Paljasjalkajuoksu on herättänyt viime vuosina yhä enemmän huomiota, eikä suotta. Monet juoksijat, kuten Luke Finlay, Tennesseen yliopiston opiskelija, ovat kokeneet, kuinka paljasjalkajuoksu voi parantaa jopa pitkäaikaisia vammoja. Luke kertoi, kuinka hän oli kamppaillut selkäkipujen kanssa vuosia ja joutunut jopa keskeyttämään juoksuharjoittelun. Mutta kun hän aloitti juoksemisen paljain jaloin rannalla ja nurmikolla, kipu väheni ja hänen juoksutekniikkansa parani merkittävästi. Tämä oli hänelle käännekohta – hän palasi kilpailukentille, ja jopa hänen tiiminsä tuki hänen paljasjalkajuoksuvalintaansa.

Luke ei ollut yksin kokemuksensa kanssa. Paljasjalkajuoksu on pitkään ollut tutkimuksen kohteena, ja useat tutkimukset ovat tukeneet ajatusta, että juokseminen ilman kenkiä voi vähentää juoksuvammoja, kuten mustia varpaankynsiä, rakkoja ja nilkan nyrjähdyksiä. Eri puolilla maailmaa tehtyjen tutkimusten mukaan paljasjalkajuoksu voi myös parantaa juoksijan juoksutekniikkaa ja vähentää maahan kohdistuvaa iskuvoimaa, joka on usein syynä moniin juoksijoiden vammoihin.

Esimerkiksi vuonna 1987 julkaistussa tutkimuksessa, joka käsitteli Afrikan maihin juoksevien ihmisten juoksuvammoja, havaittiin, että paljain jaloin juoksevien kansojen juoksuvammaprosentti oli erittäin alhainen. Tämä tutkimus ei ollut ensimmäinen, joka viittasi siihen, että kengät saattavat olla osasyynä moniin jalkavaivoihin. Esimerkiksi vuonna 1949 Samuel B. Shulman teki tutkimuksen Kiinassa ja Intiassa, joissa ihmiset eivät käyttäneet kenkiä. Tutkimus osoitti, että paljasjalkaisilla ihmisillä oli harvemmin jalkasieniä ja muita jalkavaivoja verrattuna kenkää käyttäviin. Lisäksi heidän jalkansa olivat vahvempia ja kestävämpiä.

On tärkeää huomata, että paljasjalkajuoksu ei ole pelkästään esteettinen tai kokeellinen valinta. Sen takana on myös vahva tieteellinen perusta, joka osoittaa, kuinka se voi auttaa estämään monia juoksuvammoja. Monilla juoksijoilla, erityisesti niillä, jotka juoksevat pehmeillä alustoilla kuten hiekalla tai nurmikolla, paljasjalkajuoksu voi vähentää liiallista iskunvoimaa, joka syntyy kenkien vaimennuksesta ja vääristä askellustekniikoista.

Vaikka huippujuoksijat, kuten kenialaiset ja etiopialaiset, juoksevat kengissä, heidän juoksutekniikkansa on monille meistä tuntematon etu. Näiden juoksijoiden kehitykselle on ollut ratkaisevaa, että he oppivat juoksemaan paljain jaloin varhaisessa iässä. He eivät enää muistavat, kuinka heidän juoksutekniikkansa kehittyi paljain jaloin juostessa, mutta se on jäänyt heidän lihasmuistiinsa ja kantaa heitä edelleen huipputasolle. Kenialaiset juoksijat juoksevat kengissä kilpaillessaan, koska se on heidän elinkeinonsa, mutta he ylläpitävät jalkaansa paljasjalkajuoksun avulla – olipa kyseessä rannalla juokseminen tai talven aikana jalkojen vahvistaminen.

Erityisesti nykypäivän juoksijat kokevat yhä enemmän, että paljasjalkajuoksu voi tarjota merkittäviä etuja. Paljasjaloin juokseminen voi opettaa kehoa iskemään maahan luonnollisemmin, ja mikä tärkeintä, ilman ylimääräistä iskua, joka syntyy kengistä. Kenkien vaimennus saattaa houkutella juoksijaa raskaampaan askeleeseen, mikä puolestaan johtaa suurempaan riskiin loukkaantua. Tähän tukea antaa myös tieteellinen tutkimus, joka osoittaa, että juoksijat, jotka käyttävät kenkiä, voivat kokea enemmän tuki- ja liikuntaelinvammoja verrattuna paljasjalkaisiin juoksijoihin.

