Täyden elämän eläminen on kunnia, joka tuo mukanaan vastuun – ennen kaikkea itsestäsi. Tämä vastuu ei riipu siitä, oletko sairaanhoitaja, artisti, aivotutkija, opiskelija, vanhempi tai työtön – jokainen meistä on täällä vain hetken. Tämän hetken laatu määräytyy sen perusteella, uskallammeko katsoa itseämme suoraan silmiin ja kysyä: miksi en vielä ole se, joka todella olen?

Elämme aikaa, jossa ruudut ovat nielleet meidät. Älypuhelimet ja jatkuva yhteydessä oleminen ovat tuoneet mukanaan uudenlaisen riippuvuuden – kulttuurillisen liiallisuuden, joka on saanut meidät siirtymään pois omasta elämästämme matkustajan paikalle. Emme enää ohjaa itse itseämme, vaan selaamme, päivystämme ja odotamme ulkoista signaalia ennen kuin teemme mitään. Väsymme, mutta emme pysähdy.

Monet meistä ovat yhä eksyksissä, vaikka elämää on jo kulunut vuosikymmeniä. Toiset tulevat aikuisuuden kynnykselle täysin vailla käsitystä siitä, mikä heidän paikkansa on maailmassa. He saapuvat työhaastatteluun kuin lomalle, korvissa johdot, jalassa sandaalit ja katseessa epämääräinen odotus siitä, että maailma tarjoaa valmiin vastauksen heidän olemassaoloonsa. Toiset taas ripustautuvat menneisyyden loistoon, haikailevat 80-luvun övereitä ja unohtavat, että nykyhetki ei odota ketään. Sukupolvien välillä ei ole kuilua – vain väärin ymmärretty hiljaisuus ja haluttomuus ottaa vastuu omasta elämästä.

Tämän ajan vaarallisin valhe on se, ettei jokaisella olisi oma "se jokin". Totuus on päinvastainen: jokaisella on. Ja jos luulet, ettei sinulla ole mitään erityistä, et ole vielä katsonut tarpeeksi syvälle itseesi. Elämä ei anna takeita, mutta se tarjoaa mahdollisuuden. Mahdollisuuden astua syrjään omalta tieltäsi ja nähdä, mitä tapahtuu, kun vihdoin siirryt takaisin ohjaajan paikalle.

Olemme unohtaneet, että rohkeus ei ole meteliä, vaan sisäistä liikettä. Se on teko, jossa lakkaamme pyytämästä lupaa olla olemassa. Se on päätös elää niin, että omat valinnat alkavat heijastaa sitä, kuka todella olemme – ei sitä, mitä meiltä odotetaan. Jokainen tehty valinta merkitsee, ja sillä on voima määritellä sinut uudelleen tai sitoa sinut siihen, mitä et enää ole.

Tämän kirjan perusajatus ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan sysätä sinut liikkeelle. Se kutsuu sinua tunnistamaan esteet, jotka olet itse rakentanut, ja purkamaan ne. Se kannustaa sinua ottamaan käyttöön yksinkertaisia mutta voimakkaita työkaluja: itsetietoisuus, rehellisyys, kommunikointitaito ja ajatus siitä, että olet enemmän kuin sinulle on opetettu uskomaan.

Kirjassa käytetään tarkoituksella pitkiä hashtag-lauseita. Ne eivät ole vain iskulauseita – ne ovat sisäisiä viestejä, muistutuksia siitä, että elämä ei ole tiivistelmä. Se on kokonaisuus, jonka jokainen osa vaikuttaa seuraavaan. Ne ovat kuin ennusteita, jotka sanovat: "Tämä voi olla sinä – nyt tai kohta." #Hän ei pyydellyt anteeksi, vaan päätti loistaa. #Hän ei jäänyt kiinni pelkoonsa, vaan päästi irti.

Lopulta kyse ei ole siitä, mihin sukupolveen kuulut, vaan siitä, kuinka paljon uskallat kuunnella sitä pientä ääntä pääsi sisällä. Sitä, joka kertoo sinulle totuuden ennen kuin sinä uskallat sanoa sen ääneen. Sitä ääntä, joka käskee sinua tanssimaan, vaikka kukaan ei katsoisi – ja juuri silloin maailma kääntää katseensa sinuun.

