Pavlo Lapshyn oli ukrainalainen mies, joka ei ollut liittynyt mihinkään rikollisjärjestöön mutta oli kuitenkin tunnettu väkivaltaisista näkemyksistään ja rasistisista asenteistaan. Hän saapui Britanniaan vuonna 2013, ja vain viisi päivää myöhemmin hän murhasi 82-vuotiaan Mohammed Saleemin Birminghamissa, tämän palatessa paikallisesta moskeijasta. Lapshyn ei jäänyt tähän, vaan hänellä oli suunnitelmissa isompia tekoja: hän räjäytti kolme kotitekoista pommia moskeijoiden läheisyydessä, ja hänen viimeinen isku olisi saattanut vaatia satoja uhreja, ellei uskonnollinen yhteisö olisi poistunut aikaisemmin Ramadania koskevien sääntöjen vuoksi. Hänen tiedoistaan, kuten kannettavasta tietokoneestaan löytyneistä kemikaaleista ja pommivalmistuksen ohjeista, ilmenee, että Lapshyn oli syventynyt radikaalien oikeistolaisten maailmaan ja lukenut tunnettuja teoksia kuten Turner Diaries, joka kuvaa väkivaltaista valkoisen rodun ylivallan taistelua.

Lapshynin kaltainen yksilö on äärimmäinen esimerkki yksinäisestä terroristi-iskijästä, mutta hänen toimintaansa ei voida selittää pelkästään henkilökohtaisilla turhautumisen tai vihan tunteilla. Hän oli saanut vaikutteita ja oppinut äärioikeistolaisista ideologioista, jotka rohkaisivat häntä toteuttamaan väkivaltaisia tekoja. Hänen radikalisoitumisensa ei ollut äkillistä, vaan se oli pitkän ajan kuluessa kehkeytynyt, osittain internetin avulla, jossa hän oli osalistunut ääriliikkeiden keskusteluihin ja peleihin. Radikalisoitumisen prosessi ei ole pelkästään yksilön psykologinen tilanne, vaan se on usein yhteydessä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin, jotka voivat luoda hedelmällisen maaperän tällaiselle ajattelulle.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön tarina, sillä vastaavanlaisia tarinoita löytyy monista Euroopan maista. Esimerkiksi Saksassa asuva nuori mies, Ali Sonboly, joka oli syntynyt Münchenissä ja jonka vanhemmat olivat maahanmuuttajia Iranista, koki voimakasta ristiriitaa identiteettinsä kanssa. Hän halusi tulla tunnistetuksi "saksalaisena" ja tunsi tarpeen erottua muista maahanmuuttajista, erityisesti niistä, joita hän piti "alemman tason" henkilöinä. Sonboly ei ollut aiemmin ollut tekemisissä lain kanssa, mutta hänellä oli henkilökohtaisia ongelmia perheensä kanssa, erityisesti isänsä kanssa. Hän ei viihtynyt muiden maahanmuuttajien, kuten turkkilaisten ja albaanien, seurassa ja oli jopa alkanut vihata heitä. Koko tämä ristiriitainen identiteetti ja väkivaltaiset mielikuvat saivat hänet muuttamaan nimensä "Davidiksi", joka oli hänen tapansa yrittää irtautua entisestä itsestään ja irrottautua "alemman" maahanmuuttajaryhmän leimasta. Hänen tapauksensa paljastaa kuinka nuorten radikalisoituminen voi olla seurausta henkilökohtaisista, sosiaalisista ja kulttuurisista jännitteistä, jotka ilmenevät väkivaltaisena vihaisuutena erityisesti muita maahanmuuttajaryhmiä kohtaan.

