Miten Bugsy Siegel ja Donald Trump jakavat rikollisen ja liiketoiminnallisen perinteen?

Bugsy Siegel ja Donald Trump, vaikka heidän sosiaaliset taustansa ja elämäntarinansa eroavat toisistaan, jakavat monia samankaltaisia piirteitä, jotka viittaavat rikollisen ja liiketoiminnallisen maailman rajapinnoille. Siegel oli "vanhan koulukunnan" gangstereiden edustaja, joka toimi väkivallan ja pelin kautta nousemalla rikollisen imperiumin huipulle. Trump puolestaan edustaa "uusimman koulukunnan" liikemiestä, joka yhdistää rikollisen maailmantavan poliittisiin ja liiketoiminnallisiin kytköksiin, joilla on usein laillinen verho.

Siegelin merkittävin rikollinen saavutus oli hänen roolinsa Las Vegasin Flamingo-hotellin ja kasinon avaamisessa, joka muutti kaupunkia ja loi uuden aikakauden uhkapeleille ja laillistuneille rikollisille. Ennen Las Vegasiin siirtymistä hän oli kehittänyt laajan rikollisen verkoston, joka keskittyi vedonlyöntiin, huumekauppaan ja prostituutioon, erityisesti Kalifornian etelärannikolla. Siegel käytti hyväkseen Hollywoodin tähtejä, kuten George Raftia ja Clark Gablea, lainaamalla heiltä rahaa ja viedessään heidät osaksi rikollisten juonittelujen verkostoa.

Trumpin uralla on monia samankaltaisia piirteitä. Vaikka hän ei ole ollut mukana rikollisessa väkivallassa kuten Siegel, hänen liiketoimintansa ovat aina olleet ympäröityjä kyseenalaisilla liiketavoilla, jotka muistuttavat järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä. Trumpin liiketoiminta on saanut usein apua laillisilta mutta epäeettisiltä liikekumppaneilta, ja hänen tiesi ovat kulkeneet usein poliittisten kytkösten ja liike-elämän korruptoituneiden käytäntöjen halki. Molemmilla miehillä oli taito liikkua laillisten ja laittomien rajamailla.

Bugsy Siegelin viimeinen ja kuuluisin projekti, Flamingo, oli alun perin epäonnistunut hanke, mutta hänen voimakas tahto ja epäviralliset kytkökset rikollisten syndikaatteihin tekivät siitä lopulta valtavan menestyksen. Flamingo oli osa suurempaa liiketoimintaa, joka teki Las Vegasista maailmanlaajuisesti tunnetun uhkapelikohteen ja luo pohjaa siihen, mitä voisi kutsua "legitimiteetin" saamiseksi rikollisten toimintojen ympärille. Hänen strategiansa, jossa hän käytti hyväkseen poliittisia kontakteja ja kansalaisyhteiskunnan osia, oli edistyksellinen siinä mielessä, että se ei vain luonut rikollista imperiumia, vaan myös siirsi rikollisuuden ja liiketoiminnan rajaa yhä lähemmäksi toisiaan.

Siegelin ja Trumpin elämät eroavat monessa suhteessa, mutta samalla ne edustavat kahden aikakauden liikemiesten, joiden liiketoimintakäytännöt nojaavat pitkälti kyseenalaisiin eettisiin periaatteisiin, joilla rikollisuus ja liiketoiminta sekoittuvat ja rajoja rikotaan.

Las Vegasin Flamingon tapauksen jälkeen Siegel oli monella tapaa oman rikollisen uransa loppupisteessä. Hänen epäonnistuminen rahoituksessa, erityisesti rakennuskustannusten räjähdysmäinen nousu, sekä omat rahastustavat toivat hänet tuhon partaalle. Lansky, Siegelin pitkäaikainen yhteistyökumppani, ei voinut antaa anteeksi tätä petosta, ja näin Siegelin elämä päättyi väkivaltaisesti vuonna 1947.

On tärkeää huomioida, että vaikka molemmat miehet ovat esimerkkejä rikollisesta maailmasta, he eivät koskaan olleet täysin lain ulkopuolella. Heidän liiketoimintansa, vaikka ne olivat osittain rikollisia, pohjautuivat usein tavanomaisiin liiketoimintakäytäntöihin, jotka vain varjostivat moraalisia ja laillisia normeja. Erityisesti Trumpin liiketoiminta ei ole ollut niin räikeää kuin Siegelin, mutta molemmat henkilöt jakavat kyvyn manipuloida ja käyttää hyväkseen systemaattisia puutteita yhteiskunnassa ja laissa.