Tämän kaiken ymmärtäminen vaatii uudenlaista herkkyyttä. Kykyä nähdä ohi jatkuvan hälyn, ohi välittömän tyydytyksen, ja tarttua siihen, mikä ei ehkä tunnu heti helpolta. Kykyä hylätä ajatus siitä, että maailma on velkaa sinulle jotain, ja ymmärtää, että sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset – sinun tarvitsee vain ottaa se käyttöön.

On tärkeää ymmärtää, että itsensä löytäminen ei ole kertaluonteinen oivallus, vaan jatkuva prosessi. Se vaatii kypsyyttä kohdata epämukavuus ja halua elää omilla ehdoillaan, ei ulkoisen hyväksynnän kautta. On tärkeää pysähtyä, olla hiljaa, kuunnella ja kysyä itseltään: "Mikä minua estää?" Ja sitten – siirtyä syrjään, antaa itsensä tulla näkyväksi, ja vihdoin, olla täysin oma itsensä.

Miten valmistautua työhaastatteluun ja tehdä oikea vaikutus?

Pienessä yrityksessä, jossa asiakaskunta on vaativa ja kilpailu kovaa, jokainen työnhakija joutuu kohtaamaan tiukan seulonnan. Haastattelut eivät ole vain muodollisuus, vaan ne ovat ostopäätöksiä, joissa yritys valitsee parhaat mahdolliset työntekijät. Tässä ympäristössä on erityisen tärkeää olla valmis, valmistautunut ja ymmärtää, mitä todella vaaditaan. Monesti yrityksen johtajat kokevat haastattelut haastavina, sillä ne ovat tärkeä osa yrityksen toiminnan kehittämistä ja kasvuun panostamista.

Kun ensimmäinen ehdokas, Johnny, astui toimistooni, hänellä oli kuulokkeet korvillaan ja asenne, joka vaikutti olevan enemmän kuin omistautunut. Se oli kuitenkin vain naamio, jonka takana piileskeli valmistautumattomuus ja tietämättömyys. Johnny ei ollut tehnyt mitään taustatutkimusta yrityksestä, ei tiennyt edes työpaikkailmoituksen sisällöstä, eikä hän ollut kiinnostunut työhön liittyvistä vaatimuksista. Hänen itsestäänselvä lähestymistapansa ja halunsa keskittyä vain omaan persoonaan olivat selvät merkkejä siitä, ettei hän ollut valmis täyttämään vaadittuja tehtäviä. Vaikka Johnny oli persoonaltaan kohtelias ja miellyttävä, hänen valmistautumattomuutensa ja kyvyttömyytensä ymmärtää työtehtävän luonteen olivat hänen suurimmat heikkoutensa.

Toinen ehdokas, Thomas, oli vielä enemmän etäällä tilanteesta. Thomas oli yliqualifioitu tähän työhön, mutta sen sijaan, että hän olisi näyttänyt, kuinka hänen kokemuksensa voisi tuoda lisäarvoa, hän yritti vakuuttaa, että työ pitäisi nostaa korkeammalle tasolle ja että hänen pitäisi saada enemmän palkkaa. Tämä asenne herätti kysymyksiä hänen motiiveistaan: oliko hän todella kiinnostunut työtehtävästä vai oliko hän vain kiinnostunut työpaikan eduista? Monet työnhakijat tekevät virheen, kun he aloittavat keskustelun eduista ennen kuin he ovat edes esittäneet, miksi he haluavat tehdä työtä yritykselle. Se on usein merkki siitä, että he ajattelevat työpaikan olevan vain väliaikainen välietappi.

Tämä asenne ei ole vain nuoremmille sukupolville ominaista. Väärinkäsityksiä ja virheitä voi tehdä kaiken ikäiset työnhakijat. Monesti he eivät ole valmistautuneita yrityksen toimintaan, eivät ymmärrä, mitä työ todella pitää sisällään, eivätkä ole valmiita mukautumaan budjetteihin tai työympäristöön. Tämä ilmenee erityisesti, kun ehdokas ei ole perehtynyt yrityksen toimialaan ja uskoo, että työt ovat pelkkiä juhlien järjestämistä ja glitzy PR -temppuja, joita on nähty televisiosarjoissa. Tämä väärä käsitys voi tulla erityisesti nuoremmilta työnhakijoilta, jotka tuntevat PR-alan lähinnä reality-tv:n ja julkkismaailman kautta.

