Miten alkuperäiskansojen tiedonhallinta ja suuret dataratkaisut vaikuttavat yhteiskuntaan ja identiteettiin?

Suuret datamäärät ja niiden hallinta ovat nousseet keskeisiksi kysymyksiksi nykypäivän yhteiskunnassa. Tieto on valtaa, ja erityisesti alkuperäiskansojen näkökulmasta tämä valta on ollut historiallisen alisteista ja kolonialistista. Alkuperäiskansojen tiedonhallinta on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, joka on suoraan kytköksissä kolonialismin jälkeisiin valtarakenteisiin, joista ovat esimerkkejä valtiolliset tilastot ja väestönlaskennat. Nämä tilastot ja niiden käyttö vaikuttavat syvällisesti alkuperäiskansojen yhteiskunnallisiin asemiin, kulttuureihin ja identiteetteihin.

Kolonialismi on jättänyt syvät juuret myös tiedonkeruun käytäntöihin. Esimerkiksi Etelä-Aasiassa väestönlaskennat eivät olleet vain tilastointia, vaan niillä oli tarkoitus luoda objektiivista ja kontrolloitua kuvaa alkuperäiskansojen ja muiden vähemmistöjen sosiaalisista rakenteista. Tiedonkeruun ja hallinnan keinoin pyrittiin vakiinnuttamaan kolonialistinen valta, ja samalla tuotiin esiin käsitys, jossa alkuperäiskansat nähtiin alisteisina ja määriteltyinä ulkoapäin, ilman heidän omaa osallistumistaan.

Tämän tiedonhallinnan mallit eivät ole vain hallintakäytänteitä, vaan ne kytkeytyvät syvällisesti alkuperäiskansojen kulttuurisiin käytäntöihin ja arvomaailmaan. Esimerkiksi maorien yhteisöjen hallintamalleissa korostetaan yhteisön kollektiivista vastuuta ja tietojen jakamista, mutta samalla suojellaan yksilön oikeuksia. Tällaiset käytännöt edellyttävät syvällistä ymmärrystä siitä, että tieto ei ole pelkästään taloudellista tai poliittista pääomaa, vaan myös kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jonka hallinta vaikuttaa ihmisten elämään ja identiteettiin.

Suurten datamäärien ja algoritmien käytön kasvaessa on syntynyt huolia siitä, kuinka näiden työkalujen avulla voidaan määrittää ja hallita vähemmistökulttuureja ja -yhteisöjä. Yksityisyyden suojan ja oikeudenmukaisen datan käytön taistelu onkin erityisesti alkuperäiskansojen osalta haastavaa, koska usein suurten datayhtiöiden ja hallitusten käytännöt ovat ristiriidassa alkuperäiskansojen perinteisten oikeuksien kanssa. Tämä näkyy erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen alueilla, joissa alkuperäiskansojen elämäntapoja ja kulttuureja ei ole aina otettu huomioon tilastollisessa tiedonkeruussa. Näin ollen syntyy kysymyksiä siitä, kuinka nämä yhteisöt voivat suojella itseään ja kulttuuriaan suurten dataratkaisujen aikakaudella.

Lisäksi alkuperäiskansojen näkökulmasta tiedonhallinnan ja datan keräämisen ei tulisi olla vain teknistä prosessia, vaan sen tulisi myös vastata heidän tarpeisiinsa ja oikeuksiinsa. Alkuperäiskansojen tietojen kerääminen ilman heidän suostumustaan ja kontrolliaan voi johtaa tilanteisiin, joissa heidän yhteisönsä ja elintapansa tulevat väärin ymmärretyiksi tai jopa vääristellyiksi. Esimerkiksi lääketieteellisten tutkimusten ja tilastollisten analyysien kautta kerätty tieto voi jäädä elämään ilman alkuperäiskansojen kulttuuristen merkitysten huomioon ottamista, mikä voi johtaa heidän identiteettinsä vääristymiseen ja syrjintään.

Tämä keskustelu ja kehitys eivät ole vain teoreettisia tai akateemisia, vaan niillä on suoria vaikutuksia alkuperäiskansojen arkeen. Datan kerääminen ja sen käyttö ovat arkinen osa hallintoa, terveydenhuoltoa ja koulutusta, ja niillä on syvällisiä vaikutuksia yhteisöjen hyvinvointiin ja kulttuurien säilymiseen. Alkuperäiskansojen on siis oltava aktiivisia osapuolia, kun määritellään, miten ja millaista tietoa kerätään ja miten sitä käytetään.

Miten alkuperäiskansojen tietohallinta ja itsehallinta muovaavat datan tulevaisuutta?

Alkuperäiskansojen tietohallinta (Indigenous Data Sovereignty, IDS) on noussut keskeiseksi kysymykseksi monilla yhteiskunnan tasoilla, erityisesti hallitusten ja yritysten pyrittäessä ymmärtämään alkuperäiskansojen oikeuksia heidän keräämäänsä ja hallitsemaansa tietoon. Tämä kehitys näkyy selvästi erityisesti CANZUS-maissa (Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat), joissa on syntynyt useita alkuperäiskansojen tietohallintaverkostoja. Nämä verkostot ovat luoneet omat periaatteensa ja suuntaviivansa, jotka tukevat alkuperäiskansojen oikeutta hallita ja omistaa tietoa, joka koskee heidän yhteisöjään ja kulttuurejaan.

