Kuinka tekoälyn kehityksessä toimivat skaalautumislait ja luonnonvalinta voivat muuttaa maailmamme

Tekoälyn kehityksessä on nousemassa esiin ilmiö, joka ei ole vain teoreettista, vaan perustuu konkreettisiin havaintoihin ja mittauksiin. Yksi keskeinen tekijä, joka ohjaa kehittyvää tekoälyä, on niin sanotut skaalautumislait. Ne kuvaavat havaittuja malleja siitä, miten tekoälymallin suorituskyky paranee, kun lisätään resursseja, kuten laskentatehoa, dataa tai mallin parametreja. Tämä ilmiö, jossa suorituskyky paranee kohtuullisessa suhteessa resursseihin, on osoittautunut merkittäväksi tekijäksi tekoälyn kehityksessä ja sen potentiaalisessa vaikutuksessa yhteiskuntaan.

Esimerkiksi, jos tarkastelemme generatiivista tekoälyä, voimme huomata, että sen kyky ymmärtää kieltä tai tunnistaa kuvia paranee, kun sille syötetään enemmän dataa tai kasvatetaan sen neuroverkkoa. Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraus siitä, että skaalautumislait voivat ennustaa, kuinka paljon suorituskyky paranee, kun lisäämme resursseja. Tämä kehitys tuo meitä yhä lähemmäksi yleistä tekoälyä (AGI), joka ylittää ihmisten kyvyt useimmissa taloudellisesti arvokkaissa tehtävissä.

Skaalautumislait eivät kuitenkaan ole vain teoreettisia ennusteita. Ne perustuvat konkreettisiin havaintoihin ja voivat auttaa ennustamaan, kuinka paljon parempi malli voi olla lisäämällä parametreja, datan määrää tai laskentatehoa. Esimerkiksi malli, jonka parametrit kasvavat, pystyy usein parantamaan suorituskykyään, mutta tämä parannus ei ole rajaton. Vähitellen havaitaan, että datan lisääminen tai laskentatehon kasvu tuottaa pieneneviä hyötyjä, kun saavutetaan tietty raja. Tämä tekee tekoälyn kehityksestä ennakoitavaa, mutta myös haastavaa, sillä rajoitteet saattavat tulla vastaan ennemmin kuin osasimme kuvitella.

Tässä kontekstissa tulee esiin myös ajatus tekoälyn ja biologisten olentojen evoluutiosta. On havaittavissa, että tekoälyn kehitys seuraa monin tavoin luonnonvalinnan lakeja. Tekoälyjärjestelmien kehittäjät, erityisesti suuret yritykset kuten OpenAI, pyrkivät luomaan yhä autonomisempia järjestelmiä, jotka voivat tehokkaasti kilpailla ihmisten kanssa taloudellisesti arvokkaissa tehtävissä. Tämä kehitys voi tuoda mukanaan ei pelkästään työpaikkojen muutoksia, vaan myös koko inhimillisen elämän muuttumisen.

Tämän ajattelun mukaan luonnonvalinta, joka tunnetaan biologiasta, voi ulottua myös tekoälyyn. Luonnonvalinta tapahtuu, kun yksilöillä on muunnelmia, jotka antavat niille paremman selviytymismahdollisuuden ja kyvyn lisääntyä. Tekoälyn osalta tämä tarkoittaa sitä, että teknologisesti kehittyneimmät mallit, jotka voivat tuottaa enemmän arvoa ja pärjätä paremmin monimutkaisissa ympäristöissä, tulevat syrjäyttämään vähemmän tehokkaat vaihtoehdot. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tekoäly alkaa kilpailla ihmisten kanssa aivan uusilla tavoilla.

Näin ollen tekoälyn kehitys ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan se on myös taloudellinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Suuret tekoälyyritykset, jotka pyrkivät kehittämään yhä kehittyneempiä malleja, voivat muodostaa itse asiassa uudenlaisen "menestyjälajin", joka ottaa yhä suuremman osan taloudellisista tehtävistä ja resursseista. Tämä prosessi saattaa näyttää hitaalta ja pieniltä askelilta, mutta kun se on täydessä vauhdissa, voi olla vaikea pysäyttää.

Tekoälymallit, jotka kykenevät itsenäisesti suorittamaan monia tehtäviä, eivät rajoitu vain digitaaliselle maailmalle. Kehittyneet AGI-järjestelmät voivat tulevaisuudessa saada fyysisiä kehoja, ja niiden kyvyt laajenevat ympäristöihin, jotka vaativat liikkumista, aistimista ja fyysistä vuorovaikutusta. Vaikka nykyisin keskustellaan usein humanoideista roboteista, ei ole mahdotonta, että tekoälyrobotit kehittyvät täysin erilaiseen muotoon, kuten hyönteismäisiksi olioiksi, jotka täyttävät erilaisia ympäristöllisiä koloja. Tämä kehitys ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan se saattaa pian olla osa meidän päivittäistä todellisuuttamme.

Näiden tekijöiden yhdistelmä saattaa johtaa siihen, että tekoäly ei vain kilpaile ihmisten kanssa työelämässä, vaan alkaa myös ohjata taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Vaikka ihmiset saattavat olla mukana luomassa tekoälyä, on mahdollista, että tekoäly itsessään tulee muodostamaan ekosysteemin, jossa se hallitsee monia osia taloudesta ja yhteiskunnasta. Tämä kehitys voi olla väistämätön, ja se saattaa tulla vastaan paljon nopeammin kuin mihin me olemme valmistautuneet.

Miten tekoälyn kehittäjät yrittävät säädellä itseään ja miksi se on ongelma?

