Ikääntyvillä laboratoriorottiolla, kuten tavanomaisilla ja spesifisesti patogeenittomilla rotille, esiintyy usein sydänlihaksen degeneraatioita ja fibroosia. Näiden muutosten yleisyyttä on havaittu erityisesti vuoden ikäisillä ja sitä vanhemmilla rotille, ja ne ovat yleisempiä urosrotille. Tällaisilla rottakannoilla, kuten SD-rotilla, sydänlihaksen vauriot voivat olla jopa 80 % esiintymistiheydeltään. Nämä vauriot ilmenevät makroskooppisesti keskikokoisena tai merkittävänä kammion hypertrofiana, ja epicardiumissa saattaa näkyä vaaleita juovia. Mikroskooppisesti muutokset ovat erityisesti näkyvissä vasemman kammion papillaarilihaksissa, vaikka myös interventriculaarisen väliseinän alueella saattaa ilmetä muutoksia. Yksittäiset tai monivaiheiset vaskulaariset muutokset ovat yleisiä, ja ne voivat ilmetä etenkin atrioventrikulaarisilla venttiileillä.

Tavallisesti havaitaan myofibroosimaisia muutoksia, kuten lihaskuitujen surkastumista, sarkoplasman vaurioitumista ja solunulkoisen sidekudoksen lisääntymistä. Fibroosiin liittyvät solukontaktit voivat johtaa arpeutumiseen ja kammion heikentymiseen, vaikka monissa tapauksissa sydämen vajaatoimintaa ei havaita. Tällöin interstitiaalinen fibroosi korostuu erityisesti trikoosivärjäyksellä tietyissä kudosnäytteissä. Tällaiset sydämen vauriot voivat olla yleisiä vanhemmilla rotille, mutta ne eivät aina johda sydämen toimintahäiriöihin.

Rottien endokardiumin muutoksista on myös havaittu spindelimuotoisten solujen lisääntymistä, mikä voi johtaa fibroelastoosiin tai endokardiaaliseen fibroosiin. Tämä tila on erityisesti yleinen rotilla, joilla on pitkäaikainen krooninen munuaissairaus. Tällaiset muutokset voivat edeltää schwannomien kehittymistä, jotka ovat hyvänlaatuisia hermokasvaimia.

Polyarteritis nodosa on toinen ikääntymiseen liittyvä sairaus, joka on tavallinen rottakannoilla, kuten SD ja spontaanisti kehittyvillä hypertensiivisillä rotille. Tällöin on havaittu merkittäviä vaurioita keskikokoisissa verisuonissa, erityisesti mesenterisen alueen verisuonissa. Tämä sairaus ilmenee usein verisuonien laajentumisena ja seinämien paksuuntumisena, ja se voi johtaa verisuonten sikkarointiin. Histopatologisesti havaitaan verisuonivaurioita, joissa on fibrinoidimuutoksia, ja leukosyyttien infiltraatio on tavallista. Tämä ilmiö on erityisen yleinen vanhemmilla rottilla, joilla on myöhäisempiä munuaissairauksien vaiheita.

Suolistohäiriöt, kuten enteriitti, ovat erityisen yleisiä nuorilla rotille, mutta myös aikuiset eläimet voivat kärsiä tästä vaivasta. Enteriitti voi olla seurausta useista patogeeneista, kuten rotavirus, Campylobacter ja Yersinia. Suurten loistartuntojen, kuten syphaciain ja Eimerian aiheuttamat suolistohäiriöt ovat myös tavallisia, erityisesti vanhemmilla rotille.

Suuri osa ruoansulatuskanavan häiriöistä johtuu myös hampaiden kasvuun liittyvistä ongelmista. Incisor-hampaiden ylitarjonta, joka johtuu hampaiden huonosta kohdistumisesta, voi aiheuttaa suurta epämukavuutta ja estää rottaa syömästä normaaliin tapaan. Tällöin rotan ruokahaluttomuus ja laihtuminen voivat ilmetä, ja vakavissa tapauksissa hampaat voivat tunkeutua suulakeen tai leuan pehmeisiin kudoksiin.

Ikääntymisen myötä rottien maksassa ilmenee myös merkittäviä muutoksia. Usein esiintyy polyploidiaa, megalokaryaa ja sytoplasmisia muutoksia maksassa, mikä heijastaa lisääntynyttä solujen kypsymättömyyttä ja patologisia prosesseja. Hepatosyyteissä voi esiintyä myös sisäisiä sytoplasmisia inkluusioita ja maksan tulehduksellisia muutoksia. Vatsan alueella näkyy usein portaalivaltimoiden ja sappitiehyiden lisääntymistä, mikä voi johtaa sappitiehyeiden dilataatioon.

Myös haiman saarekkeiden fibroosi on ikääntyvillä rotille yleinen löydös. Tällöin haiman saarekkeet voivat laajentua ja niissä esiintyy fibrotisoitumista, mikä vaikuttaa haiman toimintaan.

Lopuksi on tärkeää huomata, että vaikka useimmat edellä mainitut muutokset ovat tavallisia vanhemmilla rotille, ne eivät aina aiheuta kliinisiä oireita. Tämä on erityisen merkittävää tutkimuksissa, joissa pyritään ymmärtämään ikääntymisen vaikutuksia rotan elintoimintoihin ja käyttökelpoisuuteen laboratorioeläimenä. Tällöin voi olla hyödyllistä ottaa huomioon myös kunkin rodun erityispiirteet ja sen herkkyys ikääntymiselle.

Mikä on kaniinien yleisimpien sairauksien taustalla?

