Inkat eivät käyttäneet kalenteria kuten useimmat muut sivilisaatiot. Heidän aikakäsityksensä ei perustunut tietyille päivämäärille, joita olisi voitu käyttää yleisenä vertailupisteenä, vaan he seurasivat auringon kulkua ja kuukalenteria. Cuscon ympäristössä sijaitsivat pyhät paikat, jotka liittyivät tälle järjestelmälle. Inkat jakautuivat kuukausiin ja kuun kiertoon, mutta niiden tarkka merkitys ja käyttö erosi huomattavasti muun maailman käytännöistä.

Vuosi oli inkoille "wata" (quechua) tai "mara" (aymara), ja se oli jaettu kahteentoista kuukauteen tai "kuun" ajanjaksoon (quechuassa "killa", aymarassa "pacsi"). Lisäksi Inkat jakautuivat kahdeksan päivän "viikkoihin", joita käytettiin muun muassa markkinoiden aikarajoituksiin ja pappien palveluksiin auringon temppelissä Cuscon sydämessä.

Tämä kuukausijako perustui kuun kiertoon, jossa vuodessa oli noin 354 päivää. Tämä merkitsi sitä, että kalenteri ei täsmännyt täysin trooppisen vuoden kanssa, joka on hieman pidempi. Tämän vuoksi Inkat tarvitsivat "interkaloinnin" eli ylimääräisten kuukausien lisäämistä pitämään kuun vuoden ja vuodenaikojen vuoden tasapainossa. Interkalointi tapahtui siten, että noin kolmen vuoden välein lisättiin yksi ylimääräinen kuukausi. Tämä prosessi ei ollut täysin dokumentoitu, mutta se kuvattiin Bernabé Cobon teoksessa "Historia de Nuevo Mundo" (1653), jossa hän totesi, että vuoden ylimääräiset päivät lisättiin olemassa oleviin kuukausiin.

Pachakuteq, yksi suurimmista Inka-hallitsijoista, on monien tutkijoiden mukaan se, joka loi tämän kalenterin, joka oli puoliksi aurinkoinen ja puoliksi kuun mukainen. Tämä kalenteri, joka pohjautui kuun kiertoon, oli käytännössä osa laajempaa yhteiskunnallista ja uskonnollista järjestelmää, joka oli rakennettu Cuscon ympärille. Tämän kalenterijärjestelmän käyttö ei ollut pelkästään käytännön asia, vaan se liittyi myös pyhiin paikkoihin ja rituaaleihin, joita suoritettiin ympäri Cuscoa.

Cuscon ympärillä oli useita pyhiä paikkoja, joita kutsuttiin "wakoiksi", jotka olivat kytköksissä erityisiin linjoihin eli "seq’eihin", jotka lähtivät Qorikanchasta, auringon temppelistä Cuscon sydämestä. Seque-järjestelmä oli eräänlainen geometrinen verkosto, joka liittyi kaupungin uskonnollisiin ja hallinnollisiin rakenteisiin. Se oli symbolinen kartta, joka yhdisti pyhiä paikkoja ja vahvisti Cuscon asemaa maailman keskipisteenä.

Seq’e-järjestelmässä oli useita linjoja, jotka levittäytyivät Cuscon keskustasta. Nämä linjat kulkivat pyhien paikkojen ja uhripaikkojen kautta, ja niiden määrä oli valtava; esimerkiksi Chinchaysuyussa oli ainakin 85 pyhää paikkaa, ja Kuntisuyussa oli erityisen monimu

Kuinka Inkavaltion kansa tulkitsi komeettoja ja taivaan ilmiöitä

Komeetat ovat taivaankappaleita, joita voidaan nähdä lähes missä tahansa taivaalla. Ne ovat yleensä näkyvissä vain muutaman päivän tai joskus muutaman kuukauden ajan. Usein taivaalle ilmestyy useita komeettoja vuodessa, mutta vain harvat niistä ovat riittävän kirkkaasti näkyvissä paljain silmin. Inkavallan aikakaudella Perussa komeettoja tarkkailtiin ja niistä tuli osa kulttuurista ymmärrystä. Erityisesti jotkut niistä mainitaan Cieza de Leónin [1553] ja Santa Cruz Pachakuteq Yanki Salqamaywan [1613] teksteissä.

