Miten oikeudellinen reunaehto "fair use" vaikuttaa generatiivisen tekoälyn kouluttamiseen ja tekijänoikeuksiin?

Tekijänoikeudet antavat oikeudenhaltijalle valtuudet estää muita kopioimasta suojattua materiaalia luvatta. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siihen kohdistuu merkittävä rajoitus nimeltä "fair use" – oikeudenmukainen käyttö. Fair use -periaate on Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain keskeinen osa, jonka tarkoituksena on sallia joissain tilanteissa suojatun materiaalin kopiointi yhteiskunnallisen hyödyn nimissä. Fair use -arviointi on monisyinen ja riippuvainen useista tekijöistä, joita tuomioistuimet punnitsevat kokonaisuutena, mikä tekee lopputuloksista ennustamattomia.

Keskeinen oikeustapaus tästä on vuodelta 1994, jossa rap-yhtye 2 Live Crew loi parodian Roy Orbisonin kappaleesta "Oh, Pretty Woman". Korkein oikeus päätti, että parodia täyttää fair use -kriteerit, vaikka teos oli kaupallinen. Muuntavuuden arviointi onkin nykyisessä oikeuskäytännössä ensisijainen tekijä. Toinen tekijä ottaa huomioon suojatun teoksen luonteen; luovat teokset, kuten kirjallisuus ja taide, saavat yleensä vahvemman suojan kuin tekniset teokset kuten tietokoneohjelmat. Kolmas arvioi, kuinka suuri osa alkuperäisestä teoksesta on käytetty, ja neljäs tarkastelee käytön vaikutusta alkuperäisen markkinoihin. Erityisesti jos uusi teos kilpailee suoraan alkuperäisen kanssa kaupallisesti, tuomioistuimet ovat herkempiä kieltämään käytön.

Fair use -periaatteen soveltaminen on erityisen monimutkaista generatiivisen tekoälyn kouluttamisessa, jossa hyödynnetään laajasti julkisesti saatavilla olevaa aineistoa. Tähän liittyy käsite "välivaiheen kopiointi" (intermediate copying), jossa teosta ei kopioida itsessään, vaan sitä käytetään välineenä uuden, eri teoksen luomiseen tai teknisen yhteensopivuuden saavuttamiseen. Vaikka oikeuskäytännössä on tunnustettu, että välivaiheen kopiointi voi olla fair usea, tuomiot vaihtelevat merkittävästi tapauskohtaisesti. Tämä korostuu myös pelialalla, jossa joissain tapauksissa välivaiheen kopiointi on hyväksytty, toisissa ei.

Generatiivisen tekoälyn koulutusprosessissa koneet altistetaan valtaville määrille dataa, mukaan lukien tekstit, kuvat ja videot, jotka on kerätty verkosta. Tämä laaja aineistopohja mahdollistaa tekoälyn tuottaman laadukkaan sisällön, mutta synnyttää myös oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. Jos koulutusmateriaaliksi rajoitettaisiin vain julkisen domainin tai lisensoidun aineiston käyttö, mallien laajuus ja tehokkuus laskisivat merkittävästi, mikä voisi estää niiden kehityksen ja soveltamisen laajasti. Toisaalta tämä herättää huolia tekijänoikeuksien rikkomisesta ja siitä, millaisia vaikutuksia on ihmisluovan työn kannustimille.

Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädäntö perustuu perustuslain tavoitteeseen edistää tieteen ja taiteiden kehitystä. Generatiivisen tekoälyn kehittyminen voi lisätä innovaatiota ennennäkemättömällä tavalla, ja sen vaikutus ulottuu monille eri aloille. Kuitenkin on olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, miten tekoälyn käyttö vaikuttaa ihmisen luovuuteen ja tekijänoikeusjärjestelmään: osa pelkää, että se vähentää kannustimia luoda uutta, toiset uskovat sen lisäävän luovuutta madaltamalla luomisesteitä, ja kolmas näkee riskin laadun heikkenemisestä, kun yhä enemmän sisältöä tulee tekoälyn tuottamana.

