Neilsonit olivat kiitollisia. He kutsuivat hänet illalliselle kahvilaan sinä iltana ja, mikäli Jan ei saapuisi silloin, niin seuraavana iltana. Illalla rouva Neilson halusi mennä kahvilaan jo seitsemältä. "Istun etuosassa," hän sanoi miehelleen. "Näin hän varmasti huomaa minut. Voimme mennä ruokasaliin myöhemmin." Hän tilasi kirschiä ja oli ottamassa ensimmäistä siemausta, kun Jan ilmestyi hämärästä ja istui hänen viereensä sanomatta sanaakaan; kalpea, vakava nuori mies, joka vaikutti olevan hermostunut. Hän oli järkyttynyt siitä, kuinka Jan oli vanhentunut ja laihtunut, ja kuinka hermostuneelta hän vaikutti. Jan suukotti häntä poskelle, mutta veti kätensä pois, kun tämä yritti ottaa sen kiinni. "Älä tee meistä liian huomattavia, äiti," hän mutisi. "Pahoittelen, jos se sattuu. Mutta... tiedätkö, minulla on hyvät syyt." Hän sammutteli puoliksi poltettua savukettaan. "Totta kai, poikani," äiti sanoi yrittäen hymyillä. "Ymmärrän. Mutta ainakin olet täällä. Voin katsoa sinua. On ollut niin kauan." Hänen silmissään oleva rakkaus satutti Jania. "Äiti," hän aloitti, kumartuen yli pöydän. "Minun täytyy puhua, ja ehkä minulla ei ole paljon aikaa. Näet, olen pakenemassa. Ei, en ole rikollinen. Päinvastoin, rikolliset ovat minun perässäni." Hän piti tauon, kun tarjoilija tuli ottamaan tilausta. Jan lähetti miehen pois ja pyysi isoa viskiä, jonka jälkeen hän alkoi puhua nopeasti ja hieman epäselvästi, kuin aika olisi loppumassa.

Pian Neilson tuli Osbornen kanssa. Miehet olivat tavanneet juuri kahvilan ulkopuolella. Neilson tervehti poikaansa iloisesti, taputti häntä selkään ja hymyili onnellisena. "Juhlimme tätä Sveitsin suurimmalla pihvillä, mitä vain he voivat keksiä. Ja samppanjaa." Hän muisti, että Osborne seisoi hiljaa heidän vieressään. "Pahoittelen, Osborne," hän sanoi. "Haluaisin esitellä poikani... Jan, Mr. Osborne on professori Flemingin ystävä." Osborne oli juuri ojentamassa kättään, kun nuori mies kameran kanssa ilmestyi. "Professori Neilson," hän huudahti heille. "Un moment, s'il vous plaît. Kuva, kiitos. Amerikkalaiselle lehdistölle." Hän pyöritti heitä ympäri haluamaansa asentoihin ja sai Janin seisomaan äitinsä ja isänsä välissä, Osborne sitten hieman syrjässä. Kuvattuaan hän astui taaksepäin, katsellen etsimen läpi. "Bon!" hän huudahti. Salama välähti hetkeksi sokaisten kaikki, ja samanaikaisesti Jan horjahti isänsä päälle, voihkien. Valokuvaaja katosi kadulle, ja eräs herrasmies, joka oli lukenut sanomalehteä läheisessä pöydässä, laittoi hatun päähänsä, piilotti jotain mustaa ja kiiltävää takkinsa rintataskuun ja käveli rauhallisesti valokuvaajan perässä.

Neilsonit olivat kumartuneina poikansa yli, mutta Osborne oli nähnyt miehen huolelliset ja metodiset liikkeet oviaukon lähettyvillä. Hän oli huomannut, mitä musta esine takissa oli, huomannut pyssyn suukappaleen, joka oli piilotettu pyssyn tukikohdaksi. Hän riensi ulos — ehdittyään nähdäksesi Citroënin, jonka rekisterikilpi oli jäässä, nappaavan valokuvaajan ja ampujan mukaansa ja ajavan pois järvenrantatietä pitkin kohti Veveyta ja rajaa.

Kaufman oli pienessä talossa Bernin laidalla kokoamassa raportin yksityiskohtia. Ampuja seisoi hänen pöytänsä vieressä ja tarkkaili Yhdysvaltain dollareita, jotka oli ansaittu. "Valokuvaaja myöhästyi," Kaufman sanoi, "hän saa siitä huomautuksen myöhemmin. Mutta oletko varma, että tappoit Neilsonin pojan ennen kuin hän ehti puhua?" "Hän ei puhunut paljoa sen jälkeen, kun hän sai osuman," ampuja nauroi. "Mutta puhui kyllä ennen sitä. Äidille. Ja hän voi puhua isälleen — ja sille englantilaiselle, jonka vanhempi mies toi mukanaan. Hänet esiteltiin pojalle nimellä Osborne." Kaufman huokaisi. "Osborne. Tietysti." Hän työnsi rahat pöydän kulmaan. "Mene heti maasta," Kaufman sanoi. "Mitä minuun tulee, niin minun täytyy palata Englantiin."

