Trumpin (ja Trumpismin) mahdollinen häviäminen on monelle toivottava tilanne, mutta mitä etuja ja riskejä liittyy Donald Trumpin nimittämiseen "korruptoituneeksi"? Hyöty on ilmeinen: tämä termi sopii ainakin liberaalien korruption määritelmiin, kuten "julkisen luottamuksen rikkomiseen yksityisten etujen vuoksi" (Transparency International). Trumpin sanat ja teot kerskailivat tällaisilla rikkomuksilla niin presidenttikautensa aikana kuin ennen sitä. Vuonna 2015 Trump ennusti tulevaa suhdettaan Saudi-Arabiaan, kun hän kertoi yleisölle: "He käyttävät neljäkymmentä miljoonaa, viisikymmentä miljoonaa dollaria [omistuksillani]. Pitäisikö minun vihata heitä? Tykkään heistä todella paljon" (Condon, Braun ja Abdollah 2018). Trump todella piti Saudi-Arabian kuningasperheestä niin paljon, että hän omaksui kritiikittömästi sen väitteet viattomuudesta, kun toimittaja Jamal Khashoggi tapettiin saudiagenttien toimesta lokakuussa 2018 (Wright 2018). Trumpin virkaanastujaisista tuli myös uusi välikohtaus, jossa hänet vietiin virkarikossyytteeseen vuonna 2020, syytettynä julkisen ja yksityisen rajan rikkomisesta, kun hän kehotti Ukrainan presidenttiä kaivamaan tietoja kilpailijastaan, Joe Bidenista. Juuri ennen syytteiden hylkäämistä republikaanivetoisessa senaatissa Trump toisti saman rikkomuksen vaatimalla Kiinan hallitusta tekemään samoin (Altieri ja Della Rocca 2019). Tämä kaikki on osa Trumpin tapaa käyttää salassapitosopimuksia ja "ei muistiinpanoja, ei paperijälkiä" -toimintatapaa Trump Organizationissa, joka oli mukana myös Valkoisessa talossa, missä työntekijät allekirjoittivat asiakirjoja, jotka estivät heitä "tekemästä halventavia kommentteja" hänestä (Orecchio-Egresitz 2020).

Nämä esimerkit viittaavat siihen, että Trump normalisoi ja jopa luonteistaa oman korruptionsa. Tämän vuoksi pelkään, että häntä syyttävä korruptiosta voi vahvistaa hänen itsekuvansa osaksi moraalista järjestelmää, johon hän asettaa itsensä, ja vahvistaa niitä agentteja, joita hän uskaltaa ottaa itselleen tässä järjestelmässä. Tämä huoli lähtee liikkeelle siitä, että käsitän korruption ei pelkästään ensimmäisen asteen rikoksena (eli jonkinlaisen väärinkäytöksenä), vaan toisen asteen (tai meta-tason) edustuksena vääristävästä toiminnasta. Tässä meta-tasossa korruption kutsuminen vääräksi teoksi muokkaa käsitystämme siitä. "Korruptio" tässä on tulkintakieli, joka muotoilee väärinkäytöksiä tietyllä tavalla – arvojen siirtämisenä alas moraalisessa asteikossa pyhyyden loukkaamisen kautta.

Arvon käsitteen ymmärrän erittäin laajasti, tarkoittaen kaikkea, joka vahvistaa tai virittää yksilöä, olipa kyse taloudellisesta (raha, työ), sosiaalisesta (prestige) tai psykologisesta (moraali, elinvoima) arvosta. Korruptio viittaa siihen, että sen tekijällä on pääsy korkeampaan arvonpiiriin, jota hän käyttää epärehellisesti siirtääkseen tätä arvoa alempiin moraalisen tason tasoihin. Korruption ymmärtäminen tällaisena kielenä nojautuu lingvistisen antropologin Paul Kockelmanin työhön, joka tutkii arvoja, kausaliteetteja ja agenssia, sekä varaa tärkeän paikan asteikoille. Kockelmanin mukaan asteet "ovat itse asiassa vallan lopullinen lähde", koska ne mahdollistavat vertailuja (tämä kukkula on jyrkempi kuin tuo, tämä henkilö on pätevämpi kuin tuo), asettavat normatiivisia taustoja (tämä kukkula on tavallista jyrkempi, tämä henkilö on erityisen kieroutunut) ja hahmottelevat suunniteltuja muutoksia maailmassa (me voimme estää maanvyörymän tällä kukkulalla, voimme kuivata tämän suon) (2016: 414). Kockelmanin keskittyminen kukkuloihin ja maanvyörymiin on erityisen osuvaa, sillä jyrkkyyden metafora on kätevä kuvaamaan moraalisia asteikkoja. Korruptiosta puhuttaessa se usein nähdään moraalisena liikkeenä alaspäin, rakenteen romahtamisena, taipumisena aina läsnäoleviin voimiin, jotka ovat verrattavissa painovoimaan – olipa kyse itsekeskeisestä individualismista tai "hyperosallistumisesta" omaan yhteisöön (Hasty 2005: 284). Korruption vastakohta ei ole siis oikeudenmukaisuus vaan siunaus, se on arvon sallittua siirtymistä voimakkaiden auktoriteettien linjoja pitkin alaspäin (Bloch 1986: 43).