Sonbolyn tapauksessa voidaan nähdä vaikutteita myös kansallissosialistisesta ajattelusta, joka on jollain tavalla läsnä erityisesti nuorilla iranilaisilla maahanmuuttajilla. Monille iranilaisille, jotka asuvat diasporassa, on kehittynyt eräänlainen halu asettua "valkoisten eurooppalaisten" rinnalle ja omaksua lännen nationalismia. Tällaiset asenteet voivat olla kytköksissä toisen maailmansodan aikaisiin myytteihin ja vääristettyihin historiankäsityksiin, joissa Iranin hallitsija Reza Shah Pahlavi haaveili etnisesti puhtaasta persialaisesta kansakunnasta ja perusti kansallisen identiteetin osittain kansallissosialististen ajatusten varaan. Tämä voi vaikuttaa nuoriin, jotka yrittävät löytää paikkansa yhteiskunnassa ja samalla torjuvat sen, mitä he kokevat olevan "alemman" maahanmuuttajaryhmän osaksi.

Tässä valossa voidaan nähdä, että radikalisoituminen nuorilla ei aina liity pelkästään yksilön kokemuksiin, vaan se on usein seurausta yhteiskunnallisista jännitteistä ja kulttuurisista muutoksista. Maahanmuuttajataustaiset nuoret, jotka kokevat itsensä juurettomiksi ja kamppailevat identiteettinsä kanssa, voivat olla erityisen alttiita ääriliikkeiden tarjoamille yksinkertaisille ja radikaaleille maailmankuville. Tällöin radikalisoituminen saattaa olla seurausta sisäisestä turhautumisesta ja vieraantuneisuudesta yhteiskunnasta, mutta myös osittain ulkoisista tekijöistä kuten yhteiskunnan tarjoamasta identiteetistä, joka ei koskaan täysin ota heitä omakseen.

On tärkeää huomata, että radikalisoituminen ei ole koskaan yksinkertainen ilmiö, ja se voi ilmetä monin eri tavoin eri kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa. Tällöin on olennaista tarkastella, kuinka yhteiskunnan rakenteet, koulutus ja sosiaaliset verkostot voivat joko lieventää tai vahvistaa nuorten kokemaa vieraantuneisuutta ja turhautumista. Myös perheiden rooli, nuorten vertaissuhteet ja internetin rooli ääriajattelun leviämisessä ovat keskeisiä tekijöitä, jotka voivat edesauttaa tai estää yksilöiden radikalisoitumisen.

Mikä saa yksinäiset sudet radikalisoitumaan ja toimimaan?

Radikalisoituminen yksittäisten henkilöiden keskuudessa on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, joka kytkeytyy tiiviisti yhteiskunnallisiin ja ideologisiin tekijöihin. Erityisesti yksinäisten suden terrorismin ilmiö on saanut huomiota viime vuosina. Yksinäiset sudet, kuten Anders Breivik ja Brenton Tarrant, ovat esimerkkejä siitä, kuinka yksittäinen henkilö voi tulla osaksi laajempia ideologisia liikkeitä ja toteuttaa väkivaltaisia tekoja, jotka saavat vaikutteita globaalisti levinneistä äärioikeistolaisista tai populistisista virtauksista.

Esimerkiksi Ruuben Kaalep, Virosta kotoisin oleva kansanedustaja, joka valittiin parlamenttiin 2019, on yhdistetty uusnatsistisiin toimintoihin ja hänellä on yhteyksiä brittiläiseen äärioikeistoon. Kaalep on itsekin tunnustanut olevansa "ugrilainen ylivaltias" ja tukee muun muassa eurooppalaisia äärioikeistolaisia liikkeitä, kuten Marine Le Penin liikettä Ranskassa. Tällaiset henkilöt, vaikka eivät ole suoraan osa terroristi- tai ääriliikkeitä, voivat silti inspiroitua niistä ja toimia niiden ajamien ajatusten mukaisesti, jopa ilman suoraa jäsenyyttä.

