EMDR-terapiassa keskeinen vaihe on myönteisten, sopeutuvien merkitysten ja uskomusten rakentaminen traumaattisten kokemusten tilalle. Kun käsittelet vaikeita muistoja, alun tunnereaktiot voivat olla voimakkaita, ja niiden salliminen on olennainen osa paranemisprosessia. Näiden reaktioiden – jotka voivat ilmetä itkuna tai fyysisinä oireina – tarkoitus on osoittaa, että trauma on päässyt tietoisuuteen ja että paraneminen voi alkaa. Vaikka vahvat tunteet voivat tuntua pelottavilta, niiden tukahduttaminen estää aivojen ja hermoston vapauttavan näitä tunteita, jolloin prosessi jää kesken.

On tavallista, että jokainen EMDR-istunto ei kata koko terapeuttista prosessia, eikä aina saavuteta kaikkia edistymisen merkkejä kerralla. Usein vaativat traumamuistot tarvitsevat useita istuntoja. Kun edistyminen on näkyvissä, siirrytään vaiheeseen, jossa muistille luodaan uusi, positiivinen merkitys. Vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, suhtautumistavan muuttaminen siihen on mahdollista ja se kantaa suuren painoarvon paranemisessa.

Positiivinen uskomus itsestä valitaan jo arviointivaiheessa, ja sen tulee olla selkeä "minä"-muotoinen lause, kuten ”Minä pystyn tähän” tai ”Minä olen hyvä sellaisena kuin olen”. Uskomus voi muuttua käsittelyn aikana, mikä on luonnollista ja toivottavaa. Tämä uusi, myönteinen uskomus vahvistetaan asteikolla, jossa arvioidaan sen todenperäisyyttä yksilön omasta näkökulmasta. Tavoitteena on, että uskomuksen kokemus muuttuu mahdollisimman aidoksi ja vahvaksi.

Vahvistamisvaiheessa käytetään EMDR:n bilateraalista stimulaatiota, joka auttaa yhdistämään alkuperäisen traumaattisen muiston ja uuden myönteisen uskomuksen. Stimulaation aikana asiakas keskittää huomionsa muistoonsa ja myönteiseen ajatukseen, jolloin aivot muodostavat uuden yhteyden näiden välillä. Tämä "asennusvaihe" voidaan tehdä useaan kertaan, jotta vaikutus jää pysyvämmäksi.

Jos negatiivisia tunteita nousee esiin tässä vaiheessa, ne kannattaa sallia eikä tukahduttaa, tai käyttää terapeuttisia keinoja kuten kontti-harjoitusta, joka auttaa hallitsemaan voimakkaita tunteita. Jos istunto ei ehdi edetä tähän vaiheeseen, voidaan tehdä lyhyt "mini-asennus" myöhemmin, jotta positiivisen uskomuksen juurruttaminen voidaan aloittaa.

Tärkeää on ymmärtää, että traumamuistojen käsittely EMDR:ssä ei ole vain menneiden tapahtumien läpikäynti, vaan myös uusien, myönteisten merkitysten luomista, jotka korvaavat aiemmat negatiiviset uskomukset. Tämä muutos auttaa asiakasta tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja hallitsevammaksi omassa elämässään. Kognitiivisten uskomusten muuttaminen on avain traumasta toipumiseen ja hyvinvoinnin palautumiseen.

Endtext

Miten työskennellä lapsenomaisen sisäisen osan kanssa ja parantaa varhaisia kiintymyssuhteiden haavoja?

Lapsenomaisen sisäisen osan reaktiot voivat ilmetä tavoilla, jotka tuntuvat epäkypsiltä tai lapsellisilta, vaikka sinä oletkin aikuisempi. Kun et tiedosta tai paranna menneitä suhteita tai traumahistoriaasi, menneisyys pysyy jatkuvasti läsnä elämässäsi ja pitää sinut jumissa vanhoissa reaktiomalleissa. Erityisen haitallista kehityksellesi on varhaisten kiintymyssuhteiden laatu. Varhaiset suhteet ensisijaisiin hoitajiin muodostavat perustan kehitykselle, erityisesti aivojen kehitykselle. Jos nämä suhteet ovat rikkoutuneet tai toimimattomia, osa kognitiivisesta ja emotionaalisesta kehityksestä saattaa jäädä vajaaksi.

Tämä johtuu siitä, että aivot ja keho priorisoivat selviytymistä yli älyllisen tai muun kehityksen. Selviytymisemme varhaisessa vaiheessa riippuu kiintymyksestä hoitajiin, ja jos nämä suhteet ovat uhattuna, aivot keskeyttävät muun kehityksen varmistaakseen hengissä pysymisen. Kun sitten kohtaat laukaisevia tilanteita, jotka muistuttavat menneisyydestä, reagoit samalla tavalla kuin traumasi alkamisvaiheessa, usein intensiivisin tuntein ja kehon aistimuksin. Tämä voi saada sinut tuntemaan, että koet tapahtuman uudelleen.

