Elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta monet meistä kavahtavat niitä, koska ajattelumme on täynnä epäilystä ja pelkoa. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen oppinut, on se, että ajatusprosessi on avain menestykseen ja onnellisuuteen. Jos jokainen panostaisi ajatteluun yhtä paljon kuin panostaa kehoonsa tai uraansa, maailma olisi parempi paikka. Mieli on valtava voimavara, mutta niin usein me haaskamme sen. Pelot estävät meitä tavoittamasta sitä, mitä haluamme tai tarvitsemme, ja me jäämme jumiin negatiivisiin ajatusmalleihin, vaikka ympärillämme on äärettömästi mahdollisuuksia.

Ajattelun voima voi olla uskomaton. Joskus se ei ole suuri muutos, vaan pieni ajattelutavan säätö, joka voi muuttaa koko elämämme suuntaa. Esimerkiksi työelämässäni olen huomannut, kuinka asiakkaideni asenteet ja uskomukset vaikuttavat suoraan siihen, miten heidän liiketoimintansa etenee. Erään asunnon myynti oli jämähtänyt paikoilleen, vaikka olin tehnyt kaiken mahdollisen: stailannut asunnon, pitänyt avoimia ovia ja markkinoinut aktiivisesti. Koko prosessissa olin varma, että asunto myytiin pian. Miksi ei? Koko muu markkina-alue tuntui liikkuvan, mutta minun asunnollani ei ollut onnea.

Olin hämmentynyt ja mietin, mikä meni pieleen. Sitten mieleeni tuli tärkeä oivallus. Muistin keskustelut asunnon omistajien kanssa ja sen, kuinka he olivat jatkuvasti puhuneet huolistaan hinnan korkeudesta ja siitä, kuinka asunnon sijainti alemmalla kerroksella estäisi sen myymisen. He olivat vakuuttuneita siitä, että asunto oli "karmittu" ja ettei se tulisi myymään. Ja yllättäen, he olivat oikeassa – ei siksi, että asunto oli huono, vaan koska heidän asenteensa oli väärä.

Kun ymmärsin tämän, kutsuin omistajat kokoukseen, joka oli enemmänkin puheenvuoro. Pyysin heitä avaamaan tunteitaan ja kertomaan, mitä he olivat ajatelleet myyntiprosessista tähän asti. He toistivat pelkonsa: asunto oli ylihinnoiteltu ja sen sijainti teki sen myymisestä mahdotonta. Sanoin heille, että tämä oli ongelma. He luulivat, että puhuin hinnasta, mutta itse asiassa puhuin heidän mielenmaisemastaan. "Teillä on väärä kanava päällä. En edes kuuntele sitä kanavaa", sanoin. He katsoivat minua järkyttyneinä, mutta suostuivat kokeilemaan.

Kerroin heille, että heitä pyydettiin kuvittelemaan, että kaikki menisi hyvin. Kuvitelkaa itsenne jo asuvaksi uudessa asunnossanne. Kuvitelkaa nykyisen asunnon myyminen jollekin mukavalle henkilölle. Vaikka he epäilivät minua, he päättivät kokeilla. Ja sitten, kahden viikon kuluttua, sain tarjouksen, joka ylitti alkuperäisen hinnan 5000 dollarilla.

Ajatusten voima on yksinkertaisesti se, että jos pystymme muokkaamaan mieltämme ja luottamaan siihen, että asiat menevät hyvin, se voi muuttaa lopputuloksia. Jos ajattelemme negatiivisesti, emme vain estä itseämme saamasta haluamaamme, vaan myös huononnamme mahdollisuuksiamme. Pieni muutos ajattelussa voi avata kokonaan uuden maailman.