Miten Donald Trumpin persoonallisuusmuodostus muokkasi hänen käytöstään ja ajatteluaan?

Psykoanalyyttisen teorian mukaan lapsen kehityksessä on vaihe, jossa hän alkaa sisäistää äitinsä katseen voiman. Ranskalainen psykoanalyytikko Jacques Lacan määrittelee tämän vaiheen "peilivaiheeksi", jossa lapsi kohtaa oman kuvansa ja kokee sen olevan paremmin koordinoitu ja hallittu kuin hänen omaa todellista kokemustaan elämän kaaoksesta. Peilikuva luo idealisoidun minä-kuvan, jota yksilö voi tavoitella koko elämänsä ajan, vaikka se tuntuu olevan kaukana todellisesta itsestä. Lapsi, joka ei saa äitinsä katsetta ja huolenpitoa, kokee tämän kuilun välillä todellisen ja idealisoidun minänsä olevan suuremman ja vaikeampana käsiteltävänä.

Donald Trumpin varhaisessa elämässä äidin huomiota ja rakkautta haettiin epätoivoisesti, mutta hän ei koskaan voinut täysin vastata äitinsä toiveisiin ilman, että hän samalla riistäisi isältään Frediltä hyväksyntää. Tämä dynamiikka ilmeni siinä, miten Donald aina pyrki toistamaan sen, mikä oli saanut äitinsä huomion, esimerkiksi kun hän vertasi Trump Toweriaan Versaillesin palatsiin. Fredin ja Donaldin välinen suhde oli monella tapaa ristiriitainen; isä hyväksyi poikansa huijaamisen ja petollisuuden, mutta samalla moitti ja tuomitsi häntä sen vuoksi.

Donaldin käytöksessä on huomattavaa, kuinka hän on onnistunut manipuloimaan ympäristönsä ja jopa mediakentän, jonka hän on hallinnut hämmästyttävällä tavalla. Hänen suullinen ilmaisunsa saattaa olla täynnä virheitä ja epäselvyyksiä, mutta hänen kykynsä kääntää tilanne edukseen on vertaansa vailla. Tämän takia hänen käytöksensä voi vaikuttaa kaaottiselta, mutta se on myös selkeästi hallittua, sillä hän tietää, mitä hän haluaa saavuttaa ja kuinka vältellä sosiaalisia ja poliittisia seurauksia.

Psykologisesti tarkasteltuna Donaldin kehityksessä on keskeistä se, että hän ei ole koskaan kyennyt yhdistämään omaa itseään isänsä ihanteisiin "voittajista" tai "tappajista". Tämän sijaan hän on valinnut "huijarin" roolin, joka on hänen tapansa selviytyä ja suojautua maailmalta, joka tuntuu uhkaavalta ja kylmältä. Hänen omassa psyykessään on voimakas jakautuneisuus, jossa hänellä on kyvyttömyys kohdata omaa epäaitoaan ja aitoutensa puutetta.

Donaldin elämänhistorian ja poliittisten uskomusten ymmärtäminen ei ole yksinkertaista. Hänen poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset käsityksensä ovat jääneet pinnallisiksi, koska hän ei ole ollut kiinnostunut niistä. Trump on kuitenkin hyvin ovela ja kykenee helposti ymmärtämään tärkeimpiä perusasioita, kuten talouden ja politiikan peruslaskentaa, mutta hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut syventymään niihin periaatteellisesti. Hänen kyvyttömyytensä ymmärtää talouden perusteita ja sitä, mitä todellinen liiketoiminta tarkoittaa, on myös omiaan luomaan kuvan, jossa hän ei ole muuta kuin huijari ja imbesilli. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt häntä saavuttamasta poliittista valtaa.

Donald Trump on elämässään aina pyrkinyt ylläpitämään omaa kontrolliaan ja itsetuntoaan kieltämällä todellisuuden ja torjumalla ne asiat, jotka voisivat heikentää hänen asemaansa. Hänen elämänsä ja käytöksensä ovat täynnä ristiriitoja ja epäselvyyksiä, mutta hän on aina onnistunut manipuloimaan tilannetta niin, että hän on säilyttänyt valta-asemansa. Tämän avulla hän on luonut ympärilleen oman myyttinsä, jota ympäristö on valmis uskomaan, vaikka se onkin täynnä vääriä ja petollisia elementtejä.

