Fort Hall on kaukana siitä elinvoimaisuudesta, jollaisena se oli ollut siirtolaisten kulkiessa sen kautta. Kuten Jesse Minor oli huomauttanut, Fort Hallin merkitys on heikentynyt huomattavasti, sillä matkailu ja muut siirtolaisten tarpeet ovat jääneet pois. Jesse ei aikonut jäädä sinne pitkään, vaan oli päättänyt ratsastaa eteenpäin. Ann oli kuitenkin huolissaan Jeff Crittendenista, miehestä, jonka hän oli tavannut matkalla ja joka oli kertonut aikovansa jäädä Fort Halliin. Ann oli pyytänyt Jesseä tiedustelemaan Crittendenin perään.

Jesse lupasi kysyä, mutta huomautti, että harvat ihmiset, jotka vielä elivät Fort Hallissa, muistaisivat Crittendenin — mutta ei toivottua syystä. Mies, josta Ann oli puhunut, ei ollut enää se sama nuori, kohtelias Virginian herrasmies, joka oli ratsastanut kauniilla ruunalla. Jesse oli saanut kuulla, että Crittenden oli ollut osallisena tappavassa välikohtauksessa, jossa hän oli ampunut toisen miehen väkivaltaisessa tappelussa. Tämä uutinen järkytti Annia. Hän ei voinut uskoa, että se oli totta. Crittenden ei ollut sellainen mies. Hän oli, kuten hän oli sanonut Annille, nähnyt sotaa, ja hän oli ollut osana koettelemuksia, jotka olivat koetelleet koko kansakunnan luonteen.

Fort Hallin asukkaat kuitenkin muistelivat, että Crittenden oli kova mies, ja tapauksen taustalla oli jännitteitä, jotka olivat syntyneet vähemmän jalostuneista taustoista. Crittendenin syntyperä ja yhteiskunnallinen asema olivat kaukana ylhäisistä. Hänen isänsä oli tavallinen maanviljelijä, eikä tämä suku ollut koskaan kuulunut Virginian aatelistoon. Koko yhteisö oli nähnyt Crittendenin kaltaisessa miehessä mahdollisuuksia, mutta hän ei ollut koskaan saanut täyttä asemaa yhteiskunnassa. Hänen taitonsa hevosten kouluttajana olivat kuitenkin saaneet nuoret herrasmiehet arvostamaan häntä, vaikka heidän yhteiskunnallinen asemansa ei koskaan olisi antanut hänelle täyden vertailun mahdollisuutta.

Jeff Crittenden oli mies, joka oli aina ollut hieman ulkopuolinen omassa yhteisössään. Vaikka hänellä oli kykyjä, hän oli jäänyt aina hieman alaluokkaan, koska hänen isänsä oli tavallinen työmies. Hänen elämästään tuli myös eräänlainen vertauskuva sodan ja yhteiskunnan jännitteiden purkautumiselle. Hän oli yksi niistä, jotka olivat valmiita taistelemaan omasta puolestaan, mutta hän ei ollut saanut siihen tilaisuutta. Vaikka hänen paikkansa ei ollut ollut selvä, hänen olemuksensa ja se, että hän oli aina ollut valmis puolustamaan itseään, saivat hänet jäämään historiaan.

Crittenden oli kokenut elämän eri puolia, mutta kenties kaikkein eniten hänen kohtalonsa oli se, että hän ei ollut täysin miellyttävä hahmo kaikille. Hänen osallistumisensa sotaan oli ollut kiistanalainen, ja hänen roolinsa siinä oli ollut soturin, joka oli valmis tekemään sen, mitä tarvittiin. Hän ei ollut se, mitä yhteiskunta oli halunnut hänen olevan, mutta hän ei ollut koskaan antanut sen estää itseään. Crittendenin elämä oli elämän kovuuden ja haasteiden ilmentymä.

Mies, joka oli tullut tuntemattomaksi ja ei ollut koskaan saanut täysin omaa asemaansa, jäi silti historiaan, ja hänen kohtalonsa ei ollut mikään tavallinen. Hän oli osa sitä suurempaa tarinaa, joka liittyi Amerikan etelän ja pohjoisen välisiin erimielisyyksiin ja siihen, miten ihmiset kamppailivat omista arvoistaan ja asemaansa yhteiskunnassa.

Mikä tekee Crittendenista mielenkiintoisen, ei ole vain hänen henkilökohtaiset piirteensä tai se, että hän oli osa sodan aikakauden nuorisoa. Hänen tarinansa on myös muistutus siitä, kuinka yhteiskunnalliset hierarkiat voivat estää yksilöitä saavuttamasta heidän täyttä potentiaaliaan. Vaikka hän oli lahjakas ja kova, hän ei ollut koskaan saanut täysin ansaitsemaansa arvostusta. Hänen kohtalonsa oli monella tapaa symbolinen kaikille niille, jotka olivat jääneet yhteiskunnassa marginaaliin, vaikka heidän kykynsä olisivat voineet johtaa suurempiin saavutuksiin.

Mitä tärkeää tästä tarinasta voidaan ottaa? Crittendenin elämä opettaa meille, kuinka yhteiskunnan rakenne ja sen luomat odotukset voivat määrittää ihmisen elämän suunnan ja jopa hänen kohtalonsa. Hän oli mies, joka oli jäänyt ilman täysimääräistä tunnustusta, mutta joka oli omalla tavallaan kestänyt elämässään eteen tulleet koettelemukset.

Miten kultakuumeen aikana syntyi liiketoiminta ja varakkuus?