Valmistautuminen työhaastatteluun ei ole vain muodollisuus. Haastattelussa pitää pystyä näyttämään, että olet valmis ottamaan vastuuta ja ymmärrät tehtävän vaatimukset. Jos et ole tehnyt taustatyötä ja tutustunut yritykseen, tämä näkyy heti. On tärkeää ymmärtää, että työhaastattelun aikana ei ole paikka keskustella vain itsestään, vaan on osoitettava aitoa kiinnostusta yritystä ja sen tarpeita kohtaan. Miksi haluat työskennellä täällä? Mikä tekee tästä työpaikasta sinulle sopivan? Vain silloin voit antaa työnantajalle käsityksen siitä, että et ole vain etsimässä "työtä", vaan oikeasti etsit mahdollisuuksia kehittää itseäsi ja organisaatiota.

Erityisesti nuoremmille hakijoille on tärkeää ymmärtää, että työhakemuksen ja CV:n kirjoittaminen on tärkeä osa ensimmäistä vaikutelmaa. Haastattelijat eivät ole vain kiinnostuneita työnhakijan taidoista, vaan myös hänen kyvystään kommunikoida ja valmistautua. CV:n virheet tai heikko hakemuskirje voivat olla huono alku. Itse asiassa monet nuoret hakijat eivät edes näe vaivaa tehdä tutkimusta yrityksestä, eivätkä ymmärrä, kuinka suuri merkitys on siihen, että he pystyvät esittämään, miksi juuri tämä yritys on heille tärkeä.

Tämä tilanne ei ole vain ongelma nuorille hakijoille, vaan myös niille, jotka tulevat alalle ilman kokemusta. On tärkeää muistaa, että työhön valmistautuminen on oleellinen osa työnhakuprosessia. Vaikka ei olisi ollutkaan pitkään samassa roolissa tai ei olisi ollut erityistä kokemusta alalta, avoimuus oppimiselle ja halu kehittää itseään on aina arvostettavaa. Jos et ole valmis oppimaan ja muokkaamaan omaa työskentelytapaa sen mukaan, mitä työtehtävä vaatii, ei ole mitään järkeä edes tulla haastatteluun. Sinun on oltava valmis mukautumaan ja osoittamaan, että sinulla on kyky sopeutua yrityksen tarpeisiin.

Jos työhakemuksesi ei ole huolellisesti tehty ja jos et ole perehtynyt työtehtäviin, se saattaa näkyä työnantajalle hyvin nopeasti. Työnantajat arvostavat hakijoita, jotka ymmärtävät, että he voivat tuoda lisäarvoa organisaatiolle, eivätkä ole vain etsimässä työtä. Lisäksi on hyvä muistaa, että jopa pienet yksityiskohdat, kuten virheet CV:ssä tai huolimattomat vastaukset haastattelussa, voivat vaikuttaa suuresti siihen, miten sinut nähdään työnhakijana.

Miten muutos ja itsensä uudistaminen voivat pelastaa meidät ulos myrskystä?

Elämme ajassa, jossa vanheneminen ja sen myötä tulevat haasteet ovat yhä enemmän miellettyjä esteiksi, joita yhteiskunta ei halua kohdata. Vanhemmat sukupolvet, erityisesti boomerit, tuntuvat olevan yhä useammin syrjäytyviä ja jopa vaihdettavia, kuin vanhentunut elektroniikka. Nykyajan teknologia näyttää pystyvän lähes kaikkeen, ja kyseenalaistetaan jatkuvasti, onko ihmisillä enää roolia, kun koneet voivat tehdä töitä puolestamme. On luonnollista, että nuoremman sukupolven uudet ideat ottavat vallan vanhemmilta tavoilta, mutta on myös tärkeää ymmärtää, ettei tämä tarkoita sitä, että ihmiset, olimmepa nuoria tai vanhoja, olisivat enää arvottomia.