Tutkimuksista käy ilmi, että paljasjalkajuoksu voi olla erityisen hyödyllistä myös pitkän ajan kuluessa syntyvien vammojen, kuten selkäkipujen, hoidossa. Kuten Luke Finlayn kokemus osoittaa, paljasjalkajuoksu voi parantaa juoksijan notkeutta, tasapainoa ja kokonaisvaltaista juoksutekniikkaa, mikä puolestaan vähentää rasitusta ja parantaa suorituskykyä. Tämä ei ole vain yksittäisten juoksijoiden henkilökohtainen havainto, vaan myös tieteellisten tutkimusten tukema todistus siitä, että paljasjalkajuoksu voi edistää kehon luonnollista liikkumista ja parantaa lihasten ja nivelten toimintaa.

Lopulta, vaikka kengät ovat monille juoksijoille arkinen väline, on tärkeää ymmärtää, että paljasjalkajuoksu ei ole pelkästään vaihtoehto kengille, vaan se on mahdollisuus muuttaa omaa juoksutekniikkaa ja parantaa kehon terveyttä. Paljasjalkajuoksun opettelu voi vaatia aikaa ja sopeutumista, mutta se voi myös tarjota uusia oivalluksia ja kestävämpiä tuloksia juoksuvammojen ehkäisyssä.

Mikä on oikea lähestymistapa paljasjalkajuoksuun?

Podiatrien (jalkalääkärit) rooli lääketieteellisessä maailmassa ei ole koskaan ollut aivan yhtä hohdokas kuin monien muiden alojen asiantuntijoiden. Kun Born to Run -kirjan kirjoittaja Christopher McDougall vuonna 2010 nimitti tohtori Kevin Kirbyn "vihaiseksi podiatriksi, joka nousee esiin aina, kun luonnollisesta juoksemisesta keskustellaan", Sacramento-lääkäri ja apulaisprofessori ei olisi voinut olla tyytyväisempi. Hän oli jo useaan otteeseen ilmaissut julkisesti epäilynsä paljasjalkajuoksun eduista, ja tuli tunnetuksi erityisesti sen vastustajana.

Kirby oli juossut kenkien kanssa 40 vuotta ja oli ollut mukana monissa keskusteluissa paljasjalkajuoksun hyödyistä ja haitoista. Hän oli avoin keskustelulle, mutta toi esiin vakavia huolenaiheita, jotka liittyivät paljasjalkajuoksun mahdollisiin vammoihin. "Paljasjalkajuoksulla on hyvät puolensa", Kirby myönsi, "tiedän, että kenkien paino tekee juoksusta vähemmän metabolisesti tehokasta. Juoksin 5:10 uudestaan nurmella kengillä ja 5:05 paljain jaloin, joten pieni paljasjalkajuoksu voi olla hyödyllistä, ja tietyt harjoitukset voivat olla hyödyllisiä."

Silti hän muistutti siitä, että nykyisin asfaltti, betoni, lasi ja naulat ovat yleisempiä kuin pehmeät kentät, ja tämä tuo riskin vahingoittumisille, kuten haavoille, tulehduksille ja jopa jalkapohjan tärkeiden rakenteiden vaurioille. "Tänään yhteiskunnassa ei ole enää niin monta 150 punnan (68 kg) juoksijaa kuin ennen, mutta keskiverton miehen paino lähestyy 200 paunaa (91 kg), ja isomman kehon kuorma voi olla liian suuri. Raskaampi ihminen tarvitsee jalkapohjalleen vaimentavaa pehmeyttä – joko kengän vaimennus tai jalkojen täytyy itse vaimentaa iskut."

Tämä keskustelu käytiin samoihin aikoihin, kun joitakin tutkijoita, kuten Delaware-yliopiston tohtori Davis, painottivat toista näkemystä. Tohtori Davis oli vahvasti sitä mieltä, että modernit kengät olivat suurin syy jalkojen heikkouteen ja vammoihin. "Jalkapohjat heikkenevät, kun niitä tuetaan liikaa," hän sanoi. "Jos satutat niskasi, et käytä niskatukea loppuelämääsi, mutta podiatrit laittavat potilaitaan ortooseihin ikuisesti." Hän jatkoi, että tämä oli syy muun muassa plantaarifaskiitin lisääntymiseen.

Hän ehdotti ratkaisuksi paljasjalkajuoksua, sillä paljain jaloin juokseminen vahvistaa jalkojen lihaksia aivan kuten painoharjoittelu vahvistaa kehon muita lihaksia. "Paljasjalkajuoksu on kuin kuntosaliharjoittelu jaloille," hän totesi. Paljasjalkajuoksu tuo myös takaisin tuntemuksen maahan, joka auttaa parantamaan juoksun tehokkuutta ja ehkäisee monia yleisiä vammatyyppejä.