On tärkeää ymmärtää, että fair use ei ole mekanistinen sääntö, vaan joustava oikeudellinen käsite, jossa kaikki tekijät ovat yhteydessä toisiinsa ja tilannekohtaiset olosuhteet ratkaisevat. Ymmärrys siitä, miten muuntavuus, käyttötarkoitus, alkuperäisteoksen luonne, käytetty määrä ja markkinavaikutukset painottuvat, on avainasemassa arvioitaessa generatiivisen tekoälyn ja tekijänoikeuksien suhdetta. Lisäksi tekijänoikeuslainsäädännön perimmäinen tavoite innovaatioiden edistämisessä asettaa pohjan, jonka varassa oikeudenmukaisen käytön periaatetta sovelletaan yhä uudelleen tekoälyn nopeassa kehityksessä.

Miten tekoälyn kehitys vaikuttaa immateriaalioikeuksiin?

Tuhannen vaihteen molemmin puolin Lawrence Lessig julkaisi uraauurtavan teoksen, joka jäi elämään nimellä Code Is Law. Lessig esitti ajatuksen, että internetin arkkitehtuuri – sen ohjelmistot ja laitteistot – toimii samalla tavoin kuin lainsäädäntö, sillä se ohjaa, säätelee ja rajoittaa inhimillistä käyttäytymistä. Hän väitti, että internetin koodin muutokset voivat uhata perusarvoja, jotka juontavat juurensa perustuslakiin asti. Vaikka Lessigin ennakoimat muutokset eivät ole toteutuneet sellaisenaan, tekoälyn nopea kehitys tuo esiin samankaltaisia haasteita immateriaalioikeuksien, kuten patenttien, liikesalaisuuksien ja tekijänoikeuksien alueilla. Ihmiskeskeinen oletus, jonka mukaan innovaatio ja luovuus ovat ennen kaikkea ihmisten aikaansaannoksia, joutuu nyt koetukselle tekoälyn edistyessä.

Tekoäly voi kääntää päälaelleen sen, miten immateriaalioikeuksia, erityisesti patenteja, käsitellään. Patenttien myöntämisen edellytykset perustuvat viiteen pääperiaatteeseen: keksinnön soveltuvuuteen, uutuuteen, ei-ilmeisyyteen, käyttökelpoisuuteen ja julkistamiseen. Näistä ei-ilmeisyys, eli keksinnön ei-ilmeisyys suhteessa olemassa olevaan tietämykseen, on usein keskeinen riidanaihe. Tämä voidaan nähdä eräänlaisena jatkeena uutuutta koskeville vaatimuksille, sillä uutuutta arvioitaessa tarkastellaan, poikkeaako keksintö millään tavalla aiemmista, eikä sitä voida hyväksyä, mikäli keksintö ei ole riittävän uusi.

Tekoäly tuo vielä uuden ulottuvuuden tähän keskusteluun. Jos ennen PHOSITA oli henkilö, joka osasi yhdistää tietoa eri kentiltä ja tuottaa jotain uutta, niin nykyisin tekoälyn rooli tässä yhdistelyprosessissa on entistä keskeisempi. Tekoäly voi prosessoida valtavat määrät tietoa ja tuottaa yhdistelmiä, jotka eivät ole ilmeisiä edes kokeneelle asiantuntijalle. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa keksintöjen arviointi muuttuu haastavaksi: onko tekoäly luonut jotain, mikä täyttää patenttivaatimukset, vai onko se vain tuottanut itsestäänselvyyksiä aiemmista yhdistelmistä? Tekoälyn luomukset saattavat vähentää inhimillisen keksinnön roolia ja kyseenalaistaa sen, mitä voidaan pitää aidosti ihmiskeskeisenä innovaationa.

Tässä kontekstissa tekoälyn vaikutus ei jää vain patenttien alalle. Tekoäly voi myös vaikeuttaa liikesalaisuuksien suojelua, sillä se voi luoda uusia tapoja käsitellä ja yhdistää tietoa, joka aikaisemmin olisi voinut jäädä yrityksen sisäiseksi salaisuudeksi. Lisäksi tekijänoikeudet saattavat joutua tilanteeseen, jossa teoksen luominen ei ole enää yksinomaan ihmisen käsialaa. Koneet voivat tuottaa taidetta, musiikkia ja kirjoituksia, joiden omistusoikeus ja suojaaminen käyvät entistä monimutkaisemmiksi.

