Reaganin kampanja 1980-luvun alkupuolella oli monin tavoin uudenlainen, mutta samalla se hyödyntäjän perinteisiä arvoja ja kulttuureja yhdistävää retoriikkaa. Vaikka hän kehotti yhteiskuntaa avaamaan uuden aikakauden, joka oli täynnä mahdollisuuksia ja kansakunnan heräämistä, kampanjan ydin pysyi pitkälti samana kuin aiemmissa poliittisissa liikkeissä. Reaganin puheiden perusviesti oli sama kuin monilla hänen edeltäjillään: puolustaa perinteisiä arvoja, kuten perhettä, uskontoa ja kovaa työtä. Näitä arvoja hän piti yhdistävinä tekijöinä, jotka määrittelivät amerikkalaisen kansallisen identiteetin, riippumatta siitä, oliko henkilö alkuperältään latinolaista, afrikkalaista, aasialaista vai eurooppalaista.

Reaganin erikoisuus oli kuitenkin siinä, että hän sisällytti latinalaisamerikkalaiset ja aasialaiset amerikkalaiset osaksi tätä monikulttuurista liittoumaa. Kampanjan aikana hän oli vakuuttunut siitä, että latinalaisamerikkalaiset tulisivat äänestämään republikaanien puolesta, erityisesti sen jälkeen, kun hän oli onnistunut voittamaan kuubalaisamerikkalaisten yhteisön tuen. Reagan uskoi, että latinalaisamerikkalaiset kokivat republikaanit oikeina liittolaisina sosiaalisiin kysymyksiin liittyen, erityisesti aborttia ja perinteisiä perhearvoja käsittelevissä keskusteluissa.

Reaganin strategia oli luoda kampanja, joka ei pelkästään kääntynyt latinalaisamerikkalaisten kääntämiin mainoksiin, vaan jossa keskityttiin yhteisiin arvoihin. Hän julkaisi ensimmäiset espanjankieliset mainoskampanjat, jotka esittelivät keskituloisia latinalaisamerikkalaisia kertomassa, miksi he poikkesivat perinteisestä demokraattisen puolueen kannattamisesta ja valitsivat Reaganin. Nämä mainokset eivät niinkään käsitelleet erityisiä politiikkoja, vaan niissä painotettiin latinalaisamerikkalaisten merkitystä Yhdysvaltain politiikassa.

Reagan ei rajoittanut tätä viestiään pelkästään latinalaisamerikkalaisiin, vaan esitti laajemman argumentin, jossa hän vastusti demokraattien politiikkaa, joka hänen mukaansa ruokki yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Hänen mukaansa demokraattien politiikka, joka keskittyi suurten verojen ja sosiaalimenojen nostamiseen, piti huonossa asemassa olevia kansalaisia riippuvaisina liittovaltion ohjelmista. Tätä verrattiin hänen oman "mahdollisuuksien yhteiskuntansa" politiikkaansa, joka ei tehnyt kansasta "riippuvaisia", vaan edisti itsevarmuutta ja perinteisiä arvoja. Tämän viestin kautta Reagan sai latinalaisamerikkalaiset tunnistamaan itsensä amerikkalaiseksi osaksi, joka jakaa ne samat perusperiaatteet kuin valkoinen amerikkalainen valtaväestö: perheen kunnioitus, ahkeruus ja uskonnollinen vakaumus.

Erityisesti latinalaisamerikkalaiset äänestäjät olivat tärkeä kohderyhmä, ja Reagan korosti heidän arvojensa ja elämänasenteidensa yhteneväisyyksiä valkoihoisten amerikkalaisten kanssa. Tämä liitto ei kuitenkaan ollut ilman kiistoja ja oli tärkeä osa Reaganin poliittista retoriikkaa. Erityisesti latinalaisamerikkalaisten ja mustien amerikkalaisten erottaminen toisistaan oli keskeinen osa hänen näkemyksiään siitä, kuinka demokraatit pitivät latinalaisamerikkalaisia "erityisinä etnisiin ryhminä". Reagan puolestaan näki heidät osana Yhdysvaltain valtavirtaa ja liitti heidät osaksi valkoihoista amerikkalaista kansallista identiteettiä. Hänen retoriikkansa pyrki luomaan kuvan siitä, että demokraatit olivat jakamassa kansaa, kun taas republikaanit yhdistivät sitä jakamattomaksi kokonaisuudeksi.

