Miten Donald Trumpin haasteet puolueen sisällä muokkaavat republikaanien tulevaisuutta?

Donald Trumpin sisäpuolelta tulevat haasteet puolueen johtajuudelle voivat vaikuttaa merkittävästi Yhdysvaltojen poliittiseen kenttään, etenkin jos republikaanipuolueeseen syntyy useampi kilpaileva ehdokas, kuten vuonna 2020. Trumpin ympärillä käydään kiivasta keskustelua siitä, kuinka suurta tukea hänellä on puolueen perusjäsenten keskuudessa ja millä tavoin puolueen johtajat, jotka eivät voi luottaa äänestäjiin, jotka tulevat liberaaleista ja demokraateista, suhtautuvat tuleviin valinta- ja esivaaleihin.

Tarkasteltaessa republikaanien puoluekenttää, on selvää, että kaikki eivät ole yhtä sitoutuneita Trumpiin. Esimerkiksi Bill Weld, joka oli ennen puolueen vakiintunut jäsen, päätti asettua ehdolle 2020 presidentinvaaleissa. Hän oli entinen Massachusettsin kuvernööri, mutta aikoi käydä haasteen itseään vahvempaa presidenttiehdokasta vastaan, mikäli Trump ei näyttäytyisi vahvana puolueen johdossa. Weldin asettuminen ehdolle tuo esiin tärkeän huomion: monilla nykyisillä republikaaniedustajilla, kuten Weldillä, ei ole enää mitään menetettävää politiikassa. Heillä ei ole pelkoa uran ja asemansa menettämisestä, sillä heidän poliittinen aikansa on jo ohitse, tai he ovat siirtyneet kohti poliittisia tavoitteitaan, joita he voivat toteuttaa riippumatta siitä, kuinka puolueen sisäiset valinnat menevät. Tällaiset ehdokkaat eivät ole sidottuja vaalivoittoihin samoin kuin aktiiviset virassa olevat poliitikot.

Weldin kilpailu Trumpia vastaan ei ollut pelkästään henkilökohtainen haaste vaan myös puolueen sisäinen kokeilu siitä, kuinka moni olisi valmis kyseenalaistamaan Trumpin suosion. Puolueen säännöillä ja käytännöillä on keskeinen rooli tässä prosessissa. Esimerkiksi New Hampshiressa esitettiin ehdotus, jonka mukaan puolueen johto olisi velvoitettu tukemaan istuvaa presidenttiä esivaaleissa. Tällaiset ehdotukset eivät synny puolueen vahvuudesta, vaan heikkoudesta – kun valta on heikentynyt, puolueet turvautuvat sääntömuutoksiin estääkseen haasteet.

Historiallisesti, kuten vuonna 1952 Estes Kefauverin kampanjassa, on ollut tilanteita, joissa presidentin virassa oleva henkilö on hävinnyt esivaaleissa, mutta se on ollut poikkeus. Siksi nykytilanteessa, vaikka Trumpin asema saattaa vaikuttaa haavoittuvaiselta, se ei vielä tarkoita, että hänet voitaisiin helposti syrjäyttää, varsinkaan silloin, kun puolueen sisäiset säännöt on järjestetty niin, että haasteiden voittaminen on erittäin vaikeaa. Yksittäiset epäonnistuneet haasteet voivat kuitenkin saada aikaan merkittävää vahinkoa Trumpin uudelleenvalinnan mahdollisuuksille, jos heidän tuekseen liittyy riittävästi epätyytyväisiä republikaanien jäsenistä.

Toinen puolueen sisäisen haasteen vaikeus liittyy siihen, kuinka Trumpin vastustajat voivat kyetä houkuttelemaan puolueen jäsenistöä valitsemaan vaihtoehtoisen ehdokkaan, joka ei ole enää niin läheisesti liitetty Trumpin hallintoon. On huomattavaa, että monet ehdokkaat, jotka aiempina vuosina olisivat olleet epätodennäköisiä, ovat nyt päättäneet asettua ehdolle, sillä he eivät enää ole virassa ja siten heidän ei tarvitse pelätä sen vuoksi haastaa puolueen johtajaa.

Vaikka nämä haasteet saattavat näyttää heikoilta, niitä ei pidä aliarvioida. Trumpin aseman heikkeneminen voi johtaa tilanteisiin, joissa puolueessa käydään yhä kovempaa taistelua puolueen sisäisestä suunnasta. Kysymys ei ole vain siitä, onko Trumpin kilpailijoita, vaan kuinka syvälle puolueen sisäinen jakautuminen ulottuu ja kuinka suuri osa puolueen jäsenistöstä on valmis rikkoa perinteisiä rajoja ja etsimään vaihtoehtoisia johtajia, jotka edustavat heille parempaa tulevaisuutta.