On surullista katsoa ympärillemme ja huomata, kuinka helposti annamme valtaa niille, jotka pitävät meitä vanhentuneina. Miten nopeasti vanhat työtavat hylätään ja uskotaan, että robotit voivat korvata meidät? Mutta onko todella niin, että me kaikki olemme ajan myötä vain “vanhentuneita”? Väärin. Tämä ei ole vain teknologian väistämätön kehitys, vaan kulttuurinen ilmiö, jossa pelkkä ikä määrittelee, mitä me voimme saavuttaa.

Aivan liian moni ajattelee, että elämänsä paras aika on ohi. Se on surullinen ajatus. Aikuisuuden tai jopa keski-iän kynnyksellä monet kokevat olevansa vain eloonjääneitä työntekijöitä tai kulutushyödykkeitä, joiden aika on mennyt. Itse asiassa nuoret aikuiset, jotka ovat vain 20-vuotiaita, ajattelevat, että he ovat “tulleet valmiiksi” ja valmiita eläköitymään. Tämä on ajattelutapa, joka ei ainoastaan vie eteenpäin, vaan estää sen.

Minä itse, joka loin uuden uran 33-vuotiaana ja perustin PR-yritykseni 48-vuotiaana, olen elävä todiste siitä, että voi aloittaa uudelleen. Ei tarvitse olla supersankari. Voi olla henkilö, joka osaa valmistautua, ottaa vastaan mahdollisuuksia ja pysyä avoimena, ilman että jokainen tilanne pitäisi analysoida perusteellisesti. Jos elämäsi on jämähtänyt paikalleen, on tärkeää osata muuttaa suuntaa ja olla valmis ottamaan askel eteenpäin.

Vince on henkilö, joka ei ole valmis muuttamaan mitään. Hän on jäänyt paikalleen negatiivisuuden suohon. Hän oli kyllä hyvä alallaan, mutta vuosien varrella hänen asenteensa oli muuttunut myrkylliseksi. Hän valitti kaiken aikaa, mutta ei tehnyt mitään tilanteen muuttamiseksi. Vince oli jäänyt “työhönsä” ja alkanut elää sen mukaan, koska hän pelkäsi muutosta. Mutta todellisuudessa, jos hän olisi valmis muuttamaan asennettaan, hän voisi elää omilla ehdoillaan ja kirjoittaa uuden käsikirjoituksen elämäänsä. Sen sijaan hän oli valinnut valittamisen, koska se antoi hänelle tunteen hallinnasta.

Jos et ole valmis muuttamaan suuntaa ja joudut jumiin keskelle tietä, et ole vain omassa tielläsi, vaan myös muiden. Jos et enää nauti työstäsi, on aika etsiä uusi. Uuden työpaikan löytäminen voi olla pelottavaa, mutta muista, että voit todella löytää mahtavan mahdollisuuden, jos vain astut pois mukavuusalueeltasi.

Muutosten pelko on usein yhteydessä siihen, että ajatellaan, ettei meillä ole enää aikaa muuttaa mitään, tai pelätään epäonnistumista. Se on kuitenkin väärä ajattelutapa. Ei ole kyse siitä, että työsi olisi vanhentunut, vaan siitä, että sinun ei tarvitse jäädä siihen jumiin. Elämä tarjoaa mahdollisuuksia, mutta jos et ole valmis avaamaan uusia ovia, et voi koskaan tietää, mitä on tarjolla.

Tässä ei ole kysymys vain työelämästä, vaan myös elämästämme laajemmin. Angelo oli parisuhteessaan liian kauan. Hän ei pystynyt kuvittelemaan elämää ilman kumppania, joka petteli häntä, ja ajatteli, että taloudellinen epävarmuus estäisi hänet aloittamasta alusta. Mutta hänen ystävänsä antoivat hänelle mahdollisuuden, ja hän löysi uuden asunnon – periaatteessa nauttien omasta tilastaan ilman täyttä vuokranmaksua. Uudelleenrakentaminen voi tulla monella tavalla.