Tämä erottelu sai osan Reaganin äänestäjäkunnasta tuntemaan, että heidän yhteiskunnalliset arvojensa, kuten perhekeskeisyyden ja kovatyöisyyden, olivat uhattuja, ja että nämä arvot olivat monin tavoin linjassa valkoihoisten valtaväestön kanssa. Tämä oli erityisen merkittävää, sillä Reaganin kampanja ei koskaan käyttänyt suoraa rasistista kieltä, mutta hän käytti kuitenkin implisiittisiä viestejä, jotka kytkivät tietyt vähemmistöt, erityisesti mustat ja latinalaisamerikkalaiset, huonompaan asemaan. Samalla Reagan asetti republikaanien puolueen edustajaksi "puhtaita" amerikkalaisia arvoja, kun taas demokraatit olivat jääneet kiinni etnisten ryhmien eriyttävään politiikkaan, joka lisäsi jakautuneisuutta.

Aasialaisten amerikkalaisten osalta Reagan myös käytti vastaavaa retoriikkaa, mutta eri tavalla. Hän huomautti, kuinka aasialaiset amerikkalaiset olivat "auttaneet säilyttämään" amerikkalaisen unelman ja edustivat samoja perusarvoja, kuten uskonnollista vakaumusta, yhteisön tukemista ja kovaa työtä. Tämä oli uusi alue, jolle Reagan suuntasi huomionsa.

Tärkeää tässä yhteydessä on ymmärtää, kuinka Reaganin politiikka ei ainoastaan ollut taloudellista, vaan se oli myös symbolista. Reaganin retoriikka ei käsitellyt yksittäisiä poliittisia kysymyksiä, kuten terveydenhuoltoa tai koulutusta, vaan hän pyrki rakentamaan kansallista identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta jakamalla ihmiset "hyviin amerikkalaisiin" ja "huonoihin" eli niihin, jotka olivat riippuvaisia valtion tuista. Tämä yksinkertaistus oli osa hänen koko retoriikkaansa, joka tavoitteli amerikkalaista keskiluokkaa ja sen perinteisiä arvoja. Samalla hän käytti erilaisia etnisiä ryhmiä, kuten latinalaisamerikkalaisia ja aasialaisia amerikkalaisia, puolelleen vetääkseen ja luodakseen kuvan siitä, että republikaanit olivat puolue, joka yhdisti kaikkia kansalaisia — kaikista etnisistä taustoista riippumatta.

Miten Clinton käsitteli rotukysymyksiä ja koulutuksen eriytymistä?

Bill Clintonin puheissa ja politiikassa 1990-luvulla korostuivat monilla tavoilla sekä rodullisen tasa-arvon että koulutuksen eriytymisen ongelmat. Hänen puheensa Greeleyvillessä 1998 ja sen jälkeinen keskustelu korostivat Yhdysvaltojen roolia esikuvana rotusyrjinnän ja etnisten jakautumien torjumisessa. Clinton oli sitoutunut esittämään Amerikkaa maana, joka voi ja sen pitäisi toimia maailmanlaajuisen rodullisen suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon esikuvana. Hänen puheensa toistivat presidenttien Harry S. Trumanin ja Dwight D. Eisenhowerin 1950-luvulla esittämiä huolenaiheita, joiden mukaan amerikkalaiset kansalaisoikeusrikkomukset heikensivät Yhdysvaltojen imagoa maailmalla. Clintonin sanomana oli, että "Amerikan ei tule palata menneisyyden jakautumisiin, jotka olivat meille liian kalliita", kuitenkin samalla viitaten siihen, että jakautumisia ei enää nykyisin olisi.

Näiden sanojen taustalla piili kuitenkin jatkuva poliittinen jännite. Republikaanit arvostelivat Clintonia ja syyttivät häntä siitä, että Greeleyvillen matka oli vain poliittinen temppu, jolla hän halusi kerätä tukea kampanjalleen. Erityisesti useat konservatiiviset johtajat hyökkäsivät Clintonin kimppuun, ja republikaaneille läheinen Washington Times väitti, että kirkon polttaminen oli osa poliittista agendaa, joka pyrki estämään todellisen edistyksen, jolle ei olisi tilaa, jos "kiintiöitä tai hyvinvointia" yritettäisiin poistaa. Tällaiset arvostelut kuitenkin vahvistivat Clintonin asemaa liberaaleiden silmissä, sillä ne todistivat hänen huolensa rotukysymyksistä ja samalla erottivat hänet niin liberaaleista demokraateista kuin konservatiivisista republikaaneistakin. Clinton käytti kirkon polttamista esimerkkinä muodostaakseen itsestään rotuasiassa kohtuullisen ja tasapainoisen hahmon.

