Korruptio ja illiberaalit politiikat Trumpin aikakaudella: Mitä se merkitsee yhteiskunnalle?

Trumpin aikakausi Yhdysvalloissa herätti monenlaista keskustelua ja pohdintaa, ei pelkästään poliittisesta tai taloudellisesta tilanteesta, vaan myös siitä, miten korruptio, poliittinen epärehellisyys ja illiberaalit käytännöt ovat muovanneet nykyistä yhteiskunnallista tilannetta. Korruption käsitteen ymmärtäminen on tänä päivänä erityisen tärkeää, sillä se ei ole enää pelkästään yksittäisten rikosten tai väärinkäytösten summa, vaan laajempi kulttuurinen ja poliittinen ilmiö, joka vaikuttaa koko yhteiskunnan toimintaan ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin. Tässä yhteydessä korruptio ei ole vain rahaa ja valtaa koskeva kysymys, vaan se on myös ideologinen ja sosiaalinen ilmiö, joka ilmenee suhteessa demokratiaan, oikeudenmukaisuuteen ja kansalaisuuteen.

Trumpin aikakausi on jättänyt jälkensä politiikkaan, ja se on muuttanut sen luonteen entistä enemmän kilpailuksi, jossa ei vain pelata sääntöjen mukaan, vaan myös rikotaan niitä tarkoituksellisesti. Tällöin korruptio, poliittinen väkivalta ja valtiollinen välinpitämättömyys ovat saaneet uutta virikettä, sillä ne voivat jäädä jopa täysin huomiotta. Onko tämä korruptio jotain uutta, vai onko se itse asiassa jatkumoa aiemmalle illiberaaliuden ja epädemokraattisuuden linjalle?

Trumpin aikakausi ei ole ainoastaan korruption aikakausi, vaan myös aikakausi, jossa politiikka on saanut uuden merkityksen: se on väkivaltapoliittista, etuoikeutetun eliitin poliittista peliä ja oikeudenmukaisuuden unohtamista. Donald Trumpin hallinnon aikana on nähty, kuinka monet perinteiset poliittiset käytännöt on heitetty romukoppaan. Trump itse on toiminut niin sanottuna "sananvapauden" puolustajana, mutta hänen toimensa ovat usein olleet ristiriidassa demokraattisten periaatteiden kanssa. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon amerikkalainen poliittinen järjestelmä on altistunut illiberaalien voimien vaikutuksille.

Korruption ilmenemismuodot voivat olla moninaisia: seksiskandaaleista, epäilyttävistä kiinteistökaupoista, aina hallituksen reagointiin COVID-19-pandemiaan. Näitä elementtejä tarkastellessa huomaa, että Trumpin ja hänen kannattajiensa toiminta on sidottu laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Trumpin aikakausi on nähtävä osana globaalia illiberaaliuden nousua, jossa perinteinen lännen liberaali demokratia on alkanut rapistua monilla alueilla.

Etenkin Trumpin aikakauden korruptiokulttuuri liittyy läheisesti siihen, kuinka politiikkaa käsitellään – ei enää vastuullisuuden, vaan pikemminkin oikeutuksen ja vallan kautta. Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että korruptio ei ole vain rahallista tai valtiollista väärinkäytöstä, vaan se ulottuu laajemmin kulttuurisiin ja ideologisiin sfääreihin. Tämä avaa keskustelun siitä, kuinka korruptio ja illiberaalit politiikat voivat toimia sisäkkäisinä ilmiöinä, jotka vahvistavat toisiaan ja tekevät demokraattisista periaatteista hauraampia.

Kun pohditaan Trumpin aikakauden korruptiota, on muistettava, että tämä ei ole pelkästään hetkellinen ilmiö. Se on osa suurempaa globaalia kehitystä, jossa demokratia on vaakalaudalla. Trump ei ollut ainoa, mutta hän toimi symbolina sille, kuinka korruptio voi tulla poliittisen toiminnan keskiöön. Hänen aikanaan poliittiset päätökset eivät perustu enää kansalaisten hyvinvointiin, vaan lähinnä omiin etuihin ja valtapeleihin. Tämä puolestaan asettaa kansalaiset ja heidän luottamuksensa poliittisiin instituutioihin vakavaan tilanteeseen.

