Yläpolven amputointi (AKA) vaatii tavallisesti pidemmän kuntoutusjakson verrattuna alempiin amputaatioihin. Kuntoutuksen aikarajat voivat vaihdella useiden tekijöiden mukaan. Näitä tekijöitä ovat muun muassa potilaan fyysinen tila ennen amputointia, sairauden tai vamman vakavuus, kognitiiviset kyvyt, sosiaalinen tuki, motivaatio ja logistiset rajoitteet. Kuntoutuksen aikana potilaan edistymistä mitataan tietyillä kliinisillä virstanpylväillä, ja kuntoutuksen eri vaiheissa korostetaan muun muassa koulutusta ja kuntoutusta, jotka kulkevat mukana koko prosessin ajan. Tällaisia aikarajoja voidaan käyttää myös vertailemaan eri kuntoutusohjelmien tehokkuutta eri palveluntarjoajien välillä.

Kuntoutusjakso jakautuu yleensä useisiin vaiheisiin, jotka etenevät amputaation jälkeisestä alkuvaiheesta aina protetiikan käytön sujuvoittamiseen. Esimerkiksi alkuvaiheessa potilaan on opittava hoitamaan amputoitua raajaa, kuten haavanhoitoa ja kivunhallintaa. Seuraavaksi, kun proteesi valmistellaan ja säädetään, potilas siirtyy protetiikkaan liittyviin vaiheisiin. Näihin kuuluvat mm. proteesin sovittaminen ja sen käytön opettelu, jonka jälkeen seuraa vaihe, jossa potilas oppii kävelemään proteesin kanssa. Kuntoutuksen viimeisessä vaiheessa, jota kutsutaan yhteisön ylläpito- tai kuntoutusvaiheeksi, potilaan tavoitteena on sopeutua yhteiskuntaan ja palata mahdollisimman normaaliin elämään. Tämä vaihe voi kestää useita kuukausia ja saattaa kestää jopa useita vuosia.

Proteesin valinta ja sen komponentit määräytyvät potilaan kävelykyvyn mukaan, mikä voidaan luokitella Medicare-toimintatasoilla (K-tasot). K1-tasolle soveltuvat proteesit tarjoavat perustason liikkuvuuden ja ovat enimmäkseen kotikäyttöön suunniteltuja, kun taas K3-tasolle kuuluvat potilaat voivat käyttää monimutkaisempia komponentteja, jotka tukevat vaihtelevaa kävelytapaa ja ympäristön esteiden ylittämistä. K4-taso edellyttää jopa erikoisproteesia, joka on suunniteltu erityisesti urheilutoimintaan ja raskaisiin fyysisiin aktiviteetteihin. Proteesin valinta määräytyy siis paitsi potilaan fyysisen tilan myös hänen tavoitteidensa ja elämänlaadun mukaan.

Kun arvioidaan potilaan kykyä palata liikkumaan proteesin avulla, otetaan huomioon useita tekijöitä, kuten potilaan liikkuvuus ennen amputointia. AMPSIMM (Amputee Single Item Mobility Measure) on käytetty työkalu, joka arvioi potilaan liikkumiskykyä. Mittausasteikko ulottuu 0:sta 6:een, ja korkeammat pisteet viittaavat parempaan liikkuvuuteen. Potilas, joka pystyy kävelemään ilman apuvälineitä kuuden kuukauden sisällä amputoinnista, on todennäköisesti hyvä ehdokas toimivan proteesin käyttäjäksi. Kuntoutusprosessi on kuitenkin laajempi kuin pelkkä fyysinen kuntoutus; siihen liittyvät myös potilaan psykologinen ja sosiaalinen tilanne, kuten sosiaalinen tuki, motivaatio ja taloudelliset seikat. Erityisesti diabetesta sairastavilla potilailla on suuri merkitys hyvästä jalkahoidosta ja haavanhoidosta, jotta vältetään komplikaatiot, jotka voivat hidastaa kuntoutusta.

Amputoitujen potilaiden kuntoutuksessa on erityisen tärkeää varmistaa, että proteesit määrätään oikein ja niiden valinta perustuu potilaan todellisiin tarpeisiin. Proteesin määrääminen silloin, kun sitä ei oikeasti tarvita, voi johtaa taloudellisiin hukkaan meneviin resursseihin, mutta proteesin epämäärittäminen silloin, kun se on tarpeen, voi estää potilasta palaamasta normaaliin elämään ja integroitumasta yhteiskuntaan. Kuntoutuksessa korostuu myös se, kuinka tärkeää on ennakoida potilaan liikuntakyky ja laatia realistinen kuntoutussuunnitelma sen perusteella.

Tärkeää on huomioida, että vaikka yläpolven amputointi asettaa merkittäviä haasteita, potilaan nuori ikä ja hyvä yleinen terveydentila parantavat ennustetta. Lisäksi aikainen kuntoutukseen ohjaaminen on yhteydessä parempiin tuloksiin, ja koulutuksen merkitys on korostunut koko kuntoutusprosessissa. Tieto siitä, miten proteesia käytetään, miten sitä huolletaan ja kuinka potilas voi elää aktiivista elämää sen kanssa, on tärkeä osa kuntoutuksen onnistumista.

Miten valita oikea AFO? Tärkeimmät tekijät ja käytettävät apuvälineet

AFO (Ankle Foot Orthosis) eli nilkka-jalkaortoosi on olennainen apuväline monille, jotka tarvitsevat tukea kävelyn aikana. Sen valinta perustuu potilaan yksilöllisiin tarpeisiin ja kävelyn haasteisiin, joita voidaan lähestyä useilla eri tavoilla. Erityisesti silloin, kun kyseessä on monimutkainen nilkan ja jalkaterän virheasento, kuten jalan vääntyminen tai jalkapohjan koukistuminen, oikeanlaisen AFO:n valinta on tärkeää optimaalisen liikuntakyvyn saavuttamiseksi.

