Miten Ecuador voi edistää kestävä kehitys ja matkailu?

Ecuador, Etelä-Amerikassa sijaitseva maa, voidaan jakaa neljään pääalueeseen: rannikkovyöhykkeeseen, Andien alueeseen, Amazonin sademetsään ja Galápagossaarille. Andien alueella kohoavat lumihuippuiset tulivuoret, kuten Chimborazo ja Cotopaxi, jotka hallitsevat maisemaa. Amazonin sademetsä, joka on yksi maailman tärkeimmistä biodiversiteettialueista, on kodiksi alkuperäiskansoille, jotka elävät vapaaehtoisessa eristyksessä. Ecuadorin pääkohteet ovat Galápagossaarilla (965 km Tyynenmeren rannikolta) ja Quito, maan historiallinen keskus. Galápagossaarista tuli maailmankulttuuriperintökohde vuonna 1978, biosfäärialue vuonna 1984 ja virallinen valashautomo vuonna 1990. Galápagoksen merialueen suojelualueesta tuli maailmanperintökohde vuonna 2001.

Ecuador on Latinalaisen Amerikan yhdeksänneksi suurin maa, pinta-alaltaan 283 561 km², ja sen väkiluku oli vuonna 2021 noin 17,4 miljoonaa. Maan taloudessa öljy on keskeinen raaka-aine, ja vuonna 2019 öljy viennistä muodostui yli 42 %:a. Maailmanmatkailu on myös tärkeä osa Ecuadorin taloutta, sillä turismi toi maahan vuonna 2019 noin 2,29 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Samana vuonna turismi työllisti suoraan ja epäsuorasti yli 408 000 henkilöä, mikä vastasi 9 %:a Ecuadorin viennistä.

Matkailun suosio on kasvussa, ja Yhdysvallat, Kolumbia, Espanja, Peru ja Chile ovat tärkeimmät markkinat. Yksityinen matkailu on merkittävä tekijä, ja Ecuadorin matkailuviranomaiset arvioivat, että vuonna 2017 kansainväliset matkailijat olivat kiinnostuneita erityisesti kulttuuriin ja ekoturismiin liittyvistä elämyksistä. Tällaiset matkailijat ovat keskimäärin 36-vuotiaita. Lisäksi nuoret matkailijat ja reppumatkailijat muodostavat toisen keskeisen asiakasryhmän.

Ecuadorin matkailualan koulutus on keskittynyt matkailualan ammattilaisten koulutukseen, ja maassa on 79 matkailualan perustutkintoa ja 27 maisteriohjelmaa. Vain Pontificia Universidad Católica del Ecuador on saanut UNWTO:n TedQual-akkreditoinnin. Koulutus on kehittynyt vuosien varrella, ja nykyisin matkailualan koulutus tarjoaa laajemman näkökulman, joka kattaa myös kulttuurisen ja eettisen matkailun tutkimuksen. Tämä on merkittävä askel, sillä matkailualan koulutuksen laajeneminen ja erikoistuminen ovat tärkeitä sekä kansalliselle että kansainväliselle kehitykselle.

Tulevaisuudessa Ecuador voisi hyötyä entistä enemmän matkailijoiden käyttäytymisen ja profiilin syvällisestä tutkimuksesta, sillä se auttaisi paremmin ymmärtämään matkailijoiden tarpeita ja preferenssejä. Tämä olisi hyödyllistä niin ekoturismiprojektien kuin yhteisöpohjaisten matkailualueiden kehittämisessä.

On kuitenkin huomattava, että matkailu ei ole vain taloudellinen hyöty. Sen kestävä kehitys edellyttää jatkuvaa huomiota ympäristön ja yhteisöjen hyvinvointiin. Kestävä matkailu ei voi olla vain ekoturismia luonnon alueilla, vaan myös kaupungistuneissa alueissa on tärkeää kehittää matkailukohteita, jotka kunnioittavat paikallista kulttuuria ja tarjoavat pitkäaikaisia taloudellisia hyötyjä ilman negatiivisia ympäristövaikutuksia.