Jeanette on toinen esimerkki siitä, miten elämä voi olla täynnä valintoja. Hänen miehensä oli pahoinpidellyt häntä vuosia, mutta hän oli pelännyt, että olisi yksin. Mutta muutoksen hetkellä, kun hän päätti jättää miehensä, avautuivat uudet mahdollisuudet. Hän ei antanut enää pelon estää itseään, vaan otti elämänsä haltuunsa ja meni eteenpäin. Jeanetten tarina muistuttaa meitä siitä, että elämä voi muuttua vain, jos itse päätämme tehdä sen.

Muutos ei liity vain ihmisiin, vaan myös yrityksiin ja organisaatioihin. Esimerkiksi Wangin sanakirjakoneet, Sony Walkmanit ja BlackBerryn puhelimet eivät vain sopeutuneet teknologian muutoksiin, vaan jäivät väistämättömän muutoksen jalkoihin. Nämä yritykset eivät onnistuneet pitämään silmiään muutoksessa, ja sen seurauksena ne kadottivat paikkansa markkinoilla. On selvää, että jos et sopeudu ja keksi uusia tapoja tehdä asioita, menestys on väistämätöntä.

Muutoksen ei tarvitse olla pelottavaa, mutta se edellyttää, että pystymme olemaan itseämme rehellisiä ja valmiita heittämään vanhat kaavat pois. Se ei tarkoita epäonnistumista, vaan jatkuvaa kasvua ja kehitystä. Kun pystymme hyväksymään sen, että maailma ympärillämme muuttuu, voimme löytää tasapainon ja päästä nauttimaan uusista mahdollisuuksista.

Miten löytää oma voimansa ja hallita elämän myrskyjä epävarmuuden keskellä?

Elämän vaikeudet, epävarmuudet ja pelot kietoutuvat usein arjen haasteisiin, kuten asumisen ongelmiin tai uraan liittyviin epäonnistumisiin. Näiden myrskyjen keskellä itseluottamus muodostuu välttämättömäksi voimavaraksi, jonka avulla voi murtautua ulos kuorestaan ja kohdata maailmaa avoimin mielin. Kertoja, vaikka ei ollut korkeasti koulutettu eikä omaa "oikeaa" kokemusta, löysi itsensä tukemasta toista ihmistä – älykästä ja terapiassa olevaa henkilöä – pelon voittamisessa. Tämä osoittaa, että ulkoinen koulutus tai status eivät aina määritä kykyä vaikuttaa tai olla merkityksellinen muille.

Työskentely tunnetun kustantajan kanssa toi näkyviin yhteiskunnan vinoumat: älykkäiden kirjailijoiden todellinen kiinnostus oli siinä, että heidän viestinsä tavoittaisi yleisön, ei se, kuka julkisuustyötä tekee tai millainen koulutustausta hänellä on. Tämä antoi kertoijalle luvan omaksua oma ainutlaatuisuutensa ja ammentaa siitä voimaa, jota tarvitaan monimutkaisten projektien johtamiseen. Itsearvostuksen puute voi olla lamauttava, mutta ulkopuolinen hyväksyntä ja luottamus voivat kääntää tilanteen päälaelleen ja vapauttaa piilevän potentiaalin.

Kertoja kuvaa myös kokemustaan taiteilijana, jonka ura keskeytyi työlupaprosessin virheen vuoksi. Poistuminen Lontoosta ei ollut pelkkä juridinen asia, vaan henkinen romahdus. Se, että hänet luokiteltiin ikään kuin rikolliseksi, vaikka hän oli kunnollinen ihminen, kuvastaa kuinka viranomaisten byrokratia voi murskata unelmia ja ihmisen arvokkuutta. Laskeutuminen kotiin New Yorkiin tapahtui samanaikaisesti, kun AIDS-epidemia alkoi raivota kaupungissa. Tämä uuden ja pelottavan maailman kohtaaminen, jossa ystävät sairastuivat ja kuolivat, loi hengellisen ja emotionaalisen kriisin.

