Kuinka lisätä ilmoituksiin toimintoja ja laajennettuja tyylejä Android-sovelluksissa

Android-sovelluksen ilmoitusten hallinta on tärkeä osa käyttäjäkokemusta. Ilmoitukset voivat tarjota käyttäjälle tärkeää tietoa ja interaktiivisuutta, mutta niiden tehokas käyttö vaatii huolellista suunnittelua ja teknistä toteutusta. Tässä tarkastelemme, kuinka voit luoda yksinkertaisia ilmoituksia, lisätä niihin toimintoja ja käyttää laajennettuja ilmoitustyylejä.

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää ilmoitusten peruskomponentit. Esimerkiksi, kun luot ilmoituksen Android-sovelluksessa, sinulla on oltava vähintään kaksi perusasetusta: pieni kuvake ja sisältöteksti. Ilmoitus ei näy ilman näitä kahta osaa. Ilmoituksen luomiseen käytämme NotificationCompat-luokkaa, joka on osa Androidin tukikirjastoa. Tämä luokka auttaa takaamaan yhteensopivuuden vanhempien Android-versioiden kanssa, jolloin uudemmat ominaisuudet voivat olla käytettävissäkin ilman, että vanhempien versioiden käyttäjät kokevat virheitä.

Ilmoitusten lisätoiminnot, kuten ääni, värinä ja valo, ovat myös tärkeitä elementtejä, jotka lisäävät ilmoituksen huomioarvoa. Voit esimerkiksi määrittää ilmoitukselle äänen ja värin seuraavasti:

java
Copy code
public void clickLightsActionSound(View view) {

    Uri notificationSoundUri = RingtoneManager.getDefaultUri(RingtoneManager.TYPE_NOTIFICATION);
    NotificationCompat.Builder notificationBuilder = new NotificationCompat.Builder(this)
        .setSmallIcon(R.mipmap.ic_launcher)
        .setContentTitle("LightsActionSoundRedux")
        .setContentText("Lights, Action & Sound")
        .setSound(notificationSoundUri)
        .setLights(Color.BLUE, 500, 500)
        .setVibrate(new long[]{250,500,250,500,250,500});
    NotificationManager notificationManager = (NotificationManager) this.getSystemService(Context.NOTIFICATION_SERVICE);
    notificationManager.notify(0, notificationBuilder.build());
}

Ilmoitusten toimintojen lisääminen, kuten painikkeet, on myös mahdollista ja voi parantaa huomattavasti sovelluksen käytettävyyttä. Voit lisätä ilmoitukseen jopa kolme painiketta addAction()-metodin avulla. Esimerkiksi seuraavassa koodissa luodaan ilmoitus, jossa on yksi toimintonäppäin, joka avaa sovelluksen päätoiminnon:

java
Copy code
NotificationCompat.Builder notificationBuilder = new NotificationCompat.Builder(this)

    .setSmallIcon(R.mipmap.ic_launcher)
    .setContentTitle("LightsActionSoundRedux")
    .setContentText("Lights, Action & Sound");
Intent activityIntent = new Intent(this, MainActivity.class);
PendingIntent pendingIntent = PendingIntent.getActivity(this, 0, activityIntent, 0);
notificationBuilder.addAction(android.R.drawable.ic_dialog_email, "Email", pendingIntent);
notificationManager.notify(0, notificationBuilder.build());

Android 4.1:ssä (API 16) esitellyt laajennetut ilmoitustyylit tarjoavat entistä rikkaamman tavan esittää ilmoituksia. Nämä tyylit voivat olla esimerkiksi InboxStyle, BigPictureStyle tai BigTextStyle. Kun käyttäjän käyttöjärjestelmä tukee laajennettuja ilmoituksia, voit käyttää setStyle()-metodia ilmoituksen rakentamisessa. Esimerkiksi seuraava koodi luo BigTextStyle-tyylisen ilmoituksen:

java
Copy code
NotificationCompat.Builder notificationBuilderBigTextStyle = new NotificationCompat.Builder(this)