Miten Donald Trump on Välttynyt Vastuunalaisuudelta: Valkoisen Kauluksen Rikollisuus ja Laiton Verosuunnittelu

Trumpin elämänpolku ja hänen jatkuva vastuuttomuutensa avaavat monimutkaisen ja huolestuttavan kuvan siitä, miten liiketoiminnassa, politiikassa ja verotuksessa voi elää pitkään ilman merkittäviä seurauksia. Tämä ei ole vain yksittäinen tapaus, vaan heijastus laajemmista järjestelmäongelmista, jotka mahdollistavat huijaus- ja rikollisrakenteiden kukoistamisen. Donald Trumpin tapaus on erityisen mielenkiintoinen, koska se paljastaa, kuinka yhdistelmä henkilökohtaisia, poliittisia ja taloudellisia valtasuhteita mahdollistaa suurimman osan hänen rikoksistaan jäävän rankaisematta.

Trumpin elämä ja uran käänteet eivät ole vain henkilökohtaisia kiusauksia, vaan ne edustavat laajempaa ongelmaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Trump ei ole ainoa henkilö, joka on päässyt vapaaksi rikoksista, joita tavallinen kansalainen ei voisi koskaan välttää. Tässä onkin kyse systeemisestä ongelmasta, jossa valta, raha ja poliittiset suhteet luovat turvaverkkoja, joiden avulla voivat rikolliset, kuten Trump, jatkaa toimintaansa ilman pelkoa seuraamuksista. Amerikkalaisen veroviranomaisen, Internal Revenue Servicen (IRS), heikentynyt kyky valvoa rikoksia ja valtiollisten viranomaisten puutteelliset resurssit rikostutkintaan tekevät mahdolliseksi sen, että valtion ylimmät johtajat ja suuryritysten edustajat voivat jatkaa laittomuuksiaan ilman todellista pelkoa vastuusta.

Trumpin tarina on myös huolestuttava muistutus siitä, miten kansalaisten luottamus demokraattisiin prosesseihin ja oikeusjärjestelmään voi rapautua, kun suuryritykset, varakkaat yksilöt ja poliitikot kykenevät manipuloimaan lakeja ja verotusta omaksi edukseen. Esimerkiksi Trumpin käyttämät verosuunnittelutavat ovat mahdollistaneet hänelle valtavan vaurauden kerryttämisen ilman, että hän olisi kohdannut merkittäviä seuraamuksia verotuksellisista väärinkäytöksistä. Tämä verosuunnittelu on ollut yksi monista tekijöistä, jotka ovat ylläpitäneet Trumpin asemaa jopa hänen presidenttikautensa aikana.

Lisäksi Trumpin kannattajat, jotka uskoivat vääriin väitteisiin vaalituloksen vääristämisestä, nostivat esiin merkittävän vaaran demokratian toimivuudelle. Vaikka tutkimukset ja asiantuntijat vahvistivat, että vuoden 2020 vaalit olivat Yhdysvaltojen historian turvallisimmat, lähes 50 miljoonaa republikaania uskoi edelleen, että Joe Biden oli varastanut vaalit. Tämä vääristynyt käsitys ei pelkästään vaarantanut kansalaisten luottamusta vaaleihin, vaan se johti myös lainsäädännön rajoituksiin, jotka vaikeuttivat äänestämistä erityisesti vähemmistöryhmiltä ja köyhiltä kaupunkilaisilta.

Vaalivilpin väitteet, jotka syntyivät jo ennen kuin kaikki äänet oli laskettu, saivat nopeasti jalansijaa ja johtivat siihen, että useissa osavaltioissa alettiin esittää lakiehdotuksia, jotka vaikeuttivat äänestäjien oikeuksia. Tämä kehitys oli erityisen huolestuttavaa, koska se vaikutti suoraan siihen, että ne, jotka olivat jo valmiiksi alttiita syrjinnälle, kuten etniset vähemmistöt, joutuivat entistä suurempiin vaikeuksiin osallistua vaaleihin.

