, joka ei jää pelkästään vaaleihin, vaan se muokkaa myös poliittisten kenttien tulevaisuutta.

Miten New Hampshirein esivaalit vaikuttavat Yhdysvaltain presidentinvaaleihin?

New Hampshirein esivaalit ovat olleet keskeinen osa Yhdysvaltain presidentinvaalien prosessia jo vuosikymmenien ajan. Tämän pienen osavaltion varhainen rooli puolueiden ehdokkaiden valinnan prosessissa on antanut sille suuren poliittisen painoarvon, vaikka sen väestö ei ole suurimmista. Tämän vuoksi New Hampshirein esivaalit eivät ole vain osavaltion väestön poliittinen tapahtuma, vaan ne voivat myös vaikuttaa koko maan politiikkaan.

Esivaalien tulokset voivat muuttaa ehdokkaiden kampanjoiden dynamiikkaa. Jos ehdokas menestyy hyvin New Hampshireissa, se voi herättää lisää huomiota mediassa, houkutella uusia tukijoita ja rahoitusta sekä antaa luottamusta jatkaa eteenpäin kohti seuraavia osavaltioita. Toisaalta, jos ehdokas epäonnistuu tässä ensimmäisessä koetuksessa, se voi johtaa kampanjan tukahduttamiseen tai radikaaliin uudelleenarviointiin. New Hampshire ei ole kuitenkaan vain pelkkä ennustaja – sen tulokset voivat muuttaa äänestäjien käsityksiä ja synnyttää uusia liittoutumia.

Vaikka New Hampshire tunnetaan usein esivaalien mittarina, sen roolia ei pidä aliarvioida sen puolueettomuuden ja alueellisten erojen vuoksi. Osavaltion väestö ei ole niin homogeeninen kuin monilla muilla alueilla, ja siksi ehdokkaiden on pystyttävä puhuttelemaan laajaa demografista kirjoa. Tällöin he joutuvat keskittymään erilaisiin politiikan kysymyksiin, kuten terveydenhuoltoon, verotukseen ja työpaikkojen luomiseen – asioihin, jotka koskettavat osavaltion asukkaita suoraan.

Osavaltion poliittinen maisema on myös muuttunut ajan saatossa, ja sen muuttuva demografia on tuonut uusia haasteita. Kuten 2020 esivaaleissa nähtiin, myös mediaympäristön rooli on kasvanut entisestään. New Hampshire ei ole enää vain "perinteinen" esivaali, jossa ehdokkaat lähestyvät äänestäjiä henkilökohtaisesti vaalitilaisuuksilla ja kahviloissa. Nykyään osavaltion politiikassa korostuu myös sosiaalisen median ja uutiskanavien merkitys. Tieto ja narratiivit voivat levitä nopeammin kuin koskaan ennen, mikä tekee vaaleista monitasoisempia ja monimutkaisempia.

Erityisesti republikaanien ja demokraattien sisäiset taistelut New Hampshireissa ovat usein näyttäneet, kuinka vahvasti puolueet voivat ajaa omia ehdokkaitaan. Esimerkiksi 2016 republikaanien esivaaleissa Donald Trumpin menestys oli selkeä merkki siitä, että hän pystyi vetoamaan niin sanottuihin "perinteisiin" republikaaneihin mutta myös niihin äänestäjiin, jotka tunsivat, että puolue ei enää palvellut heidän etujaan. Toisaalta demokraateille New Hampshire tarjoaa mahdollisuuden testata, kuinka laajasti heidän poliittiset viestinsä voivat resonoida varhaisessa vaiheessa, erityisesti nuorten ja työväenluokan äänestäjien keskuudessa.

Vaikka New Hampshire voi vaikuttaa toisinaan "vain" pieneltä osavaltiolta, sen vaikutus Yhdysvaltain poliittiseen kenttään on kiistaton. Se antaa ensimmäisen maistiaisen siitä, kuinka presidenttiehdokkaat voivat pärjätä suuremmissa, monimutkaisemmissa valtioissa. Se on paikka, jossa poliittiset voimat voivat kohdata toisiaan ensimmäistä kertaa ja antaa äänestäjille varhaisia merkkejä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. New Hampshirein esivaalit ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan tärkeä testilaboratorio amerikkalaiselle politiikalle.

On tärkeää muistaa, että vaikka New Hampshirein esivaalit antavat tärkeitä signaaleja, niiden merkitys ei ole ehdoton. Tämän osavaltion tulokset eivät takaa sitä, että voittaja menestyy seuraavissa vaaleissa tai voittaa puolueen ehdokkuuden. Ehdokkaiden on pystyttävä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ja saamaan tukea muilta alueilta. Koko esivaalien prosessi on monivaiheinen ja monimutkainen, ja monia tekijöitä on huomioitava ennen kuin voidaan tehdä lopullisia johtopäätöksiä.