    .setSmallIcon(R.mipmap.ic_launcher)
    .setContentTitle("LightsActionSoundRedux");
NotificationCompat.BigTextStyle bigTextStyle = new NotificationCompat.BigTextStyle();
bigTextStyle.bigText("This is an example of the BigTextStyle expanded notification.");
notificationBuilderBigTextStyle.setStyle(bigTextStyle);
notificationManager.notify(0, notificationBuilderBigTextStyle.build());

Lukitusnäytön ilmoitukset ovat olennainen osa käyttäjäkokemusta Android 5.0:sta (API 21) alkaen. Näiden ilmoitusten näkyvyys määräytyy käyttäjän asetuksista riippuen. setVisibility()-metodilla voit määrittää, näkyykö ilmoituksen koko sisältö vai ainoastaan perusasetukset, kuten otsikko ja kuvake.

Tärkeää on myös huomioida, että ilmoitukset voivat olla tärkeä osa sovellusten interaktiivisuutta ja käyttäjäkokemusta. Ne eivät ainoastaan tarjoa tietoa, vaan voivat myös parantaa sovelluksen käyttökelpoisuutta lisäämällä vuorovaikutteisuutta, kuten painikkeiden ja muiden toimintojen lisäämisen avulla. Laajennetut ilmoitustyylit antavat vielä enemmän mahdollisuuksia ilmoitusten mukauttamiseen ja käyttötarkoitukseen soveltamiseen, kun taas lukitusnäytön ilmoitukset tarjoavat suoran tavan pitää käyttäjä ajan tasalla ilman, että sovellusta täytyy avata.

Kuinka näyttöä, verkkosivua ja verkkoyhteyksiä hallitaan Android-sovelluksissa

Ensimmäinen vaihe on sovelluksen luominen Android Studio -ympäristössä. Luodaan uusi projekti nimeltä "WebView" valitsemalla oletuspuhelin ja tabletti -optio ja tyhjä aktiviteetti. Seuraavaksi määritämme tarvittavat käyttöoikeudet ja käynnistämme koodin kirjoittamisen. Avaa Android Manifest ja lisää seuraavat käyttöoikeudet:

• Internet-yhteyden käyttö

• Yhteysverkon käyttöoikeus

Tämän jälkeen voit luoda WebView-komponentin sovelluksen käyttöliittymäksi ja ladata verkkosivun. Näin tehdään:

java
Copy code
WebView webview = new WebView(this);

setContentView(webview);
webview.loadUrl("https://www.packtpub.com/");

Tämä yksinkertainen koodi lataa verkkosivun suoraan sovelluksen sisään ilman, että käyttäjän tarvitsee siirtyä erilliseen selaimeen. Seuraavaksi voimme hallita käyttäjän navigointia niin, että jos hän klikkaa linkkejä, ne avautuvat edelleen WebView-komponentissa sen sijaan, että siirtyisivät ulkopuoliseen selaimeen. Tämän voi toteuttaa seuraavalla tavalla:

java
Copy code
webview.setWebViewClient(new WebViewClient());

Jos haluat tarkempaa hallintaa ja estää linkkien avaamisen muilla verkkosivustoilla, voit määrittää oman WebViewClient-luokan ja ylikirjoittaa shouldOverrideUrlLoading()-metodin:

java
Copy code
private class mWebViewClient extends WebViewClient {
    @Override

    public boolean shouldOverrideUrlLoading(WebView view, String url) {

        if (Uri.parse(url).getHost().equals("www.packtpub.com")) {
            return false; //Ei ohita, koska kyseessä on sama verkkosivusto
        } else {
            return true; // Estä navigointi toiseen verkkosivustoon
        }
    }
}

Näin voit estää käyttäjiä siirtymästä ei-toivotuille sivuille ja varmistaa, että he pysyvät sovelluksesi sisällä.

Toinen tärkeä osa WebView-komponenttia on JavaScriptin käyttö. Monet verkkosivut vaativat JavaScriptiä toimiakseen oikein, ja tämän voi mahdollistaa seuraavalla koodilla:

java
Copy code
WebSettings webSettings = webview.getSettings();
webSettings.setJavaScriptEnabled(true);

Jos haluat myös lisätä zoomausmahdollisuuden, voit tehdä sen helposti seuraavasti:

java
Copy code
webSettings.setBuiltInZoomControls(true);

Tämä mahdollistaa käyttäjille zoomauksen verkkosivulla, mikä on erityisen hyödyllistä mobiililaitteilla.