Korruption vastakohtana siunaus mahdollistaa pyhän auktoriteetin jakamisen arvon alaspäin suuntautuvan "virran" kautta. Korruptio puolestaan rikkoo, anastaa tai kiertää pyhää ja jakaa tätä arvoa alaspäin. Tämä viittaa siihen, että "pyhyyden" (käyttäytymissääntöjen, vallitsevien symbolien, mytisten perustuslaillisten kirjoitusten jne.) funktio on muodostaa ne padot, jotka rajoittavat arvon jakamista eri moraalisten asteiden välillä ja estävät sen entropisen leviämisen kaikille tasoille. Tämän padon metaforan olen kehittänyt itse, mutta samankaltaiset nestemäiset kuvat ilmenevät usein kulttuurin sisäisissä korruption idiomeissa. Epäilen, että tämä johtuu siitä, että nestemäisyys välittää arvon moraalisesti poikkeuksellista liikettä, olipa poikkeama arvon virtauksen suunnassa tai sen virtaamisen liiallisessa nopeudessa.

Itse asiassa on tärkeää ymmärtää, että vaikka korruption määritelmä liberaalisessa kehyksessä ("julkisen luottamuksen väärinkäyttö yksityisten etujen vuoksi") on vähemmän stigmatisoiva kuin esimerkiksi saatanalliset tai vampyyrimäiset kuvaukset, se kuitenkin viittaa samalla tavalla vakiintuneen yhteiskunnallisen ja oikeudellisen järjestelmän loukkaamiseen. Se avaa keskustelun, jonka mukaan jopa yksityinen voitto voi olla sääntöjen ja arvojen vääristämistä, erityisesti jos se tapahtuu hallitsijan aseman kautta.

Mikä on "Abyssaalinen linja" ja kuinka Trumpin hallinto käytti sitä siirtolaispolitiikassaan?

Donald Trumpin hallinto käynnisti useita politiikkoja, joiden keskiössä oli siirtolaisten demonisointi ja heidän oikeuksiensa vähentäminen. Erityisesti Trumpin toimet liittyen siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon paljastivat, kuinka syvälle yhteiskunnalliset ja oikeudelliset erottelut voivat ulottua. Yksi hallinnon keskeisistä toimenpiteistä oli niin sanottu "muslimikielto", joka oli osaltaan osa laajempaa strategiaa määritellä, ketkä saavat oikeuden olla ihmisiä ja ketkä jäävät ilman perusoikeuksia. Tämä politiikka näkyy myös sen vaikutuksissa ihmisten elämään, kuten Ibrahim-nimisen miehen kokemuksessa, joka joutui kamppailemaan perheensä jäsenten saamiseksi Yhdysvaltoihin pitkän ja vaikean prosessin jälkeen.

Trumpin "muslimikielto", joka tuli voimaan heti hänen virkakauden alussa, oli esimerkki siitä, kuinka hallinto pyrki määrittelemään, ketkä saavat olla oikeutettuja oikeuksiin ja ketkä eivät. Kiellon taustalla oli ajatus, että maahanmuutto, erityisesti muslimimaista, oli uhka Yhdysvaltojen turvallisuudelle. Kielto esti kansalaisilta, jotka tulivat pääosin seitsemästä muslimimaasta, pääsyn Yhdysvaltoihin ja keskeytti pakolaiskiintiöt. Tällä toimella Trumpin hallinto loi eräänlaisen "abyssaalisen linjan" – rajaviivan, joka määrittelee, ketkä saavat olla ihmisiä ja ketkä jäävät ilman oikeuksia.

Abyssaalinen ajattelu, kuten filosofit kuten Santos (2014) ovat todenneet, ilmentää uskomusta, että kahden erillisen puolen läsnäolo on mahdotonta. Tämä oikeuttaa erilaisten moraalisten ja oikeudellisten standardien käytön, jossa toinen osapuoli on täysin jäädytetty ja sen ihmisarvo ei enää ole huomioon otettavaa. Esimerkiksi Ibrahim, jonka perhe yritti päästä Yhdysvaltoihin paetakseen Jemenin väkivaltaista sisällissotaa, joutui elämään tämän erottavan linjan seurauksena. Hänen perheensä odotti yli vuoden ajan viisumeitaan, ja koska Jemen oli yksi kieltoon kuuluvista maista, heille ei myönnetty suoraa pääsyä. Kaiken lisäksi Ibrahim menetti lapsensa pitkän odotuksen ja puutteellisen terveydenhuollon seurauksena. Tämä tapahtui juuri Trumpin muslimikiellon vuoksi, joka oli yksi ensimmäisistä hallinnon teoista, jossa siirtolaiset nähtiin uhkina eikä ihmisinä.