Tarinan voima on myös merkittävä. Erityisesti, kun puhutaan elämän ja uran kehittämisestä, se, miten me itse näemme ja kerromme tarinamme, vaikuttaa suuresti siihen, miten meidät nähdään ja miten asiat etenevät. Jos emme ole oma itsemme, vaan yritämme olla jotain muuta, ihmiset huomaavat sen. Tämä oli oppimiskokemus, jonka sain työskennellessäni HGTV:n Selling New York -ohjelmassa. Ohjelmassa ei ollut suuria remontteja, koska asunnot olivat jo valmiita – se oli enemmän kurkistus siihen maailmaan, johon katsojat eivät tavallisesti pääse. Minä rakastin kertoa tarinoita, ja niin tekivät myös tuottajat.

Ohjelma antoi minulle mahdollisuuden jakaa elämän ja työn kokemuksia, ja se oli jotain, mitä en ollut aiemmin kokenut. Yksi haaste oli kuitenkin se, että tuottajat yrittivät saada minut sanomaan asioita, joita en ollut valmis sanomaan – ei mitään sopimatonta, vaan sellaista, mikä ei tuntunut aitona. Tämän vuoksi minusta tuli enemmänkin taustalla toimiva tarinankertoja, mutta pidin siitä. Elämän ja työn todellisuus on aina kiinnostavampaa kuin feikattu teatteri.

On tärkeää ymmärtää, että oma suhtautuminen ja tarinankerronta voivat määrittää pitkälti sen, mitä elämässämme tapahtuu. Kun päästämme irti pelosta ja negatiivisista ajatuksista, alamme houkutella parempia mahdollisuuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että elämämme muuttuu vain ajattelemalla, mutta oikea asenne voi avata ovia, joita emme koskaan kuvitelleet. Elämämme tarina alkaa meistä itsestämme – miten me sen kerromme ja kuinka uskallamme elää sen todeksi.

Miten rohkeus ja asenne voivat muuttaa uran suuntaa

Ongelma Dianen lopettamisessa oli se, että hän oli myös kyytini töihin. Minun piti mennä miehen luo, joka pukeutui pukuun, ja kertoa hänelle: "Siskoni lopetti, joten minäkin joudun lopettamaan, koska minulla ei ole autoa, enkä luota siihen, että polkupyöräni on ratkaisu." Mies puvussa ei kuitenkaan halunnut, että lopettaisin. Kävi ilmi, että olin tuolloin kirjannut enemmän asiakkaita terveysvakuutuksiin kuin kukaan muu toimistossamme – koskaan. Hän sanoi: "Jos löydämme jonkun, joka voi noutaa sinut joka päivä ja tuoda sinut töihin, lupaatko jatkaa?" Mietin itsekseni: kuka haluaisi tehdä niin? Mutta eräs nainen vapaaehtoisesti suostui auttamaan, ja minä päädyin toimimaan yrityksen ykkösmyyjänä. Myyntilukuni olivat huikeat. Kirjasin 210 asiakasta, kun taas seuraava myyjä sai 67 asiakasta.

