Presidentin taloudelliset edustajat voivat vapaasti harjoittaa aktiivista ja jopa aggressiivista varainhoitoa, mutta on olennaista, että kansalla on tarvittavat tiedot mahdollisten yhteyksien havaitsemiseksi presidentin virka-asioiden ja henkilökohtaisten liiketoimintojen välillä. Vaikka presidentti voi ohjata sokeaa luottamussäätiötä välttääkseen investointeja tietynlaisiin kohteisiin – esimerkiksi aseisiin tai tupakkaan – hän ei voi rajoittaa säätiön toimintaa niin, että se välttäisi kaikki kysymykset virallisten toimenpiteiden ja taloudellisten etujen välisistä suhteista. Mikäli presidentti päättää pysyä aktiivisena markkinoilla ja ottaa tämän riskin, häntä voidaan arvioida tiukimman avoimuusvaatimuksen mukaan. Tämä avoimuus, yhdistettynä tiukkaan kieltoon ottaa minkäänlaista neuvonantajaroolia luottamussäätiön hallinnoinnissa, on keskeinen tekijä mahdollisten verojen välttämisriskien vähentämisessä ja julkisen luottamuksen lisäämisessä.

Presidentin ”palkan hylkäämisen” kieltämistä koskeva laki on toinen yksinkertainen mutta tehokas uudistus, jolla voidaan vahvistaa odotuksia siitä, että presidentti työskentelee vain julkisten etujen puolesta. Presidentin palkka on korvaus täysipäiväisestä presidentin tehtävästä, ja sen hyväksyminen on tärkeä tapa ilmaista sitoutuminen tälle tehtävälle. Tietenkin presidentti voi, kuten mikä tahansa veronmaksaja, valita lahjoittaa palkkansa hyväntekeväisyyteen, mutta lain tulisi estää mahdolliset henkilökohtaiset tai poliittiset hyödyt tästä valinnasta. Lain tulisi olla muutettu siten, että presidentiltä ei voida myöntää verohelpotuksia tällaisista lahjoituksista. Lisäksi presidenttiä tulisi estää lahjoittamasta osaa palkastaan liittovaltion virastoille, kuten Trump on tehnyt. Tällä hetkellä presidentin palkan hylkääminen on poliittista teeskentelyä, sillä se ei tuo mitään konkreettista hyötyä valtion talouteen, kuten alijäämän pienentämiseen. Mutta tämä ei ole vaaratonta poliittista peliä. Yksityinen palkka julkisen sijasta vääristää presidentin todellista velvollisuutta, joka on täysipäiväinen presidentin tehtävä. Aivan kuten presidentti on velvollinen hyväksymään turvallisuuden ja asumaan Valkoisessa talossa virka-aikanaan, myös palkkansa saaminen on lisäkeino ilmaista palvelus kansalle. Jos presidentti kieltäytyy tästä palkasta, hän yksipuolisesti muuttaa virkakauden ehtojaan.

Samalla tavalla, kuten liittovaltion lainsäädäntö estää presidenttiä (ja varapresidenttiä) kieltäytymästä salaisista palveluista, estäminen palkan hylkäämiselle selventäisi, että presidentin tehtävä on täysipäiväinen ja ettei se ole vain yksi monista toiminnoista, kuten yksityisistä liiketoimista, jotka saattavat luoda eturistiriitoja. Vaikka presidentti lahjoittaisi palkkansa hyväntekeväisyyteen, lainsäädännön kieltäminen tätä hyväksymästä selkeyttäisi odotuksia ja auttaisi luomaan normin, että presidentti on täysin velvollinen palvelemaan kansaa, ja tätä roolia ei voida korvata muilla tuloilla viran aikana.