Koulutuksen eriytyminen oli toinen keskeinen teema, johon Clinton viittasi puheissaan. 1990-luvulla keskustelu koulujen eriytymisestä ja rotukysymyksistä koulutusjärjestelmässä nousi uudelleen pintaan, kun tutkijat kuten Jonathan Kozol ja Gary Orfield alkoivat nostaa esiin Yhdysvaltojen koulutuksen eriarvoisuutta ja koulusegregaation paluuta. Orfieldin kirjoitukset, kuten hänen teoksensa Dismantling Desegregation vuodelta 1996, käsittelivät sitä, miten eteläisten koulujen segregaatio oli palannut jopa 1950-luvun tasolle, ja että erityisesti pohjoisessa rotuerot koulutuksessa olivat vielä pahempia kuin etelässä, vaikka mustilla oli enemmän kontaktia valkoisten kanssa. Clinton itse ei ollut täysin selkeä, mitä toimenpiteitä hän piti tarpeellisina tämän eriarvoisuuden korjaamiseksi. Koulutuksen parantaminen oli kuitenkin hänen keskeinen poliittinen linjansa: hän kannatti korkeampia standardeja, parempia opettajia ja teknologian lisäämistä ilman, että veronmaksajien olisi maksettava lisää koulutuksesta. Clintonin puheessa ei kuitenkaan ollut mitään ratkaisevaa ehdotusta koulutuksen rotuerottelun purkamiseksi.

Pohdittaessa, miksi Clinton ei puuttunut koulutuksen eriytymisen ongelmiin suoremmin, on syytä huomata, että hänen poliittinen lähestymistapansa ei koskaan nostanut esiin rotujenvälistä integraatiota tai rotukohtaisia politiikkoja. Vaikka 1970-luvulla keskustelu koulujen integraatiosta oli aktiivista, 1990-luvulla Clinton jätti tällaiset aiheet sivuun. Sen sijaan hän kannatti yleisiä parannuksia koulutuksen laatuun ja väitti, että teknologia voisi lopulta johtaa tasa-arvoiseen koulutukseen. Koulutuksen digitaalinen tasa-arvo tarkoitti Clintonille sitä, että kaikki oppilaat, riippumatta etnisestä taustastaan, saisivat pääsyn samaan oppimateriaaliin samassa ajassa.

Tässä Clintonin lähestymistavassa on kuitenkin ristiriita: vaikka hän tunnusti koulutuksen eriarvoisuuden, ei ollut selkeitä ehdotuksia sen ratkaisemiseksi. Tämä oli linjassa hänen muun poliittisen agendansa kanssa, joka oli taloudellisesti säästäväinen ja ei halunnut ottaa suuria rahallisia toimenpiteitä ilman selkeitä tuloksia. Clintonin käsityksessä koulutus ei tarvinnut niin paljon rahaa, vaan ennemminkin systemaattista ja vastuullista muutosta olemassa olevalla budjetilla. Tällainen lähestymistapa oli melko epärealistinen, ja monet kriitikot pitivät sitä liian kevyenä ottaen huomioon eriarvoisuuden laajuuden.

Clintonin politiikan ytimessä oli kuitenkin ajatus siitä, että yhteiskunnassa ei saisi olla niin voimakkaita rotujakoja ja eroja, jotka vaikuttaisivat kansalaisoikeuksiin. Hänen puolueensa ja hän itse alkoivat myös väistellä kiinteitä rodullisia tai etnisiä ohjelmia ja kääntyivät yleisesti kohti inklusiivisia ja vähemmän jakautuneita ratkaisuja. Kuitenkin, vaikka Clinton käytti yhtenäisiä sanoja, todellisuus jäi vaille syvällistä ja konkreettista ratkaisua. Koulutuksessa, kuten monilla muillakin alueilla, USA:n rotukysymyksissä ongelmat olivat edelleen syvällä ja monimutkaisessa tilassa.

Miten piirtää ja maalata ilmeikkäitä suita: Vinkkejä ja tekniikoita
Miksi maankuori liikkuu: maapallon dynamiikan paljastuminen
Miten valita ja käyttää kylpyhuoneen suihku- ja hana-asennuksia, jotka parantavat sekä käytettävyyttä että tyyliä?
Mikä vaikutus Trumpin perheen historialla oli Donald Trumpin kehitykseen?