Radikalisoituminen ei tapahdu hetkessä. Se on prosessi, jossa henkilö etenee kohti äärimmäistä väkivaltaa, ja siihen voivat vaikuttaa sekä henkilökohtaiset kokemukset että ideologinen indoktrinaatio. Yksinäiset sudet usein mieltävät omat kokemuksensa epäoikeudenmukaisiksi ja pyrkivät löytämään syyllisiä yhteiskunnan ongelmiin, mikä usein johtaa äärioikeistolaisten ryhmien tai nettiyhteisöjen löytämiseen. Näissä virtuaalisissa tiloissa he voivat vahvistaa omaa maailmankuvaansa ja saada tukea radikaaleilta mielipiteiltä.

Lone wolf -terrorismi on tyypillisesti itse radikalisoitumisen seuraus, jossa henkilö eristäytyy yhteiskunnasta ja omaksuu poliittisesti motivoituneen väkivallan oikeutuksen. Toisin kuin amok-tilassa tapahtuva väkivalta, jonka taustalla ei ole selkeää poliittista motiivia, yksinäisen suden teot ovat usein huolellisesti suunniteltuja ja niihin liittyy ideologia. Henkilö, joka on kokenut epäoikeudenmukaisuutta omassa elämässään, saattaa nähdä väkivallan keinona korjata tätä epäoikeudenmukaisuutta.

Yksinäisten suten radikalisoituminen on myös usein seurausta ympäröivästä yhteiskunnasta, jossa äärioikeistolaiset ja populistiset liikkeet saavat lisää jalansijaa. Tämä ilmapiiri luo hedelmällisen maaperän niille, jotka etsivät väylää omalle vihalleen ja turhautumiselleen. Pelko ulkomaalaisista, islamisaatiosta ja globalisaatiosta voivat olla niitä viimeisiä sysäyksiä, jotka tekevät henkilöstä "aikapommin", joka on valmis siirtymään väkivaltaan.

Yksinäisten suden terrorismin ja laajemman äärioikeiston välinen yhteys on siis selvä. Erilaiset ääriliikkeet tarjoavat ideologisen pohjan ja yhteisön, johon yksittäiset radikalisoituneet voivat liittyä, vaikka eivät olisikaan virallisesti osa kyseisiä liikkeitä. Yksittäiset henkilöt voivat ammentaa voimaa ja hyväksyntää näistä liikkeistä, ja samalla he voivat kehittää omia radikaaleja näkemyksiään.

Yksinäisten susien tapauksessa on keskeistä, että vaikka heidän toimintaansa ei aina voida ennakoida tai liittää suoraan johonkin tiettyyn järjestöön, heidän radikalisoitumisensa juuret ovat syvällä laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Verkkoyhteisöjen, kuten pelialustojen ja foorumien, rooli radikalisoitumisessa ei ole vähäinen. Näillä alustoilla yksinäiset sudet voivat kohdata muita samanmielisiä, vahvistaa omia vihamielisiä asenteitaan ja siten luoda verkostoja, jotka voivat johtaa väkivallantekoihin.

Näin ollen on tärkeää ymmärtää, että yksinäisten suden terrorismin synty ei ole vain yksilön mielentilan seuraus, vaan se on myös yhteiskunnan ja ideologisten virtauksien välinen vuorovaikutus. Radikalisoituminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi, johon vaikuttavat niin henkilökohtaiset kokemukset kuin ympäröivän yhteiskunnan ja globaalin äärioikeiston tarjoamat mahdollisuudet.

Miten tiedonkeruuta ja esittämistä voidaan parantaa älykkäissä järjestelmissä?
Miten kehon energiankulutus muuttuu painonnousun ja -laskun yhteydessä?
Miten puolijohteet parantavat superkondensaattorien suorituskykyä ja energiatiheyttä?
Miten runous heijastaa ihmisluonteen syvyyksiä ja maailmankuvan murroksia?
Miten murhaaja ohjasi uhrinsa metsään?
Miten sukupolvien asenteet muovaavat Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa?