Demokraattiset ongelmat tulevat yhä ilmeisemmiksi, kun valta etääntyy kansalaisosallistumisesta ja vastuullisuudesta. Kun neoliberalismin verkosto eteni entistä laajemmalle, se tarjosi yhä selvemmin etuoikeuksia rikkaimmille ja syrjäytti muita. Tämä kehitys paljasti yhä suuremmalle osalle kansasta sen, mitä Adam Tooze kuvaa "disastrous sliden" eli onnettomaksi liukumiseksi vanhan tilan kompromisseista ja tekopyhyyksistä kohti jotain vieläkin vaarallisempaa. Liberalistisen demokratian lupaukset paremmasta elämästä kaikille alkoivat horjua ja se ei enää voinut vaatia työtätekeviä ihmisiä tekemään enemmän vähemmällä, samalla kun demokratian osallistuminen rajoittui yhä enemmän vaaleihin.

Tämän illuusion murtuminen tuli entistä selkeämmäksi kesällä 2020, kun Yhdysvalloissa puhkesi laajoja mielenosoituksia poliisiväkivaltaa ja rakenteellista rasismia vastaan. Se, mitä Adam Tooze piti "tappavan liukumisen" alkuna, ilmeni yhä enemmän avoimena autoritaarisuutena, erityisesti presidentti Trumpin reaktioissa. Trumpin raivoavat puheet mielenosoittajia kohtaan, jotka hän nimitti "vihaisiksi joukkomieliksi", kuvastivat uudenlaista autoritaarista ja nationalismin täyttämää poliittista ilmapiiriä. Tämä tilanne nosti esiin entistäkin vaarallisempia ulottuvuuksia: fasistisen kuilun reunat, jotka näyttivät laajenevan.

Kriisin syventyminen vuoden 2008 jälkeen, erityisesti koronapandemian myötä, paljasti entistä enemmän autoritaaristen hallintojen piirteitä – julmuutta, ahneutta ja valtaapitävien vastuutonta hallintaa. Donald Trumpin hallinto tuli näkyväksi tällaisen järjestelmän ilmentymänä, jossa oikeusvaltioperiaatteet ja demokratian perusperiaatteet saivat tukea vain niiltä, jotka kunnioittivat markkinatalouden arvoja tai Trumpin lakia ja järjestystä puolustavaa linjaa. Vähemmistöryhmät, työläiset ja muut epäoikeudenmukaisesti kohdellut kansalaiset joutuivat entistä enemmän haavoittuviksi ja alttiiksi elämään olosuhteissa, joissa väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus olivat läsnä arjessa.

Näiden tapahtumien taustalla oleva kapitalistinen järjestelmä, johon neoliberalismin nimissä on valjastettu yhä enemmän valtaa, on läpitunkeva väkivallan kulttuuriin, joka ilmenee muun muassa massiivisina ampumavälikohtauksina ja yhä vakavampina poliisiväkivallan ilmentyminä. Tämä kapitalismi on väkivallan keskus, ja se leviää kaikkialle yhteiskuntaan: kouluihin, köyhiin kaupunginosiin, ja poliisin toimintaan. Väkivalta ei ole enää vain ääripää ilmiö; se on vakiintunut yhteiskunnallisen ja poliittisen elämäntavan osaksi. Sillä on yhä enemmän merkitystä, kun tarkastellaan, kuinka demokratian tilanne on muuttunut ja kuinka se on menettänyt kykynsä yhdistää eri vähemmistöt ja sorrettuja ryhmiä.

Yksi ongelma on ollut vasemmiston hajanaisuus ja kyvyttömyys koota erilaisia sosiaalisia liikkeitä ja järjestöjä yhteiseksi liikkeeksi, joka voisi haastaa tätä kehitystä. Vuosikymmeniä jatkunut taistelu oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta ei ole tuottanut yhteistä visiota, joka yhdistäisi kansan eri osat. Nancy Fraser onkin osuvasti todennut, että Occupy-liikkeen jälkeen vasemmiston potentiaalinen liittoutuminen eri sosiaalisten liikkeiden kanssa jäi toteutumatta, ja ne joutuivat "odottamaan" vastareaktiota, joka ei koskaan tullut. Tämä on yksi syy siihen, miksi laaja, monivivahteinen ja järjestäytynyt kansanliike ei ole syntynyt, vaikka 2020-luvun alun mielenosoitukset rasismia vastaan ovat olleet suuria ja globaaleja.