Paluu perheen luo, jossa ystävät ja työtoverit olivat ympärillä mutta sairauksien ja pelkojen varjossa, oli vaikeaa. Kertojan rooli muuttui kannustajaksi, vaikka hänen oma sisäinen maailmansa hiljeni. Tämä ristiriita ulkoisen vahvuuden ja sisäisen epätoivon välillä on monille tuttu, jotka kohtaavat kollektiivisen trauman. Ystävyyssuhteiden loppuminen, erityisesti silloin kun kokee tulleensa hylätyksi, on kipu, joka voi kuitenkin olla kasvun alku. Ystävyyssuhteiden päättäminen on yhtä luonnollista kuin lauseen päättäminen pisteellä: se antaa tilaa uudelle, eheämmälle elämänvaiheelle.

Elämän hallitseminen vaatii oman tarpeiden tunnistamista ja niiden asettamista etusijalle. Toisten miellyttämisen halu saattaa tukahduttaa yksilön mission ja kyvyn edetä. Kertojan kokemus osoittaa, että itsensä asettaminen etusijalle ei ole itsekkyyttä, vaan välttämätöntä oman elämän suunnan ottamiseksi hallintaan. Oman planeetan hallitseminen merkitsee oman tahdon löytämistä ja sen noudattamista epävarmoina aikoina.

On tärkeää ymmärtää, että elämässä kohtaamamme vastoinkäymiset ja muutokset voivat avata uusia ovia itsetuntemukselle ja vahvuudelle. Ympäristön tuomat rajoitukset eivät määritä ihmisen arvoa tai kykyjä. Lisäksi kollektiiviset kriisit, kuten terveysuhkat, vaikuttavat syvästi yksilön psyykeen ja sosiaalisiin suhteisiin, mutta ne myös voivat paljastaa, ketkä ovat aitoja tukijoita ja ketkä eivät. On välttämätöntä olla rohkea ja päättää päästää irti niistä, jotka eivät enää palvele omaa hyvinvointia tai kasvua.

Endtext

Miksi pelko epäonnistumisesta ei ole este?

On tärkeää hyväksyä se, että elämä tuo tullessaan epävarmuutta ja pelkoa, mutta nämä eivät ole esteitä, vaan mahdollisuuksia nähdä asioita selkeämmin ja kehittyä. Miten voimme käsitellä pelkoa ja epäonnistumisen mahdollisuutta? Miten voimme saavuttaa mielenrauhan siinä hetkessä, kun pelon taakka tuntuu ylivoimaiselta?

Pelko epäonnistumisesta on jotain, jonka monet yrittäjät kokevat jossain vaiheessa. Se on luonnollinen tunne, mutta pelon voimakkuus voi estää selkeän ajattelun ja estää meitä ottamasta askelia eteenpäin. Yksi tärkeimmistä askeleista onkin ymmärtää, että epäonnistuminen ei välttämättä ole niin kauhea, kuin miltä se tuntuu. Kun olen tullut tämän asian kanssa toimeen omassa elämässäni, ymmärsin, että pahin, mitä voisi tapahtua, ei olekaan loppu maailman.

Ajatellaanpa, että liiketoimintasi menee konkurssiin. Jos sinulla on asuntolaina, saattaa tulla tilanne, jossa joudut myymään kotisi ja muuttamaan vuokra-asuntoon. Mutta onko tämä maailmanloppu? Onko tämä lopullinen tuomio? Jos käsittelemme pelkoa oikein, voimme nähdä sen yksinkertaisena haasteena, joka ei ole lopulta niin vakava kuin aluksi ajatteli. Minulle se tarkoitti, että saisin mahdollisuuden aloittaa alusta. Voin palata tarjoilijaksi, työskentelemään kovasti, mutta samalla ansaitsemaan rahaa ja pitämään itseni fyysisesti kunnossa. Mikä olisikaan huonoa tässä vaihtoehdossa, jos ei elämässäsi enää ole yritystä, mutta voit tehdä sitä, mistä pidit jo ennen tätä matkaa?