Toistuva matkailu ja sen taloudelliset vaikutukset: Uusien ja vakiintuneiden matkailukohteiden haasteet

Yksi toistuvan matkailun merkittävimmistä taloudellisista hyödyistä on matkan kustannusten ja mainonnan vähentäminen, sillä tyytyväiset matkailijat tuovat uutta liiketoimintaa ns. "suusanallisesti" – he kertovat kokemuksistaan muille. Toistuvat vierailijat voivat myös kuluttaa vähemmän kuin ensimmäistä kertaa saapuvat matkailijat, mutta niiden kokonaisvaikutus voi silti olla positiivinen, koska matkaajat ovat tottuneet kohteen tarjoamaan ja voivat olla valmiita panostamaan palveluihin, joista he saavat nauttia useampaan otteeseen.

Vaikka toistuvan matkailun tutkimus on perinteisesti keskittynyt kypsiin ja suosittuihin matkakohteisiin, se on viime vuosina laajentunut myös nouseviin ja erikoistuneisiin matkailutyyppeihin, kuten ekoturismin, risteilymatkailun, hyvinvointimatkailun ja talvimatkailun alueille. Tässä yhteydessä tutkimuksen painopiste on siirtynyt ympäristön, talouden ja markkinoinnin näkökulmiin, erityisesti sellaisten kohteiden osalta, jotka kamppailevat kestävän matkailun haasteiden kanssa.

Toistuvan matkailun ja uskollisuuden välinen yhteys on kiistaton. Uskollinen matkailija on henkilö, joka vierailee samassa kohteessa toistuvasti ja jonka käyttäytyminen ja asenteet luovat perustan matkailukohteen pitkäaikaiselle menestykselle. Matkailijat voivat olla joko epäsäännöllisiä, uskollisia tai erittäin uskollisia, ja heidän käyttäytymisensä voi vaihdella sen mukaan, kuinka usein he vierailevat kohteessa. Toistuvan matkailun tutkimuksessa on yleisesti havaittu, että matkailijoiden käyttäytymistä, kuten heidän kulutustottumuksiaan ja oleskelujen pituuksia, voidaan käyttää segmenteiksi ja kohdennetuksi markkinointivälineeksi. Esimerkiksi uskollisten matkailijoiden tiedetään usein viihtyvän tietyssä kohteessa pidempään ja panostavan enemmän siihen, mikä mahdollistaa kohteen markkinointiviestinnän räätälöinnin.

Matkailijoiden motivaatiot, demografiset ja psykologiset piirteet sekä matkustamisen olosuhteet auttavat ennustamaan, kuinka toistuva matkailija saapuu kohteeseen ja mitä hän hakee. Tämä tieto auttaa kohteiden kehittäjiä ja markkinoijia luomaan strategioita, jotka houkuttelevat uusia matkailijoita samalla, kun he varmistavat nykyisten asiakkaidensa uskollisuuden. Toistuvan matkailun ymmärtäminen auttaa myös kohteiden vetovoiman säilyttämisessä kilpailussa, joka käydään sekä perinteisten että uusien matkailukohteiden välillä.

Kun tarkastellaan matkailijoiden käyttäytymistä ja toistuvan matkailun mallia, on tärkeää huomata, että kyse ei ole pelkästään taloudellisista vaikutuksista. Matkailijan kokemus, tunteet ja asenteet ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen palata. Siksi kohteen tarjoamat elämykset, palvelujen laatu ja matkailijan henkilökohtaiset mieltymykset ovat keskeisiä elementtejä, jotka määrittelevät toistuvan matkailun dynamiikan.

Toistuvan matkailun ja sen vaikutusten tutkimuksessa on syytä ottaa huomioon myös kohteiden kestävän kehityksen ja yhteistyömatkailun ulottuvuudet. Matkailukohteiden on sopeuduttava muutoksiin ja kehitettävä joustavia strategioita, jotka takaavat alueen elinvoimaisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin pitkällä aikavälillä. Tällöin toistuva matkailu voi toimia eräänlaisena "resilienssin" elementtinä, joka auttaa kohteita selviytymään kriiseistä ja haasteista säilyttäen samalla vetovoimansa ja kilpailukykynsä.

Mikä on vastuullisen matkailun todellinen vaikutus ja miten se voi edistää kestävämpää tulevaisuutta?