Fleming ja Andre lensivät R.A.F. -asemalle Northoltiin, jotta vältettäisiin julkisuusongelmia Lontoon lentokentällä. Hallituksen auto odotti heitä ja heidät vietiin suoraan Tiede- ja teknologiaministeriöön. Ministeri oli päättänyt hoitaa haastattelun henkilökohtaisesti, Geersin istuessa hänen rinnallaan teknisistä yksityiskohdista kertomassa. Hänellä oli aavistus siitä, että tästä asiasta tulee kysymyksiä parlamentissa, jos salaisuus paljastuisi, eikä hänellä ollut aikomusta tunnustaa tehneensä virheitä. Hän oli myös oikeudenmukainen mies, mikä oli syy siihen, että hän oli kutsunut asianajajan ylemmän oikeusviranomaisen toimistosta istumaan ja seuraamaan asian tavanomaisia kansalaisoikeuksia. Hän murehti sitä, onko tytär brittiläinen kansalainen. Hänellä ei ollut syntymätodistusta, ei vanhempia. Somerset House ei tunnistanut hänen olemassaoloaan. Tämä oli mielenkiintoinen seikka, jos asia päätyisi oikeudenkäyntiin. Hän toivoi vakaasti, ettei niin kävisi.

Ministeri kohteli vieraitaan kylmästi, mutta hän painotti, että tämä ei ollut oikeudenkäynti, vaan epävirallinen kysely. Fleming, huolimatta väsyneestä ja hivenen kuluneesta ulkomuodostaan, koetti peittää jännityksensä sarkastisella naurahduksella. "Epävirallinen, tietysti," hän sanoi. "Huomasin juuri epävirallisesti pukeutuneen siviilivaatteisiin pukeutuneen poliisin roikkumassa oven suussa, ettei vain pääsisi pakenemaan. Ja hyvä Geers on tässä kanssani myös." Ministeri ei reagoinut ja kääntyi Andreen puoleen. "Istu alas, rakas," hän sanoi pehmeästi. "Olet varmaan väsyksissä. Mutta tämä on valitettavasti välttämätöntä."

Lopuksi Geers kääntyi Andreen puoleen: "Andromeda," hän sanoi tiukasti. "Et kai oikeasti ole unohtanut tekijöitä, jotka liittyvät elävän kudoksen synteesiin? Eikö sinulla ole aavistustakaan siitä, että yksi kaavoista, jonka löysimme tietokoneelta, mahdollisti professori Dawnayn elävän aineen rakentamisen laboratoriossa? Ja että tämän työn tulos olit sinä itse?"

Kuinka bioteknologiset ratkaisut voivat pelastaa maailman kriisissä?

Kriisien keskellä, joissa luonnonkatastrofit tai ihmiskunnan virheet uhkaavat elämäämme, on viime kädessä kysyttävä, kuinka nopeasti ja tehokkaasti pystymme reagoimaan. Elämme aikakaudessa, jossa tieteellisen tiedon, teknologian ja kansainvälisen yhteistyön rooli on keskeinen, kun kohtaamme ennennäkemättömiä haasteita. Aivan kuten kuvitteellisessa, mutta silti hätkähdyttävän mahdollisessa tilanteessa, jossa uudenlaisen bakteerikannan leviämisen torjumiseksi otetaan käyttöön geenitekniikan ja bakteriologian edistykselliset saavutukset, myös nykymaailmassa taistelu katastrofeja vastaan käy yhä intensiivisemmäksi.

Kuvitellaanpa tilanne, jossa pääministeri, väsynyt mutta päättäväinen, keskustelee ministeriöiden kanssa ongelmasta, joka on täysin muuttanut maailman tilan. Alueet kuten Lontoon lentokenttä ovat tulvautuneet, ja valtavat alueet, kuten Hammersmith, ovat veden vallassa. Jopa kaikkein kehittyneimmissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, Britannian saarilla ja Neuvostoliitossa, on aloitettu mittavia operaatioita, joissa pyritään palauttamaan tasapaino luonnon kanssa. Toisaalta tällaisten kriisien hallinta ei riipu pelkästään armeijan toimenpiteistä tai valtiollisista määräyksistä, vaan tieteen nopeista ja innovatiivisista ratkaisuista, jotka voivat tuoda maailman takaisin jaloilleen.

