Narsismi on usein nähty vaarallisena persoonallisuuden piirteenä, erityisesti silloin, kun se ilmenee vahvassa ja äänekkäässä muodossa. Tällöin narsisti saattaa korostaa omaa erinomaisuuttaan ja saavuttaa monia julkisia ja yksityisiä etuja omaksi hyväkseen. Tämä ei ole vain henkilökohtainen heikkous, vaan myös yhteiskunnallinen ilmiö, joka voi heijastua kansallisiin ja kansainvälisiin poliittisiin päätöksiin. Esimerkiksi presidentit, jotka ovat usein toistuvasti esillä mediassa, voivat näkyä narsistisen persoonallisuuden piirteiden valossa. Tutkimukset, kuten Ronald J. Delugan tekemä analyysi Yhdysvaltain presidenttien narsistisista piirteistä, osoittavat, että useimmat presidentit, kuten Richard Nixon ja Ronald Reagan, saavat korkeita narsistisesta persoonallisuudesta kertovia pisteitä. Toisaalta, rauhallisemmat ja vähemmän äänekkäät johtajat, kuten Jimmy Carter ja Gerald Ford, jäävät selvästi matalammalle tasolle.

Vähemmän äänekkäiden narsistien ilmeneminen on kuitenkin myös merkittävää, sillä se voi ilmestyä enemmän piilotettuna ja jopa manipulatiivisena. Tämä piirre voi näkyä poliittisessa kontekstissa, kuten presidentin päätöksenteossa, missä narsistinen taipumus pitää itseään muiden yläpuolella saattaa estää hänen kykyään asettaa muiden tarpeet omien etujensa edelle. Tämä ilmiö on nähtävissä myös nykyisin, erityisesti Donald Trumpin kohdalla. Trumpin julkinen ja usein jopa provokatiivinen käyttäytyminen – kuten itsensä ylikorostaminen ja muiden, kuten Meryl Streepin ja Arnold Schwarzeneggerin, avoin haukkuminen – on ilmiselvää narsismia, joka tuo esiin monia tämän persoonallisuuden piirteitä.

Narsismilla on kuitenkin kaksi terävää puolta. Narsistinen itsetunto saattaa auttaa yksilöä saavuttamaan paljon, mutta se myös avaa oven lukemattomille väärinkäytöksille ja vallan väärinkäytölle. Trumpin tapauksessa voidaan nähdä, kuinka hänen narsistisessa käytöksessään on vaarallisia piirteitä, kuten valtakysymysten manipulointi ja toisten aliarvioiminen oman edun saavuttamiseksi. Lisäksi, kuten tutkimukset osoittavat, mitä korkeammaksi presidentin narsismi nousee, sitä suurempi todennäköisyys on, että hän joutuu kohdistetuksi valtakirjojen väärinkäytöksiin, kuten verovilppiin, laiminlyönteihin ja jopa aviorikoksiin.

Mutta mitä tapahtuu, kun narsismi ylittää tietyn rajan ja menee patologiseksi? Tämä on tilanne, jossa narsistinen persoonallisuus muuttuu vaarallisemmaksi ja siinä ilmenvät piirteet alkavat muistuttaa persoonallisuushäiriöitä. Pathologinen narsismi, erityisesti narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD), voi ilmetä yksilön tarpeena saada jatkuvasti erityiskohtelua ja olla kaikkien huomion keskipiste. Tällöin muiden ihmiset nähdään vain peileinä, jotka vahvistavat narsistin erinomaisuutta ja erityisyyttä. Jos tämä vaatii muiden vahingoittamista, niin se nähdään hyväksyttävänä toimena narsistin silmissä. Tämä ”erityisyyden” tarve voi johtaa äärimmäiseen kateuteen ja jopa manipulointiin, jossa narsisti pyrkii jatkuvasti korottamaan itseään toisten kustannuksella.

Narsismin ja psykopatian yhdistelmä voi luoda erittäin vaarallisen käyttäytymismallin, joka tunnetaan pahanlaatuisten narsistien ilmentymänä. Näissä tapauksissa narsisti saattaa käyttäytyä täysin välinpitämättömästi muiden kärsimyksistä ja ongelmista. Tällöin moraali ja empatia ovat täysin poissa. Esimerkkejä historiallisista hahmoista, kuten Hitler ja Putin, on paljon, mutta näitä äärimmäisiä ilmentymiä ei nähdä jokaisessa narsistisessa johtajassa, erityisesti demokraattisessa yhteiskunnassa. Silti, vaikka he eivät ole välttämättä yhtä äärimmäisiä kuin nämä henkilöt, heidän käyttäytymisensä voi silti olla haitallista yhteiskunnalle ja jopa maailmanlaajuisesti.

Loppujen lopuksi narsistinen persoonallisuus ei automaattisesti tee henkilöstä kelvotonta johtajaa. Narsisti voi silti olla toimiva johtaja, jos hän pystyy suoriutumaan tehtävistään tehokkaasti. Tällaisella narsistilla voi olla jopa ”korkean toimivuuden” piirteitä, kuten Steve Jobsilla, joka kykeni johtamaan Applea huolimatta narsistisista piirteistään. Hänen tapansa huutaa ja aliarvioida työntekijöitään ei estänyt häneltä kehittämästä tuotteita, jotka mullistivat teknologian maailman. Tämä herättää kysymyksen, kuinka suuri on narsismin vaikutus kykyyn johtaa, ja missä vaiheessa se alkaa estää johtamista ja jopa vaarantaa muiden hyvinvointia.