Jos mielenosoitukset olisivat voineet kasvaa kansanliikkeeksi, olisi se voinut tuottaa uudenlaisen poliittisen kielen, jonka avulla olisi kyetty haastamaan ja muuttamaan nykyisiä rakenteita. Mutta nyt tämä liike on jäänyt epäselväksi ja hajanaiseksi, ja on epävarmaa, pystyykö se kehittymään kokonaisvaltaiseksi liikkeeksi, joka kykenee tarjoamaan visioita ja strategioita niin taloudellisen kuin kulttuurisenkin muutoksen tueksi.

Koko tämä tilanne muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on ymmärtää kapitalismin ja autoritaarisuuden syvällinen yhteys toisiinsa. Niiden välinen vuorovaikutus ei ole vain ajankohtainen ilmiö vaan osa laajempaa yhteiskunnallista ja poliittista muutosta, jossa demokraattinen osallistuminen ja kansalaisoikeudet ovat yhä enemmän uhan alla. Väkivallan ja kapitalismin kulttuuri ei ole erillinen; se on yhteinen ilmiö, joka muokkaa jokapäiväistä elämää ja määrittelee, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja valtansa.

Miten koronaepidemia ja taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyvät toisiinsa ja vaikuttavat yhteiskuntien kestävyyteen?

Eriarvoisuuden rakenteet määrittelevät, mitkä elämät ovat elämisen arvoisia ja mitkä taas luokitellaan haavoittuviksi ja siten vaihdettaviksi. Tällöin taloudellinen eriarvoisuus ja suuryritysten valta paljastuivat ei pelkästään epäoikeudenmukaisuutena, vaan todellisena uhkana ihmishenkien, maapallon ja demokratian kannalta. Vaikka neoliberalismin epäonnistuminen, sen hyökkäys julkisia palveluja ja sosiaaliturvaa vastaan, on ollut ilmeistä, taloudellinen eriarvoisuus on edelleen marginalisoitu valtamedioissa. Tämä tapahtuu huolimatta siitä, että Trumpin hallinto, keskellä raivoavaa pandemiaa, ei voinut enää peittää taloudellisten ja rodullisten epäonnistumisten vaikutuksia yhteiskuntaan. Tällaiset epäonnistumiset näkyivät hallituksen kyvyttömyydessä taata riittävä testaaminen, hengityslaitteet ja suojavarusteet etulinjan työntekijöille ja hätäaputyöntekijöille, lähinnä sen vuoksi, että hallitus ei halunnut tukea liittovaltion suunnitelmaa, joka olisi sijoittanut varoja tasa-arvoiseen terveydenhuoltojärjestelmään, vahvaan sosiaaliturvajärjestelmään ja kriittisiin yhteiskunnallisiin tukiin. Sen sijaan Trumpin hallinto syvensi ja laajensi rakenteellisia voimia ja politiikkoja, jotka suosivat rikkaita ja tukivat valtaisan voiton keräämistä pienen osan väestöstä samalla, kun ne jättivät huomiotta kansalaisten sosiaaliset tarpeet.

Covid-19 pandemia paljasti yhteiskunnalliset kustannukset, jotka liittyvät eriarvoisuuden nopeaan kasvuun viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Samalla se riisti valtiolta sen kansalaisvelvoitteet ja alisti yhä useampia ihmisiä asuntopulaan, syrjintään, äänioikeuden rajoittamiseen, matalapalkkaisiin töihin ja kaupunkien muuttumiseen taistelukentiksi. Erityisesti eriarvoisuus oli silmiinpistävää terveydenhuollon alirahoituksessa ja syrjivissä käytännöissä, jossa terveydenhuolto nähtiin hyödykkeenä, joka aiheutti valtavan taloudellisen taakan miljoonille amerikkalaisille, joilla ei ollut terveysvakuutusta tai joiden vakuutukset olivat vaivaiset ja riittämättömät. Yksi pandemian jälkeisistä seuraamuksista oli se, että neoliberalismin periaatteet, jotka ovat juurtuneet syviin epäoikeudenmukaisuuksiin, paljastuivat täysin. Näitä epäoikeudenmukaisuuksia ei voitu enää selittää pois, vaan ne tulivat esiin massatyöttömyydessä, ennätyksellisessä työttömyysluvussa ja terveyskriisissä, joka oli ennennäkemätön Yhdysvaltain historiassa.