On tärkeää ymmärtää, että Trumpin vaalivilppiväitteet eivät olleet pelkästään henkilökohtaisen voiton tavoittelua vaan myös osa laajempaa poliittista strategiaa, jolla pyrittiin heikentämään demokratian perustuksia ja varmistamaan, että tietyt ryhmät eivät voisi osallistua vaaleihin. Tämä ei ollut vain osa hänen henkilökohtaista etuaan, vaan myös osa laajempaa poliittista kenttää, jossa vähemmistöt ja haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät menettivät äänioikeuksiaan.

Lopuksi on tärkeää huomata, että Trumpin käytös ja hänen onnistumisensa vältellä vastuuta eivät ole pelkästään yksittäisiä tapauksia vaan osoittavat syvällisiä rakenteellisia ongelmia Yhdysvaltain yhteiskunnassa. Ne liittyvät laajempaan kysymykseen siitä, kuinka valta, raha ja politiikka voivat luoda ympäristön, jossa rikollinen käyttäytyminen voi jäädä rankaisematta ja järjestelmälliset väärinkäytökset voivat jatkua sukupolvien ajan.

Miten valtiollinen rikollisuus ja liiketoiminnan epäeettinen toiminta yhdistyvät?

Valtiollinen rikollisuus kattaa sekä poliittiset tekojen teot että toimettomuuden teot, jotka voivat vahingoittaa valtiota. Tällaiset rikokset eivät usein ole alttiina niille kansallisille tai kansainvälisille laeille, joita ne rikkovat. Harvinaisempaa on, että valtio itse peittää nämä rikokset tai suojelee niitä tavalla, joka estää syytteiden nostamisen. Erityisen mielenkiintoisia ovat niin sanotut hybridirikokset, joissa valtion ja valtiota vastaan kohdistuvat rikokset yhdistyvät. Tällaisia rikoksia voivat olla esimerkiksi salamurhat, kapinat ja sisällissodat. Yksi esimerkki on 2021, jolloin entinen Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja hänen kannattajansa yrittivät kaataa laillisesti valitun presidentti Bidenin vaalituloksen, mikä sisälsi useita rikoksia ja valtakunnallisia perustuslain rikkomuksia.

Erityisesti New Yorkin osavaltiossa on olemassa rahanpesulaki, joka vastaa liittovaltion lainsäädäntöä ja tekee rikolliseksi siirtää rahaa laittomasti saadulla omaisuudella. Tällaisia lakeja tulisi laajentaa siten, että niihin sisällytetään myös rikokset, jotka käyttävät laittomasti hankittuja varoja laillisten toimintojen tukemiseen. Trumpin mukaan hänen liiketoimintansa oli vuosikymmenien ajan erikoistunut juuri tällaisten rikosten tuottamiseen: laittomat rahat, jotka oli saatu yrityksen epäeettisestä toiminnasta, investoitiin laillisiin toimiin, jotka auttoivat ylläpitämään ja kasvattamaan perheyrityksen varallisuutta.

Valtion ja yritystoiminnan rikollinen yhteistyö on ilmiö, joka esiintyy, kun valtiolliset rikokset ja yritysmaailman rikokset sulautuvat yhteen ja hyödyntävät toisiaan taloudellisen tai poliittisen hyödyn saamiseksi. Tässäkin Trump toimi erikoisella tavalla: hän ei erottanut itseään perheyrityksestä, vaan piti kiinni perheyrityksensä omistajuudesta ja valtion päämiehen asemasta. Tämä yhdistelmä valtiollista ja yritystoiminnan rikollisuutta mahdollisti sen, että Trump sai sekä henkilökohtaista hyötyä yrityksestään että poliittista valtaa presidenttinä.

Trumpin valtion ja yrityksen yhdistelmän mukaan hän oli voinut saada miljoonia dollareita veroja maksamatta ja samalla käyttää valtion virkamiehiä, kuten salaisen palvelun työntekijöitä, hyväkseen henkilökohtaisiin etuihinsa. Esimerkiksi hän sai veronmaksajien varoilla vuodesta 1965 jatkuneen lain mukaan verovapaan suojelun perheelleen, ja presidenttinä ollessaan hän hyötyi valtion resursseista samalla, kun hänen yrityksensä jatkoi toimintaansa. Salaisen palvelun suojelu itselleen ja perheelleen ei ollut pelkästään poliittinen oikeus, vaan myös taloudellinen etu. Tämä etu ei ollut rajoittunut vain Trumpin perheen suojeluun, vaan myös siihen, kuinka hänen liiketoimintansa hyötyi valtion taloudellisista varoista.