Alkuperäiskansojen tietohallinta ei ole pelkästään akateeminen käsite, vaan se liittyy suoraan yhteisöjen itsehallintaan ja hyvinvointiin. Nämä verkostot korostavat, että data ei ole vain neutraali resurssi, vaan se on kulttuurisesti ja yhteisöllisesti merkityksellistä. Tieto, joka liittyy alkuperäiskansoihin, kuten heidän kieliinsä, kulttuuriinsa, ympäristöönsä ja terveyteensä, tulee ymmärtää ja käsitellä tämän kulttuurisen kontekstin valossa. Tällainen lähestymistapa edellyttää, että alkuperäiskansat saavat päättää, miten heidän tietonsa kerätään, käytetään ja jaetaan.

Alkuperäiskansojen tietohallintaverkostojen päämääränä on vahvistaa kollektiivisia oikeuksia, erityisesti siinä, miten tietoa kerätään ja käytetään eri tarkoituksiin, kuten tutkimuksessa, politiikassa ja kaupallisessa toiminnassa. Tämä itsehallintateema korostuu erityisesti verkostojen keskuudessa, joissa vaaditaan, että alkuperäiskansojen arvot ja käytännöt ovat perusta hyvälle tietohallinnolle. Tämä voi sisältää myös käytäntöjä, kuten perinteisten tietojen ja biokulttuuristen etikettien käyttöä, jotka tarjoavat yhteisöille keinoja hallita ja valvoa tutkimus- ja kulttuuriin liittyvää tietoa, jota säilytetään esimerkiksi tiedonvälitysjärjestelmissä ja arkistoissa.

Erityisesti geenitiedon ja genomitiedon hallinta on noussut yhdeksi sensitiivisimmäksi ja nopeasti kehittyväksi alueeksi alkuperäiskansojen tietohallinnassa. Pandemian aikana alkuperäiskansojen COVID-19-tietojen keräämistä ja käyttöä käsiteltiin monilla foorumeilla. Esimerkiksi tutkimusryhmä, joka oli osa Research Data Alliancen COVID-19-työryhmää, laati erityisiä ohjeita alkuperäiskansojen COVID-19-datan käsittelyyn. Nämä ohjeet korostivat yhteisöjen itsehallintaa ja hallituksen avoimuutta tietojen laadun ja saatavuuden suhteen.

Erityisesti Uuden-Seelannin māorilainen esimerkki tietohallinnan käytännöistä tarjoaa havainnollistavan mallin siitä, kuinka alkuperäiskansojen tietohallinta voi käytännössä toteutua. Māori Data Governance Model (Māorilainen tietohallintamalli) on kehitetty māorilaisille asiantuntijoille ja se on tarkoitettu käytettäväksi Uuden-Seelannin valtionhallinnossa. Tämän mallin kehityksessä on ollut mukana laaja joukko māorilaisia yhteisöjä ja viranomaisia, ja se tarjoaa selkeät suuntaviivat māorilaiselle datan hallinnalle julkisessa sektorissa. Mallin arvojen taustalla on perinteinen māorilainen ajattelu, kuten ”tikanga Māori” (tavanmukaiset käytännöt), jotka ohjaavat datan hallintaa. Tämä malli painottaa erityisesti itsenäisen māorilaisen datan hallinnan kehittämistä ja lainsäädännön luomista, joka suojaa māorilaisia oikeuksia datassa.

Māorilainen tietohallintamalli asettaa odotuksia datan hallinnan käytännöille ja prosesseille ja huomioi, että tietojärjestelmät eivät voi olla neutraaleja, vaan ne vaikuttavat suoraan yhteisöjen elämään ja päätöksentekoon. Erityisesti malli korostaa dekolonisaation tarpeellisuutta tietojärjestelmissä: se tarkoittaa rakenteiden purkamista, jotka ylläpitävät alkuperäiskansojen tietojen ja resurssien hyväksikäyttöä ilman heidän suostumustaan.

Lopuksi on tärkeää huomioida, että alkuperäiskansojen tietohallinta ei ole pelkästään oikeudellisten ja eettisten kysymysten kenttä, vaan se on osa laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta. Tietojen hallinta on keskeinen osa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden toteutumista ja heidän identiteettinsä ja elämänlaadun vahvistamista. Datan käsittely, ja erityisesti sen jakaminen, ei saa olla pelkästään tieteellistä tai kaupallista toimintaa, vaan se on myös eettinen kysymys, joka vaikuttaa monien sukupolvien hyvinvointiin ja identiteettiin.

Miten alkuperäiskansojen tietohallinta tukee kansakuntien rakentamista ja kehitystä?

