Andien alueella astronomialla oli keskeinen rooli sekä uskonnollisten käsitysten että päivittäisten ja kausittain toistuvien maatalouskäytäntöjen yhdistäjänä. Tämä alue, jossa politiikka oli tiiviisti sidoksissa elävään kosmogoniaan, oli monella tapaa erityinen, ja se ilmensi syvää yhteyttä taivaan ilmiöiden ja maatalouden välillä. Tässä yhteydessä tähtitaivas ei ollut vain tarkkailun kohteena, vaan sillä oli käytännöllinen rooli aikakausien ja kausien määrittämisessä, jotka puolestaan vaikuttivat maatalouden sykleihin.

Andien alueen eri osissa oli huomattavaa maantieteellistä ja ilmastollista monimuotoisuutta, joka tarjosi useita erityyppisiä elinympäristöjä. Tämä alue, jota voidaan pitää yhteenliittyneenä kulttuurisesti ja taloudellisesti, ulottui Tyyneltämereltä aina Amazonin sademetsiin saakka. Yhtä laajalle levinnyt, mutta monin tavoin eriytynyt alue muodostaa aivan erityisen maisemakokonaisuuden. Tyynenmeren rannikkoa pitkin kuljettaessa kohti Amazonin metsäalueita, matkustaja kohtaa lyhyen etäisyyden sisällä useita erilaisia ekosysteemejä. Nämä voivat olla alhaalta korkeisiin vuoristokyliin, aina vuoristopunalle, jossa kasvaa vain jäkäliä ja sammalta.

Andien vuoristojen ja niiden ympäristön karut olosuhteet, kuten kuivuminen ja tuulet, jotka estävät sateiden muodostumisen, olivat tilanne, joka myös määritteli maatalouden ja asutuksen kehittymisen. Eri alueilla viljeltiin monia maataloustuotteita kuten avokadoa, guavaa, chiliä, ja jopa perunaa korkealla vuoristossa. Samalla alueilla eläneet viljelijät olivat pitkään kehittäneet kastelujärjestelmiä, jotka olivat keskeisiä alueiden maataloudelle, erityisesti perunan ja muiden tuberien kasvattamiselle.

Selvää on, että viljelijöiden ymmärrys vuoriston rytmeistä ja luonnonilmiöistä oli oleellista, ja se ei ollut vain käytännönläheistä, vaan myös uskonnollista. Tähtitaivaan tarkkailu, kuten auringon ja kuun liikkeet, oli keino ennustaa sadonkorjuuaikoja ja valmistautua maatalouden moniin vaiheisiin. Tämän elävän kosmogonian rooli ei ollut vain taiteellista tai uskonnollista pohdintaa, vaan se oli aito väline selviytymiselle ja kulttuurille. Sateet, joita kutsuttiin garuaksi, olivat keskeinen esimerkki Andien ilmaston kausiluonteisista piirteistä, ja niiden vaikutus maatalouskäytäntöihin oli ratkaiseva. Ilmaston äärimmäinen muutos, kuten El Niño-ilmiö, vaikuttivat voimakkaasti alueen viljelykäytäntöihin ja eläinkannan varautumiseen.

Andien ja niiden ympäröivän maatalouden ympäristön monimuotoisuus kuvasti ihmisyhteisöjen kykyä elää sopeutuneena vaihtelevaan ilmastoon. Alueet, joissa vuoristot kohtaavat laajoja aavikoita tai tiheitä sademetsiä, loivat dynaamisen ympäristön, jossa maatalous oli sidoksissa maastonmuotoihin ja korkeuseroihin. Andien vuoristossa jopa 3000 metrin korkeuteen ylettyvät viljelmät olivat riippuvaisia vuosittaisista sademääristä ja lämpötilan vaihteluista.

