Me olemme ne, jotka kuljemme tällä maailmalla, hajoitamme sen kulkiessamme. Emme jätä kiveäkään kiveen, emmekä välitä, miksi emme muista itseämme. Ihmiset ja maailmat eivät ole koskaan olleet kovin vakaita. Niitä voi horjuttaa, hajottaa ja muuttaa jopa huomaamatta. Olemme kaikki kuulleet, että maailma ei ollut kestävä eikä kestänyt. Loppujen lopuksi kaikki se, mikä oli rakennettu ja hoidettu, hajoaa. On vain ajan kysymys, milloin tuo hajoaminen tapahtuu.

Ihminen, maailma, on alttiina tietyille voimille ja ilmiöille, jotka vievät sen pois alkuperäisestä muodostaan. Tämä prosessi alkaa vääristymisestä, ja vääristymisestä seuraa romahtaminen. Se on kuin haurasta tasapainoa rikkova voima, joka johdattaa järjettömyyteen. Ensin sammuu pieni kynttilä, joka loistaa päässämme, ja sen sijaan, että löytäisimme valon, sytytämme pimeyden ja kaaoksen. Tätä kaaosta nimettiin aikanaan nimillä, kuten Lady Narkos, Lady Porno, Lady Krotos ja muut – ne olivat kipu, häiriö, painajainen ja väsyneisyys, jotka helposti valtasivat mielen ja ruumiin. Emme osanneet kuvitella, että tämä menisi näin helposti, mutta olihan se kypsynyt jo pitkään.

Tämä ei ole vain maailmankuvan kaatuminen, vaan myös ihmisten itsensä hajoaminen. Yhteiskunnat ovat rikkoutuneet ja maailmat ovat sortuneet, mutta silti mikään ei ole tuntunut suurelta muutokselta. Sen sijaan, että me olisimme olleet sitä, mitä olimme, me hylkäsimme itsemme ja maailman, unohtaen sen, mitä kerran tiesimme. Kaupungit ja kansakunnat seisoivat vielä hetken, mutta ne olivat kuin varjoja entisestään. Vähemmän väkeä, vähemmän elämää, mutta harva muistaa, mitä oli ennen. Kaupunkien raunioissa, metsässä ja viidakossa, oli jälkiä, mutta ei muistoja.

Meidän oli helppo unohtaa, sillä suurin osa ihmisistä oli kuin automaatteja, jotka toimivat vain, kun heitä vedettiin. He elivät kuin kelloja, jotka vain vedettiin ja sitten unohdettiin. Kun väsyimme, me vain painoimme mekanismista irti, ja ihmiset jäivät toimintakyvyttömiksi. Niin se meni, ja maailma jäi sen mukana auttamatta.

Tämän kaiken taustalla oli suuri luopuminen, suuri antautuminen, jota kutsuttiin "suureksi luopumiseksi" – maailmanlaajuiseksi lopetukseksi, jossa ihmiset yksinkertaisesti jättivät työnsä ja yhteiskunnalliset velvollisuutensa. He eivät enää rakentaneet eivätkä ylläpitäneet, vaan maailma alkoi vain rapistua. Heidän muistikuvansa menneisyydestä olivat haalistuneet ja tulleet legendaksi, mutta se oli vain tarina siitä, kuinka ihmiset olivat ennen olleet täynnä elämää, ja sitten luopuneet siitä kaikesta.

Kun suuri luopuminen tapahtui, oli kuin maailmassa olisi tapahtunut suuri painajainen, jossa kaikki vain lakkasivat olemasta, mutta kukaan ei täysin ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Ei ollut sodan hävitystä, ei katastrofia, vaan yksinkertaisesti lakkaaminen. Ei ollut suuria taisteluja, ei suuriin mittakaavoihin yltävää tuhoa, vaan pikemminkin se oli kuin pienet rottien puremat, jotka ajan myötä hajottivat maailman perusrakenteet.

Mutta maailman hajoaminen ei ollut vain se, mitä se oli silloin. Se ei ollut vain ulkoinen muutos. Se oli ennen kaikkea henkinen ja psykologinen hajoaminen. Ihmisten sisäiset rakenteet, heidän perustavanlaatuiset ajatuksensa ja uskomuksensa, alkoivat rapistua yhtä lailla kuin heidän ulkoinen maailmansa. Ja silloin, kun tämä kaikki oli jo käynnissä, ei enää ollut paluuta entiseen.

Jotta maailma ei jäisi muistoiksi, on ymmärrettävä se, että ihmiset, ja myös yhteiskunnat, eivät ole olleet koskaan todella kestäviä. Ne ovat olleet vain heikkoja ja hauraita, ja vaikka niitä on pidetty pystyssä tietynlaisilla rakenteilla ja perinteillä, ne ovat aina olleet vain väliaikaisia ja kevyitä. On tärkeää tajuta, että niin maailmat kuin ihmiset itsekin, eivät ole mitään pysyvää tai ikuista, ja vain muutokset ja hajoaminen ovat osa elämän väistämätöntä kulkua.

