Miten brexit-kampanja käytti vääristelyä ja pelkoa luodakseen turvallisuusuhan maahanmuuttajista?

Brexit-kampanjan yhtenä keskeisenä rakennuspalikkana oli ajatus siitä, että EU:sta eroaminen estäisi pakolaisten pääsyn turvapaikkaan Britanniassa. Tämä perustelu juontui EU:n keskeisestä vapauden periaatteesta, joka mahdollisti vapaata liikkuvuutta EU:n jäsenvaltioiden välillä. Kun Britanniasta tuli EU:n ulkopuolinen valtio, se ei enää olisi velvoitettu ottamaan vastaan EU:n alueella liikkuvia pakolaisia. Tämä viesti saavutti huippukohtansa Leave.EU:n "Breaking Point" -julisteen julkaisussa, jossa kuvattiin Lähi-idästä saapuvia pakolaisia jonottamassa Euroopan rajoilla. Julisteen alatekstissä sanottiin: "Meidän täytyy irtautua EU:sta ja ottaa takaisin kontrolli." Tämä oli vetoomus saarten eristäytymiseen, joka välitti ajatusta siitä, että britit voisivat äänestää eron puolesta ja näin estää tällaisia ihmisiä pääsemästä maahan.

Tämä ilmiö voidaan ymmärtää myös "epistemisen vääryyden" kautta, jonka pohdinnassa Jeremy Waldron (2012) käsittelee "ryhmäpanettelua" tai "ryhmän herjaamista". Tällöin yhteiskunnassa leviävät negatiiviset uskomukset ja stereotypiat heikentävät kyseisten ryhmien oikeuksia ja kunniaa, mikä puolestaan rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua poliittiseen keskusteluun tasavertaisesti. Tällaiset epäoikeudenmukaisuudet voivat estää vähemmistöryhmiä kertomasta omaa tarinaansa ja osallistumasta yhteiskunnallisiin keskusteluihin, joissa heidän näkemyksensä kyseenalaistetaan. "Breaking Point" -julisteen esittäessä ei-valkoisia kansalaisia ja maahanmuuttajia vihamielisinä voimina, se luo vääristynyttä kuvaa, jossa he ovat pelkästään yhteiskunnan taakkana. Tämä puolestaan vahvistaa stereotypioita ja aiheuttaa vääränlaista pohdintaa, jossa esimerkiksi pakolaisia käsitellään ainoastaan yhteiskunnan kuormana eikä moninaisten tarinoiden ja taustojen kantajina.

Tällaisen jatkuvan epäoikeudenmukaisuuden vaikutuksena on se, että yhteiskunnassa vallitsee "episteminen epäoikeudenmukaisuus". Tämä tarkoittaa, että ihmiset, joiden uskomuksia ja kokemuksia vähätellään ja kyseenalaistetaan, joutuvat elämään ympäristössä, jossa heidän arvonsa ja tietämyksensä nähdään vähemmän luotettavina. Esimerkiksi stereotyyppien alaisena oleva henkilö saattaa joutua osallistumaan keskusteluihin, joissa hänen katsotaan edustavan oletuksia siitä, että hän on vähemmän älykäs tai vaarallinen, vaikka tällaiset väitteet ovat selkeästi valheellisia.

Brexit-kampanjan aikana ei vain vääristelty tosiasioita, vaan samalla luotiin ympäristö, jossa kansalaiset joutuivat vaikeuksiin erottamaan totta ja väärää. Mainonnan keinoin manipuloitiin kollektiivista ymmärrystä yhteiskunnassa, ja tämä oli erityisen tuhoisaa demokratian kannalta, koska ihmiset eivät saaneet riittävästi tietoa ja näkökulmia päätöksenteon tueksi. Kampanjan sloganit ja kuvamateriaali, kuten "Breaking Point" -juliste, luotiin tarkoituksellisesti niin, että ne vahvistivat pelkoa ja epäluottamusta maahanmuuttajia kohtaan, samalla kun ne siirsivät keskustelua pois tärkeistä ja monimutkaisista kysymyksistä.

On tärkeää ymmärtää, että tällainen poliittinen kampanjointi ei ole vain väärää informointia, vaan se voi johtaa yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen. Vähemmistöjen, kuten maahanmuuttajien ja pakolaisten, mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin päätöksiin heikkenee, koska he eivät ole enää tasavertaisia keskustelijoita. Heidän äänensä tukahdutetaan, ja heidän osallistumisensa poliittisiin prosesseihin rajoittuu. Tällainen tilanne on osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka koskee sitä, miten valta ja politiikka voivat manipuloida totuutta ja luoda vääristynyttä julkista keskustelua.