Elämänrytmi oli sidoksissa kausien kiertoon, ja viljelijöiden ymmärrys tästä kiinteästi sidotusta ympäristön ja tähtitaivaan liikkeistä oli olennaista. Tässä monivaiheisessa symbioosissa ei vain luonnonvoimat, vaan myös uskonnolliset käsitykset ja tavat loivat pohjan maatalouden ja kulttuurin kehitykselle. Oikea aika kylvöille, sadonkorjuulle ja eläinten hoitamiselle riippuivat taivaankappaleiden liikkeistä ja niihin liittyvistä ennusmerkeistä.

Tämä ei ollut vain viljelijöiden käytännön työn pohjana vaan heijasteli myös syvää hengellistä ja kulttuurista yhteyttä luontoon ja sen muuttuviin jaksoihin. Ilmaston vaihtelut, kuten El Niño, jolle on ominaista voimakkaat sateet ja lämpötilan nousu, voivat kuitenkin olla katastrofaalisia. El Niño sai nimensä, koska se esiintyi yleensä joulun aikaan, ja sen vaikutukset olivat niin merkittäviä, että niitä seurattiin tiiviisti. Se ei ollut vain epätavallinen vuodenaikojen poikkeama, vaan se tuli kuvaamaan äärimmäistä ilmastollista ilmiötä, joka tuo etelän merialueille lämpimiä vesiä ja romahduttaa kalastuselinkeinon kannat.

Kuitenkin Andien alueen sopeutumiskyky, erityisesti maatalouden joustavuus, oli huomattavaa. Tässä yhteydessä, viljelijöiden ja kulttuurien kyky säilyttää tasapaino niin taloudellisten kuin hengellisten elämänalueiden välillä on korostunut. Samalla tämä muokkasikin syvällisesti vuoristokulttuureja, joille oli ominaista hengellisten käsitysten, kuten kosmogonian, ilmeneminen arkielämässä.

Kuinka Andien kansat hyödynsivät tähtitiedettä maatalouden ja juhlien rytmittämisessä?

Andien kansojen elämä oli syvästi sidoksissa luontoon ja taivaan ilmiöihin. Auringon rooli viljelysyklien sääntelyssä oli keskeinen, ja se nähtiin yliluonnollisena voimana, joka ohjasi luonnon kiertokulkuja. Ennen Inkan imperiumin nousua aurinko oli erityisesti juhlistettu Titiacajärvellä sijaitsevilla saarilla. Tämä taivaan kappale oli keskiössä, kun kehitettiin kalentereita ja viljelysikojen aikarajoja. Andien tähtitiede, erityisesti auringon ja kuun liikkeet, on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään, mutta 1900-luvun loppupuolelta lähtien kiinnostus on kasvanut (esim. Aveni 1980; Krupp 1979, 1983; Urton 1981a; Bauer & Dearborn 1995; Gullberg 2009, 2020).

Auringon tarkkailu oli olennainen osa inkakalenterin muodostamista. Inkakulttuuri käytti yksinkertaista kalenteria, joka perustui auringonlaskujen ja -nousujen tarkkailuun Cuzcon korkeuksilla. Auringon liikkeet olivat ratkaisevia, jotta viljelyaikojen, kuten kylvöjen ja sadonkorjuun, ajoittaminen voitiin määrittää. Erityisesti joulukuun ja kesäkuun päiväntasaushetkiä seurattiin tarkasti, sillä nämä hetket liittyivät maatalouden sykliin ja niistä järjestettiin suuria juhlia, kuten Qhapaq Raymi ja Inti Raymi. Vaikka myös päivänseisaukset ja auringon kulku zenitin kautta olivat tärkeitä, niitä käsiteltiin harvemmin perinteisissä lähteissä.