Yksi tärkeimmistä huomioon otettavista tekijöistä AFO:n valinnassa on nilkan ja jalan virheasennot, jotka voivat ilmetä kävelyn aikana. Jos potilaalla on yksinkertainen jalan roikkuminen (foot drop), jolloin jalan nosto ei onnistu kunnolla, AFO kuten posterior leaf splint voi riittää korjaamaan tätä tilannetta ja mahdollistaa riittävän maahanpääsyn alkuvaiheessa (initial swing) kävelyssä. Tämä malli tarjoaa tukea jalan nostamiseen ja estää sen roikkumista kävelyssä.

Kuitenkin, monimutkaisemmissa kävelyn vaiheissa, kuten pre-swing-vaiheessa, potilas voi kohdata voimakasta tahatonta nilkan ja jalan liikettä. Tämä voi ilmetä jalan vääntymisenä, joka tuottaa jalan supinaatiota ja nilkan koukistumista (equinus-jalka). Tällöin tarvitaan usein räätälöity, jalkaterän ja nilkan ympärille muotoiltu AFO, joka estää supinaatiota ja vahva dorsaalinen nauha, joka rajoittaa nilkan koukistumista.

Eräissä tapauksissa valmis AFO, kuten Surestep AFO, voi riittää rajoittamaan equinus-virheasentoa. Tämä vaihtoehto voi olla riittävä erityisesti silloin, kun kyseessä on vähemmän vakavat ongelmat, mutta vaatii silti tarkkaa arviointia ja oikeanlaista valintaa.

AFO:iden valinnassa on otettava huomioon myös askelluksen tehokkuus. Kävelyssä tärkeä rooli on niin sanotulla rear-foot ja forefoot rocker -mekanismeilla, jotka mahdollistavat luonnollisen liikkeen jalan takaosassa ja etuosassa kävelyn aikana. Kävelyn aikana nämä mekanismit aktivoituvat tietyissä vaiheissa: alussa (heel strike) ja push-off-vaiheessa. Useimmat AFO:t mahdollistavat rear-foot rocker -mekanismin toiminnan, mutta vain ne, joissa on riittävän pehmeä ja joustava pohja, voivat tukea myös forefoot rocker -mekanismin käyttöä. Esimerkiksi Supralite posterior leaf AFO tai AFO, jonka muovinen pohja ulottuu vain varpaiden alle, voivat tarjota tarvittavaa joustavuutta forefoot rocker -mekanismin aktivointiin.

Jos potilas tarvitsee enemmän tukea ja haluaa aktivoida forefoot rocker -mekanismin tehokkaammin, voidaan käyttää erityisesti suunniteltuja AFO-malleja, kuten Toe-Off AFO. Näiden ortoosien avulla potilas voi hyödyntää "energiapalautusta", joka tapahtuu push-off-vaiheessa, mutta tämä edellyttää, että potilaalla on riittävästi lihasvoimaa ja hallintaa liikkeissään.

Käyttömukavuus on myös olennainen tekijä AFO:n valinnassa. Ortoosin pohjan muodon tulee olla riittävän kapea, jotta se mahtuu helposti kenkään, eikä se estä normaalia kävelyliikettä. Lisäksi AFO:n materiaalin tulee olla pehmeä ja mukautuva, jotta se ei aiheuta hankaumia tai epämukavuutta potilaan jalassa tai pohkeessa. Tässä yhteydessä myös pehmusteet voivat olla tarpeen, erityisesti painetta kantavilla alueilla, kuten jalkapohjassa ja nilkassa.

Estetiikka on toinen tärkeä tekijä, vaikka se ei välttämättä ole ensisijainen valintakriteeri. AFO:n ei tulisi näyttää liian suurelta ja kömpelöltä, sillä tämä voi vaikuttaa potilaan itsetuntoon ja halukkuuteen käyttää apuvälinettä säännöllisesti. Nykyään on olemassa monia esteettisesti miellyttävämpiä vaihtoehtoja, jotka täyttävät samalla kaikki tarvittavat toiminnalliset vaatimukset.

Kun pohditaan oikean ortoosin valintaa, on muistettava, että jokainen tapaus on yksilöllinen ja se, mikä toimii yhdelle henkilölle, ei välttämättä toimi toiselle. AFO:n valinnassa tulisi aina olla mukana asiantunteva ortoosiammattilainen, joka voi arvioida potilaan tarpeet ja suositella parasta ratkaisua.

Tärkeää on myös ymmärtää, että AFO ei ole vain korjaava apuväline, vaan sen avulla voidaan parantaa potilaan elämänlaatua ja liikkumisvapauden tunnetta. AFO:n oikea valinta ja säännöllinen käyttö voivat merkittävästi parantaa potilaan kävelykykyä, vähentää väsymystä ja parantaa itsenäisyyttä arkisissa toiminnoissa. On myös muistettava, että ortoosin käyttö on usein pitkäaikainen prosessi, joka vaatii jatkuvaa seurantaa ja mahdollisia säätöjä, jotta se pysyy optimaalisena.

Miten ymmärrys ja myötätunto auttavat lapsia käsittelemään tunteitaan?
Miten tunnistaa sanaluokat ja ymmärtää morfologiaa kielen rakenteessa?
Miten alaraajojen amputaatio vaikuttaa kuntoutukseen ja elämänlaatuun
Miten digitaalinen transformaatio muuttaa prosessiteollisuutta ja siihen liittyviä sektoreita?