Verkkoyhteyksien ja internet-tilan tarkistaminen on toinen keskeinen osa mobiilisovellusten kehittämistä, koska monet sovellukset edellyttävät verkkoyhteyttä toimiakseen oikein. Androidissa on useita tapoja tarkistaa, onko laite yhdistetty verkkoon ja mikä verkkoyhteys on käytössä: Wi-Fi, mobiilidata, Ethernet jne.

Luodaan uusi projekti nimeltä "isOnline" ja määritämme tarvittavat käyttöoikeudet yhteyksien tarkistamiseen. Yhteysstatuksen tarkistamiseen käytetään seuraavaa metodia:

java
Copy code
private boolean isOnline() {

    ConnectivityManager connectivityManager = (ConnectivityManager) getSystemService(Context.CONNECTIVITY_SERVICE);
    NetworkInfo networkInfo = connectivityManager.getActiveNetworkInfo();
    return (networkInfo != null && networkInfo.isConnected());
}

Tämän jälkeen voit tarkistaa, onko laite online-tilassa ja mikä verkkoyhteys on käytössä:

java
Copy code
public void checkStatus(View view) {

    TextView textView = (TextView) findViewById(R.id.textView);
    if (isOnline()) {
        ConnectivityManager connectivityManager = (ConnectivityManager) getSystemService(Context.CONNECTIVITY_SERVICE);
        NetworkInfo networkInfo = connectivityManager.getActiveNetworkInfo();
        textView.setText(networkInfo.getTypeName());
    } else {
        textView.setText("Offline");
    }
}

Tämä tarkistaa, onko laite liitetty verkkoon ja näyttää yhteyden tyypin, kuten Wi-Fi:n tai mobiilidatan. Voit myös laajentaa sovellusta näyttämään muita verkko-tyyppejä, kuten WIMAX, Ethernet tai Bluetooth.

Muista kuitenkin, että jatkuva verkon tilan tarkistaminen voi kuluttaa laitteen akkua, joten on tärkeää tehdä tämä vain silloin, kun käyttäjä on aktiivisesti sovelluksessa. Jos sovellus ei ole käytössä, tällainen jatkuva tarkistus voi heikentää laitteen suorituskykyä ja akkukestoa.

Lopuksi on tärkeää huomioida, että verkkosivujen näyttäminen ja verkkoyhteyksien hallinta ovat vain pieni osa sitä, mitä modernit Android-sovellukset voivat tehdä. Kun kehität sovelluksia, on tärkeää ymmärtää, miten käyttäjän laitteet, verkkoyhteydet ja sovelluksen toiminnallisuus voivat vaikuttaa käyttäjäkokemukseen. Verkkoyhteyksien hallinta ei ole vain tekninen yksityiskohta, vaan se on keskeinen osa käyttäjän vuorovaikutusta sovelluksen kanssa.

Miten hallita pitkään kestävät toiminnot Android-sovelluksissa ilman käyttöliittymän jumiutumista?

Android-sovellukset toimivat yksittäisellä säikeellä, ja niiden toimintaa ohjaavat kaksi yksinkertaista sääntöä. Ensimmäinen on "Älä estä pääsäiettä", ja toinen "Suorita kaikki käyttöliittymätoiminnot pääsäikeellä". Näiden sääntöjen noudattaminen on välttämätöntä, jotta sovellus toimii sujuvasti ja ei jää jumiin, kun suoritetaan pitkiä tai viivästyviä tehtäviä, kuten verkkopyyntöjä.

Android käynnistää sovelluksen luomalla automaattisesti pääsäikeen (tai käyttöliittymäsäikeen), josta kaikki käyttöliittymätoiminnot tulee suorittaa. Pääsäikeen estäminen voi johtaa sovelluksen toiminnan estymiseen, ja siksi pitkät tehtävät tulee aina suorittaa taustasäikeillä. Android tarjoaa useita vaihtoehtoja taustasäikeiden käsittelyyn, kuten Activity.runOnUiThread(), View.post(), Handler, ja erityisesti AsyncTask, joka on suunniteltu yksinkertaistamaan taustatehtävien käsittelyä ja viestintää käyttöliittymän kanssa.