Miksi tekoäly uhkaa luovan työn ja keksintöjen suojaa?

Tekoälyn kyky tuottaa itsenäisesti teoksia horjuttaa perusteellisesti ihmisen luovan työn erityisasemaa. Aiemmin ihmistaiteilijan, kirjoittajan tai keksijän panos nähtiin ainutlaatuisena, vaikeasti kopioitavana ja siten suojaamisen arvoisena. Kun tekoäly kykenee jäljittelemään, yhdistämään ja tuottamaan teoksia massiivisen esikuvavaraston pohjalta, kysymys alkuperäisyydestä ja yksilöllisestä luovuudesta menettää osan merkityksestään. Samalla vahvistuvat mahdollisuudet kyseenalaistaa inhimillisten tuotosten suoja verrattuna valtavaan määrään jo olemassa olevia ilmaisuja tai ideoita, joita tekoäly voi yhdistellä uusiksi kokonaisuuksiksi.

Jos suojelisimme tyylilajeja – esimerkiksi kubismia, ekspressionismia tai valokuvarealismia – ja estäisimme niiden vapaata käyttöä tekoälytuotannoissa, seurauksena olisi taiteellisen kentän kaventuminen. Jokainen uusi tyylilaji voitaisiin omistaa oikeudellisesti sen ensimmäiselle käyttäjälle. Tämä veisi mahdollisuuden kehittää uusia ilmaisutapoja, sillä jokainen uusi muoto olisi potentiaalinen loukkaus jonkun aiemmin suojaaman tyylin rajoja vastaan. Paradoksaalisesti juuri tämä puolustusmekanismi tekijänoikeuksia vastaan kaventaisi edelleen ihmisen mahdollisuuksia luoda jotakin uutta.

Tekoäly ei vain monista ja jalosta aiempia teoksia – se myös tehostaa kriittistä vertailua. Mitä enemmän tekoäly kykenee osoittamaan, että tietty työ muistuttaa aiempia ilmaisuja, sitä vaikeampi on väittää sen olevan ainutlaatuinen ja siten suojattava. Tämä ei koske vain tekijänoikeuksia, vaan myös patentti- ja liikesalaisuuksien suojaa. Tekoäly nostaa vaatimustasoa: keksinnön on oltava aiempaa omaperäisempi ja salaisuus tarkemmin määritelty, jotta ne voisivat säilyttää oikeudellisen suojansa. Samalla se lisää haastajien kykyä löytää niin sanottua "aikaisempaa taidetta" – aiempia esimerkkejä, jotka mitätöivät uuden työn ainutlaatuisuuden väitteen.

Miten luottamus voidaan säilyttää älyomaisuuden järjestelmissä?

Luottamus on keskeinen tekijä älyomaisuuden järjestelmien, kuten tekijänoikeuksien, tavaramerkkien ja patenttien, arvon säilyttämisessä. Yksi keskeinen tapa ylläpitää tätä luottamusta on supistaa niiden kohteena olevien tuotteiden tai teosten määrää, jotka saavat patentin tai tekijänoikeuden kaltaisia suojamuotoja. Tämä on kuitenkin vain osa ratkaisua, ja koko järjestelmän perustan vahvistaminen vaatii luotettavampia keinoja, erityisesti tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien osalta.

Sata vuotta vanha esimerkki luotettavasta kuluttajansuoja-sertifikaatista on Good Housekeeping -merkki, joka toimii takuutodistuksena tuotteiden laadusta. Tämä sertifikaatti on ollut kuluttajien keskuudessa tunnettu ja tunnustettu symboli luotettavuudesta. Samankaltaisia sertifikaatteja on muitakin, kuten Forest Stewardship Councilin (FSC) merkki, joka takaa tuotteen vastuullisen alkuperän. Vastaavanlainen luotettava sertifikaatti voisi auttaa myös tekoälyä hyödyntäviä yrityksiä ansaitsemaan kuluttajien luottamuksen.