Vastuullinen matkailu on käsite, joka nousi esiin 1980-luvulla vastauksena perinteisen turismin vaikutuksiin, jotka liittyvät ympäristön tuhoutumiseen, kulttuuristen arvojen heikkenemiseen ja paikallisten yhteisöjen resurssien ylikäyttöön. Vastuullisen matkailun ideologia pohjautuu periaatteelle, että matkailu voi olla kestävää, kun se maksimoi paikallisten yhteisöjen hyödyt ja minimoi negatiiviset ympäristö- ja kulttuurivaikutukset. Tämä ajattelutapa liittyy läheisesti eettiseen, kestävään ja yhteiskuntavastuulliseen matkailuun, mutta vastuullisen matkailun erityispiirre on sen vahva moraalinen perusta.

Vastuullinen matkailu ei ole vain matkailutuote tai brändi, vaan enemmänkin tapa tehdä matkailua. Se viittaa ajattelutapaan ja toimintaan, joissa huomioidaan matkailun vaikutukset eri yhteiskunnan osiin: paikallisiin yhteisöihin, viranomaisiin, turisteihin ja sijoittajiin. Tämän lähestymistavan toteuttaminen edellyttää vahvaa johtajuutta ja resursseja, jotka mahdollistavat optimaalisten hyötyjen jakamisen kaikille osapuolille. Vastuullinen matkailu vaatii tasapainoa, joka mahdollistaa ympäristön ja kulttuuristen arvojen suojelun samalla kun se tukee taloudellista kehitystä.

Vastuullinen matkailu on ollut keskiössä myös Etelä-Afrikassa, jossa on siirrytty perinteisistä matkailukäytännöistä vastuullisempaan suuntaan, perustuen kestävyyteen, paikallisten yhteisöjen osallistamiseen ja hyvään hallintotapaan. Tämän lähestymistavan avulla pyritään saamaan kilpailuetu, joka erottuu massaturismista ja tarjoaa kestävämpiä vaihtoehtoja niin matkailijoille kuin paikallisillekin.

Vastuullinen matkailu ei ole kuitenkaan ilman kritiikkiä. Aikanaan sen aloittajat kohtasivat vastustusta, koska ajateltiin, että sen kyky tuottaa todellisia muutoksia oli rajallinen. Kritiikkiin kuului, että vastuullinen matkailu keskittyi enemmän matkailun markkinoinnin eettisyyteen kuin syvällisiin kulttuurisiin ja ekologisiin muutoksiin. Matkailupalvelut ja matkailijat saattoivat asettaa itsensä vastuullisiksi ilman merkittäviä toimia yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kriitikot väittivät, että vastuullisen matkailun nimessä oli vaarana, että matkailupalvelut ja matkailijat asettivat itsensä paremmiksi ilman todellisia sosiaalisia tai ekologisia muutoksia. Tämä ajatus on ollut osittain totta, mutta se ei estänyt vastuullisen matkailun pohdintaa ja kehitystä. Tässä yhteydessä on noussut esiin uusi käsite "responsustable"-matkailu, joka pyrkii saavuttamaan tasapainon tietoisuuden, tavoitteiden ja toiminnan välillä. Tällainen lähestymistapa yhdistää matkailun arvot ja käytännön toimet, jotka tähtäävät kestävämpään tulevaisuuteen.

Kestävyys on pitkään ollut matkailualan tutkimuksen kulmakivi, mutta vastuullinen matkailu on esitetty nykyisin käytännönäkökulmasta, joka tuo esiin konkreettiset toimet kohti kestävämpää matkailua. Tämä käytäntö ei ole vain tavoite itsessään, vaan jatkuva prosessi, jossa paikalliset yhteisöt, matkailijat ja muut sidosryhmät tekevät yhteistyötä.

On tärkeää ymmärtää, että vastuullinen matkailu ei ole vain teoreettinen tai hallinnollinen käsite, vaan se on pohjimmiltaan toimintaa, joka edellyttää muutoksia niin yksilöiden kuin yhteisöjen tasolla. Se voi ilmeneä esimerkiksi parempana työhön liittyvänä hyvinvointina tai luonnonvarojen kestävämpänä hyödyntämisenä, mutta sen ytimessä on aina syvempi moraalinen vastuullisuus ja halu edistää reilumpaa ja kestävämpää maailmaa.