Kongressin väliintulo presidentin ”tulojen hyväksymisessä” ulkomaalaisilta tahoilta on vieläkin tärkeämpää. Vaikka presidentti sitoutuu peruskonfliktin estämis sääntöihin, ulkomaalaiset valtiot voivat silti tukea presidentin liiketoimintaa kaupallisten kiinteistöjen kautta tai muuten hyödyttää presidenttiä, hänen perhettään ja läheisiään. Presidentti voi hyötyä näistä investoinneista virka-aikana tai tietää, että hän tekee niin myöhemmin, kun hän palaa yksityisiin liiketoimiinsa. Vaikka presidentti ei osallistuisi neuvonantajana ja rajoittuisi vain julkisiin tietoihin, hän saattaa silti saada tietoa ulkomaisten valtioiden investoinneista hänen liiketoimintayrityksiinsä. Tämä tuo esiin ongelman, jonka Trumpin aikakausi presidenttinä herätti: Kongressin ei ole reagoinut ulkomaisen palkkion estämisnormien noudattamiseen sen jälkeen, kun Trumpin hallinto haastoi nämä käytännöt. Kongressin olisi täten muutettava lainsäädäntöä siten, että presidentti ja hänen omistamansa liiketoimet raportoivat kaikki ulkomaalaisten investointien tuottamat tulot ja mahdolliset etuudet.

Tämä sääntö voisi edellyttää, että presidentti raportoi ulkomaisista investoinneistaan kongressin ulkoasiain valiokunnille sekä eettisen hallinnon virastolle (OGE), jolle annettaisiin oikeus arvioida, milloin presidentin taloudelliset eturistiriidat ovat niin merkittäviä, että kongressin on annettava ”suostumus” ulkomaisten palkkioiden hyväksymiseen. Tämä raportointi lisäisi läpinäkyvyyttä ja nostaisi esiin Kongressin vastuullisuuden päätöksistä, jotka koskevat presidentin taloudellisten etujen hyväksymistä ulkomaalaisilta tahoilta.

Kuinka presidentin viestintä ja lehdistösuhteet voivat vaikuttaa sananvapauteen ja julkiseen valvontaan?

Konfliktitilanteissa, erityisesti kun ne on ratkaistu neuvottelujen ja oikeusprosessien kautta, rajoitukset ajallisessa mielessä eivät merkittävästi heikennä reformin vaikutuksia. Sen sijaan, tutkinnan mahdollinen vaikutus, vaikka se tapahtuisi jälkikäteen, voi lisätä viraston huomiota tämänkaltaisiin asioihin, kun tutkitaan lehdistön osuutta. Toiseksi, tarkastusviranomainen ei saisi edetä tutkimuksessa, jos oikeusministeriön päällikkö todistaa, että tutkivien välineiden käyttö tiedotusvälineitä kohtaan on noudattanut viraston sääntöjä ja rajoja, jotka koskevat tietojen hankintaa tai haastatteluja median edustajilta, tai muiden viranomaisten osalta, mikäli nämä säännöt ovat merkittävästi samankaltaisia.

Oikeusministerin antama sertifikaatti tuo esille osapuolten velvollisuuden tarkistaa, että edustukset ovat tarkkoja ja hyvässä uskossa. Tämä vaatii virastoa kiinnittämään erityistä huomiota sääntöihin ja tekee epätodennäköisemmäksi niiden heikentämisen, puhumattakaan niiden poistamisesta. Tällaisten sääntöjen täytyy sisältää muun muassa seuraavat perusperiaatteet: Ensinnäkin, lainvalvontatyökaluja mediasta hankittavan todistusaineiston osalta tulee käyttää vain poikkeuksellisesti viraston politiikan mukaisesti. Toiseksi, näitä välineitä voidaan käyttää vain silloin, kun se on elintärkeää onnistuneelle tutkinnalle ja kun muut vaihtoehtoiset tiedonhankintakeinot on jo käytetty, ja vasta sen jälkeen, kun asianomaisille tiedotusvälineille on annettu ennakkoilmoitus ja neuvottelu, ellei oikeusministeriö ole päättänyt, että ilmoitus tai neuvottelu vaarantaisi tutkinnan eheyden, kansallisen turvallisuuden tai aiheuttaisi vakavaa haittaa tai vaaraa kuolemalle tai vakavalle ruumiinvammalle.