Tekoälyyn liittyvissä tekijänoikeus- ja tavaramerkkikysymyksissä on paljon epäselvyyttä. On epäselvää, perustuuko tekoälyn tuottama sisältö luotettavaan koulutusdataan, kuka omistaa teoksen, ja onko se kenties loukkaus toisen teosta kohtaan. Lisäksi kuluttajan on vaikea erottaa, onko tuote ihmisen, tekoälyn vai molempien yhteistyön tulos. Tavaramerkkien kohdalla vastaavat ongelmat liittyvät siihen, onko tuote aidosti tavaramerkin haltijan valmistama ja täyttääkö se laadulliset odotukset. Tämä tiedon puute heikentää kuluttajien luottamusta ja vaarantaa koko järjestelmän toimivuuden.

Ratkaisuna voisi toimia luotettava kolmannen osapuolen myöntämä sertifikaatti, joka vastaisi näihin epäselvyyksiin ja lisäisi kuluttajan varmuutta. Esimerkiksi patenttijärjestelmässä tällainen sertifikaatti voisi osoittaa, onko tuote ylipäätään tuotettu tekoälyn avulla. Joillekin kuluttajille voisi olla arvokasta tietää, että tuote on “tekoälyvapaa”, aivan kuten monet arvostavat käsintehtyjä tai luomutuotteita. Tekoälyvapaa-sertifikaatti voisi toimia myös markkinarakona, mutta ennen kaikkea se toisi kuluttajille varmuuden siitä, mitä he ostavat, etenkin muutoksen ja epävarmuuden aikana.

Nykyisin kuluttajat yrittävät turvautua eri arviointipalveluihin ja keskustelupalstoihin, mutta näiden palveluiden standardit ovat vaihtelevia ja kuluttajan on vaikea arvioida niiden luotettavuutta. Standardoitu sertifiointielin, joka keskittyisi tekoälyn hyödyntämiseen liittyvään luotettavuuteen, voisi vakauttaa arvon säilymistä älyomaisuuden eri muodoissa. Tämä elin voisi myös määrittää parhaita käytäntöjä vastuulliselle tekoälyn käytölle, mutta pääpaino olisi luotettavuuden ja luottamuksen vahvistamisessa.

Vertailukohtana toimii yleisesti tunnettu ravintoarvotiedote, joka auttaa kuluttajaa ymmärtämään pakattujen elintarvikkeiden koostumuksen nopeasti ja helposti. Vastaava läpinäkyvyys olisi tarpeen myös tiedon tuotannossa, esimerkiksi uutisissa, hakukoneissa, generatiivisessa tekoälyssä ja sosiaalisessa mediassa. Kuluttajan tulisi pystyä luotettavasti näkemään, kuinka paljon sisältö on tuotettu tekoälyn avulla, onko se mainostettu tekoälyn tuottamana tai onko kyseessä mahdollinen deepfake. Tämä tieto auttaisi kuluttajia tekemään tietoisempia valintoja ideoiden ja sisällön markkinassa.

Sertifiointielin voisi myös määritellä arviointiasteikkoja esimerkiksi uutisartikkelien “laadulliselle ravintosisällölle”, joka kertoisi kuluttajalle enemmän sisällön tuotantotavoista kuin pelkkä tieto tekoälyn osuudesta. Tällainen “tekoälyn ravintoarvotieto” voisi tulevaisuudessa olla yhtä tuttu ja luotettava kuin nykyinen ravintoarvomerkintä elintarvikkeissa. Tarkoitus ei ole määritellä totuutta vaan tarjota avoimesti tietoa lähteistä ja menetelmistä, jotta kuluttajat voivat itse tehdä valintoja.

Tekoälyteollisuus voisi itse osallistua sertifiointikriteerien laatimiseen ja parhaiden käytäntöjen määrittelyyn, sillä sillä on parasta asiantuntemusta omista tuotteistaan. Samalla alan isot toimijat haluavat suojella mainettaan ja torjua epäluotettavaa tai vastuuntunnotonta toimintaa. Tämä voisi vähentää hallituksen tarvetta puuttua sääntelyllä. Kuitenkin luovan sisällön tuotannon näkökulmasta tekoälyn itsesertifiointi voi aiheuttaa epäluottamusta ja kilpailuoikeudellisia ongelmia, sillä toimijoiden yhteistyö sertifioinnissa voi johtaa monopolistisiin käytäntöihin ja väärinkäytöksiin.