Onko parantaminen tiedettä vai uskontoa? Tieteellisen ja hengellisen rajamailla kulkeva ilmiö

Toukokuun 21. päivä: Bingo! Tämä Stonestreet antoi korkeat mittaustulokset, joita emme ole aiemmin saaneet. Kun hän kutsui sairaita eteen ja Denton kytki kämmenen mittaajan ranteeseensa, olin epäileväinen. Stonestreet ei ollut aivan tyypillinen meitä vastaan tulleista parantajista, mutta ei myöskään tavallinen evankelista, joka pauhaa raamattua. Hän oli vaikuttava siinä, kuinka varma hän oli kyvystään parantaa. Miksei hän voisi olla varma? Kun hän laski kätensä Dentonin kipsiin, mittari heilahti äärimmilleen. Meidän täytyy odottaa huomiseen, ennen kuin ranne kuvataan uudestaan, mutta Denton väittää, että kaikki on hyvin. Hän tuntee sen jo pelkästään siitä, miltä ranne tuntuu. Jos tämä on totta, aion nyt alkaa työstää tätä Stonestreeta. Jos hän suostuu yhteistyöhön kanssamme, tutkimuksemme voisi valmistua syksyyn mennessä. Ja jos hän suostuu avaamaan klinikan, me kaikki voimme hyötyä taloudellisesti.

Toukokuun 22. päivä: Denton oli oikeassa. Röntgenkuva ei osoittanut murtumaa lainkaan. Lääkäri oli hämmentynyt ja väitti, että teknikko oli tehnyt virheen eilen, mutta Denton ja minä tiedämme totuuden. Hänen kätensä oli murtunut, mutta nyt se on kunnossa. Aion mennä kuuntelemaan Stonestreetiä illalla ja yrittää puhua hänelle.

Toukokuun 23. päivä: Stonestreet olisi pitänyt nimetä Stonewalliksi. En odottanut, että hän uskoo minua heti, mutta se ilme hänen kasvoillaan, kun sanoin hänelle, että hänen parantamisensa johtui eräänlaisista säteistä, jotka hänen kätensä tuottavat, oli hämmästyttävä. Hän katsoi minua kuin olisin puhunut kaikkein alhaisimmista asioista. Sitten tilanne paheni. Hän alkoi sääliä minua. Se oli naurettavaa. Täällä minä istun ja säälin häntä, koska hän on niin tietämätön, mutta hän säälii minua, koska olen pakanallinen. Täytyy myöntää, että hän on erittäin taitava käännyttäjä, mutta minä olen myös taitava. Olen kuitenkin keksinyt nerokkaan suunnitelman saadakseni sanomani perille. Hän ajattelee, että minun täytyy tulla uskoon, joten aion mennä hänen peliinsä. Kun hän käännyttää minua, teen minäkin oman käännytykseni. Tämä vie aikaa, mutta se on sen arvoista, jos vain saamme hänet ymmärtämään, että hän voi parantaa riippumatta siitä, rukoileeko hän meidän puolestamme.

Kesäkuun 5. päivä: Kokeemme tuottavat tuloksia, joita emme ole uskaltaneet edes toivoa. Stonestreet on täysin mukana nyt. Ennen hän ei puhunut koskaan tieteestä, mutta nyt hän on esittänyt monia hyviä kysymyksiä, vaikka hänellä ei ole paljoa muodollista koulutusta. Tänään, kun hän lähti, hän kysyi, voisimmeko lainata hänelle tieteellisiä kirjoja, jotka liittyvät työhömme. Selitimme, että olemme uuden alueen pioneereja, mutta annoimme hänelle joitakin yleisiä kirjoja luettavaksi, jotta hän saisi taustatietoa siitä, mitä yritämme tehdä.

Kesäkuun 6. päivä: Menin tänään lääkäriin. Denton oli huolissaan ja järjesti minulle ajan. Hän on huolissaan, vaikka en oikein tiedä miksi. Stonestreet voi parantaa minut. En voi olla ajattelematta, että se voisi olla tieteellinen ensimmäinen.

Kesäkuun 10. päivä: Ei operoitavissa olevaa aivokasvainta. Hetken ajan tunsin paniikkia, mutta sitten muistin Stonestreeta ja nauroin Loebin naamalle. Hän katsoi minua kuin olisin hullu. Denton on todella huolissaan. Hän ei usko Stonestreeta niin kuin minä.

Tässä vaiheessa tarinan käänteet saavat lukijan ajattelemaan syvällisesti sitä, mikä määrittelee parantamisen. Onko parantaminen tieteellinen ilmiö, vai voiko se todella olla mystinen voima, joka liittyy uskontoon ja henkisyyteen? Stonestreetin tapaus herättää tärkeän kysymyksen siitä, kuinka luonnontieteet ja hengellisyys voivat kohdata toisiaan. Onko mahdollista, että ihminen voi todella käyttää "näkyvää" energiaa kehostaan ilman, että kyseessä olisi pelkästään uskomus tai taikauskoinen ajattelutapa?

Tämän lisäksi on tärkeää ymmärtää, että tällaisessa tutkimuksessa tieteellisen metodin ja henkilökohtaisen uskon rajat voivat olla hämärtyneitä. Stonestreeta ja muita parantajia ei voi ymmärtää pelkästään tieteellisin termein, sillä heidän käsityksensä parantamisesta on usein syvälle juurtunut uskonnollisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin. Tällaisessa ympäristössä tieteellisten tutkimusten objektiivisuus voi joutua haasteen eteen. Tässä tilanteessa tärkeää on se, miten tutkija suhtautuu omaan skeptisyyteensä ja miten hän tasapainottaa henkilökohtaisen uskon ja tieteelliset todisteet.

Jak válka měnila každodenní život a vztahy
Jak pracovat s dechem, emocemi a tělem v každodenním životě?
Jak připravit zdravé a vyvážené jídlo s jednoduchými ingrediencemi
Jak na pokročilé modifikace pro větší výzvy při cvičeních