Miten Venäjä Hyödynsi Facebookia ja Googlen Mainontaa Yhdysvaltain Presidentinvaaleissa 2016?

Facebook ei nähnyt itseään mediayrityksenä, vaan jakeluverkostona, joka toimi lähinnä "tyhmänä putkena" eikä juuri valikoinut, mitä tietoa sen kautta kulki. Tämä oli mahdollisuus Venäjälle. Facebookin kaltaiset alustat, jotka olivat lähes täysin sääntelyvapaata ja mahdollistivat mainostajille laajan tavoittavuuden, olivat alttiita väärinkäytöksille. Venäjän Internet-tutkimuslaitos, tunnettu "trollifarmi", käytti Facebookia kokeillakseen erilaisten viestien vaikutusta Yhdysvalloissa. Esimerkiksi he herättivät konservatiivien mielenkiinnon maahanmuuttoa, terrorismia ja LGBTQ-oikeuksia koskevissa kysymyksissä, luoden tapahtumia ja poliittisia mielenosoituksia, jotka itsessään olivat floppeja, mutta toimivat silti viestinnän välineinä. Tieto Venäjän tukemista trollisivuista levisi, ja Facebookin johtajat joutuivat todistamaan kongressissa ja mahdollisesti alistumaan FEC:n sääntelyyn.

Myös Google oli mukana. Se myönsi, että huomion puute algoritmien ja formaattien laadullisissa eroissa oli mahdollistanut propagandan leviämisen. Useat verkkosivustot, kuten faktantarkistussivustot Snopes ja PolitiFact, saivat Google AdWords -järjestelmän kautta mainoksia, joiden tarkoituksena oli levittää väärää tietoa. Google ei kuitenkaan onnistunut estämään väärien uutisten mainosten leviämistä, vaikka Snopes ja PolitiFact yrittivätkin suodattaa niitä. Tällä tavoin Google ja muut internetjätit ovat osaltaan mahdollistaneet väärän tiedon leviämisen ja saaneet siitä taloudellista hyötyä.

Tämä kulttuurinen ja poliittinen kaappaus, joka oli osa Venäjän strategiaa, hyötyi myös Facebookin ja Googlen liiketoimintamalleista. Näiden suurten alustojen keskittyminen markkinaosuuden kasvattamiseen ja voiton maksimointiin avasi oven manipuloinnille. Facebookissa ja Googlessa käytettiin automaattisia mainosjärjestelmiä, jotka mahdollistivat kohdennetut mainokset ja sisällön levittämisen ilman merkittävää valvontaa. Tämä markkinointi- ja kohdentamismekanismi ei vain palvellut yritysten etuja, vaan mahdollisti myös väärän tiedon leviämisen laajasti.

Facebookin ja Googlen vastuullisuus väärän tiedon leviämisessä on ollut jatkuvasti esillä. Erityisesti sen jälkeen, kun Trumpin kampanja hyötyi näiden alustojen mahdollistamasta manipulaatiosta, on alettu vaatia tiukempia sääntöjä ja valvontaa. Facebookin tarjoama alusta oli avuksi myös Trumpin propagandalle, joka levitti disinformaatioita ja lietsosi väkivaltaa, mikä huipentui 6. tammikuuta 2021 tapahtuneeseen kapinaan Yhdysvaltain Capitolilla. Tämä kehitys johti siihen, että Facebook ryhtyi toimiin ja kielsi Trumpin tilit, mutta tämä aiheutti miljardien dollarien tappiot yritykselle.

On tärkeää ymmärtää, että Facebookin ja Googlen liiketoimintamallit perustuvat käyttäjien tunteiden, kuten pelon ja vihan, herättämiseen. Tämä palvelee yrityksen etuja, mutta voi olla haitallista yhteiskunnalle. Se, miten nämä alustat ovat vaikuttaneet poliittisiin prosesseihin, erityisesti Yhdysvalloissa, ei ole vain liiketoiminnan eikä vain teknologian kysymys – se on syvällinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö.