Jesse ja Ann seisoivat puoliksi rakennetun mökin edustalla, kun keskustelu käytiin liiketoiminnan ja riskien välillä. Jesse, joka oli kokenut kaupankäynnin ja liiketoiminnan hurmioissa, tiesi, että kultaryntäyksen keskellä oli mahdollisuus tehdä huomattavia voittoja. Hän ei pelännyt riskiä vaan uskoi, että rohkeus oli avain menestykseen. Tämä ajatus ja keskustelu olivat alku sille, miten Ann Minorista tuli varakas liikemies ja miten hänen liiketoimintansa nousi legendaariseksi kultakaivoksen alueella.

Jesse ehdotti Annille, että hän pitäisi käsissään kaupankäynnin taloudellisia puolia ja antaisi Clem Talbotille mahdollisuuden toimia kaupankävijänä. Clemillä oli kyky nähdä mahdollisuuksia tavaroiden ja välineiden tarpeessa, jotka tulisivat yhä harvinaisemmiksi alueella. Jesse ei ollut vain kova bisnesmies, vaan hän oli myös rohkea uhkapeluri, joka uskoi, että suurimmat voitot saatiin silloin, kun uskalsi pelata isosti. Hän rohkaisi Annia ottamaan ison riskin ja investoimaan, vaikka se merkitsikin, että hän laittoi suuren summan rahaa peliin.

Tämä ei ollut vain bisnes; se oli elämäntapa, jossa riski ja mahdollisuus olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ann ei ollut varma, oliko tämä hänelle luontevaa, mutta hän uskoi Jesseä ja päätti pelata peliä. Hän oli aiemmin ottanut suuren riskin, kun oli naimisissa Jesse Minorin kanssa, ja nyt hän oli valmis ottamaan uuden askeleen liiketoiminnassa.

Clem Talbotin ja Annin välinen liiketoimintakumppanuus käynnistyi, ja se muuttui nopeasti vakiintuneeksi liiketoiminnaksi, joka työllisti kymmeniä miehiä ja kasvatti suuria karja- ja kuljetusorganisaatioita. Talbotin ja Minorin nimi tuli tunnetuksi, ja heidän liiketoimintansa oli yksi alueen tärkeimmistä. Tuohon aikaan liiketoimintaa ei tehty pelkästään tavaroiden kauppaamisella, vaan myös kyvyllä nähdä, mitä tarvittiin ja milloin. Yksittäisten tavaroiden, kuten naulojen, jauhojen ja vaatteiden, kysyntä kasvoi valtavasti, ja niiden hintojen nousu oli yhtä nopeaa kuin kultaryntäys.

Kauppa ei ollut vain kaupankäyntiä, se oli henkinen peli, jossa oli kyse siitä, miten riskejä otettiin ja miten niitä hallittiin. Ann oli valmis investoimaan Clemille, mutta hän tiesi, että se oli pelissä mukana oleminen, jossa ei voinut pelätä epäonnistumista. Hän ei ollut pelkkä passiivinen osapuoli vaan aktiivinen toimija, joka otti osaa liiketoiminnan päivittäiseen pyörittämiseen. Clem puolestaan oli se, joka näki mahdollisuuksia ja otti ne talteen. Hän ei pelännyt toimia itsenäisesti ja tehdä omia päätöksiä. Hän oli valmis luottamaan omaan näkemykseensä, vaikka se veikin hänet riskin ja epävarmuuden kautta kohti onnistumista.

Kultaryntäyksen aikana tarvittiin enemmän kuin pelkkiä kultahippuja. Pitäisi olla kyky tunnistaa, mitä ihmiset tarvitsevat ja tarjota heille ratkaisuja. Jesse Minorin tavoin useat muut liikemiehet näkivät mahdollisuuden tuoda varusteita, ruokaa ja muita tavaroita alueelle, ja liiketoiminta kukoisti sen myötä. Tässä ympäristössä epäonnistuminen ei ollut vaihtoehto, koska voitot olivat liian houkuttelevia.

Kultakaivosten alueen elämä oli jatkuvassa muutoksessa ja epävarmuudessa. Jesse ei pelännyt, että hänen investointinsa menisivät hukkaan; hän uskoi, että jopa silloin, kun tilanne näytti epävakaalta, hänen liiketoimintansa voisi menestyä. Hänen näkemyksensä oli, että riski oli tarpeen, mutta myös voitot olivat aina mahdollisia, jos vain uskalsi pelata peliä.

Annin päätös antaa rahaa Clemille ei ollut vain liiketoimellista; se oli myös henkilökohtainen haaste. Ann oli mukana luomassa jotakin suurta, mutta hän ei tiennyt vielä, kuinka suuri vaikutus tämän päätöksen tekemisellä oli hänen tulevaisuuteensa. Tässä vaiheessa hän oli valmis ottamaan ison riskin ja antamaan rahojaan siihen, että Clem tekisi oikeat päätökset ja käyttäisi sen eduksi.

Se, että liiketoiminta syntyi kultaryntäyksen keskellä, oli itse asiassa ilmentymä siitä, miten ihmiset ottivat riskejä ja ymmärsivät kysynnän ja tarjonnan lakeja. Jesse oli oppinut nämä säännöt, ja hän jakoi ne Annille, joka sitten otti ne käyttöönsä.

Annin liiketoimintakumppanuus Clemin kanssa ei ollut vain kaupankäyntiä; se oli strateginen valinta. Clem oli omistautunut työlleen ja oli valmis ottamaan vastaan Annin rahallisen tuen ja tekemään yhteistyötä. He eivät olleet pelkästään kumppaneita; he olivat liittolaisia, jotka tekivät työtä yhdessä suuremman voiton saavuttamiseksi.