Trumpin hallinto ei rajoittunut pelkästään "muslimikieltoon", vaan se pyrki luomaan hyvin konkreettisia ja alueellisia abyssaalisia linjoja Yhdysvaltojen ja sen rajojen ulkopuolella olevien alueiden välillä. Erityisesti Meksikon ja Yhdysvaltojen välinen raja oli keskeinen osa tätä politiikkaa. Trumpin kampanjassa esittämä lupaus "murtamattomasta, korkeasta ja vahvasta muurin rakentamisesta" oli symbolinen ja konkreettinen ilmentymä siitä, kuinka maahanmuuton ja rajan siirtolaisuudelle määritettiin hyvin rajatut rajat. Tämä raja ei ollut vain fyysinen, vaan se myös ideologisesti määritteli, ketkä olivat tervetulleita ja ketkä eivät. Trumpin mukaan meksikolaiset siirtolaiset olivat rikollisia, huumeiden salakuljettajia ja raiskaajia – kuvia, jotka osaltaan muovasivat yleistä mielikuvaa siirtolaisista uhkina, joita piti vastustaa.

Rajan vahvistaminen ei ollut pelkästään alueellinen, vaan myös juridinen. Yhdysvalloissa oli jo pitkään ollut epätasa-arvoisia käytäntöjä ja asenteita, jotka vaikuttivat siirtolaisiin. Trumpin hallinto ei vain pitänyt yllä tätä erottelua, vaan myös laajensi sitä ja teki siitä näkyvämmän. Migrant Protection Protocols (MPP), eli "Jää Meksikossa" -politiikka, oli esimerkki tästä. Sen tarkoituksena oli pakottaa yli 70 000 turvapaikanhakijaa odottamaan Meksikossa, ennen kuin he saivat edes mahdollisuuden esittää turvapaikkahakemuksensa Yhdysvalloissa. Meksikossa odottamisen aikana turvapaikanhakijat olivat alttiina väkivallalle, kidutukselle ja muille ihmisoikeusloukkauksille. Tämä politiikka, joka oli ovela yritys estää siirtolaisia saamasta heille kuuluvaa suojaa, oli räikeä esimerkki siitä, kuinka abyssaalinen ajattelu voi ilmetä käytännössä.

Trumpin politiikka ei siis rajoittunut pelkästään fyysisiin ja alueellisiin rajoihin, vaan myös laajemmalle käsitykselle ihmisarvosta ja oikeuksista. Siirtolaisten oikeudet jäivät huomioimatta, ja heidän ihmisyytensä kyseenalaistettiin. Tämä oli seurausta siitä, että heidät määriteltiin "vähemmän ihmisiksi", joiden oikeudet eivät enää olleet samassa arvossa kuin "tavallisten" kansalaisten. Onkin tärkeää ymmärtää, että tällainen rajojen luominen ei koskenut vain fyysisiä esteitä, kuten muureja, vaan myös oikeudellisia ja moraalisia esteitä, jotka loivat kuilun eriarvoisuuden ja epäreiluuden.

Endtext

Miten "America First" -islogani on kehittynyt ja mitä sen taustalla on

Poliitikkojen käyttämä lause "America First" on ollut osa Yhdysvaltain poliittista keskustelua jo yli vuosisadan ajan. Sen alkuperäiset merkitykset ja sen poliittinen tausta ovat monivaiheisia ja syvästi kytköksissä amerikkalaiseen identiteettiin ja rotukysymyksiin. Historian eri jaksoina lause on ollut osa monenlaista ideologista käyttöä, ja sen merkitys on vaihdellut yksinkertaisesta isänmaallisuudesta monimutkaisempaan ja syrjivään kansallismielisyyteen. Erityisesti se on ollut läheisesti sidoksissa rotuun ja etniseen puhtauteen liittyviin keskusteluihin.

Vuonna 1915 presidentti Woodrow Wilson toi lauseen poliittiseen keskusteluun puheessaan, jossa se toimi osana Yhdysvaltain eristäytymispolitiikkaa ja vastalauseena Britannian toimille ensimmäisessä maailmansodassa. Tällöin "America First" oli iskulause, joka yhdisti kansallismielisyyden ja eristäytymisen. Pian sen jälkeen monet amerikkalaiset media- ja politiikan vaikuttajat, kuten William Randolph Hearst ja Charles Evan Hughes, omaksuivat lauseen osaksi retoriikkaansa, jossa se yhdistyi maahanmuuttovastaisiin ja rotuerotteluun perustuviin keskusteluihin. Lause ei vain ilmaissut omistautumista Yhdysvalloille, vaan myös halua säilyttää kansakunnan kulttuurinen ja rodullinen "puhtaus".