Inkavaltion kansa ei ollut tottunut näkemään komeettoja säännöllisesti, ja koska ne eivät liittyneet tavanomaisiin tähtitieteellisiin kiertokulkuihin, oli täysin normaalia yhdistää komeetat poikkeuksellisiin ilmiöihin. He tulkitsivat komeetat usein kuoleman enteiksi. Erityisesti Cieza de Leónin kertomus mainitsee komeetan, joka näkyi Cajamarkan alueella juuri ennen Atahualpan kuolemaa, joka oli otettu vangiksi Francisco Pizarron toimesta 16. marraskuuta 1532 ja teloitettu 26. heinäkuuta 1533. Cieza de Leónin mukaan Atahualpa koki syvää järkytystä nähdessään komeetan, koska hän muisteli, että samanlaisen komeetan oli nähty hänen isänsä, Wayna Qhapaqin kuoleman aikaan. Tämän väitteen tukee myös Francisco de Xerezin, Pizarron sihteerin, todistus, joka oli läsnä Cajamarkassa keisarin teloituksen aikaan. Cieza de León mainitsee myös, että Wayna Qhapaqin kuolema oli tapahtunut vuonna 1526.

Santa Cruz Pachakuteq Yanki Salqamaywa puolestaan kertoo useista komeetoista, jotka olivat näkyvissä Cuzcon alueella Amaru Tupán syntymän aikaan. Amaru Tupa oli Pachakuteq Inca Yupankin vanhin poika, mutta hänestä ei tullut hallitsijaa isänsä kuoleman jälkeen, koska hänen veljensä nousi keisariksi. Vaikka emme voi varmuudella tunnistaa näitä komeettoja, on mahdollista, että yksi niistä oli Halley’n komeetta, joka näkyi vuonna 1456.

Komeettojen ilmestymiset inkakulttuurissa olivat aina osittain arvoituksellisia, ja niiden havaitseminen ei ollut tavallista. Inkavaltiossa komeetat eivät olleet osa ennakoitavaa tähtitieteellistä sykliä, joten niiden ilmestyminen oli usein merkki poikkeuksellisista tapahtumista. Tästä syystä komeetat saivat monesti negatiivisia ja pelottavia merkityksiä: ne yhdistettiin luonnonkatastrofeihin, hallitsijoiden kuolemiin tai muuhun yhteiskunnan epävakauteen.

Perun luonnon monimuotoisuus on yhtä huikea kuin inkakulttuuri itsessään. Tämä monimuotoisuus ilmenee esimerkiksi aavikoiden ja Tyynenmeren aallokon välillä, joissa El Niñon kaltaiset ilmiöt muokkaavat sään käyttäytymistä. Tai Titicacan järven viileissä vesissä, joissa Uros-kansat ovat säilyttäneet perinteensä, tai Andien lumihuippuisilla vuorilla, jotka olivat todistamassa muinaisten uhrausten tapahtumia. Perun sisäosissa sijaitsevat vuoristot, jotka olivat Wari- ja Tiwanakun kulttuurien sydänmaita, antavat kuvan siitä, kuinka moninaista ja monimuotoista tämä alue oli jo ennen inkavaltakunnan nousua.

Inkavaltion kyky valloittaa nämä erilaiset ekologiset alueet ja yhdistää ne oli kuitenkin avainasemassa heidän valtakuntansa syntymisessä. Heidän valtakuntansa oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen; se oli ekosysteemien ja kulttuurien yhdistelmä, jossa oli monia alueellisia erityispiirteitä, mutta joka samalla muodosti yhden yhtenäisen yhteiskunnan. Inkavaltakuntaa ei voi nähdä pelkästään yhden kansan tai kulttuurin tuloksena, vaan se oli eräänlainen kulttuurien sulatusuuni, jossa yhdistyivät eri kansojen ja alueiden perinteet.