Varhaisten haavojen parantaminen on välttämätön osa emotionaalista paranemista. Sisäisen lapsen uudelleen vanhemmointi tarkoittaa sitä, että opit hoivaamaan ja tukemaan haavoittunutta, nuorempaa osaa itsestäsi, luot siihen turvallisen ja luottavaisen suhteen sekä parannat kipua, jota tämä osa on kantanut. Monilla ihmisillä, joilla on kokemusta varhaisista traumoista ja kiintymyshaavoista, on syvä uskomus omasta arvottomuudestaan tai pysyvästä vahingoittuneisuudestaan. Sisäinen lapsesi kaipaa hoivaa ja tarpeidensa täyttymistä. Tämä käsite ei ole uusi ja sitä käytetään laajasti eri terapian muodoissa ja vertaistukiryhmissä, kuten Aikuisten alkoholistien ja toimimattomien perheiden lasten ryhmissä.

Tämän työn avulla voit vapautua elämääsi rajoittavista uskomuksista ja löytää uudelleen unohtamiasi puolia itsestäsi. Opit hyväksymään ja kunnioittamaan itseäsi, löytämään luottamusta ja turvallisuutta omasta sisimmästäsi, vahvistamaan itsetuntoasi ja rakentamaan terveempiä ihmissuhteita.

Sisäisten lapsenomaisen haavoittuneiden osien tunnistaminen on tärkeää EMDR-terapiassa. Nämä osat voivat tuntua haavoittuvilta, hylätyiltä, paniikissa olevilta, laiminlyödyiltä tai jopa dissosiatiivisilta. Ne ovat usein nuorempia versioita itsestäsi, jotka ovat jääneet psyykeesi kiinni kivun ja trauman vuoksi.

Uudelleen vanhemmointi tarkoittaa näiden osien kohtaamista myötätunnolla, hyväksynnällä ja ehdottomalla rakkaudella ilman tuomitsemista tai kritiikkiä. Tämän suhteen rakentaminen vie aikaa ja voi herättää surua ja muita voimakkaita tunteita. On tärkeää tunnistaa sisäisen lapsen ikä, sillä se auttaa ymmärtämään, miten tälle osalle voi parhaiten puhua ja olla läsnä. Trauma- ja kiintymysteorioiden mukaan trauma jää "jäädytetyksi" siihen ikään, jossa se tapahtui, ja aivot palaavat sinne laukaisevien muistojen myötä unohtaen, että olet nyt aikuinen.

EMDR-prosessissa on suositeltavaa työskennellä sisäisten lapsiosien kanssa ammattilaisen ohjauksessa, sillä työ voi tuoda esiin voimakkaita ja intensiivisiä tunteita. Itsehoidollisessa työssä on hyötyjä, kuten itseymmärryksen lisääntyminen ja menetelmien helppokäyttöisyys, mutta myös riskejä, kuten trauman uudelleen aktivoituminen ilman riittävää tukea, väärinymmärrykset ja emotionaalinen ahdistus.

On suositeltavaa oppia aiheesta laajasti, aloittaa hitaasti ja lempeästi, pitää tukiverkosto saatavilla ja asettaa selkeät rajat omalle jaksamiselle. Ammattilaisen ohjauksessa harjoittelu on turvallisempaa ja tehokkaampaa.

Tunne ja havainnoi sisäistä lastasi: tuo mieleesi kuva, ajatus tai symboli, joka edustaa tätä osaa, ja ilmoita sille, että näet sen. Kuuntele, miten se reagoi. Tämä läsnäolon ja vuorovaikutuksen hetki on ensimmäinen askel paranemisen tiellä.

On tärkeää ymmärtää, että lapsenomaisen sisäisen osan työskentely ei ole pelkästään menneisyyden haavojen hoitoa, vaan se rakentaa myös vahvempaa ja eheämpää itsetuntoa. Tämä prosessi auttaa sinua irtautumaan automaattisista, lapsenomaisista reaktioista, jotka ovat pitäneet sinut loukussa ja mahdollistaa uudenlaisen suhteen itsesi kanssa. Keskeistä on se, että paraneminen tapahtuu turvallisessa, hyväksyvässä ilmapiirissä, jossa kipu saa tulla näkyväksi ja tulla kohdatuksi ilman tuomiota. Näin voit asteittain kasvattaa kykyäsi luottaa itseesi ja ympäristöösi uudelleen.

Miten EMDR-terapia auttaa kroonisen kivun ja riippuvuuksien hallinnassa?