Erityisesti 1920-luvulla "America First" oli Klanin (KKK) käytössä. Se tarjosi suojan heidän väkivaltaiselle ja rasistiselle toiminnalleen, joka kohdistui afrikkalais-amerikkalaisiin sekä maahanmuuttajiin. Lause toimi samalla tavoin "häveliään rasismiin" tarjoamalla kielellisen kehyksen, jossa ei suoraan sanottu mitään mustien väestöryhmien syrjinnästä, mutta niiden väheksyminen oli silti mukana. Klanin johtajien puheissa, kuten Texasin Klanin johtajan vuoden 1919 puheessa, "America First" sai entistä syrjivämmän sävyn, jossa vaadittiin "ulkomaisen elementin" poissulkemista Yhdysvalloista.

1930-luvulle tultaessa "America First" oli jo osa äärioikeistolaisia ja fasistisia liikkeitä, kuten Saksalais-amerikkalaista liittoa ja Klania. Nämä ryhmät käyttivät sitä vahvistaakseen rotuun perustuvaa eriarvoisuutta ja syrjintää. Samanaikaisesti, kuten historian kirjoittajat ovat todenneet, fasistiset ja rotusyrjivät liikkeet Yhdysvalloissa ja Saksassa kielsivät julkisesti tämän iskulauseen yhteyden valkoiseen ylivertaisuuteen, mutta samalla ne loivat ja syvensivät ideologista yhteisöä, joka yhdisti rotuvihaa ja kansallismielisyyttä.

"America First" nousi jälleen esiin toisen maailmansodan aikana, erityisesti "America First Committee" -järjestön kautta, joka vastusti Yhdysvaltain liittymistä sotaan. Tämän järjestön johtohahmot, kuten Henry Ford ja Charles Lindbergh, edustivat voimakasta antisemitismiä ja rasistista nationalismin kulttuuria. Lindberghin kuuluisassa puheessa vuonna 1941 hän väitti, että juutalaisryhmät Yhdysvalloissa olivat vastuussa sodan agitoimisesta, ja heidän tulisi itse torjua se.

Iskulauseen merkitys ei kuitenkaan hävinnyt edes sodan jälkeen. Vuosikymmenten mittaan "America First" -iskulause oli jatkuvasti osa äärioikeiston poliittista kieltä. Pat Buchanan käytti sitä 2000-luvun presidentinvaalikampanjassaan, ja Donald Trump, joka oli mukana kampanjoimassa Buchananin kanssa, toi sen jälleen esiin omissa vaaleissaan. Trumpin kampanjassa iskulauseesta tuli jälleen synonyymi eristäytymiselle ja rasismin nousulle. Trumpin valinta käyttää tätä ilmaisua oli täysin tietoinen valinta, ja sen taustalla oli tunnustus siitä, mitä lause merkitsi sekä sen historiallisesta yhteydestä äärioikeistoon että sen roolista valkoisen ylivertaisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden ajamisessa.

Yhdysvalloissa "America First" on siis pitkään ollut enemmän kuin pelkkä kansallinen iskulause. Se on ollut ja on edelleen keskeinen osa valkoisen ylivertaisuuden ja äärioikeiston kieltä. Trumpin hallinnon aikana se sai uudenlaisen poliittisen merkityksen, joka ilmensi eristäytymistä, taloudellista nationalismia, maahanmuuttovastaisuutta ja rotupohjaisia jännitteitä. Se on symboli, joka yhdistää kovan linjan konservatiivisuuden, rotuvihamielisyyden ja politiikan, joka vie Yhdysvallat pois monikulttuurisesta ja monivaiheisesta yhteiskuntakehyksestä kohti autoritaarisempaa ja yksipuolisempaa tulevaisuutta.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka "America First" voi näyttää aluksi vain isänmaalliselta huudahdukselta, sen takana on syvä ja monivaiheinen historia, joka kytkeytyy Yhdysvaltain rotupolitiikkaan ja syrjintään. Se ei ole vain retorinen väline, vaan se kantaa mukanaan voimakkaan ideologisen kuorman, joka on ollut läsnä Amerikan historiassa 1900-luvun alkuvuosista lähtien.

Miten matematiikkaan liittyvät ongelmat auttavat ymmärtämään analyyttista ajattelua ja laskentateknikoita?
Miten saavuttaa äärimmäinen keskittyminen ja tuottavuus?
Miten elää ja selviytyä epätasa-arvoisessa työympäristössä?
Miksi GPU-ohjelmointi on tärkeää nykyaikaisessa tietojenkäsittelyssä?