Miten valeuutiset vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen ja poliittisiin asenteisiin?

Valeuutisten ilmiötä on tarkasteltava pidemmän historian valossa, sillä poliittinen ja kaupallinen vaikuttaminen kansalaisiin on ollut osa yhteiskuntaa jo pitkään. Valeuutiset eivät siis ole uusi ilmiö, mutta sosiaalisen median myötä niiden levittäminen on muuttunut ennennäkemättömän laajamittaiseksi ja helpoksi. Sosiaalisen median alustojen matalat kynnykset sisällön julkaisuun ja käyttäjien luoma sisältö ovat demokratisoineet ja tehostaneet valeuutisten leviämistä. Valeuutisten tuotannon takana on kaksi pääasiallista motiivia: taloudellinen ja ideologinen. Taloudellinen motivaatio perustuu siihen, että viraalit valeuutiset tuottavat merkittäviä mainostuloja tai kasvattavat verkkosivuston arvoa. Ideologinen motiivi puolestaan on poliittisten tavoitteiden edistäminen valeuutisten avulla.

Ymmärtääksemme, miten valeuutiset voisivat vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen, on tarkasteltava kolmea toisiinsa kytkeytyvää tekijää: äänestyspäätöksen taustalla olevia vaikuttimia, ihmisten psykologisia syitä kuluttaa uutisia ja vaalikampanjoiden roolia äänestäjän asenteiden muokkaamisessa. Äänestämiseen vaikuttavat monet seikat, kuten henkilökohtaiset arvot, sosiaalinen ympäristö ja poliittinen tietoisuus, mutta uutisvirran laatu ja sisältö voivat muokata näitä tekijöitä.

Uutisten kuluttamisen motiivit liittyvät usein kognitiivisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin, kuten haluun vahvistaa omia ennakkokäsityksiä tai löytää vahvistusta omille uskomuksille. Tässä yhteydessä termi "motivoitunut skeptisyys" kuvaa ilmiötä, jossa ihmiset hylkäävät tiedon, joka on ristiriidassa heidän poliittisten uskomustensa kanssa, ja hyväksyvät helpommin informaation, joka tukee heidän näkemyksiään. Valeuutiset hyödyntävät tätä ilmiötä luomalla sisältöä, joka resonoi vastaanottajan ennakkoluulojen kanssa.

Vaikuttaminen vaalikampanjoiden kautta on yhä enemmän siirtynyt sosiaalisen median alustoille, joissa viestit voivat levitä nopeasti ja kohdennetusti. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden yksilölliseen vaikuttamiseen, mikä lisää polarisaatiota ja jakolinjoja yhteiskunnassa. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset valikoivat tietonsa ympärilleen niin, että heidän maailmankuvansa vahvistuu entisestään, mikä vaikeuttaa objektiivisen tiedon vastaanottamista.

Lisäksi valeuutisten kuluttaminen ei ole pelkästään tiedon vastaanottamista, vaan se liittyy laajempiin yhteiskunnallisiin ja psykologisiin prosesseihin, kuten luottamuksen rakentamiseen tai sen menettämiseen poliittisia instituutioita kohtaan. Ihmisten taipumus uskoa salaliittoteorioihin esimerkiksi heijastaa tarpeita löytää yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, ja tämä ilmiö korostuu heikoissa valtioissa tai epävarmoina aikoina.

On tärkeää ymmärtää, että valeuutisten vaikutus ei ole yksiselitteinen tai automaattinen, vaan se riippuu kuluttajan kognitiivisista kyvyistä, motivaatiosta ja sosiaalisesta kontekstista. Episteminen rationaalisuus eli kyky epäillä perusteettomia uskomuksia vaatii riittävää tiedollista valmiutta ja kriittistä suhtautumista saatuun informaatioon.

Lopuksi, vaalituloksiin vaikuttavat lukuisat tekijät, ja valeuutiset ovat vain yksi osa laajempaa poliittisen viestinnän kenttää. Niiden vaikutuksen arvioimiseksi on välttämätöntä tarkastella niitä yhdessä muiden sosiaalisen median, uutisvälityksen ja poliittisen käyttäytymisen ilmiöiden kanssa. Ymmärtäminen siitä, miten ihmiset vastaanottavat ja käsittelevät valeuutisia, on keskeistä poliittisen osallistumisen ja demokratian toimivuuden kannalta.