Tarkastusviranomaisen raportit ja johtopäätökset tulisi toimittaa kongressille. Nykyinen tarkastusviranomaisten säädös määrää virastoja lähettämään raportteja kongressille puolen vuoden välein, ja jos ongelmat ovat erityisen vakavia, ne on toimitettava heti, seitsemän kalenteripäivän kuluessa. Ehdotamme, että laki antaisi tarkastusviranomaisille erityisen velvoitteen raportoida näistä taannehtivista tarkastuksista, erityisesti median vastaisia toimia koskevista tapauksista, ja että kaikki tällaiset raportit tulisi toimittaa kongressille kolmekymmenen päivän sisällä valmistumisesta. Mikäli tarkastusviranomainen ei aloittaisi tutkintaa oikeusministerin antaman sertifikaatin perusteella, kongressille tulisi ilmoittaa tästä.

Tarkastusviranomaisen lainmuutoksen pääasiallinen tavoite on vahvistaa ja vahvistaa keskeinen normi, että liittovaltion hallitus ei saa käyttää tutkintaresurssejaan lehdistön perustoiminnan heikentämiseen. Congressin selkeä viesti olisi, että tarkastusviranomaisten tulisi ensisijaisesti tutkia ja olla vastuussa kaikenlaisen virheellisen toiminnan tutkimisesta, joka liittyy tällaisiin epäasiallisiin toimiin. Erityisesti määrätyt raportointivelvoitteet, mukaan lukien tutkintojen raportointi, myös silloin kun niitä ei ole käynnistetty ministerin sertifikaatin takia, antavat kongressille ja lehdistölle mahdollisuuden valvoa ja seurata viraston toimintaa.

Presidentti Trumpin tapaus Twitter-tilinsä käytöstä tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman presidentin ja median suhteeseen. Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa rajatulta, sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia presidentin ja lehdistön suhteisiin. Trump on väittänyt, että hänen Twitter-tilinsä on henkilökohtainen eikä julkinen, ja hän voi estää muita ääniä pääsemästä tililleen mielensä mukaan. Tällainen käyttö tilistä ei ole ainoastaan käytännöllisesti ongelmallista, vaan sillä voi olla syvällisiä seurauksia presidentin ja median välisten suhteiden kehitykselle. Kongressin tulisi ehdottomasti ratkaista tämä kysymys muuttamalla vuonna 1978 säädettyä Presidentin asiakirjalakia (PRA) niin, että se erityisesti velvoittaa presidenttiä pitämään presidentin tilin, myös ne, joita on muokattu tai poistettu, presidentin asiakirjoina.

Vaikka nykyisin uskotaan väärin, että Kansallisarkistot ovat jo ottaneet tällaisen kannan, ne itse asiassa ilmoittivat kongressille, ettei niillä ole oikeutta määrittää, onko jokin asiakirja presidentin asiakirja vai ei. Kongressin tulisi tarkentaa PRA:ta ja täsmentää, että presidentin henkilökohtaiset tilit katsotaan "asiakirjoiksi" lain mukaan, mikäli niitä käytetään virallisen toiminnan yhteydessä. Tämä varmistaen, että presidentti ei voi enää pitää virallista liiketoimintaa henkilökohtaisena ja täysin hallita sitä, minkälaista viestintää ja vuorovaikutusta hän käyttää virkaansa liittyen.

Presidentin roolissa sosiaalisen median käyttö vaikuttaa yhä tärkeämmältä osalta hallinnollista toimintaansa, ja on tärkeää, että lainsäätäjät ottavat huomioon, kuinka nämä uudet teknologiat voivat muuttaa perinteistä valvontaa ja viestintää hallituksen ja kansan välillä. Muutokset lainsäädännössä, jotka ottavat huomioon digitaalisten ja elektronisten viestintävälineiden käytön, olisivat tarpeen, jotta varmistetaan, että presidentti ei voi käyttää niitä henkilökohtaisiin tarkoituksiin ilman julkista vastuuta. Tämä tuo esiin tarpeen entistä tarkemmalle valvonnalle ja vastuullisuudelle, erityisesti silloin, kun kyseessä on kansallista turvallisuutta ja demokratian toimintaa koskeva viestintä.

Miksi uusiutuvan energian integrointi suolanpoistojärjestelmiin voi alentaa puhtaan veden hintaa ja parantaa ympäristönsuojelua?
Miten fotoniikka ja optoelektroniikka vaikuttavat tulevaisuuden teknologioihin ja teollisuuteen?
Mikä on Bèzout'n lauseen merkitys ja sovellukset tason käyrien leikkauspisteiden laskennassa?