Vuonna 2006 Heritage Foundationin järjestämässä illallisessa Edwin Meese III, joka toimi tuolloin Ronald Reaganin nimittämän Distinguished Fellow in Public Policy -tutkijana Heritage Foundationilla, piti luennon nimeltä "Rebuilding the Reagan Coalition". Luento oli vastaus Yhdysvaltain republikaanipuolelle vuoden 2006 vaalien aikana koettuihin kongressitappioihin. Meesen viesti ennakoi monin tavoin puolueen suuntaa vuosikymmenen verran eteenpäin. Reaganin koalition menestys oli sen kyvyssä liittää konservatiiviset periaatteet mahdollisuuksiin. Meesen mukaan ainoa tapa maksimoida mahdollisuuksia oli pysyä näissä periaatteissa. Reaganin visio Amerikasta, joka oli taloudellisen voiman ja kansallisen vaurauden moottori, oli myös kansalaisvapauden ja parempien elinolojen moottori. "Konservatiivinen visio Amerikasta on edelleen se, joka on historiassamme ollut kasvun moottori sekä talouden että kansalaisten vapauden ja hyvinvoinnin kannalta", Meese korosti.

Meesen mukaan republikaanien oli palattava Reaganin perintöön ja hyväksyttävä koalition haasteet, jotka Reagan oli asettanut. Hän totesi, että konservatiivisen agendan voima piilee osavaltiotasolla toimivissa ajatushautomoissa, joiden tehtävä oli kehittää populistista liikettä pohjalta ylöspäin: yhteisöjen järjestäminen ja osavaltion lainsäädännön aloitteet voisivat tehdä konservatiivisista arvoista todellisuutta eri osavaltioissa ja vaikuttaa sitä kautta liittovaltion hallintoon. Vaikka Reaganin aikakauden politiikan jatkaminen nähtiin monessa yhteydessä vanhentuneena ja taantumuksellisena, se oli silti keskeinen osa puolueen identiteettiä, ja erityisesti kulttuuriset ja moraaliset arvot, jotka tukivat Reaganin politiikkaa, olivat edelleen keskiössä. Perhe, uskonto, koulutus ja laki olivat niitä kulttuuri-instituutioita, joiden uudelleenrakentamiseen oli kiinnitettävä huomiota konservatiivisen aktivismin tukemiseksi.

Näitä kulttuurisia ja moraalisia perusarvoja hyödynnettiin 2016 vuoden republikaanipuolueen vaaliohjelmassa, joka asetti vahvan aseman perhearvoille ja kristilliselle moraliteetille. Ohjelma ei vain esittänyt poliittisia tavoitteita vaan esitti myös maailmankuvan siitä, mitä amerikkalaisuus merkitsee ja miten amerikkalaisten tulisi elää suhteessa toisiinsa. Tämän maailmankuvan keskiössä oli juutalais-kristillinen ortodoksisuus, joka määritteli hyvän, oikean ja oikeudenmukaisen perustan arkipäivän elämässä. Periaatteet, kuten "Jumalan laki", "luonnon laki" ja "luonnon Jumala", antoivat ohjelmalle moraalisen auktoriteetin ja oikeutuksen, erityisesti "avioliitto, perhe ja yhteiskunta" -osiossa.

Tätä ohjelmaa ylistettiin kristillisten oikeistovoimien taholta "koko historian pro-life ja pro-perhe ohjelmaksi", ja se pyrki hegemoonisesti määrittelemään kansakunnan moraalisen elämän. Se perusteli tätä visiota kansallisen yhtenäisyyden edistämiseksi ja amerikkalaisen poikkeuksellisuuden käsitteen vahvistamiseksi julkisilla politiikoilla, jotka perustuivat kristilliseen fundamentalismin periaatteisiin. Republikaanipuolueen käsityksessä valtiollinen valta ja auktoriteetti nojasivat kristilliseen moraaliin ja luonnonlakiin. Epätasa-arvo, syrjintä ja ennakkoluulot nähtiin yhteiskunnan luonnollisina piirteinä, ja valtion yritykset korjata näitä ongelmia uhkasivat vapautta. Amerikkalaisen demokratian vääristyminen oli sen sijaan nähty erityisesti oikeuslaitoksen toimesta, ja siksi puoleen voimakkaasti puolustama "alkuperäinen tarkoitus" -periaate vaati, että kaikki lainsäädäntö ja viranomaispäätökset noudattavat perustuslain alkuperäistä merkitystä, sellaisena kuin sen kirjoittajat olivat sen aikanaan määrittäneet.