Eräänä päivänä toimiston johtaja meni lomalle ja tietäen, että olin aikainen herääjä, hän pyysi minua avaamaan toimiston hänen poissa ollessaan. Näin mahdollisuuden jakaa kokemuksiani ja menetelmiäni myös kollegoille. Oletin vain johtavani toimiston, vaikkei kukaan ollut sitä minulta pyytänyt. Aloitin joka aamu muistutuksen antamalla kaikille: "Hyvät ihmiset, muistakaa pitää hauskaa, olkaa ystävällisiä, älkääkä suutu, vaikka muut suuttuisivat. Muistakaa, että heidän päivä ei ehkä ole ollut paras, mutta me emme mene siihen. Pidetään hauskaa!" Hauskuus oli niin tärkeää, että mainitsin sen kahdesti. "Tapaan teidät takaisin täällä neljältä." Tuo pieni muistutus varmasti teki vaikutuksen, koska pian mies puvussa kutsui minut takaisin toimistoonsa ja sanoi: "Haluamme edistää sinua johtajaksi." "Johtajaksi?" sanoin. "Se ei kuulosta hauskalta. Se kuulostaa vakavalta." Olin tuolloin vain kahdeksantoistavuotias, ja se kuulosti valtavalta vastuulta. Mutta mies ei antanut periksi. "Ei, Vickey. Sinulla on taito. Olet tehnyt myyntiä paremmin kuin kukaan muu, ja olet hoitanut toimiston johtajan roolin hänen lomaillessaan. Olet tehnyt niin hyvin, että haluamme edistää sinua johtajaksi ja jatkamaan myyntiä!" Hän ei voinut ymmärtää, miksi epäilin niin kovasti. Kuka ei haluaisi parempaa titteliä ja enemmän rahaa muutaman kuukauden jälkeen? Minä. En halunnut edetä; keskityin vain työhöni ja asiakkaitteni auttamiseen. Nautin työstäni, ansaitsin rahaa ja olin jo matkalla säästämään tarpeeksi ostaaakseni auton. En ollut kiinnostunut muuttamaan mitään. Mutta mies ei antanut periksi. "Sinä pystyt siihen", hän sanoi. "Olet tehnyt tämän työn joka tapauksessa. Sinun täytyy vain käydä hakemassa kaikkien tarkastukset perjantaisin." Hän halusi todella tehdä minusta johtajan, ja hän teki siitä niin yksinkertaista, että aloin miettiä, miten voisin sanoa ei. Niinpä ostin auton (sininen 1967 Toyota) ja sain itselleni pieni laukku. Ensimmäinen perjantai johtajana, menin hakemaan tarkastuksia, laittamaan ne laukkuun kuin oikea johtaja ja... unohdin laukku pesuhuoneeseen. Vakavasti? Olin kauhuissani. Tämä oli suurin virheeni lyhyellä urallani, ja olin varma, että mies puvussa tulisi erottamaan minut epäonnistumiseni takia, kuten olin kuvitellut. Menin maksupuhelimeen (tämä oli kauan ennen matkapuhelimia) ja soitin pomolleni: "Näetkö? Et olisi pitänyt edistää minua. Unohdin kaikki tarkastukset vessaan." Mutta mies puvussa ei ollut huolissaan laukustani, vaan sanoi tyynesti: "Tule takaisin ja hae tarkastukset. Meillä on ne täällä." Niinpä menin hakemaan tarkastukset ja opin arvokkaan läksyn: voit tehdä virheitä ja ihmiset antavat sinulle anteeksi, kunhan he tietävät, että sydämesi (ja asenteesi) on oikeassa paikassa.

Lopulta sain edistymisen jälleen, tällä kertaa rooliin, jossa haastattelin ja palkkasin myyjiä. Koulutin heitä myymään samalla tavalla kuin minä: ilman käsikirjoitusta, paljon kysymyksiä ja empatiaa. Kyse on löytämisestä ja prosessista. Yritin opettaa heille, etteivät he ottaisi hylkäyksiä henkilökohtaisesti tai suuttuisivat, vaikka ihmiset olisivat vihaisia. Näytin heille, että myynti on todella auttamista, ongelmien ratkaisemista, ja jotta se onnistuu, heidän täytyy käyttää aikaa ymmärtääkseen, kuka asiakas on ja mitä hän käy läpi. Tavoitteena oli löytää tapa yhdistää ja luoda luottamusta ennen kuin yritettiin myydä terveysvakuutusta. Ja koska joskus se, mitä yrität myydä, ei ehkä sovi asiakkaalle, opetin, että se on täysin ok, ja silloin tulisi vain hyväksyä tulokset ja siirtyä eteenpäin. Heidän energiansa tulisi siirtyä kysymykseen "Mitä nyt?" – sillä se on se, mikä todella merkitsee. Näin se menee kaikessa liiketoiminnassa ja itse asiassa myös elämässä.

Miksi älykkyys voi tuntua kiroukselta ja miten kuolema vaikuttaa elämän arkeen?