Kaniinit, erityisesti kotikaniinit (Oryctolagus cuniculus), ovat alttiita monille sairauksille, jotka voivat vaikuttaa niiden terveyteen ja hyvinvointiin. Vaikka monet näistä sairauksista ovat yleisesti tunnettuja, niiden tieteellinen tausta ja tarkka luonteen ymmärtäminen on avainasemassa oikean hoidon ja ennaltaehkäisyn kannalta.

Erilaisia sairausmekanismeja esiintyy kaniinien kehossa, jotka voivat olla seurausta geneettisistä tekijöistä, ruokavaliosta, hoitovirheistä tai ympäristötekijöistä. Esimerkiksi kaniinien iho-ongelmat, kuten eksfoliatiivinen dermatitti, voivat olla ennakoivia merkkejä paraneoplastisista ilmiöistä, eli syövän tai syövän esiasteen aiheuttamista muutoksista. Tällaiset ihotulehdukset ilmenevät yleensä kutinana ja ihon kuoriutumisena, ja niitä on havaittu muutamissa kotikaniineissa, joiden hoitoon ei ole aina reagoitu asianmukaisesti (Prelaud et al., 2012). Ihon muutokset voivat olla merkkejä vakavammista sisäelinten vaurioista, kuten lymfoomasta, joka on yksi yleisimmistä syövän muodoista, joka vaikuttaa kaniineihin.

Myös kaniinien ruoansulatusjärjestelmä on erityisen herkkä monille sairauksille. Mucoid enteritis on yleinen ja vaarallinen sairaus, joka ilmenee erityisesti nuorilla tai stressaantuneilla kaniineilla. Tämä sairaus johtaa suolen tulehdukseen ja voi aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä, jotka voivat olla hengenvaarallisia, jos niitä ei hoideta nopeasti (van Kruiningen & Williams, 1972). Lisäksi, kaniinien mahan suojarakenteet ovat alttiita vaurioille, kuten mahahaavoille, jotka voivat johtaa voimakkaaseen kipuun ja jopa vatsakalvontulehdukseen (Lee et al., 1978).

Kardiovaskulaaristen sairauksien osalta kaniinit voivat kärsiä kongestiivisesta sydämen vajaatoiminnasta, joka ilmenee tyypillisesti hengitysvaikeuksina, väsymyksenä ja sydämen äkillisinä rytmihäiriöinä. Tällaisia sairauksia on havaittu tietyillä kaniinilajeilla, ja niiden hoito vaatii tarkkaa diagnoosia ja usein elinikäistä hoitoa (Lord et al., 2011). Erityisesti vanhemmilla kaniineilla sydän- ja verisuonijärjestelmän heikentyminen on yleisempää, ja se voi vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi.

Kaniinien silmäsairaudet ovat myös usein esillä eläinlääkärikäynneillä. Syynä voi olla muun muassa kolmasluomen syvä rauhasprolapsi, joka voi aiheuttaa kipua ja silmävaurioita. Diagnoosi tehdään yleensä kliinisellä tutkimuksella ja tarvittaessa CT-kuvauksella, joka voi paljastaa tarkemmin vaurion laajuuden (Janssens et al., 1999). Silmäsairauksien hoito on usein kirurgista ja vaatii asiantuntevaa eläinlääkäriä, joka pystyy arvioimaan tilanteen oikea-aikaisesti ja tarjoamaan parhaan mahdollisen hoidon.

Kun puhutaan kaniinien hengitysjärjestelmän ongelmista, trakeaaliset vauriot, kuten hemangioomat, voivat vaikuttaa kaniinien hengityselimiin ja aiheuttaa vakavia vaivoja. Trakean vammoja voi esiintyä myös toimenpiteiden, kuten trakeaalisen intuboinnin yhteydessä, ja ne voivat johtaa kroonisiin hengitysvaikeuksiin (Nordin et al., 1977). On tärkeää, että kaniinien anestesiat ja muut lääketieteelliset toimenpiteet tehdään huolellisesti ja ammattitaitoisesti, jotta hengitysjärjestelmän vaurioituminen voidaan estää.

Erityisesti nuoremmat kaniinit voivat myös kärsiä tietyistä hermostollisista häiriöistä, kuten "floppy rabbit syndrome", joka ilmenee lihasheikkoutena ja liikkumattomuutena. Tämä tila voi johtaa osittaisiin tai täydellisiin liikuntakyvyttömyyksiin, ja sen syyt voivat liittyä moniin tekijöihin, kuten geneettisiin häiriöihin tai jopa ruokavaliovirheisiin (Van Praag, 2020).

Ymmärtämällä kaniinien terveyttä uhkaavat sairaudet ja niiden taustalla vaikuttavat tekijät voidaan parantaa eläinten elämänlaatua ja pidentää heidän elinikäänsä. Usein nämä sairaudet voidaan estää tai hoitaa tehokkaasti, jos ne havaitaan varhaisessa vaiheessa ja niihin puututaan oikea-aikaisesti.

Lisäksi on tärkeää muistaa, että kaniinien hyvinvointi ei riipu vain sairauden hoidosta, vaan myös oikeanlaisen ruokavalion ja elinympäristön tarjoamisesta. Kaniinit tarvitsevat erityisesti riittävästi liikuntaa ja sosiaalista vuorovaikutusta, sillä ne ovat laumaeläimiä. Stressi, riittämätön liikunta ja yksinäisyys voivat altistaa ne monille sairauksille, kuten ruoansulatushäiriöille ja kardiovaskulaarisille ongelmille.