Alkuperäiskansojen tietohallinta ja siihen liittyvä itsehallinta ovat keskeisiä elementtejä, joiden avulla alkuperäiskansat voivat vahvistaa ja kehittää omia yhteiskuntiaan ja kulttuureitaan. Nämä periaatteet pohjautuvat vahvasti alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuteen ja heidän kykyynsä hallita omaa dataansa, erityisesti sitä dataa, joka liittyy heidän elämäänsä, kulttuuriinsa ja elinympäristöihinsä. Alkuperäiskansojen tietohallinnan keskeiset periaatteet edellyttävät, että kaikki hallintotoimet ja data-alueet perustuvat alkuperäiskansojen tietosoveltamiseen ja oikeudenmukaisiin hallintakäytäntöihin.

Tämä ajatus ei ole pelkästään teoreettinen, vaan se on nostettu keskiöön kansainvälisillä foorumeilla, kuten vuonna 2023 pidetyssä Global Indigenous Data Alliance (GIDA) -huippukokouksessa. Kokouksessa keskusteltiin siitä, kuinka alkuperäiskansojen tietohallinta on tärkeää erityisesti akateemisissa ympäristöissä, kuten yliopistoissa, ja kuinka tärkeää on tunnistaa, että kaikki alkuperäiskansoihin liittyvä data on itse asiassa alkuperäiskansojen omaa dataa. Tällä tavalla varmistetaan, että tietoja kerätään ja käytetään hallintoprosesseissa alkuperäiskansojen omien arvojen ja tarpeiden mukaisesti.

Yksi merkittävä ajatus alkuperäiskansojen tietohallinnassa on se, että data ei ole vain työkalu ulkopuolisten tahojen käytettäväksi, vaan se on väline, jonka avulla alkuperäiskansat voivat rakentaa ja kehittää omia kansakuntiaan. Tietoa tarvitaan ongelmien tunnistamiseen, ratkaisujen kehittämiseen ja priorisointiin sekä strategisten päätösten tekemiseen. Näin ollen alkuperäiskansojen on itse määritettävä, millaista tietoa tarvitaan ja kuinka se kerätään, analysoidaan ja käytetään.

Datahallinta on keskeistä myös silloin, kun puhutaan kestävyydestä ja vastuullisuudesta. Alkuperäiskansojen yhteisöt eivät ainoastaan halua kerätä tietoa itsestään, vaan he haluavat varmistaa, että tämä tieto on saatavilla ja hyödynnettävissä siten, että se ei vahingoita heidän yhteisöjään, mutta mahdollistaa samalla hallinnan ja päätöksenteon. Alkuperäiskansojen omien tietojärjestelmien rakentaminen mahdollistaa sen, että yhteisöt voivat itse hallita, suojella ja käyttää tietojaan, sen sijaan että ne olisivat muiden, esimerkiksi valtioiden tai suurten yritysten, käsissä.

Yksi esimerkki tällaisesta ajattelutavasta on Albuquerque Area Indian Health Boardin tekemä tutkimus, joka käsitteli alkuperäiskansojen lasten terveyttä. He loivat oman kyselylomakkeensa, jossa kysyttiin: "Mitä tarkoittaa terve alkuperäiskansan taapero?" Tämä kysely ei rajoittunut pelkästään fyysisiin terveyteen liittyviin mittareihin, vaan se sisälsi myös kulttuurisia, hengellisiä ja sosiaalisia näkökulmia, jotka olivat tärkeitä alkuperäiskansan yhteisön jäsenille.

Alkuperäiskansojen hallinnan näkökulmasta on tärkeää, että data ei ole vain tilastotietoa tai numeerisia mittareita, vaan sillä on syvempi merkitys yhteisöjen elämässä ja kulttuurissa. Alkuperäiskansojen yhteisöjen, kuten kaikkien kansakuntien, on hallittava omaa dataansa, jotta he voivat käyttää sitä oikeudenmukaisesti omien tavoitteidensa saavuttamiseen. Tämä edellyttää kykyä ymmärtää ja kritisoida myös ulkopuolelta tulevia tutkimuksia ja tilastoja, jotka usein heijastavat kolonialistisia asenteita ja rakenteita.

Tietohallinnan rooli alkuperäiskansojen itsehallinnan ja kansakuntien rakentamisen kannalta on siis keskeinen. Alkuperäiskansat tarvitsevat dataa kansakuntien kehittämiseen, ja tätä dataa ei voida hallita muilla kuin alkuperäiskansojen itsensä määrittelemillä periaatteilla. Data ei ole vain väline hallintaan, vaan se on myös kulttuurisesti merkityksellistä ja sillä on tärkeä rooli alkuperäiskansojen tarinoiden kertomisessa ja identiteetin rakentamisessa.

Alkuperäiskansojen tietohallinta ei ole vain tekninen kysymys, vaan se liittyy syvästi kulttuuriin, identiteettiin ja yhteisöjen itsemääräämisoikeuteen. Tämä on tärkeää ymmärtää, koska usein data nähdään vain numeerisina tai objektiivisina lukuina, mutta alkuperäiskansojen osalta se on paljon enemmän. Se on osa heidän elämänkulkuaan, heidän tarinoitaan ja heidän tapaansa elää.