Tällainen alkuperäisyyden puolustaminen oli pohjimmiltaan fundamentalismin tuotetta, jossa perustuslaki nähtiin muuttumattomana ja lopullisena asiakirjana, joka oli tarkoitettu vain herrenvolkille. Poliittisen tutkijan Wendy Brownin mukaan "kun paimentolaistalousmalli muuttuu poliittiseksi malliksi, epätasa-arvo – ei pelkästään alistuminen auktoriteettiin, vaan myös hyväksytty yhteiskunnallinen hierarkia ja alistaminen – muodostaa poliittisen normin, ei poliittisen haasteen." Tämä tilanne voi johtaa vähemmistöryhmien oikeuksien vaarantumiseen ja mahdollisesti heikentää demokratiasta huolehtivien instituutioiden toimintakykyä.

Lopulta tämä kehitys on paljastanut, kuinka rasismi, syrjintä ja valkoisten ressentimentti ovat kasvaneet poliittisiksi strategioiksi. Yhdysvaltojen historia on ollut taistelua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteestä, ja tämän taistelun voittaminen on ollut avainasemassa poliittisen ja yhteiskunnallisen vakauden säilyttämisessä. Koko tämä kehitys on herättänyt huolta siitä, että demokratian perusperiaatteet, kuten "lain kunnioitus", ovat vaarassa muuttua välineiksi, joita voidaan käyttää hyväksi tyrannian tukemiseksi.

Miten vapautetaan vapaa orja?

Twainin Huckleberry Finnin seikkailut ei ainoastaan käsittele Emansipaatiokirjelmän jälkeisiä vaikutuksia ja jälleenrakennuksen epäonnistumista, vaan se haastaa myös vuoden 1883 kansalaisoikeuslain päätöksen kysymällä: kuinka vapautetaan vapaa orja? 1870- ja 1880-luvuilla Twain kirjoitti vapaudesta ja amerikkalaisista rotusuhteista "ennen sotaa" -tyylillä, samalla säilyttäen mahdollisuuden kieltää, että hän olisi kommentoinut nykyhetkeä; hänhän kirjoitti fiktiosta, ei faktoista. Shelly Fisher Fishkin kirjoittaa: "Harold Beaver on huomauttanut, että Twain viimeisteli Huckleberry Finnin juuri vuonna 1883, samana vuonna kun Yhdysvaltain korkein oikeus julisti kansalaisoikeuslain perustuslain vastaiseksi. Tutkijat ymmärtävät yhä enemmän tämän kiertelyn satiiriksi siitä, kuinka Yhdysvallat epäonnistui orjien vapauttamisessa."

Huckleberry Finn kuvaa, kuinka amerikkalaisesta pojasta tulee vankina ympäristölleen, tässä tapauksessa etelän antebellum-ideologioille. Vaikka monet lukijat keskittyvät Jim-hahmoon "pakenevana orjana", he usein ohittavat sen, kuinka Huck Finn itse on orjuuden kahleissa etelän ennen sotaa olevien arvojen suhteen. Narratiivi paljastaa sosiaalisen satiirin ja paljastaa, kuinka yhteiskunnalliset konventiot vaikuttavat henkilökohtaiseen identiteettiin. Koko teos kiteyttää afrikkalaisamerikkalaisen kokemuksen jälleenrakennuskauden aikana.

Kun Huck Finn reagoi amerikkalaisen etelän sosiaaliseen ja poliittiseen ilmastoon, hän nousee esiin symbolina afrikkalaisamerikkalaiselle kokemukselle jälleenrakennuksen nousun ja tuhon aikana. Tämä herättää kysymyksen: oliko Huckleberry Finn koskaan valkoinen? Alkuperäisessä kertomuksessa Huck Finnin kokemus vapaudesta on sidoksissa lesken huolenpitoon hänen "sivilisaationsa" puolustajana ja tuomari Thatcherin rooliin, joka on portinvartijana hänen rahalliselle hyvinvoinnilleen. Papin esiintyminen varjostaa Huck Finnin poliittista kamppailua huoltajuudesta ja paljastaa ironian, joka liittyy vapauden rakentamiseen.