Kaiken tämän taustalla on puolueen jäsenistön halu säilyttää puolueen uskottavuus ja identiteetti pitkällä aikavälillä, sekä puolustaa arvoja, jotka he kokevat tärkeiksi. Nämä kilpailevat dynamiikat voivat muuttaa puolueen sisäistä rakennetta ja luoda ennennäkemättömiä poliittisia liittoumia ja ristiriitoja tulevaisuudessa.

Miksi New Hampshire on edelleen ratkaiseva osavaltio presidentinvaaleissa?

New Hampshire on pitkään ollut yksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien tärkeimmistä alkuvaiheen osavaltioista. Vaikka monet ovat väittäneet, että osavaltiot kuten Iowa ja New Hampshire ovat menettäneet merkitystään, todellisuus on usein toinen. Aiheesta keskustellaan laajasti, ja vaikka nykyisin politiikka keskittyy yhä enemmän kansallisiin vaaleihin ja suurten valtioiden vaikutukseen, New Hampshire säilyttää edelleen erityisasemansa.

Esimerkiksi New Hampshire on perinteisesti ollut ensimmäinen vaali, jossa presidenttiehdokkaat saavat todellisia lukuja ja palautetta kansalta. Vaikka toiset osavaltiot, kuten Kalifornia, ovat saaneet yhä enemmän huomiota, New Hampshire pitää pintansa valtion ensimmäisenä vaalipaikkana. Useille ehdokkaille tämä on ratkaiseva hetki: jos kampanja ei saa tarpeeksi tukea tai menestystä New Hampshiressa, se voi olla niiden loppu. Toisaalta, menestys New Hampshiressa voi avata tietä pidemmälle vaalikamppailulle ja lisätä ehdokkaan näkyvyyttä.

2016 vuoden vaalit muistuttivat meitä siitä, että vaalitulokset voivat yllättää. Esimerkiksi Hillary Clinton voitti Kaliforniassa vuonna 2008, mutta se ei estänyt Barack Obamaa saamasta puolueen nimitystä. Tämä osoittaa, että vaikka suuret osavaltiot saavat enemmän huomiota ja niillä on enemmän delegaatteja, ne eivät ole aina ratkaisevia, jos alkuvaiheen pienet osavaltiot eivät ole mukana pelissä. Tämän takia New Hampshire, vaikka sen osuus delegaateista on pienempi, on edelleen strategisesti tärkeä.

Erityisesti demokraattisen puolueen osalta New Hampshire on ollut mittari sille, kuinka hyvin ehdokkaat voivat liikkua osavaltion vaalipiireissä ja kohdata äänestäjiä. Vaikka 2020 vuoden vaaleissa saattaa olla uusia haasteita, kuten säännönmuutoksia Iowa'n vaaleissa ja odotettu suuri äänestysaktiivisuus, New Hampshire säilyttää asemansa tärkeänä kokeilukenttänä.

Republican puolueessa tilanne on hieman erilainen. Donald Trumpin puolesta on ollut vähemmän kilpailua, mutta New Hampshire on edelleen tärkeä paikka niille, jotka vastustavat hänen nimitystään. New Hampshire toimii myös paikkana, jossa Trump voi vahvistaa omaa asemaansa ja varmistaa paikkansa ehdokkaana, mikäli joku hänen puolueestaan yrittää haastaa häntä.

Vaikka muut osavaltiot saavat nykyisin enemmän huomiota, ja vaikka moni ajattelee, että New Hampshire on menettänyt osan alkuperäisestä merkityksestään, se ei ole täysin totta. New Hampshire on edelleen ratkaiseva, ja siihen panostaminen on edelleen olennainen osa jokaista presidenttikampanjaa. Tämä osavaltio tarjoaa ehdokkaille paitsi kansallista näkyvyyttä, myös paikan, jossa testataan heidän kykynsä vastata äänestäjien tarpeisiin ja huolenaiheisiin.

New Hampshiressa tapahtuva kampanjointi ei ole vain vaatimus, vaan se on myös käytännön testaus. Tässä osavaltiossa testataan, kuinka hyvin ehdokkaat pystyvät kääntämään teoreettiset kampanjalupaukset käytännön äänestystuloksiksi. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi vaikka monia muita osavaltioita pidetään suurina tai tärkeinä, New Hampshire ei ole kadottanut merkitystään.

Lopulta New Hampshire on edelleen osavaltio, jossa näytetään politiikan todellisuus: kuinka äänestäjät reagoivat, kuinka ehdokkaat hallitsevat kampanjan yksityiskohdat ja kuinka he selviytyvät alkuvaiheen paineista. Se on paikka, jossa menestyksellä voi olla suuri vaikutus koko kampanjaan ja jossa epäonnistuminen voi merkittävästi heikentää jatkomahdollisuuksia.