Tätä vasten monet lääkärit, kuten Dr. Kirby, huomauttavat, että kenkien käyttö ei ole itsessään huono asia. "Kengät ovat olleet osa ihmiskunnan kehitystä jo vuosituhansia", hän muistuttaa. "Kengät auttavat meitä juoksemaan luonnollisesti. En usko, että paljasjalkajuoksu on kaikille; vaikka se voi toimia tietyille ihmisille, suurelle osalle kenkien tarjoama suoja on välttämätöntä."

Vaikka paljasjalkajuoksun kannattajat usein puhuvat sen hyödyistä, on tärkeää huomata, että tieteellistä näyttöä paljasjalkajuoksun pitkän aikavälin hyödyistä on vielä niukasti. Esimerkiksi tunnettu paljasjalkajuoksija Zola Budd itsekin koki vammoja ja palasi lopulta kenkien käyttöön.

Lisäksi on tärkeää huomata, että vaikka paljasjalkajuoksu voi parantaa proprioseptiota (tuntemusta maasta) ja lihaskuntoa, se ei automaattisesti tarkoita, että se olisi ihanteellinen ratkaisu kaikille juoksijoille. Jalkaterän rakenne ja juoksutekniikka vaihtelevat suuresti yksilöittäin, ja siksipä kengän valinta ja juoksupinnan vaihteleminen ovat tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vammojen ehkäisyyn ja juoksun tehokkuuteen.

Kun mietitään paljasjalkajuoksun harjoittelun aloittamista, on tärkeää lähestyä asiaa varovaisesti ja edetä asteittain. Liian äkkinäinen siirtyminen paljasjalkajuoksuun voi aiheuttaa vammoja, erityisesti niille, jotka eivät ole tottuneet juoksemaan ilman kenkiä. Aivan kuten minkä tahansa liikuntamuodon osalta, myös tässä tarvitaan huolellista kuuntelua oman kehon viestejä ja kärsivällisyyttä.

Miksi Vibram FiveFingers eivät ole paras väline siirtymiselle paljain jaloin juoksuun

Vibram FiveFingers (VFF) -kenkien käyttö juoksussa herättää monenlaisia mielipiteitä, ja niitä on sekä kiitetty että kritisoitu. Toisaalta ne tarjoavat tiettyjä etuja verrattuna tavallisiin kenkiin, mutta toisaalta ne voivat myös aiheuttaa ongelmia, erityisesti siirryttäessä perinteisestä kengästä paljain jaloin juoksuun. VFF:it voivat tuntua houkuttelevilta, mutta niiden käyttö ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Itse asiassa ne eivät ole aina paras valinta paljain jaloin juoksuun siirtyville.

Ensimmäinen huomionarvoinen asia on, että VFF-kenkien käyttö vaatii enemmän energiaa kuin juoksu paljain jaloin. Jalkojen varpaat joutuvat työskentelemään enemmän näissä kengissä, koska niiden rakenne ei ole yhtä joustava kuin paljaan jalan liike. Tämä voi johtaa ylimääräisiin rasituksiin ja jopa rakkoihin, jos jalat eivät ole tottuneet tällaiseen liikkumiseen. Kun siirrytään paljain jaloin juoksuun, jalkojen luonnollinen liikekaaren hallinta on avainasemassa, mutta VFF:it eivät auta tässä prosessissa yhtä hyvin kuin voisi kuvitella. Ne eivät tarjoa samanlaista aistimusta maahan kuin paljain jaloin juokseminen, mikä on tärkeää oppiessa juoksemaan oikein.

Tämä johtaa siihen, että paljain jaloin juoksuun siirtyminen voi olla hankalaa sen jälkeen, kun on käyttänyt VFF:ejä pidemmän aikaa. Kenkä ei tue luonnollista askellusta samalla tavalla, ja vaikka se voi suojata jalkoja ulkoisilta tekijöiltä, se ei anna samanlaista palautetta, joka olisi saatu paljain jaloin juoksemisesta. Tämä voi tehdä paljain jaloin juoksusta monimutkaisempaa ja vaikeampaa.