EMDR-terapiassa keskeinen vaihe kroonisen kivun hoidossa on kohdistaminen, jossa terapeutti ohjaa sinua tarkastelemaan kipua tiettyjen ohjeiden mukaisesti. Tämä vaihe sisältää bilateraalisen stimulaation sarjoja, joiden avulla pyritään lievittämään kipuoireiden intensiteettiä ja samanaikaisesti vahvistamaan positiivista ajatusmallia, jonka olet valinnut. Terapeutin pyynnöstä on tärkeää, että kuvailet kipusi yksityiskohtaisesti, äläkä jää epämääräisyyksiin, sillä se auttaa prosessia syventymään ja kipua tarkentumaan. On myös olennaista ymmärtää, ettei kipu välttämättä katoa kokonaan, mutta jo pienikin lieventyminen on merkittävä edistysaskel.

Luovuus on hyväksyttävää tässä prosessissa: voit kuvitella tilanteita tai asioita, jotka poistaisivat kivun tai korvaisivat sen jollain muulla. Tämä ei vaadi realismia, vaan toiminnan tarkoituksena on tukea mielen vahvuutta ja kestävyyttä. Positiiviset mielikuvat kivun muuttumisesta yhdistettynä vahvistaviin sanoihin voivat lisätä hallinnan tunnetta. Lisäksi on hyödyllistä kuvitella itsesi käsittelemässä kipua haluamallasi tavalla, mikä toimii voimavarana terapian aikana. Kuten aiemmassa luvussa esitetyssä Säiliöharjoituksessa, kipuoireiden hallinta voi hyötyä myös psyykkisestä oireiden säiliöimisen menetelmästä.

Riippuvuudet ja pakonomaiseen käyttäytymiseen liittyvät häiriöt kytkeytyvät usein traumaattisiin kokemuksiin, sillä ne syntyvät kipua lievittävänä selviytymiskeinona. Yleinen harhaluulo on, että riippuvuus olisi pelkästään käyttäytymiskysymys tai valinta, mutta todellisuudessa se on seurausta käsittelemättömästä kivusta ja traumasta. Tämä kipu voi olla lapsuuden kokemus, joka aikuisen mielestä saattaa vaikuttaa vähäpätöiseltä, mutta lapsen näkökulmasta se on merkittävä ja ahdistava. Riippuvuuksien hoitaminen ilman tämän taustalla olevan kivun tunnistamista ja käsittelyä johtaa usein hoidon epäonnistumiseen, koska oireiden syy jää koskemattomaksi.

Ihminen pyrkii luonnostaan välttämään kärsimystä ja hakee keinoja lievittää sitä. Alkuvaiheessa riippuvuutta aiheuttaneet tai pakonomaiset käyttäytymismallit eivät ole olleet hallitsemattomia vaan toimineet kivun poistajina. Tämä selittää, miksi niihin tartutaan uudelleen, vaikka ne lopulta hallitsevat elämää negatiivisesti. Kun traumaa ja kipua hoidetaan, nämä käyttäytymismallit vähenevät ja niiden tarjoama helpotus muuttuu kestävämmäksi ja eheyttävämmäksi.

Tunne- ja käyttäytymystilojen yhteys on tärkeä ymmärtää. Käyttäytymisen yhteydessä syntyy tiettyjä tunteita, jotka voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Riippuvuuksissa positiiviset tunteet, kuten helpotus tai hallinnan tunne, yhdistyvät vääristyneesti pakonomaiseen käytökseen, koska muut keinot positiivisten tunteiden kokemiseen ovat puutteellisia. Näin positiivinen tunne juurtuu käyttäytymismalliin, vaikka se on haitallinen.

Robert Millerin kehittämä Tunnetilariippuvuus-protokolla (Feeling State Addiction Protocol) aloittaa tämän tunneyhteyden tutkimisen ja etsii tapoja vapauttaa positiiviset tunteet riippuvuutta ylläpitävistä käyttäytymismalleista. Harvoin riittävästi tarkastellaan käyttäytymisen taustalla olevia positiivisia vaikutuksia, vaikka ne ovat avain uuden, terveemmän elämän rakentamisessa.

Lisäksi on tärkeää, että lukija ymmärtää hoitoprosessin edellyttävän itselleen armollisuutta ja myötätuntoa. Kivun ja riippuvuuden kohtaaminen vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä, ja pienetkin edistysaskeleet ovat merkittäviä. Terapeuttisen matkan aikana on tärkeää sallia itselleen myös epäonnistumiset ilman tuomitsemista, sillä paraneminen on usein epäsuoraa ja vaiheittaista. Psyykkisen kivun käsittely ja käyttäytymismallien muutos ovat syvällisiä prosesseja, joissa mieleen rakentuu vähitellen kestävämpi ja joustavampi suhde omaan kokemukseen ja tunteisiin.