Korruptio on ilmiö, jossa inhimillinen elämä alennetaan kauppatavaraksi, joka voidaan neuvotella poliittisen hyödyn eteen. Tämän luvun tarkastelussa on erityisesti Trumpin hallinnon strategia, joka hyödynsi COVID-19-pandemian aikana syntynyttä poliittista polarisaatiota ja eriarvoisuutta, pyrkien tasapainottamaan kansanterveyttä ja taloudellista elpymistä. Pandemian alkuvaiheessa Trump ja hänen hallintonsa asettivat suuntaviivat viruksen leviämisen hillitsemiseksi, mutta nopeasti he käänsivät kurssia ja asettivat talouden elpymisen etusijalle. Tämä liike ei ollut suoraviivainen: sen taustalla oli valikoiva riskienhallinta, jossa hyväksyttävien ja ei-hyväksyttävien menetysten raja oli piirretty taloudellisen ja poliittisen hyödyn mukaan. Tällöin ihmiselämän arvo ei ollut enää itsestäänselvyys, vaan politiikan pelissä neuvoteltavissa oleva tekijä.

Erityisesti vaalivuonna 2020 Trumpin hallinto käytti pandemian hätää hyväksyvästi poliittisen pelin välineenä. Vähättelemällä pandemian vaikutuksia niihin väestöryhmiin, jotka eivät olleet hänen kannattajiaan, kuten vähemmistöt ja demokraattisten alueiden asukkaat, Trump pyrki luomaan ilmapiirin, jossa koronavirus ei ollut samalla tavalla uhka kuin mitä se oli vähemmistökohderyhmille. Tällöin syntyi poliittinen kertomus, jossa hyväksyttiin, että joidenkin ihmisten kuolema oli vähemmän arvokasta kuin toisten, ja tämä ajattelu virallistettiin hallinnon tasolla. Kun pandemia eteni keväällä 2020, hallinto ei ainoastaan väheksynyt sen vaikutuksia tietyille yhteisöille, vaan myös muokkasi kertomustaan niin, että se palvelee yksilön ja liiketoiminnan etuja, ei yhteiskunnan hyvinvointia.

Korruption käsittelemisessä ei voida unohtaa inhimillisyyden merkitystä. Antropologiassa inhimillisyys nähdään usein yhteisön ja yhteisöllisyyden kautta: ihmisten välinen vuorovaikutus ja solidariteetti ovat elämän ja elinvoiman perusta. Tässä kontekstissa korruptio, joka kääntää ihmiselämän ja -arvon yksilön ja ryhmän etujen välineeksi, on erityisen vaarallista. Se ei ainoastaan heikennä yhteiskunnan yhteisiä normeja ja arvoja, vaan se myös asettaa ihmiset itseään vastaan, jossa heidän omat inhimilliset arvonsa ja elämänsä saavat vähemmän painoarvoa poliittisten tavoitteiden rinnalla.

Korruptio ei siis ole pelkästään epäeettinen käytäntö, vaan se on syvällinen yhteiskunnan rakenteisiin ja arvoihin kohdistuva muutos. Korruption nousu tämänkaltaisessa ympäristössä ei ole sattumaa; se on seurausta yhteiskunnallisen arvostuksen muutoksesta, jossa ihmiselämän arvoa voidaan tingata, ja tämä luo pohjan inhimillisten kärsimysten vähättelylle. Tässä ajassa inhimillisyys nähdään usein resurssina, joka voidaan asettaa taloudellisen ja poliittisen edun tielle, sen sijaan, että se olisi itseisarvoinen yhteinen hyvän tavoittelu.