Inkojen kyky omaksua ja yhdistää toisten kulttuurien elementtejä oli tämän valtakunnan suuri vahvuus. He osasivat ottaa haltuunsa niitä parhaita piirteitä, joita muiden kulttuurien alueet tarjosivat, ja luoda tästä yhteensulautuneesta kokonaisuudesta jotain ainutlaatuista. Taiteessa tämä näkyi esineiden valmistuksessa, joissa yhdistyivät erilaiset paikalliset tyylit ja inkateema. Keramiikka, tekstiilit ja veistokset, joissa esiintyy eläimiä, jumaluuksia ja mytologisia hahmoja, antavat meille tietoa muinaisista uskomuksista ja uskonnollisista käsityksistä, joita inkakulttuuri ei yksinään ollut kehittänyt, mutta osasi omaksua ja kehittää edelleen.

Arkkitehtuurin alalla inkojen mestarillinen rakennustaito on jäänyt elämään ja koskettaa vielä nykyäänkin niitä, jotka tutustuvat Peruun. Inkakulttuurin rakennukset, kuten Machu Picchu ja Sacsayhuamán, hämmästyttävät edelleen matkailijoita ja tutkijoita. Inkat eivät pelkästään omaksuneet muilta kulttuureilta perittyjä rakennusmenetelmiä, vaan loivat myös täysin uusia rakennustekniikoita, jotka mahdollistivat monimutkaisten j

Inka-imperiumin uskonnolliset ja kosmologiset käsitykset: Aurinko, tähtitaivas ja jumaluudet

Inka-imperiumi oli maailmanhistorian vaikuttavimpia kulttuureja, joka kykeni yhdistämään laajoja alueita ja monia kansoja yhteiseksi valtakunnaksi, jossa uskonnolla, tähtitieteellä ja rituaaleilla oli keskeinen rooli. Tässä imperiumissa kosmos ja sen ilmiöt olivat sidoksissa arkipäivän elämään ja hallitsijoiden valtaan. Jokaisella taivaan ilmiöllä, jumaluudella ja pyhällä paikkalla oli oma merkityksensä, ja Inkat uskoivat, että jumalat ohjasivat niin luonnonilmiöitä kuin heidän elämäänsä maan päällä.

Tähdistöjen tarkka havainnointi oli keskeinen osa inkaväen maailmankuvaa. Inkat loivat monimutkaisempia kalentereita ja ajankäytön rakenteita, jotka perustuivat paitsi auringon kiertoon myös tähtitaivaan kiinteisiin muotoihin. Esimerkiksi "Yana phuyu" tai "tummat pilvet" tähtitaivaalla olivat tärkeä osa tätä kosmologista järjestelmää. Pilvet, jotka näkyivät Linnunradalla, symboloivat tietyntyyppisiä pyhiä ja kosmisia ilmiöitä, joilla oli yhteys jumaluuksiin ja luonnonilmiöihin. Tällöin ei ollut kyse pelkästään tähtitieteellisistä ilmiöistä, vaan uskonnollinen ja sosiaalinen rakenne oli niihin syvästi kytkeytynyt.

Inkat pitivät maailmankuvansa keskiössä aurinkoa. "Templo del Sol" Cuzcossa oli imperiumin uskonnollinen sydän, ja sinne pyhiä rituaaleja suorittivat inkapapisto ja suurimmat päälliköt. Aurinko ei ollut vain fysikaalinen taivaankappale; se oli "Inti", Inkojen jumala, joka valaisi maailman ja säilytti elämän kiertokulun. Templin rituaalit eivät olleet vain uskonnollisia, vaan ne olivat myös hallitsijoiden legitimiteetin ja yhteiskunnan järjestyksen vahvistamista. Tämä käsite oli vahvasti sidoksissa aikakäsityksiin, erityisesti tropiikkiin vuoteen ja sen yhteyteen inkalaisessa kalenterissa.