Vibram FiveFingers eivät ole myöskään paras väline siirtymiselle perinteisistä juoksukengistä paljain jaloin juoksuun. Useat juoksuasiantuntijat, kuten BKB, ovat esittäneet, että VFF:it eivät ole tehokas väline paljain jaloin juoksutekniikan oppimiselle. VFF:it voivat jopa haitata siirtymistä paljain jaloin juoksemiseen, koska ne eivät tarjoa täsmällistä ja luonnollista maayhteyttä, joka on olennainen osa paljain jaloin juoksemisen oppimista. Tämä tarkoittaa, että VFF:it voivat aiheuttaa vääränlaista askellusta, mikä saattaa puolestaan lisätä vammojen riskiä.

Toisaalta, vaikka VFF:it eivät ehkä ole paras väline paljain jaloin juoksuun siirtymiseen, ne tarjoavat kuitenkin etuja tietyissä olosuhteissa. Ne mahdollistavat juoksemisen kylmässä ja kosteassa ympäristössä, jolloin paljain jaloin juokseminen ei ole mielekästä. Monet juoksijat ovat raportoineet, että VFF:it antavat mukautuvan suojan kylmiltä sääolosuhteilta ja mahdollistavat juoksun ilman suurta epämukavuutta. Tämä voi olla erityisen tärkeää, jos tavoitteena on vain juosta ja nauttia liikunnasta, ei välttämättä täydellisestä tekniikasta.

On myös tärkeää huomata, että VFF:it voivat toimia hyvin tietyissä tilanteissa, kuten juoksuissa, joissa ei tarvitse pyrkiä täydelliseen paljain jaloin juoksutekniikkaan. Esimerkiksi VFF:it voivat olla hyvä valinta niille, jotka haluavat suojata jalkojaan kylmällä tai kovilla pinnoilla, mutta eivät halua luopua tunteesta, joka syntyy juostessa lähes paljain jaloin.

Samalla kannattaa kuitenkin miettiä myös muita vaihtoehtoja, kuten vesijalkineet, jotka voivat olla edullisempi ja joustavampi ratkaisu. Esimerkiksi vesijalkineet antavat enemmän tilaa jaloille ja varpaille liikkua vapaasti, eikä niiden rakenne rajoita liikettä kuten VFF:it. Ne voivat olla erityisesti hyödyllisiä niille, jotka haluavat juosta vaihtelevissa olosuhteissa, mutta eivät halua maksaa korkeaa hintaa VFF:eistä.

Juoksijan kannattaa myös ottaa huomioon, että vaikka VFF:it tai muut minimalistiset kengät voivat tarjota jalkojen suojaa, paljain jaloin juoksun perusperiaatteet jäävät usein vähemmälle huomiolle. Paljain jaloin juoksussa on olennaista kehon luonnollinen liike ja tekniikka, ja vaikka kengät, kuten VFF:it, voivat tarjota osittaisen suojan, ne eivät voi korvata oikeaa askellusta ja oikeaa tekniikkaa.

Jos tavoitteenasi on oppia juoksemaan paljain jaloin ja nauttia liikunnan vapaudesta, saattaa olla, että parhaiten pääset alkuun ilman kenkiä lainkaan. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja huolellista valmistautumista, mutta se voi lopulta johtaa parempaan ja luonnollisempaan juoksutekniikkaan.

Milloin tiedät olevasi valmis juoksun todelliseen mestaruuteen?

Michaelin tarina ei ole lineaarinen kertomus urheilijasta, joka päätti parantaa aikaansa. Se on monikerroksinen kertomus juoksun merkityksen uudelleen löytämisestä, muodottomuuden valjastamisesta, ja lopulta fyysisen liikkeen yhdistämisestä sisäiseen tietoisuuteen. Hän ei tavoitellut palkintopallia – hän etsi aitoa, ruumiillista yhteyttä maahan, itseensä ja liikkeeseen.

Juoksu alkoi hänelle aluksi käytännön tarpeesta: 9,6 kilometrin päivittäinen juoksulenkki saadakseen sanomalehden lähimmästä kaupungista. Mutta Portlandin maratonin jälkeen – 4 tunnin ja 10 minuutin kivulias suoritus, joka jätti hänet viikoksi ontumaan – hän päätti ottaa juoksemisen tosissaan. Kirja LSD-harjoittelusta (long slow distance) muutti kaiken. Seuraavat seitsemän vuotta hän juoksi viikoittain yli 160 kilometriä. Hän hioi tekniikkaansa, kehitti fysiikkaansa ja saavutti 3:10 ajan San Franciscon maratonilla.