Tällöin on tärkeää ymmärtää, että narsismi, vaikka se voi aluksi vaikuttaa voimavaroilta, on usein kaksiteräinen miekka. Se ei ole vain persoonallisuuspiirre, vaan voi myös olla merkki syvemmistä, vaarallisemmista häiriöistä, jotka estävät johtajaa toimimasta oikeudenmukaisesti ja eettisesti. Jos narsistinen käyttäytyminen vie liiaksi valtaan ja kontrolliin, se voi käydä vaaralliseksi – ei pelkästään johtajalle itselleen, vaan koko yhteiskunnalle.

Mikä on Trumpin ahdistushäiriö ja miten se vaikuttaa mielenterveyteen?

Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalit synnyttivät poikkeuksellisen ilmapiirin, jossa epävarmuus ja pelko saavuttivat uudenlaisen mittasuhteen. Vaikka useimmat ennusteet suosivat Hillary Clintonia, Donald Trumpin voitto aiheutti laajaa järkytystä ja ahdistusta noin puolelle amerikkalaisista. Tätä ilmiötä on alettu kutsua "Trumpin ahdistushäiriöksi" – se ei kuitenkaan ole virallinen diagnoosi, vaan kuvaa erityisen poliittisen tilanteen aiheuttamaa ahdistusta, joka eroaa tavallisesta yleistyneestä ahdistushäiriöstä.

Yleistynyt ahdistushäiriö (GAD) määritellään jatkuvana ja hallitsemattomana huolena, joka liittyy arkipäivän asioihin kuten terveyteen, ihmissuhteisiin tai talouteen, ja joka kestää vähintään kuusi kuukautta. Trumpin ahdistushäiriö poikkeaa tästä siten, että oireet liittyvät nimenomaan poliittiseen epävarmuuteen ja Trumpin persoonallisuuden ominaisuuksiin. Tämä ahdistus ilmeni muun muassa hallinnan menetyksen tunteena, voimakkaana huolena muuttuvasta yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä ahdistavana sosiaalisen median käytön lisääntymisenä.

Trumpin persoonallisuuspiirteet – räikeä puhetapa, valehtelu, manipulointi ja syyttely – ruokkivat tätä ahdistusta. Hänen käyttämänsä psykologisen manipuloinnin muoto, "gaslighting", jossa todellisuutta vääristellään ja epävarmuutta lisätään, on luonut monille amerikkalaisille voimakkaan epävarmuuden tunteen. Trumpin hallinnon toimien ja politiikan epävarmuus – kuten muslimikiellot, terveydenhuollon lainsäädännön uhka, kansainväliset jännitteet ja ympäristöpolitiikan leikkaukset – ovat konkretisoineet tämän ahdistuksen.

Sosiaalisen median rooli on ollut kaksijakoinen. Toisaalta se tarjoaa nopean pääsyn tietoihin, mutta toisaalta jatkuva uutisten ja mielipiteiden tulva voi ylittää ihmisen kyvyn käsitellä tilanteita rationaalisesti. Useat ahdistuksesta kärsivät ovat tunnistaneet itsessään tiedonhakuun liittyvän pakonomaisuuden, joka ei kuitenkaan vähennä vaan lisää ahdistusta. Tässä piilee paradoksi: tieto lisää kontrollin illuusiota, mutta samaan aikaan vahvistaa epätoivoa, kun todellista vaikutusmahdollisuutta ei tunnu olevan.

Trumpin ahdistushäiriö ei ole pelkästään yksilöllinen ilmiö, vaan sillä on myös sosiaalisia vaikutuksia. Politiikan polarisaatio on syventänyt kuiluja perheiden ja ystävien välillä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa erilaiset mielipiteet tuottavat emotionaalista kitkaa, lisää ahdistuksen tunnetta entisestään.

Monet ahdistuneista ovat kokeneet vaikeuksia keskittyä työntekoon tai perhe-elämään, kärsineet unettomuudesta ja turhautumisesta. Epäterveelliset selviytymiskeinot, kuten liiallinen syöminen, alkoholin käyttö tai tupakointi, ovat lisääntyneet. Tässä kontekstissa ymmärretään, miten poliittinen ilmapiiri voi vaikuttaa syvästi ihmisen mielenterveyteen ja arkeen.

On tärkeää huomata, että Trumpin ahdistushäiriö ilmentää syvempää yhteiskunnallista ja psykologista dynamiikkaa, jossa yksilön kokemukset kietoutuvat poliittiseen todellisuuteen ja sosiaalisiin rakenteisiin. Ahdistus ei ole vain yksilön sisäinen ilmiö, vaan myös yhteisöllinen reaktio epävarmuuteen ja muutokseen. Tästä syystä ymmärrys tästä ilmiöstä vaatii laajaa näkökulmaa, jossa huomioidaan sekä psykologiset mekanismit että poliittiset ja kulttuuriset taustatekijät.

Lisäksi on olennaista tiedostaa, että tämänkaltaiset yhteiskunnalliset ahdistukset voivat ilmetä monimuotoisesti eri väestöryhmissä ja että niiden vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia. Mielenterveyden ammattilaisten ja yhteiskunnan on tärkeää tunnistaa tällaiset ilmiöt ja tarjota tukea sekä tilaa käsitellä yhteiskunnallisia kriisejä myös psykologisesta näkökulmasta.

PCB-materiaalien luotettavuus ja kaarevuuden hallinta cryogeenisissä sovelluksissa
Miten vahingoittuneet solut ja TRP-kanavat vaikuttavat kipuun?
Miten Hieronymus Boschin "Maanilojen puutarha" kuvastaa ihmisen syntiä ja pelastusta?
Mikä oli Stalinin nousun salaisuus ja sen vaikutukset?