Lisäksi kuluttajan on tärkeää ymmärtää, että sertifikaatit eivät ole tae täydellisestä laadusta tai totuudesta, vaan ne tarjoavat perustan tiedon arvioinnille ja luotettavuuden rakentamiselle. Kuluttajan oma arviointikyky ja kriittisyys säilyvät olennaisina tekijöinä luotettavan tiedon ja tuotteiden tunnistamisessa.

Miksi tekoälyn läpinäkyvyys ja vastuullisuus ovat välttämättömiä julkisessa käytössä?

Johtotason päättäjien toistuvat epäonnistumiset ymmärtää julkisen luottamuksen ja vastuullisuuden merkitys korostavat tarvetta tiukemmalle sääntelylle ja valvonnalle tekoälyn käytössä, erityisesti julkisissa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä tilanteissa. Tekoälyn läpinäkyvyyden ja selitettävyyden vaatimukset ovat nousseet voimakkaasti esiin niin Yhdysvaltojen, Euroopan unionin kuin Kiinan lainsäädännössäkin. Yhdysvalloissa Bidenin hallinnon AI Bill of Rights -linjauksissa korostuu riippumattoman valvonnan tarve, vaikka kyseinen asiakirja ei vielä olekaan sitova lainsäädäntö.

Kiinan Generative AI Interim Measures -sääntely vuodelta 2023 painottaa myös läpinäkyvyyden lisäämistä, vaikkakaan ei tarjoa yhtä yksityiskohtaista määritelmää tai sääntelykehyksen laajuutta kuin länsimaat. Nämä alun perin tiukat sääntelytoimet ovat merkki siitä, että tekoälyn hallinnan tarve kansainvälisesti vain kasvaa, samoin kuin vaatimukset järjestelmien luotettavuudesta ja vastuullisuudesta.

Tekoälyn kehityksen nopeus ja vaikutukset yhteiskuntaan herättävät laajaa keskustelua myös sen pitkän aikavälin seurauksista. Kysymyksiä on monia: vaikuttaako tekoäly ihmisten kognitiivisiin, sosiaalisiin tai fyysisiin kykyihin? Lieventääkö se vai pahentaako eriarvoisuutta? Miten se muuttaa työmarkkinoita ja talouden rakenteita? Voiko tekoäly vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan vai pahentaa sitä? Entä voiko tekoäly “loukata” tai uhata ihmishenkiä?

Tekoäly vaikuttaa myös laajasti immateriaalioikeuksiin, jotka kattavat taiteellisen luomisen, teknologisen innovoinnin, yrityksen maineen rakentamisen ja liikesalaisuuksien suojelun. Nämä oikeudelliset alueet kohtaavat perustavanlaatuisia haasteita tekoälyn myötä.

Yhdysvaltojen immateriaalioikeuden teoriat pohjautuvat pitkälti utilitarismiin, joka arvioi tekoja niiden kokonaisvaikutuksen perusteella, pyrkien yhteiskunnalliseen hyötyyn. Toisaalta myös ei-seurausperäisiä, eli non-konsekwentialistisia näkökulmia esiintyy, korostaen tiettyjen arvojen kuten moraalin tai oikeudenmukaisuuden noudattamista riippumatta lopputuloksen hyödyllisyydestä. Näiden filosofisten näkökulmien ymmärtäminen on olennaista tekoälyn ja immateriaalioikeuden vuorovaikutuksen syvälliseksi hahmottamiseksi.

Tekoälyn vastuullisuus, läpinäkyvyys ja valvonta ovat siis paitsi teknisiä ja juridisia kysymyksiä, myös syvästi eettisiä ja yhteiskunnallisia. Ne koskettavat laajasti eri toimijoita ja vaativat monitasoista lähestymistapaa, joka huomioi sekä yksilöiden oikeudet että yhteiskunnan kokonaisedun. Jotta tekoälystä voisi tulla luotettava ja oikeudenmukainen osa tulevaisuuden yhteiskuntaa, sen toiminnan valvonnan on oltava sekä jatkuvaa että systemaattista. Vain siten voidaan turvata, että tekoälyjärjestelmät eivät aiheuta vakavia haittoja, että ne toimivat läpinäkyvästi, ja että niihin voidaan luottaa myös silloin, kun ne ovat suuressa roolissa ihmisten arjessa ja päätöksenteossa.