Hesiodoksen "Työt ja päivät" on varhainen esimerkki siitä, kuinka tähtitieteelliset havainnot vaikuttivat maatalouden aikataulujen luomiseen. Tämän kreikkalaisen runoilijan teos, kirjoitettu 700-luvun lopussa eaa., sisältää ohjeita siitä, milloin on oikea aika kylvöille ja sadonkorjuulle tähtitaivaan tapahtumien perusteella. Erityisesti Plejadien tähdistön nousu ja lasku olivat tärkeitä viitteitä. Hesiodos neuvoo: "Aloita sadonkorjuu, kun Plejadit, Atlasin tyttäret, nousevat taivaalle, ja kylväminen, kun ne laskeutuvat." Tämä tähtien tarkkailu ei ollut vain satunnaista, vaan se oli maatalouden työnsäytön mukaan rytmitettyä ja auttoi varmistamaan sen, että viljelytoimet osuivat suotuisaan aikaan. Samat taivaan ilmiöt olivat keskiössä myös inkakulttuurissa, vaikka kulttuurien välillä oli yli kaksi tuhatta vuotta ja valtava maantieteellinen etäisyys. On huomionarvoista, että kaksi kansaa, joilla ei ollut yhteistä historiaa, havaitsivat saman tähtitieteellisen ilmiön tärkeäksi elämänsä ohjaamisessa.

Inkojen tähtitiedettä voidaan ymmärtää monenlaisten lähteiden kautta. Arkeologiset kaivaukset Cuzcon ympäristössä, mutta myös muilla alueilla, kuten Incahuasissa ja Ingapircassa Ecuadorissa, ovat tuottaneet arvokasta tietoa. Myös Machu Picchun ja Titiacajärven alueet ovat olleet tutkimuksen kohteena. Erityisesti Cuzcon alueen uskonnollisten paikkojen sijaintia käsittelevät tutkimukset ovat herättäneet kiistoja. Kuitenkin, inkakulttuurissa ei ollut erityisiä tähtitiedettä käsitteleviä teoksia, vaan tieto saatiin useista perulaisista ja espanjalaisista kronikoista, jotka on kirjoitettu pääasiassa 1500- ja 1600-luvuilla. Näissä kirjoituksissa käsitellään Andien kansojen elämää, tapoja ja perinteitä, mutta ne sisältävät myös viittauksia tähtitieteellisiin ilmiöihin ja näiden merkitykseen.

Cuzcon alueen maatalous oli tarkasti sidoksissa tähtitieteellisiin jaksoihin. Tässä korkeudessa, noin 3400 metrin korkeudessa, maissin viljely oli mahdollista vain tietyissä rajoissa. Andien vuoristossa viljeltiin muun muassa perunoita, vehnää, okaa, ullucoa ja quinuaa. Viljelykset noudattivat "vuoron" eli vuoroviljelyn käytäntöä, jolloin viljelyksiä ei kylvetty jatkuvasti samoihin paikkoihin, vaan annettiin maalle lepoaikaa. Tämä maatalouskalenteri huomioi eri kasvien kasvukauden pituuden, joka vaihtelee maissin, perunoiden ja muiden viljelyskasvien välillä.

Inkakulttuurin käyttämä kahdeksan päivän maatalousviikko oli vielä ennen espanjalaisten saapumista käytössä, ja sen vaikutus on nähtävissä myös nykyisin tietyissä Andien rannikkoyhteisöissä. Vaikka nykyisin perulaiset noudattavat Gregoriuskalenterin seitsemän päivän viikkoa, perinteiset maataloussykliin liittyvät jaksoja olivat sidoksissa tähtitieteellisiin jaksoihin. Nämä jaksot, kuten synodiset ja sideraaliset kuujaksot, päivänseisaukset ja auringon kulkema polku zenitin yli, synnyttivät yhteyksiä maatalouden, uskonnollisten juhlien ja poliittisten toimien välillä.