Pap sanoo: "Kuka sanoi, että saattaisit puuttua tällaiseen hölynpölyyn? ... No, minä opetan [lesken], kuinka puuttua. Ja katso tänne—heitä se koulu, kuuletko? Minä opetan ihmiset kasvattamaan poikaa, joka kohottaa itseään isänsä yli ja esittää parempaa kuin on." Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka Huck Finn on alistettu sellaiseen hierarkiaan, joka juontaa juurensa orjuuden aikaisiin isä/poika-valtarakenteisiin. Huckin kasvaminen kohti sivilisaatiota lesken hoidossa on uhattuna Papin ilmestyessä kertomukseen. Pap edustaa antebellum-etelän isävaltaa ja orjuuden perinnettä, joka pyrkii estämään Huckin kehityksen.

Huck Finnin kouluun meneminen, luku- ja kirjoitustaidon saavuttaminen, on juuri se, mikä uhkaa etelän perinteisiä arvoja. Papin puheesta käy ilmi, että hänen mielestään tämä "hifalut’n hölynpöly" on uhka menneisyyden perinteille. Papin jatkuva painostus ja kysymykset—"kuuleeko" ja "sanoppa—lue"—eivät ole vain fyysisen väkivallan uhkia, vaan myös symboli siitä, miten etelän yhteiskunnassa vallitsi halu pitää alistettuna kaikki, jotka uskalsivat haaveilla paremmasta tulevaisuudesta.

Papin uhkaus, "saatan pieksää sinut mustaksi ja siniseksi", viittaa isä/poika -suhteen auktoriteettiin, jossa poika on vain väline perinteiden ylläpitämiseen. Tämä jyrkkä väite heijastaa eteläisten valkoisten katkeruutta ja halua palauttaa valta-asetelmat ennalleen, erityisesti jälleenrakennuksen aikana, jolloin afrikkalaisamerikkalaisille oli annettu uusia mahdollisuuksia ja oikeuksia. Papin läsnäolo vahvistaa antebellumin ajan valtarakenteita ja ilmentää sitä, kuinka Huckin inhimillisyys on jatkuvasti kyseenalaistettu.

Kun leski ja tuomari Thatcher käyvät oikeusistuntoa saadakseen huoltajuuden Huck Finnistä, tämä huoltajuuskiista tuo esiin jälleenrakennuksen ja kansalaisoikeuslakien ajankohtaisuutta. Uuden tuomarin päätös ei erota perheitä, vaan heikko laki pitää yllä vanhoja rakenteita, jotka estävät Huckin inhimillisen vapautumisen. Tämä tuo esiin sen, kuinka perinteet ja sosiaaliset normit juurtuvat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin, jolloin todellinen vapaus on vaakalaudalla. Papin jatkuva dominointi ja väitteet siitä, että "hän on poikansa herra", ilmentävät yhteiskunnallista jännitettä ja orjuuden jälkeistä tilanteen kiinteyttä, jossa entiset orjat eivät täysin pysty nauttimaan oikeuksistaan.

Keskeinen elementti on se, kuinka nämä huoltajuuskiistat ja isä/poika -dynaamiikat kytkeytyvät orjuuden perinnön jatkumoon, joka ei pääty vain fyysiseen vapautukseen. Huck Finnin kokemus "vapaudesta" on jatkuvasti sidoksissa siihen, mitä hän saa tehdä ja mitä hänen täytyy tehdä muiden tahdon mukaan. Vapaus ei ole yksinkertaisesti vapautta orjuudesta, vaan vapaus elää yhteiskunnassa, joka on luonut uusia, mutta ei välttämättä oikeudenmukaisempia kahleita.

Endtext

Kuinka eri rakenteet parantavat itsepuhdistuvien pinnoitteiden tehokkuutta?
Mikä tekee eläinten evoluutiosta monimuotoisen ja monivaiheisen?
Miten valmistautua ja ajaa tehokkaasti pyöräilykilpailussa?
Mikä on narsismin rooli poliittisessa vallassa ja kuinka se ilmeni Richard Nixonissa?