Tällainen ajattelutapa voi tuntua epämukavalta aluksi, mutta juuri tässä tilanteessa ymmärrys pelosta ja sen väheneminen voi avata mahdollisuuksia. Kun pelko ei enää hallitse mieltä, alkaa syntyä uusia ajatuksia ja luovia ratkaisuja. Sama pätee myös ystävääni Sophiaan, joka oli muuttanut Dominikaanisesta Tasavallasta Yhdysvaltoihin yrittäen rakentaa uudelleen uraa, joka oli ollut hänen kotimaassaan. Hän oli pitkään surkutellut menetystään, mutta ei huomannut, että Internetin avulla hän voisi työskennellä entisten asiakkaidensa kanssa virtuaalisesti ja luoda uusia mahdollisuuksia. Hänen "pohjan" hetkensä pakotti hänet ymmärtämään, että epäonnistuminen oli vain uuden alun mahdollisuus.

Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi olla välinpitämättömiä epäonnistumisen suhteen, vaan pikemminkin se, että meidän pitäisi olla valmistautuneita siihen ja nähdä se osana matkaa. Kun pohdimme epäonnistumisen mahdollisuutta, on tärkeää olla rehellinen itselleen ja miettiä, mitä todella pelkäämme. Jos ajattelemme syvällisesti, huomaamme, että pelkomme ei ole koskaan niin suuria kuin aluksi kuvittelemme. Tämä näkökulma avaa meille mahdollisuuksia nähdä ja käyttää niitä hyviä asioita, joita epäonnistuminen voi tuoda mukanaan.

Olen huomannut myös, että monet pelkäävät jakaa unelmiaan muiden kanssa, peläten että heitä ei oteta vakavasti tai että he joutuvat vertailemaan itseään muiden menestykseen. On tärkeää muistaa, että menestyksen määritelmä on henkilökohtainen. Se, että joku on rikkaampi, älykkäämpi tai menestyneempi, ei tarkoita, että sinun unelmasi eivät olisi yhtä tärkeitä tai arvokkaita. Menestys ei ole vain rahassa tai titteleissä, vaan se on myös henkilökohtainen kokemus ja matka, joka vie kohti omia tavoitteitasi.

Visioi unelmasi ja ole valmis puhumaan niistä. Jos olet koskaan käynyt psyykkisellä, he saattavat kertoa, että sinun "henkinen tiimisi" on valmiina tukemaan sinua. Heidän avullaan voit visualisoida unelmasi ja pyytää sitä, mitä haluat. Kun uskot olevasi arvokas ja ansaitset sen, mitä pyydät, niin asiat alkavat tapahtua. Haaveet eivät ole pelkästään epärealistisia, ne voivat toteutua, kun valmistaudut ja teet töitä niiden eteen.

Tässä maailmassa, jossa ihmiset kilpailevat huomion, rahan ja arvostuksen puolesta, on tärkeää muistaa, että sinäkin voit luoda oman menestystarinasi. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi vertailla itseämme jatkuvasti muihin, vaan meidän on tärkeää keskittyä omaan polkuumme ja uskoa siihen, että meillä on jotain arvokasta tarjottavaa maailmalle. Samalla meidän tulisi tukea muiden menestystä ja antaa heille tilaa loistaa omassa hetkessään. Meidän ei tarvitse kokea kateutta, vaan voimme nähdä muiden menestyksen inspiraationa omalle polullemme.

Valmistele itsesi, harjoittele ja ole valmis. Jos esität idean jollekin, valmistele se kunnolla etukäteen. Se voi olla pitch tuottajalle, työnhakemus rehtorille tai keskustelu asiakaspalvelussa. Harjoittelun kautta voi huomata, mitä sanassa on hyvä ja mitä ei. Hyvin valmisteltu esitys tuo itsevarmuutta ja auttaa saavuttamaan tavoitteen.

Jos haluat oppia menestykseltä jotain, voi katsoa, miten julkkikset tekevät asioita. He eivät pelkää kohdata oikeita henkilöitä ja pyytää mahdollisuuksia suoraan. Heidän menestyksensä ei ole sattumaa, vaan seurausta rohkeudesta ja valmistautumisesta. Tämä on jotain, mitä me kaikki voimme omaksua matkallamme kohti unelmiamme.

Miten virheelliset riskipreemioiden aikavariaatiot vaikuttavat sijoittajastrategioihin?