Medialogiikan ja markkinavoimien yhdistelmä on osa suurempaa kuvaa, jossa internetin alustat, erityisesti sosiaalinen media, ovat muuttuneet tärkeäksi välineeksi poliittisen ja kulttuurisen vallan muovaamisessa. Näiden alustojen vaikutusvalta ei rajoitu vain valheellisen tiedon levittämiseen, vaan ne myös muokkaavat sitä, mitä pidämme totuutena ja kuinka näemme maailmaa ympärillämme. Tämä ilmiö on erityisesti korostunut populistisessa ja polarisoituneessa poliittisessa ilmastossa, jossa media toimii usein osana laajempaa politiikan ja kulttuurin kenttää.

Keskustelu siitä, kuinka estää väärän tiedon leviäminen ja manipulaatio, on keskiössä nyky-yhteiskunnassa. Vaikka Facebook ja Google ovat ryhtyneet toimiin väärinkäytösten estämiseksi, on silti tärkeää ymmärtää, että nämä alustat perustuvat liiketoimintamalleihin, jotka eivät aina tue yhteiskunnallista vastuuta. Tiedon ja politiikan manipulaatio voivat muuttaa demokraattisia prosesseja ja heikentää kansalaisten luottamusta instituutioihin. Tästä syystä on tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, mitä ja miten media ja teknologia vaikuttavat yhteiskuntaan.

Miksi kirkon turvatoimet ovat nousseet esiin: Pelon aikakausi ja aseiden käyttö uskonnollisissa tiloissa

Vuodesta 2017 lähtien on syntynyt uusi ulottuvuus seurakuntalaisten arjessa: pelko tulla hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka tällaiset hyökkäykset ovat harvinaisia, massiivisten ampumistapausten laaja julkisuus on johtanut siihen, että monet jäsenet joko aseistautuvat itse tai palkkaavat ammattilaisia valvomaan jumalanpalveluksiaan. Yksi esimerkki tästä on Ava Assembly of God kirkko Missourissa, jossa turvatoimet ovat tulleet osaksi viikoittaista toimintaa. Miesten turvapartioita – joukossa ei ole naisia – työskennellään kolmihenkisin ryhmin sunnuntaiaamuisin. Kaksi miestä seisoo kirkon pääsisäänkäynnillä tervehtien seurakuntalaisia, ja kolmas seisoo kirkon edessä pastorin läheisyydessä. Keskiviikkoiltaisinkin aseistettu vapaaehtoinen on paikalla, valvomassa nuorten ja aikuisten rukousryhmiä. “Viisikymmentä vuotta sitten olisit voinut sanoa, että kirkkoon ei saa tuoda aseita, mutta ajat ovat muuttuneet,” sanoo Trampus Taylor, Sparta, Missourin poliisipäällikkö ja Ava Assembly of God -kirkon turvatiimin perustaja. “Ampumavälikohtauksia tapahtuu kaikkialla.”

Väkivalta uskovaisia kohtaan on lisääntynyt. Samana päivänä kuin Texasissa tapahtui ammuskelu, miekkamies haavoitti vakavasti viittä henkilöä Hanukka-juhlassa Monseyn kaupungissa, New Yorkissa. Tämä seurasi Los Angelesin Beverly Hillsissä tapahtunutta synagogan vandalisointia. Yksi nainen kertoi pelkäävänsä perheensä turvallisuuden puolesta ja ettei lähettäisi lapsiaan synagogaan. "He, jotka hyökkäävät juutalaisia kohtaan heidän uskonsa vuoksi, haluavat ihmisten pelkäävän mennä synagogaan. Lopulta minä joudun suojelemaan lapsiani ja heidän elämäänsä... Tämän on terroristin päämäärä: luoda pelkoa joka hetki."

Tämä muutos aseistettujen seurakuntalaisten keskuudessa on vielä suhteellisen uusi ilmiö uskonnollisissa kokoontumisissa, mutta se on jo tuttu näky koulumaailmassa. Tunnetuin koulusurmien tapaus tapahtui Columbine High Schoolissa Denverissä, Colorado, huhtikuun 20. päivänä 1999, jolloin kaksi aseistautunutta opiskelijaa tappoi 12 opiskelijaa ja opettajan ja haavoitti 21 muuta. Tätä ampumavälikohtausta seurasi lähes 20 vuotta kestänyt ajanjakso, jonka aikana yli 236 000 opiskelijaa oli kokenut koulusurmia joko uhreina tai traumatisoituneina.