Korruption käsite on siis muuttunut Trumpin aikakaudella laajemmaksi ja monivivahteisemmaksi. Se ei ole enää pelkkä yksittäisten henkilöiden väärinkäytöksiä, vaan se on juurtunut syvälle yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja poliittisiin käytäntöihin. Tämä muutos voi tuntua pelottavalta, mutta se tuo myös esiin sen, kuinka tärkeää on ymmärtää, millaista politiikkaa ja valtasuhteita olemme valmiita hyväksymään ja kuinka ne muokkaavat tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Kysymys ei ole vain siitä, mikä on oikein ja väärin, vaan myös siitä, mitä olemme valmiita hyväksymään "normaalina" ja kuinka pitkälle poliittinen ja yhteiskunnallinen korruptio voivat mennä ennen kuin heräämme ja alamme kyseenalaistaa valtarakenteet.

Miksi varhaiset mallit ja valheellinen hyväntekeväisyys ovat osa Trumpismia ja Epsteinismia?

Trump ja Epstein edustavat kahta kultaista sukupolvea, jossa maine ja valta yhdistyvät ahneuteen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Yhteinen tekijä näiden miesten välillä on kyky manipuloida ympäristöään ja käyttää nuoria, haavoittuvia naisia omiin tarkoituksiinsa. Trumpin ja Epsteinin tarina on kertomus valta-asemista, jotka luotiin naisten ja tyttöjen kärsimyksellä ja myöhemmin verhottiin hyväntahtoisuuden verhoon, joka sai yhteiskunnan sulkemaan silmänsä todellisilta teoilta.

Epstein ei vain etsinyt mallitytöistä seksuaalisia seikkailuja, vaan hän nautti myös siitä, että sai heidät tekemään asioita, joihin he eivät normaalisti suostuisi. Tämä kontrollin ja alistamisen ilo oli jotain, joka resonoi voimakkaasti myös Trumpin käyttäytymisen kanssa. Trump oli tunnettu kyvystään rikkoa rajat ja käyttää naisia hyväkseen, erityisesti nuoria ja haavoittuvia. Hänen oma lausuntonsa, jossa hän kuvaili omaa lähestymistapaansa seksuaaliseen väkivaltaan, paljastaa, kuinka hän piti itseään oikeutettuna käyttämään naisia hyväkseen vain siksi, että hän oli "tähti". Tämä ajattelutapa oli osa hänen henkilöbrändiään, joka ei saanut aikaan suuttumusta, vaan päinvastoin lisäsi hänen kannatustaan.

Epstein, kuten Trump, käytti myös hyväntekeväisyyttä peitteenä omille rikoksilleen. Epstein oli jo vuonna 2008 tuomittu seksuaalisista rikoksista, mutta hän jatkoi hyväntekeväisyysprojektejaan, jotka saivat hänet näyttämään arvostetulta ja kunnioitetulta henkilöltä. Hänen omistamansa hyväntekeväisyysjärjestö, kuten Trumpin oma, oli vain kulissi, joka peitti alleen epäilyttävät taloudelliset ja seksuaaliset toimet. Epstein käytti rikkauksiaan ja hyväntekeväisyyttään häikäistäkseen yhteiskunnan ja kätkeäkseen omat rikoksensa.

Trumpin ja Epsteinin elämäntarinat kertovat meille enemmän siitä, kuinka valta ja varallisuus voivat luoda suojan, joka estää heitä kohtaamasta seuraamuksia teoistaan. He olivat mestareita luomaan vaikutelman hyväntahtoisuudestaan ja välittömyydestään, mutta todellisuudessa heidän teoistaan tuli vain todisteita heidän halveksunnastaan haavoittuvimpia kohtaan. He olivat esimerkkejä siitä, kuinka ahneus ja halu hallita voivat viedä ihmiset moraaliselle ja lailliselle rajanvetoalueelle, jossa rikokset voivat jäädä piiloon pitkäksi aikaa.

Tämä tarina on myös muistutus siitä, kuinka tärkeää on kyseenalaistaa niitä henkilöitä, joita pidetään "hyväntekijöinä" ja "ihailtavina". Jos hyväntekeväisyys toimii valheen ja manipulaation välineenä, on erityisen tärkeää tutkia tarkemmin sitä, millaisia etuja lahjoittajat saavat. On myös tärkeää ymmärtää, kuinka rikollisten käytös saattaa muuttua yhteiskunnassa hyväksytyksi, jos heillä on riittävästi rahaa ja valtaa ostaa itselleen suojan.

Vielä tärkeämpää on, että opimme näistä esimerkeistä ja emme salli tämänkaltaisten ihmisten päästä entistä enemmän valtaan.