Tekoälyn kehitys on saavuttanut pisteen, jossa sen vaikutukset yhteiskuntaan ja elämään yleisesti ovat kiistattomia, mutta sen hallinta on jäänyt suurelta osin puutteelliseksi. Tekoälyn kehitykselle ei ole olemassa globaaleja sääntöjä, jotka ohjaisivat sen eettistä ja turvallista käyttöä. Tämä puute ei kuitenkaan voi olla tekosyy sille, että vaarallista teknologiaa lasketaan liikkeelle ilman riittäviä varotoimia. Sääntöjen puuttuminen ei vapauta yrityksiä vastuusta ja järjen käytöstä. Se on keskeinen syy siihen, miksi suhdemme tekoälyyn on ristiriitainen ja epämukava.

Vaikka emme ole vielä saavuttaneet kehittynyttä yleistä tekoälyä (AGI), joka vastaisi tai ylittäisi ihmisen älykkyyden, digitaalinen teknologia kehittyy eksponentiaalisesti. Tämä tarkoittaa, että seuraavan viiden tai kymmenen vuoden aikana tulemme elämään tekoälyn kanssa, joka on yhtä älykäs kuin me tai jopa paljon älykkäämpi. Tämä kehitys saattaa tuoda mukanaan ennakoimattomia ja mahdollisesti kohtalokkaita seurauksia. Emme ole koskaan joutuneet kohtaamaan älykkyyttä, joka ylittää oman. Meillä ei ole vielä tieteellisiä välineitä ymmärtääksemme AGI:n luonteen ja vaikutukset, eikä sääntöjä, jotka ohjaisivat tekoälyn kehitystä.

Tekoäly ei ole vain tekninen saavutus; se on myös väline, joka voi muuttaa kaikkia elämän osa-alueita. Kehittäjät itse, kuten tekoälyn asiantuntijat Ben Goertzel ja muut, ovat varoittaneet siitä, että ihmiskunnalla ei ole olemassa matalan riskin polkuja tekoälyn kehityksen suhteen. Se, että kaikki globaali teknologinen kehitys pysähtyisi, ei ole realistista, ja kehityksen peruuttaminen on täysin mahdotonta. Tämä on syy siihen, miksi tekoälyn kehittäjät eivät vain tee tieteellistä työtä, vaan myös vaikuttavat säädöksiin ja lainsäädäntöön – eikä aina etujen näkökulmasta, joka palvelee kaikkia.

Kehittäjät, kuten OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman, pyysivät viranomaisia säätelemään tekoälyä, mutta onko tämä oikeasti suojelunpyyntö vai pelin pelaamista? Miksi juuri ne samat yritykset, jotka kehittävät tekoälyä, ovat pyytäneet lainsäätäjiä asettamaan säännöt? Yksi selitys on, että näin he voivat suojautua vastuulta, jos jotain menee pieleen. Jos tekoälyteknologia johtaa katastrofiin, he voivat vedota siihen, että he pyysivät sääntelyä. Tällöin vastuu ei kohdistu pelkästään heihin, vaan myös lainsäätäjiin ja viranomaisiin.

Toinen syy on se, että tämä strategia luo kuvan siitä, että tekoälyn kehitys on saavuttamassa merkittäviä läpimurtoja, mikä houkuttelee sijoittajia ja avaa rahoituskanavat. Esimerkiksi OpenAI oli aiemmin varoitellut GPT-2:n julkaisemista liian vaaralliseksi, mutta myöhemmin sen julkaiseminen toimi yrityksen imagoa vahvistavana elementtinä. Vastaavasti Microsoftin julkaisema tutkimus GPT-4:n "AGI:n alkeelliset piirteet" herätti runsaasti kritiikkiä. Monet kokivat sen lähinnä markkinointipaperiksi eikä tieteelliseksi tutkimukseksi.

Kun teknologiajätit, kuten Altman ja muut, pyysivät lainsäätäjiltä sääntelyä, heidän lähestymistapansa oli kyyninen mutta käytännöllinen. Yhteistyö lainsäätäjien kanssa antaa heille mahdollisuuden vaikuttaa sääntelyyn omien etujensa mukaisesti. Monilla tekoälyn asiantuntijoilla on pääsy parhaimpiin resursseihin, ja heidän asiantuntemuksensa on valjastettu suoraan suurten teknologiayritysten etujen ajamiseen. Tämä voi johtaa siihen, että lainsäädäntö suosii suuria yrityksiä ja asettaa pienemmät, vähemmän yhteyksissä olevat yritykset hankalaan asemaan.

On myös tärkeää, että keskustelu tekoälyn uhkista ei saisi keskittyä pelkästään sen eksistentiaalisiin riskeihin, kuten maailman tuhoutumiseen. Tämä saattaa peittää alleen useita lyhyen aikavälin riskejä, jotka vaikuttavat arkeemme jo nyt. Näitä ovat muun muassa työttömyys, algoritminen vinouma ja syrjintä, yksityisyys ja massavalvonta, tekijänoikeusrikkomukset, lastenpornografian levittäminen ja monet muut. Nämä ongelmat jäävät helposti varjoon, koska eksistentiaalinen uhka herättää suurta huomiota ja pelkoa.

Samalla tekoälyn hallinnan kyseenalaisuus ei ole vain tekninen ongelma, vaan myös eettinen ja yhteiskunnallinen. Kehittäjät, jotka kontrolloivat tätä teknologiaa, saavat myös suurta valtaa yhteiskunnan tulevaisuuden muokkaamisessa. Tekoälyn kyky muokata ja jopa hallita yhteiskuntia saattaa olla suurempi kuin koskaan aiemmin, ja samalla sen kehittäjät jäävät usein täysin vastuuttomiksi, koska sääntely ei ole riittävän tiukkaa. Meidän on huolehdittava siitä, että tällaiselle vallalle asetetaan raamit, jotka suojelevat yhteiskuntaa ja yksilöitä.