Yksinkertainen esimerkki AsyncTask-luokan käytöstä voisi olla tällainen: Kuvitellaan tilanne, jossa sovelluksessa on yksi nappi. Kun nappia painetaan, sovellus suorittaa pitkän laskutoimituksen taustalla, joka saattaa kestää useita sekunteja. Tässä tapauksessa AsyncTask mahdollistaa taustatehtävän suorittamisen ilman, että pääsäie jää jumiin. On tärkeää muistaa, että AsyncTask-luokkaa voidaan käyttää vain kerran – kun tehtävä on suoritettu, sitä ei voi käyttää uudelleen. Tämä ominaisuus estää virheet ja varmistaa, että jokainen taustatehtävä suoritetaan erikseen.

Vaikka AsyncTask on yksinkertainen, se tarjoaa myös joustavuutta monimutkaisempienkin tehtävien suorittamiseen. On kuitenkin tärkeää huomioida, että AsyncTaskin käyttö saattaa olla ongelmallista, jos Activity, johon se liittyy, tuhotaan ja luodaan uudelleen esimerkiksi näytön orientaation muutoksen vuoksi. Tässä tilanteessa AsyncTask voi jäädä orvoksi ja yrittää palata takaisin jo tuhottuun Activityyn, mikä voi johtaa virheisiin, kuten NullPointerExceptioniin. Tämän vuoksi AsyncTaskia käytetään usein Fragmentin kanssa, joka ei tuhoudu näytön kiertämisen yhteydessä.

AsyncTask-luokassa käytettävät parametrit voivat tuntua monelle hankalilta. Luokan määrittelyssä on kolme parametriä: Params, Progress, ja Result. Nämä määrittävät, millaisia tietotyyppejä käytetään taustatehtävän aikana (doInBackground), edistymistietojen (onProgressUpdate) ja lopputuloksen (onPostExecute) käsittelyssä. Esimerkiksi, jos halutaan käsitellä suuria tietomääriä tai suorittaa useita vaiheita, AsyncTaskin parametreja voidaan käyttää joustavasti.

AsyncTaskin perustoiminnot etenevät näin: Ensin suoritetaan onPreExecute(), jonka jälkeen käynnistetään taustasäikeen doInBackground()-metodi. Jos halutaan päivittää käyttöliittymää taustatehtävän aikana, käytetään onProgressUpdate(), johon voidaan syöttää edistymistietoja. Lopuksi, kun taustatehtävä on valmis, tulokset palautetaan onPostExecute()-metodissa.

Lopuksi on hyvä muistaa, että AsyncTaskin käyttö voi olla hankalaa erityisesti pitkissä, monivaiheisissa tehtävissä, joissa on tarpeen päivittää käyttöliittymää jatkuvasti. Tässä tapauksessa voi olla hyödyllistä tutustua muihin vaihtoehtoihin, kuten Loader-luokkaan, joka tarjoaa tehokkaamman tavan käsitellä taustadataa ja käyttöliittymän päivityksiä.

Endtext

Miten integroida App42, Backendless ja Buddy Android-sovellukseen

Android-sovellusten kehittämisessä yksi keskeinen osa on taustapalveluiden, eli Backend as a Service (BaaS) -ratkaisujen, integroiminen. App42, Backendless ja Buddy ovat esimerkkejä tällaisista palveluista, jotka tarjoavat valmiita ratkaisuja moniin taustatoimintoihin, kuten käyttäjähallintaan, tiedon tallentamiseen ja push-ilmoituksiin. Näiden palvelujen käyttö voi merkittävästi nopeuttaa sovelluksen kehitystä, sillä ne tarjoavat valmiita API:ita ja työkaluja, joita voidaan hyödyntää suoraan projektissa.