Kun Trumpin hallinto käänsi pandemian vastauksen taloudellisten ja poliittisten tavoitteiden välineeksi, se ei vain vähätellyt kuolemia ja sairauksia, vaan myös riisti niiltä, jotka olivat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti haavoittuvimpia. Tällöin hallinnon toimet eivät ainoastaan olleet poliittisesti värittyneitä, vaan myös ideologisesti rakennettuja: ihmiset asetettiin eriarvoisiin asemiin ei pelkästään sairauden, vaan myös sen mukaan, kuinka hyvin he sopivat hallinnon poliittisiin suunnitelmiin. Tämä ei ollut vain strategia, joka piti tietyt ryhmät alistettuina taloudellisesti ja terveydellisesti, vaan myös tapa, jolla inhimillisyys ja ihmisarvo väistettiin hallinnan ja yksilönvapauden välineiksi.

Tässä kontekstissa on myös huomattava, että korruptio voi ilmetä eri tavoin, ja sen seuraukset ovat usein pidempiaikaisia ja laajalle ulottuvia. Se voi ilmetä niin, että julkinen hyvä ja yhteiskunnan elämänarvot ohitetaan poliittisten ja taloudellisten etujen nimissä, mutta myös niin, että ihmiset alkavat nähdä toisiaan kilpailijoina ja hyödykkeinä sen sijaan, että he tunnistaisivat toisensa yhteisön jäseninä. Korruptio ei siis ainoastaan heikennä yhteiskunnan perusrakenteita, vaan se myös muokkaa yksilöiden käsityksiä elämästään ja toisistaan.

Yksi tärkeä näkökulma tässä on myös se, kuinka korruptio ja taloudellinen hyöty voivat kietoutua toisiinsa, jolloin inhimillisen elämän haavoittuvuus ja kuolema saavat välineellisen roolin. Tämä ajattelu, joka tekee elämän ja kuoleman kaupankäynnin välineiksi, ei ainoastaan vie meiltä inhimillisyyttä, vaan tekee mahdolliseksi sen, että ihmiset hyväksyvät epätasa-arvon ja kärsimyksen osaksi yhteiskunnan järjestystä.

Miten Trumpin kampanjasloganit heijastavat valkoista ylivaltaa ja populismia?

Trumpin vaalikampanjat vuosina 2016 ja 2020 edustivat syvällistä ideologista muutosta Yhdysvaltain poliittisessa kentässä. Hänen sloganeidensa kuten "Make America Great Again" (MAGA) ja "Keep America Great" taustalla on monimutkainen narratiivi, joka hyödyntää perinteisiä populistisia teemoja sekä nostaa esiin valkoisen ylivalta-ajattelun. Vuoden 2016 kampanjassa Trump esitti työväenluokan valkoiset kansalaiset, joiden edut ja arvot olivat jääneet marginaaliin, ja syytti maahanmuuttajia, erityisesti mustia ja ruskeita henkilöitä, kansakunnan rappeutumisesta. Hänen viestinsä oli yksinkertainen mutta voimakas: Amerikan suuri tulevaisuus on mahdollista vain, jos ne, joita hän kuvasi "epäonnistuneiksi" ja "uhkiksi", saavat väistyä.

Trumpin vuoden 2020 kampanja ei enää verhonnut tätä ajattelua, vaan nosti sen suoraan esiin. MAGA-sloganin sijaan "Keep America Great" viesti oli tarkoitettu osoittamaan, että Trumpin mukaan hänen hallintonsa oli jo saavuttanut tämän "suuruuden". Tämä kampanja oli yhtä lailla taistelun muoto, jossa hän pyrki suojelemaan Yhdysvaltoja "toisilta", joita hän ja hänen kannattajansa pitivät moraalisesti rappeutuneina ja takapajuisina. Näitä "toisia" olivat maahanmuuttajat, vähemmistöt ja vasemmistolaiset, joiden nähtiin olevan syyllisiä yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten pandemian, rotukriisin, talousvaikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puutteeseen.