Maataloussyklit, kuten Cuzcon alueella viljellyt perunat, maissi ja viljat, olivat tarkasti ajoitettuja. Työt kuten kastelu, kuokkiminen ja rikkaruohojen poisto tapahtuivat tietyissä vaiheissa, jotka olivat yhteydessä kasvien kasvuun ja taivaan ilmiöihin. Esimerkiksi alkuperäiset perunat kylvettiin heinäkuussa, ja korkean vuoriston juurekset kuten oca ja ulluco kylvettiin elokuussa ja syyskuussa. Maissin kylvö tapahtui syyskuussa, ja tätä juhlistettiin suurella juhlalla, jossa nautittiin chichaa ja suoritettiin uhreja. Sadonkorjuu aloitettiin toukokuun alussa ja jatkui kesäkuuhun, jolloin päivät olivat kylmiä ja tuulisia.

Tämä maatalouskalenteri oli elintärkeä osanen inkakulttuurin elämää, jossa luonto ja taivaan ilmiöt eivät olleet vain taustalla, vaan niistä tuli osa jokapäiväistä elämää ja kulttuuria. Ilman näiden tähtitieteellisten havaintojen tarkkaa huomioimista yhteisöjen elämä ei olisi ollut mahdollinen samalla tasolla.

Miten Inkakalenteri ja Auringon ja Kuun Liikkeet Vaikuttivat Maatalouteen ja Kulttuuriin?

Andeilla maanviljelijät pitivät tärkeänä istuttaa perunoita, ocaseja ja ullucoja kuun vaalentumisen vaiheissa, kun taas maanpinnan viljelykasvit, kuten maissi ja vehnä, sopivat paremmin kuun kasvuvaiheisiin. Toisaalta sadonkorjuu ei näyttänyt olevan riippuvainen kuun vaiheista, vaan oli pikemminkin sidoksissa aurinkosyklien vaihteluun. Näin ollen maanviljely tehtävät olivat yhteydessä sekä kuun että auringon liikkeisiin ja kiertoihin. Cuzcon alueella trooppinen vuosi jakautui kahteen osaan: sadekausi ja kuivakausi. Kuivakausi kesti kesäkuusta marraskuun loppuun ja sadekausi joulukuusta toukokuun loppuun. Kuivakauden ensimmäiset kuukaudet (kesäkuu-elokuu) olivat viileitä, kun taas seuraavat kuukaudet olivat kuumia. Samoin sadekauden ensimmäiset kuukaudet olivat kuumia, ja seuraavat kolme kuukautta viileitä.

Inkakalenterin vuosi alkoi kesäpäivänseisauksesta, joka sijoittui 21. joulukuuta. Päivät ja vuodet määräytyivät auringon liikkeen mukaan, kun taas kuukaudet laskettiin kuun liikkeen mukaan. Bernabé Cobo, joka tutki Inkakulttuuria 1500-luvulla, mainitsi, että Sapa Inca Pachakuteq oli se, joka järjesti siirtymisen vanhasta kuukalenterista aurinkokalenteriin. Tämä kalenteriuudistus alkoi auringon kierron tarkalla mittaamisella, jota varten rakennettiin astronomisia pilareita Cuzcon vuorille. Näitä pilareita kutsuttiin sukankoiksi, ja ne olivat olennaisia auringon liikkeiden seuraamisessa. Sukankat mahdollistivat tarkan aurinkovuoden pituuden mittaamisen ja näin myös karkausvuosien lisäämisen kalenteriin.

Sukankat olivat pystytettynä niin, että niitä voitiin käyttää auringon nousun ja laskun tarkkailuun. Ne sijaitsivat Cuzcon itä- ja länsipuolella: lännessä auringonlaskun ja idässä auringonnousun tarkkailua varten. Sukankat olivat siis osa "horisontti-astronomiaa", ja ne mahdollistivat tarkan päivämäärien määrittämisen ja vuoden kiertojen seuraamisen. Cobo kertoo, että sukankoilla oli erityinen rooli myös kasvinviljelyn aikarajojen määrittämisessä, sillä pilareiden paikat osoittivat tarkalleen milloin oli aika kylvää ja istuttaa.