App42 tarjoaa kattavan BaaS-ratkaisun, joka tukee monenlaisia toimintoja, kuten käyttäjähallintaa ja kampanjoiden hallintaa. App42:n integrointi Android-projektiin vaatii muutaman yksinkertaisen askeleen. Ensinnäkin, sovelluksen manifestiin lisätään tarvittavat käyttöoikeudet ja varmistetaan, että App42:n SDK on lisätty oikein Gradle-rakennuskonfiguraatioon. Tämä tehdään manuaalisesti kopioimalla App42_ANDROID-CAMPAIGN_x.x.jar -tiedosto oikeaan hakemistoon ja lisäämällä se riippuvuuksiin. Tämän jälkeen ActivityMain.java-tiedostossa käytetään App42:n API:ta alustamalla sovellus oikeilla API- ja salaisilla avaimilla.

Backendless puolestaan on toinen suosittu BaaS-ratkaisu, joka tarjoaa laajan valikoiman palveluja, kuten käyttäjähallintaa, datan pysyvyyttä ja analytiikkaa. Backendlessin käyttöönotto on melko suoraviivaista, ja sen SDK voidaan lisätä Gradle-tiedostoon Mavenin avulla. Backendless tarjoaa myös mahdollisuuden rekisteröidä käyttäjiä ohjelmallisesti ja hallita heidän tietojaan pilvessä. Tärkeintä Backendlessin kanssa on, että sovellukseen lisätään oikeat App ID ja Secret Key, jotka saadaan Backendlessin hallintapaneelista.

Buddy on hieman erilaista tyyppiä oleva BaaS-palvelu, joka keskittyy erityisesti laitteiden ja sensorien yhteensopivuuteen. Buddy tarjoaa erinomaisen tuen yksityisyyden suojaan, sillä se mahdollistaa datan säilyttämisen joko Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Buddy:n tarjoamat ominaisuudet, kuten metristen tapahtumien tallennus ja push-ilmoitusten lähettäminen, voivat olla erityisen hyödyllisiä IoT-sovelluksissa (Internet of Things). Buddy SDK:n integrointi sovellukseen on samankaltaista kuin muiden BaaS-palveluiden kanssa: Gradle-rakennusjärjestelmään lisätään riippuvuudet ja sovelluksen koodi alustetaan Buddy-API:lla.

Kun valitaan BaaS-palvelua, on tärkeää pohtia, mikä palvelu parhaiten vastaa sovelluksen tarpeita. App42 on vahva valinta, jos tarvitaan monipuolisia kampanja- ja käyttäjähallinnan ominaisuuksia. Backendless on loistava valinta, jos tarvitset laajempia analytiikkatyökaluja ja skaalautuvuutta. Buddy taas saattaa olla paras valinta, jos työskentelet IoT-sovellusten parissa ja tarvitset erityistä tukea laitekommunikaatiolle ja sensoridatalle.

On myös tärkeää ymmärtää, että vaikka nämä palvelut tarjoavat valmiita ratkaisuita moniin tavallisiin taustapalvelutarpeisiin, niiden käyttöön liittyy myös haasteita. Esimerkiksi API-avainten ja salaisuuksien turvallinen hallinta on kriittistä. Väärin asetetut oikeudet voivat altistaa sovelluksen tietoturvahaavoittuvuuksille. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että palvelu, jonka valitset, on skaalautuva ja kykenee käsittelemään sovelluksesi kasvavan käyttäjäkannan tarpeet.

Miten valita oikea asetteluvaihtoehto käyttöliittymän suunnittelussa Androidissa?

Kun suunnitellaan käyttöliittymää Android-sovelluksessa, valinta oikean asetteluvaihtoehdon välillä voi olla ratkaiseva sovelluksen toimivuuden ja suorituskyvyn kannalta. Yksi tärkeimmistä asettelutyyppien valinnoista on RelativeLayout ja LinearLayout, jotka tarjoavat erilaisia tapoja hallita käyttöliittymäkomponenttien asettelua. Näiden kahden asettelun ymmärtäminen ja niiden käytön optimointi on oleellinen osa tehokasta ja käyttäjäystävällistä sovelluskehitystä.