Trumpin kampanjasloganit ja politiikat pyrkivät luomaan kuvan, jossa valkoisten miesten ja naisten etuoikeudet olivat uhattuina ja heidän oli suojeltava "oikeuttaan" johtaa maata kohti parempaa tulevaisuutta. Tämä viesti ei vain esittänyt valkoisia kansalaisia “unohtuneina” tai syrjäytyneinä ryhminä, vaan se otti kantaa myös siihen, että vähemmistöt, erityisesti mustat ja ruskeat väestöryhmät, olivat vastuussa yhteiskunnan alamäestä.

Tämä ajatusmaailma ei jäänyt vain sanojen tasolle. Trumpin hallinto otti käyttöön suoria toimia, jotka tukivat näitä valkoisen ylivalta-ajattelun piirteitä. Esimerkiksi vuonna 2020 annetussa presidentin määräyksessä "Combating Race and Sex Stereotyping" hallitus tuomitsi monimuotoisuuden ja tasa-arvon käsitteet jopa "terroristisiksi" ja "anti-amerikkalaisiksi". Tämä oli osa laajempaa strategiaa, jossa Trump ja hänen hallintonsa yrittivät estää mustan ja ruskean väestönryhmien oikeudet ja tasa-arvovaatimukset, samalla kun he levittivät propagandaa siitä, että valkoiset miehet olivat näiden vähemmistöjen syrjimiä.

Yksi keskeinen elementti Trumpin kampanjoissa oli hänen kyvykkyytensä manipuloida poliittista keskustelua ja luoda selkeä ero "meidän" ja "toisten" välille. Tämä ero ei rajoittunut vain maahanmuuttoon tai talouspolitiikkaan, vaan se ulottui syvälle yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen keskusteluun. Trumpin käyttämät sloganit, kuten "America First" ja "Make America Great Again", eivät olleet vain yksinkertaisia iskulauseita, vaan niissä oli syvällisiä viestejä valkoisista etuoikeuksista ja rodullisesta hierarkiasta, jotka näkyivät muun muassa hänen suhtautumisessaan vähemmistöihin, maahanmuuttajiin ja muihin ei-valkoisiin ryhmiin.

Tämä tilanne korostaa myös tärkeää huomion kohdetta: Valkoisen ylivalta-ajattelun esiin nostaminen ja sen kytkeminen poliittiseen valtaan eivät ole vain Yhdysvaltojen sisäisiä ilmiöitä, vaan niillä on laajemmat vaikutukset globaaliin poliittiseen ilmapiiriin. Trumpin retoriikka, joka esitti valkoiset kansalaiset pelastajina ja muista väestöryhmistä uhkina, on muovannut keskustelua rodullisesta tasa-arvosta, maahanmuutosta ja yhteiskunnallisista normeista. Tämä narratiivi on saanut tuekseen kasvavan väkivallan ja äärioikeistolaisten ryhmien vahvistumisen, jotka kokevat itsensä osaksi oikeutettua taistelua "tasa-arvon" ja "oikeudenmukaisuuden" puolesta, joka on perinteisesti ollut vain valkoisten etuoikeus.

Trumpin käyttämät symbolit ja iskulauseet eivät siis ole vain tyhjiä sanoja tai poliittisia strategioita. Ne ilmentävät syvällisiä ja historiallisia jännitteitä, jotka ovat olleet läsnä Yhdysvalloissa jo pitkään. Trump on onnistunut uudelleen aktivoimaan ja uudistamaan valkoisen ylivalta-ajattelun, ja se on saanut vahvempia poliittisia ja kulttuurisia muotoja, jotka tulevat vaikuttamaan maahan vielä pitkään hänen presidenttikautensa jälkeen.

Miten luoda kaunis ja kestävä puutarha?
Miksi Trump ihailee diktatuuria ja mitä se tarkoittaa?
Miten fuzzy-ohjaimet toimivat ja miten ne soveltuvat monimutkaisten ilmiöiden mallintamiseen?
Kuinka fotoniikka ja optoelektroniikka yhdistyvät teollisuudessa 5.0