Monet näistä väkivallanteoista on luokiteltu terrorismiin inspiroitumiseksi. Tämän kasvavan ilmiön myötä arkipäivän kokemukset ja odotukset ovat muuttuneet kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin moniin julkisiin paikkoihin, erityisesti ostoskeskuksiin, elokuvateattereihin ja urheilustadioneille, on kehitetty tarkempia turvatoimia, jotka vievät aikaa ja hankaloittavat sisäänpääsyä. Toiseksi, ihmiset ovat alkaneet olla yhä varovaisempia ja hermostuneempia julkisilla paikoilla ja tukevat usein valvontatoimenpiteitä, jotka rajoittavat muslimeihin kohdistuvaa pelkoa. Yksi tutkimus osoittaa, että 33–61 prosenttia vastaajista kannattaa politiikkatoimia, jotka kohdistuvat muslimeihin pelätyn ryhmänä. Tarkemmin sanottuna noin kuusi kymmenestä tukee tiukempia rajaturvallisuustoimia, ja kolmasosa hyväksyy jopa syrjiviä politiikkoja, kuten maahanmuuton kieltämistä muslimimaista ja muslimeihin kohdistuvan tiukemman valvonnan. Tämä viittaa kahteen johtopäätökseen: Ensinnäkin, suuri osa amerikkalaisista ei halua kieltää tai syrjiä muslimeja, mutta he kannattavat parannettua turvallisuutta rajalla, jotta terroristit voidaan seulouttaa. Toiseksi, kolmasosa amerikkalaisista on selvästi muslimeja kohtaan ennakkoluuloisia ja suosii heidän erilaista kohteluaan.

Jotkut opiskelijat ovat kapinoineet tätä uutta arkielämän rutiinia vastaan ja väittäneet, että aseiden saatavuus ja aselainsäädäntö ovat massiivisten koulusurmien syy. Monet opiskelijat, jotka selvisivät Marjory Stoneman High Schoolin ampumisesta Parklandissa, Floridassa, 14. helmikuuta 2018, jolloin 17 oppilasta tapettiin ja 17 haavoittui, järjestivät opiskelijamielenosoituksia eri puolilla Yhdysvaltoja painostaakseen poliitikkoja tiukempien aselakien puolesta. Heidän järjestönsä “Never Again MSD” inspiroi opiskelijoita kansainvälisesti tukemaan heidän toimiaan.

Yllättäen toiset ovat väittäneet, että kouluissa pitäisi olla enemmän turvallisuutta ja että opettajat tulisi kouluttaa kantamaan aseita luokissa.

Pelon ja propagandan politiikka on vaikuttanut arkipäivän käytäntöihin enemmän kuin itse terroriteot. Vaikka terrorismia on vaikea määritellä, Yhdysvaltain viranomaiset eivät pitäneet kotimaan terroritekoja yhtä suurena uhkana kuin kansainvälisiä. Pelon ja väkivallan leviämisen taustalla ovat usein valtavat mediat ja kulttuuriset kuvaukset, jotka lietsovat pelkoa ja oikeuttavat yhä tiukempia yhteiskunnallisia kontrollitoimia. Kansalaisten valvontaa ja kontrollia lisäävät samat tekniikat, joita käytetään myös viihteen ja kaupankäynnin ohjaamiseen. Pelko ja epäluottamus tuntemattomia kohtaan on muuttanut arjen käsityksiä ja suhtautumista yhteiskunnassa.

Mediayhteiskunnan pelot ja niiden vaikutus politiikkaan ja yhteiskuntaan

Mediayhteiskunnassa pelko on usein keskeinen voima, joka muokkaa yhteiskunnallista keskustelua ja politiikkaa. Tämä pelko ei ole pelkästään yksittäisten ihmisten sisäsyntyinen tunne, vaan se on rakennettu ja välitetty laajasti median ja poliittisten instituutioiden kautta. Usein pelko liittyy johonkin tuntemattomaan tai uhkaavaan, mutta sen juuret voivat olla myös syvemmällä – esimerkiksi yhteiskunnallisessa epävarmuudessa, poliittisessa epävakaudessa tai kulttuurisessa muutoksessa.