Inkavallan pyhät paikat ja temppelit olivat järjestettyjä kohteita, joiden merkitys oli paitsi hengellinen myös symbolinen. "Waka" tai "Huaca", pyhät temppelit, jotka levittäytyivät koko Cuzcon alueelle, toimivat yhteiskunnallisten juhlien, rituaalien ja uhrausten paikkoina. Näiden paikkojen uskoimme olevan kosmologisen järjestelmän alaisina, ja niiden jakaminen oli tärkeä osa alueellista hallintaa. Kukin osa Cuzcon kaupunkia, kuten "Urin Qosqo" ja "Urin Pasha", edustivat alempia alueita, joiden rituaalit olivat luonteeltaan vaatimattomampia, mutta kuitenkin tärkeitä pyhien yhteyksien ylläpitämiseksi.

Tähtitiede ja kosmologia eivät olleet vain korkeakulttuurisen eliitin hallinnassa, vaan ne kuuluivat osaksi kansan elämää. Tähtitaivaan liikkeet, kuten heliakaalinen nousu ja lasku, antoivat Inkoille ohjeita niin maataloudessa kuin uskonnollisissa rituaaleissa. Näiden tähtien ja tähtikuvioiden liikkeet eivät olleet pelkästään tieteellisiä ilmiöitä vaan myös osia laajemmasta jumalallisesta ja kosmologisesta järjestelmästä. "Tumi" – rituaalinen uhrausveitsi – ja "Usnu" – pyhä alttari – olivat esimerkkejä pyhistä esineistä, jotka yhdistivät inkaväen uskonnon ja luonnonilmiöt.

Inka-imperiumin keisarit, kuten Titu Kusi Yupanki ja Tupaq Amaru, eivät olleet vain valtionpäämiehiä, vaan heidän vallassaan oli myös pyhä auktoriteetti, joka ulottui itse maailmankaikkeuteen. Inka hallitsi ei vain maata, vaan myös taivasta ja sen liikkeet. Koska Inkat uskoivat, että hallitsijat olivat auringon poikia, heidän uskonnollinen valtaansa vahvisti ajatus, että he olivat suoraan yhteydessä jumaliin. Tämä kosmologinen ja teologinen perusajatus oli vahvasti läsnä myös heidän aikakäsityksessään.

Kosmologiassa oli myös syvällisiä ja monimutkaisia elementtejä, jotka liittyivät pimeyteen, maailmankuvan ylä- ja alamaailmoihin, kuten "Urin Pasha" tai "Ukhu Pasha", jotka edustivat alamaailmaa tai toista maailmaa. Tämän maailman alamaailma ja ylämaailma olivat keskenään yhteydessä, ja niiden väliset rajat olivat häilyviä. Tämä symboloi inkakulttuurissa myös elämän ja kuoleman välistä yhteyttä, mikä oli keskeistä heidän uskonnollisessa maailmankuvassaan. Koko tämä järjestelmä oli jollain tavalla sidoksissa myös vuodenkiertoon ja sen vaikutukseen hallitsijan ja kansan elämään.

Ymmärtäminen siitä, kuinka syvälle inkakulttuurin uskonnollinen ja kosmologinen ajattelu ulottui, auttaa meitä käsittämään imperiumin monimutkaisen ja laajan rakenteen. Tämä ajattelutapa ei ollut vain intelektuaalinen tai tieteellinen; se oli myös elävä, hengellinen kokemus, joka muokkasi yhteiskunnan rakenteet ja rituaalit. Tämän avulla Inkat pystyivät hallitsemaan valtavaa alueellista valtakuntaa, jossa uskonnolliset perinteet, tähtitieteellinen tarkkuus ja yhteiskunnallinen järjestys olivat erottamattomasti kietoutuneet yhteen.

Mikä tekee itseparantavasta pinnoitteesta tehokkaan ja kestävämmän vaihtoehdon?
Miten laskelmoida kannattavuus ja voiton tavoite yritystoiminnassa?
Miksi tiedon järjestäminen ja kuvaaminen on tärkeää datatieteessä?