Koko operaatio alkaa saada muotoaan, kun tiedetään, että Azaranilta saapuu uusi bakteerikanta, joka voi tuhota tuhoisan taudin aiheuttavat mikrobit ja estää niiden leviämisen. Vaikka saatu määrä vaikuttaa pieneltä, se on kuitenkin olennainen osa maailmanlaajuista taistelua, jossa tieteellinen yhteistyö ja jakaminen ovat ensiarvoisia. Kansainvälinen yhteistyö on keskeinen tekijä. Japanin ehdotus siirtää öljytankkerit keskelle merta ja neuvostoliittolaisten tehdaspuhdistusten onnistunut toteutus ovat esimerkkejä siitä, kuinka globaali yhtenäisyys on noussut avainasemaan.

Tieteen ja teknologian nopea käyttö ja virallisten toimenpiteiden reagointi ovatkin ensiarvoisia, kun yritetään estää katastrofia. Suurimman huomion herättää kuitenkin uusi bakteerikanta, joka pystyy kohdistamaan täsmällisesti vain haitallisia mikrobeja, joita se syö ja tuhoaa. Tämä bakteeri on suunniteltu niin, että se ei kykene selviytymään olosuhteissa, joita se itse synnyttää, mutta sen tehtävä on selkeä: poistaa kaikki ne mikrobit, jotka uhkaavat elämää. Tämä tuhoaa taudinaiheuttajat ja estää niiden leviämisen, mutta samalla on huolehdittava siitä, että itse bakteeri ei pääse leviämään ja vahingoittamaan ekosysteemejä.

Tätä prosessia valvotaan huolellisesti, sillä vaikka bakteeri toimii tehokkaasti, sen vaikutus voi olla myös haitallinen, jos sen eteneminen menee liian pitkälle. Erityisesti Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen tutkimuslaitokset tekevät tiivistä yhteistyötä, jakavat tietoa ja tekevät kokeita sen varmistamiseksi, että uusi bakteerikanta ei ylitä hallitsemattomia rajoja. Toisaalta se tuo esiin kysymyksen siitä, kuinka paljon luotamme tieteeseen ja sen kykyyn pelastaa meidät omista virheistämme. Kriisien keskellä ei ole tilaa epäilykselle, vaan joudumme tekemään valintoja nopeasti, vaikka ne olisivat riskialttiita.

Kun pääministeri tekee ilmoituksen kansalle, se ei ole vain tekninen tiedonanto. Se on myös symboli siitä, kuinka kriisi voi tuoda yhteisön yhteen, kuinka tieteellinen ajattelu voi johdattaa meidät pelastukseen ja kuinka valtiot voivat tehdä yhteistyötä, vaikka maailmassa ei olisi muuta kuin pelkkä epätoivo. Viime kädessä tärkein viesti ei ole vain toivo, vaan myös yhteinen tahto voittaa, vaikka tulevaisuus on epävarma ja vaarat voivat olla lähellä.

Lukija, joka tarkastelee tällaisia tilanteita, ei saa unohtaa, kuinka hauraalla pohjalla koko kansainvälinen yhteistyö ja tieteellinen edistysaskeleet voivat olla. Kriiseissä ei ole tilaa vanhoille rajoille, vaan meidän on yhdessä pohdittava, kuinka voimme ottaa oppia menneisyydestä ja käyttää tieteen voimaa pelastaaksemme maailman. Vaikka uusi bakteerikanta voi olla ratkaisu, sen käyttö ja hallinta on tarkkaan harkittava, jotta emme vahingoita itseämme enemmän kuin mitä pelkäämme. Tieteelliset läpimurrot eivät ole koskaan täysin riskittömiä, mutta ne voivat tarjota ainoan tien selviytymiseen silloin, kun muut vaihtoehdot ovat loppuneet.

Miten eri pintaaktiivisten aineiden käyttö orgaanisessa faasissa vaikuttaa kalvojen morfologiaan ja suorituskykyyn?
Miten fuzzy-logiikkaa voidaan soveltaa lääkeaineiden eliminaation mallintamiseen?
Miten Mughalin valtakunnan taide ilmentää valtaa ja realismia: Akbarin norsutarina ja Caravaggion chiaroscuro
Miten pienet kielimallit eroavat suurista kielimalleista ja miksi ne ovat tärkeitä?
Miten tekoälyn neuroverkot toimivat ja miksi ne ovat tärkeitä