Käännekohta ei kuitenkaan ollut henkilökohtainen ennätys vaan romahdus Rio del Lagon ultrajuoksun 65,6 kilometrin kohdalla, jolloin hän oli vähällä pyörtyä nestehukan vuoksi. Tästä alkoi kehollinen herääminen. Hän ei etsinyt nopeutta, vaan virtaavuutta. Väsymys jaloissa, kipu alaselässä ja yleinen "energian ummetus" ratkesivat, kun hän alkoi meditoida, osallistua kymmenen päivän joogaretriitteihin, hengittää tietoisesti ja oikaista selkärankansa: kruunu ylös taivasta kohti, lantio maata kohti. Hän löysi ryhdin, joka pakotti laskeutumaan päkiälle, juoksemaan hiljaa, lähes äänettömästi.

Vibram FiveFingersit tuntuivat liian paksuilta, kuumilta. Paljaat jalat houkuttivat, mutta kadut olivat armottomia. Ratkaisuksi nousivat itse muokatut sukat. Aluksi tavalliset nilkkasukat, sitten varvassukat, pinnoitettuna kymmenkerroksisella Plasti Dip -kumipinnoitteella. Halpaa, muokattavissa, hengittävää. Hän ei koskaan nähnyt muiden juoksevan näin – ja foorumeilla idea ohitettiin olankohautuksella – mutta se toimi. Kun hän tapasi Ken Bobin, barefoot-juoksun ikonin, ystävyys syntyi jalkapohjan kosketuksesta: “Voinko koskettaa jalkojasi?” hän kysyi. Ja hämmästyi – ei kovettumia. Mahdollisuus alkoi kirkastua.

Phoenixin maratonilla 2004, kaksi mailia ennen maalia, hän koki äkillistä kipua – purple toe -oireyhtymä. Hän riisui kengät, jäi sukkiin ja juoksi loppuun kevyesti, vapaana. Se hetki kiteytti muutoksen. Talvella 2003 hän oli vastannut meditaatioharjoituksessa kysymykseen "Mistä haluat päästää irti?" yhdellä sanalla: kengät.

Kenelläkään ei ollut merkitystä, olivatko hänen jalkansa oikeasti paljaat vai sukissa – ihmiset huusivat: "Hei, paljasjalkatyyppi!" Se oli hetki, jolloin hän ymmärsi kulkevansa omalla polullaan. Hän vaihteli sukkien, paljaiden jalkojen ja itsetehtyjen joogamattojalkineiden välillä, kunnes eräänä päivänä juoksi Bay to Breakers -juoksun ilman kenkiä – koska ei yksinkertaisesti löytänyt niitä ajoissa. Ihmiset huutelivat “Ken!”, koska hän muistutti Ken Bobia – pitkä tukka, parta, kalju kohta. Se oli täydellistä.

Lake Tahoen maratonilla 2005, 32 kilometrin kohdalla, hän laittoi sukat jalkaan kestääkseen kivikkoisen osuuden. Maalissa ne olivat ehjät. Ensimmäistä kertaa. Kahdeksantoista kuukauden jälkeen hän oli oppinut juoksemaan kevyesti. Hän oli saavuttanut jotain, mitä ei voi ostaa uusilla kengillä tai nopeilla ajoilla.

Nykyään hän juoksee vain kerran viikossa. Välillä paljain jaloin, välillä ei. Mutta usko siihen, että keveys suojelee, pysyy. Hän sanoo pystyvänsä edelleen juoksemaan 5 kilometrin matkan 20 minuutissa – luonnollista nopeutta. Mutta tämä ei enää ole nopeudesta. Kyse on mestaruudesta, jonka voi saavuttaa vain, kun liike on niin hienovaraista, että sukatkaan eivät kulu.

Osta halvin tusina sukkia. Juokse niissä. Harjoittele kehoasi, ei vain jalkojasi. Ja jonain päivänä, kun juokset maratonin ilman, että sukatkaan repeävät – silloin tiedät, että olet perillä.

On tärkeää ymmärtää, että paljasjalkajuoksu ei ole paluuta johonkin luonnolliseen ihanteeseen, vaan tietoista siirtymää kohti herkkää, kuuntelevaa liikettä. Sitä ei mitata kilometreillä eikä sekunneilla vaan sillä, mitä keho kertoo, kun kenkien vaimennus ja ohjaus poistuvat. Juoksu muuttuu harjoitukseksi, hiljaiseksi keskusteluksi maan ja kehon välillä. Se ei ole välttämättä tehokasta, mutta se voi olla eheyttävää. Juoksun tarkoitus ei ole voittaa maalia, vaan kadottaa sen tarve.

Miten tallentetaan ja käytetään koneoppimismalleja Snowflakessa?
Kuinka ymmärtää liiketoimintapäätöksiä tekevien ostajien tarpeet?
Miten luoda maukkaita ja elegantteja juhla-aterioita helposti?