Eriarvoisuus ei ollut vain bensiiniä liekkeihin, vaan sen epäeettisiä taktiikoita käytettiin myös koronaepidemian aikana rikastamaan rikkaita siirtämällä huomattavat määrät varallisuutta taloudellisten portaiden alimmalta tasolta ylimmälle, syventäen kuilua taloudellisen eliitin ja köyhien välillä. Neoliberalismi ei pelkää kriisejä, vaan se pyrkii hyödyntämään niitä omaksi edukseen, antaen uutta voimaa siihen, mitä Joseph Schumpeter kutsui "luovaksi tuhoksi". David Harvey kuvasi tätä väkivaltaista dynamiikkaa luovassa tuhon prosessissa seuraavasti: "Jatkuvan innovaation vaikutus on devalvoida, ellei jopa tuhota, aikaisempia investointeja ja työvoiman taitoja. Luova tuho on sisäänrakennettuna pääoman kiertoon itsessään. Innovaatio lisää epävakautta ja epävarmuutta, ja lopulta se tulee päävoimaksi, joka työntää kapitalismia kohti aikakausittaisia kriisejä." Tässä tilanteessa kapitalismi ei käytä kriisejä ongelmien syiden käsittelemiseen, vaan päinvastoin, se keksii uusia tapoja hyödyntää kriisejä omaksi eduksi samalla kun se pysyy välinpitämättömänä moraalisista seurauksista.

Koronaepidemian aikana taloudelliset ja poliittiset eliitit hyödyntivät massiivista pelkoa ja ahdistusta saadakseen säädettyä uudistuksia, jotka todellisuudessa palvelevat heitä itseään ja syventävät rikkaita ja köyhiä koskevaa kuilua. Tämä epäeettinen ja korruptoitunut politiikan siirto tapahtui paitsi lainsäädännön, kuten vuoden 2020 Yhdysvaltain talouspaketin kautta, myös pandemian pedagogiikan avulla, joka vakuutti yleisön sen laillisuudesta lukuisten yritys- ja valtamedian propagandakanavien kautta. Pandemian pedagogiikka, joka pukeutuu "terveeksi järjeksi", yrittää vakuuttaa yleisön siitä, että on heidän etujensa mukaista, että yhteiskunta järjestetään luokkien ja rotujen välisen suurten jakautumien mukaan. Tämä kaksinaismoralistinen politiikka paljastaa neoliberalismin sydämessä olevan julmuuden ja ahneuden. Koska sen ahneus voittojen suhteen ja tuottajien hyväksikäyttäminen, jotka kärsivät tai kuolevat köyhyyden takia tai koska heitä pidetään taloudellisesti epätuottavina, neoliberalismi on äärimmäisen tuhoisa yhteiskunnallinen järjestelmä, joka kantaa elämää tuhoavan järjestyksen leimoja. Eriarvoisuus syventää yhteiskunnallisia jakautumia ja pahentaa luokka-, rotu- ja sukupuolten välisiä eroja.

Vaikka Trumpin Twitter-sateet ja loputon valehtelu eivät pystyneet peittämään hänen hallintonsa epäonnistumisia pandemiaa käsiteltäessä, valtamedia keskittyi hyvin vähän eriarvoisuuden syvenemiseen, vaikka se oli keskeinen tekijä yhteiskunnallisten epäonnistumisten ja terveydenhuollon kriisin taustalla. Mainstream-mediat alkoivat kuitenkin hiljalleen käsitellä sitä, miten eri ihmiset ja ryhmät kokivat pandemian ja sen vaikutukset eri tavoin. Max Fisherin kirjoituksessa New York Timesissa hän tarkasteli tätä eriarvoisuuden ja pandemian yhteyttä huomauttaen, että eriarvoisuus ja köyhyys keskellä koronaepidemiaa pahentavat tartuntariskiä ja kuoleman mahdollisuuksia kaikille, mutta erityisesti niille, jotka ovat perinteisesti olleet yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä luokkien ja rodullisten marginaalien vuoksi. Fisher huomautti myös, että tutkimukset viittaavat siihen, että matalammassa taloudellisessa asemassa olevilla on suurempi riski sairastua ja kuolla koronavirusinfektioon.

Miten valita ja hoitaa monivuotisia kasveja puutarhassa
Miten hybridi-järjestelmät voivat parantaa veden suolanpoistoa ja energiatehokkuutta?
Miten virheiden estimaatio ja kalibrointi toteutetaan nykyohjatun DAC:n linearisoinnissa?