RelativeLayout on erittäin joustava asetteluvaihtoehto, jossa käyttöliittymäelementtejä voidaan asettaa suhteessa toisiinsa. Tällöin voidaan määrittää esimerkiksi, että tietty elementti on aina toisen ylä- tai alapuolella tai että se on kohdistettu vanhemman näkymän reunoihin. Esimerkiksi layout_below määrittää, että tämä näkymä tulee toisen näkymän alapuolelle, kun taas layout_alignParentTop kohdistaa näkymän vanhemman yläreunaan. Tämä tyyppi on kätevä, kun käyttöliittymän elementtien paikat vaihtelevat dynaamisesti, mutta siihen voi liittyä myös haasteita, kuten monimutkaisempia rakenteita ja mahdollisia suorituskykyongelmia erityisesti suurissa ja usein päivitettävissä näkymissä.

Toisaalta, LinearLayout on yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi asetteluvaihtoehto, joka järjestää näkymät joko pystysuoraan tai vaakasuoraan. LinearLayout on erityisen tehokas silloin, kun halutaan yksinkertaista, mutta järjestettyä asettelua. Se toimii hyvin, kun kaikki näkymät sijoitetaan peräkkäin ja tilaa voidaan jakaa dynaamisesti elementtien kesken. layout_weight-attribuutti on erityinen ominaisuus, joka mahdollistaa näkymien koon mukauttamisen käytettävissä olevan tilan mukaan. Tämä voidaan nähdä tavallaan prosentuaalisena jakona, jossa korkeamman painon omaava näkymä vie suuremman osan tilasta.

Vaikka LinearLayout on usein vähemmän monimutkainen, sen käyttö voi johtaa tarpeettomaan sisäkkäisyyteen, joka voi vaikuttaa suorituskykyyn. Esimerkiksi jos monimutkaisessa käyttöliittymässä on useita sisäkkäisiä LinearLayout-tasoja, tämä voi johtaa suurempiin renderöintikustannuksiin ja sovelluksen hitaampaan toimintaan. Yksinkertaisten ja pienien käyttöliittymien kanssa tämä ei ole ongelma, mutta monimutkaisemmissa sovelluksissa kannattaa miettiä, kuinka monta tasoa todella tarvitaan.

LinearLayout tarjoaa toisenlaista joustavuutta, erityisesti silloin, kun näkymien tasapainottaminen ja jakaminen tilan mukaan on tärkeää. Jos halutaan luoda käyttöliittymä, jossa on useita kenttiä, jotka jakavat käytettävissä olevan tilan tasaisesti, kuten lomakkeen täyttämistä varten, LinearLayout on usein parempi valinta. Tässä kontekstissa layout_weight mahdollistaa dynaamisen koon säätämisen, mikä tekee käyttöliittymästä responsiivisemman ja mukautuvan eri näyttökokoihin ja -resoluutioihin.

Erityisesti suurissa sovelluksissa, joissa käytetään monia dynaamisia komponentteja, kannattaa välttää monimutkaisten asettelujen liiallista käyttöä, sillä se voi vaikuttaa merkittävästi sovelluksen latausaikoihin ja suorituskykyyn. Yksinkertaisten ja kevyiden asettelujen käyttäminen voi parantaa suorituskykyä ja tehdä sovelluksesta sujuvamman käyttää.

On myös hyvä muistaa, että asettelun lisäksi elementtien kohdistaminen ja gravitaatio ovat tärkeitä tekijöitä käyttöliittymän suunnittelussa. layout_gravity ja gravity ovat kaksi eri asiaa: ensimmäinen määrittää, kuinka näkymä sijoitetaan suhteessa vanhemman näkymään, kun taas jälkimmäinen ohjaa sisällön, kuten tekstin, kohdistamista itse näkymässä. Tämä voi olla tärkeää, kun halutaan varmistaa, että kaikki näkymät ja niiden sisällöt ovat käyttäjän näkökulmasta esteettisesti miellyttäviä ja toimivia.

Lopuksi on syytä huomata, että vaikka asettelut ovatkin keskeisiä tekijöitä käyttöliittymän luomisessa, myös niiden optimointi on tärkeää. Yksinkertaiset ja hyvin suunnitellut asettelut eivät ainoastaan paranna sovelluksen ulkoasua, vaan voivat myös parantaa sen suorituskykyä ja käyttökokemusta.