Aurinko seurasi erityistä kiertorataa ja muutti paikkaa horisontissa tiettyinä vuodenaikoina. Esimerkiksi päivänseisauksissa, maaliskuussa ja syyskuussa, auringon liike oli nopeaa, mutta vuoden kierron aikana se hidastui ja pysähtyi lähes kokonaan kesä- ja talvipäivänseisauksessa. Cuzcon alueella tarkkailtiin näitä liikkeiden hienovaraisia muutoksia, ja sukankat antoivat tarkan mittauksen siitä, miten aurinko nousi ja laski. Tämä tarkka auringon liikkeiden seuranta mahdollisti sen, että inkalaiset voivat määrittää ja juhlia tärkeitä viljelykauden tapahtumia, kuten sadonkorjuuta.

Inkat myös tarkkailivat gnomonien eli varjostimien avulla auringon varjoa eri vuodenaikoina, jotta he voisivat määrittää tasauksen hetket. Nämä observatoriot olivat usein erityisissä pyhissä paikoissa kuten Machu Picchun intiwanatanassa tai P’isaqissa. Auringon kulku horisontissa ja sen nousu ja lasku linnoitusten pylväistä oli näyttävä ja pyhä tapahtuma, johon liittyi usein suuria rituaaleja ja juhlallisuuksia. Cobo kertoo, että tällä tavoin saatiin tarkkoja tietoja tasauksista ja vuoden jakautumisesta neljään osaan, jotka olivat olennaisia kulttuuristen ja maatalouden toimintojen ajoittamisessa.

Inkavallan aikaisessa kalenterissa oli 360 päivää, ja se koostui 12 kuukaudesta, joista jokaisella oli 30 päivää. Tämä tarkoitti, että vuosi oli hieman lyhyempi kuin trooppinen vuosi, joka alkoi joulukuun auringonpysähdyksestä. Kalenterin täsmällinen seuraaminen auttoi hallitsemaan vuodenaikojen ja viljelykausien vuotuista sykliä, mutta samalla se oli myös tärkeä osa yhteisön kulttuurisia perinteitä ja uskonnollisia käytäntöjä.

Sukankojen ja gnomonien tarkkailu mahdollisti sen, että inkalaiset eivät vain saaneet tarkkoja mittauksia auringon liikkeistä, vaan myös kehittivät tavan, jolla sadonkorjuu, kylvö ja viljely kauden vaihtelut saatiin ajoitettua oikein. Tämä oli tärkeä osa inkakulttuurin syvällistä yhteyttä taivaallisiin ilmiöihin ja heidän elinympäristönsä tarkkaan ymmärtämiseen.

Tämä tarkka kalenterijärjestelmä ja aurinko-keskeinen aikakäsitys ilmensi inkakulttuurin kykyä yhdistää maatalouden käytännöt ja taivaan tarkkailun hämmästyttävällä tavalla. Se ei ollut vain maanviljelyä vaan myös kokonaisvaltaista elämänkulkua, jossa kaikki oli linkitetty luonnon ja tähtitaivaan liikkeisiin. Inkakalenteri ei ollut pelkästään ajan mittaamista vaan syvä yhteys maahan, luontoon ja maailmankaikkeuteen.

Miten eri pintaaktiivisten aineiden käyttö orgaanisessa faasissa vaikuttaa kalvojen morfologiaan ja suorituskykyyn?
Miten fuzzy-logiikkaa voidaan soveltaa lääkeaineiden eliminaation mallintamiseen?
Miten Mughalin valtakunnan taide ilmentää valtaa ja realismia: Akbarin norsutarina ja Caravaggion chiaroscuro
Miten pienet kielimallit eroavat suurista kielimalleista ja miksi ne ovat tärkeitä?
Miten tekoälyn neuroverkot toimivat ja miksi ne ovat tärkeitä