Kriisitilanteet, kuten COVID-19-pandemia, ovat erityisen hyviä esimerkkejä siitä, kuinka pelko ja epävarmuus leviävät yhteiskunnassa. Tällaisissa hetkissä pelko ei ainoastaan ohjaa yksilöiden käyttäytymistä, vaan se voi muuttaa myös kansallista politiikkaa ja taloutta. Kun media raportoi jatkuvasti uusista uhista – olipa kyseessä terveys, talous tai turvallisuus – se luo laajalle yleisölle käsityksen, että maailma on vaarassa. Samalla tämä uhkakuva voi olla keino hallita tai kontrolloida kansalaisia, koska pelon avulla voidaan helposti muuttaa yhteiskunnallista käyttäytymistä.

Erityisesti viime vuosina, erityisesti Donald Trumpin hallinnon aikana Yhdysvalloissa, pelon kulttuuri on ollut poliittinen työkalu, jota on käytetty manipuloimaan kansalaismielipidettä ja luomaan poliittista polarisaatiota. Trumpin tapa suhtautua COVID-19-pandemiaan on hyvä esimerkki tästä. Hän vähätteli viruksen vakavuutta ja ruokki kansalaisten pelkoa vääristellyillä tiedoilla, mikä puolestaan lisäsi kansan epäluottamusta hallituksen toimintaan ja asiantuntijoihin. Samalla tällainen poliittinen pelon käyttö voi johtaa sosiaaliseen jakautumiseen ja yhteiskunnallisen luottamuksen heikkenemiseen.

Samalla on tärkeää ymmärtää, että pelko ei ole vain reaktiivinen tunne, vaan se voi olla myös ennakoiva ja hallitseva voima. Pelko ei ole vain seuraus jostain uhasta, vaan se voi itse asiassa olla strateginen osa poliittista peliä. Tällöin pelolla manipuloiminen ei ole vain yksittäisten kansalaisten hallitsemista, vaan se voi myös määrittää poliittisia agendoja, kuten vaaleja tai lainsäädäntöä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on nähty, kuinka pelon voima voi ohjata vaaleja, erityisesti kun pelko ulkomaalaisista, terrorismista tai rikollisuudesta nostetaan keskiöön poliittisessa keskustelussa.

Mediayhteiskunnan pelkokeskustelu on myös hyvin tiiviisti sidoksissa yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja arvoihin. Tietyt yhteiskunnat, erityisesti ne, jotka ovat tottuneet vakauteen ja hyvinvointiin, saattavat kokea äkilliset muutokset tai kriisit erityisen järkyttävinä. Tällöin pelon kulttuuri ei ole vain reaktio ulkoisiin uhkiin, vaan myös yhteiskunnan arvojen ja identiteetin puolustaminen. Pelolla voidaan puolustaa yhteiskunnallista järjestystä ja hallintoa, mutta samalla se voi myös estää yhteiskunnan kykyä sopeutua muutoksiin.

Tässä kontekstissa on tärkeää huomioida, että pelon kulttuuri ei rajoitu pelkästään poliittisiin päättäjiin tai valtamediaan. Me kaikki osallistumme tähän peliin jollain tasolla, sillä mekin omaksumme pelon, jos se on vahvasti esillä ympärillämme. Yhteiskunta, joka on jatkuvassa pelossa, on vähemmän kyvykäs toimimaan rationaalisesti ja luottamaan toisiinsa. Tämä voi johtaa yhteiskunnalliseen eristäytymiseen, jossa yksilöiden ja ryhmien välillä on suuria kuiluja, ja yhteinen pohdinta ja keskustelu käyvät yhä vaikeammiksi.

Lopuksi, pelon kulttuuri ei ole pelkästään negatiivinen ilmiö. Se voi myös toimia yhteiskunnallisen solidaarisuuden ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisen välineenä, jos sitä käytetään oikein. Tällöin pelko voi kannustaa ihmisiä yhteiseen toimintaan ja tuoda yhteisön yhteen kriisissä. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen siitä, kuinka pelkoa käytetään ja millä tavoin se voi vahingoittaa yhteiskunnan luottamusta ja kestävyyttä.