Kaupunginosien rappeutuminen ei johdu ainoastaan mustien väestöryhmien läsnäolosta, vaan siitä, että mustat alueet ja ihmiset ovat pitkään kantaneet niin sanottuja “kertyneitä vajeita” asumisolosuhteiden heikentymisestä ja syrjinnästä. Valkoisten reaktio mustien siirtymiseen heidän asuinalueilleen eivät ole vain taloudellisia valintoja, vaan monilla tutkimuksilla on osoitettu, että valkoisten väestö ei toimi vain rationaalisina taloudellisina toimijoina. Esimerkiksi Samuel Kye havaitsi, että vaikka otettaisiin huomioon taloudellinen luokka, valkoiset edelleen pyrkivät muuttamaan pois, kun mustat ihmiset asettuvat heidän naapuriinsa. Tämä ilmiö on voimakkaampi keskiluokkaisilla alueilla kuin köyhemmillä alueilla.

Erityisesti Chicagossa Jackelyn Hwang ja Robert Sampson havaitsivat, että mustien ihmisten läsnäolo on yksi vahvimmista tekijöistä, joka estää valkoisten muuttamista alueelle, joka kokee gentrifikaation. Rust Beltin alueilla, joissa kaupunginosat olivat aiemmin enimmäkseen valkoisia, mustan väestön osuus on kasvanut, ja monilla alueilla on nähtävissä samanlaisia kehityssuuntia kuin 1950-luvun kaupunkien sisäisten alueiden muutoksessa.

Rasistinen vastustus mustien läsnäoloa kohtaan ei ole vain historiallinen ilmiö, vaan se on aktiivista ja jatkuvaa. Tämä vastustus, joka ilmenee niin valkoisessa keskiluokassa kuin köyhemmissä väestöryhmissä, on yksi keskeisistä tekijöistä kaupungin rapistumisessa ja segregaation lisääntymisessä. Vaikka valkoiset yleensä hyväksyvät monikulttuurisuuden ja integraation ideologisesti, käytännössä he ovat hyvin taipuvaisia muuttamaan pois alueilta, joilla mustan väestön osuus kasvaa tiettyyn rajaan saakka.

Poliittisesti mustien vallankumous kaupunkien johdossa, kuten mustien pormestarien valinta, ei ole koskaan todella vahvistanut mustan väestön poliittista valtaa. Vaikka mustat pormestarit ovat johtaneet joitakin taloudellisesti heikentyneitä kaupunkeja, mustan väestön poliittinen nousu on jäänyt pinnalliseksi. Tällainen johtajuus on monesti työntänyt kaupunkien hallintoa yhä enemmän liiketaloudellisiin tavoitteisiin, mutta se on silti leimattu “anti-liiketoiminnalliseksi” valkoisten ja muiden etnisten ryhmien taholta.

Mustien poliittisen nousun ja mustan kaupungin syrjäytymisen ongelmat ovat myös rakenteellisia. Alueellistamisen ja yhdyskuntahallinnon vastustus on ollut voimakkainta, kun valkoinen väestö on siirtynyt esikaupunkialueille. Esikaupunkikaupungit ovat usein torjuneet kaupungin sisäisten alueiden laajentumishankkeet, sillä ne ovat todenneet, että suurin osa työpaikoista on edelleen sisäpuolella ja esikaupungit hyödyntävät tätä infrastruktuuria ilman, että osallistuvat sen kustannuksiin.

Tämä valkoinen vastustus ei ole vain paikallinen ilmiö, vaan se on osa laajempaa kulttuurista ja poliittista rakennetta, jossa valkoiset yhteisöt pyrkivät suojelemaan resurssejaan ja eriyttämään itsensä muista väestöryhmistä. Yksi keskeinen ilmiö on niin sanottu “puutteellinen palkinto”, joka liittyy mustien poliittiseen nousuun. Vaikka mustat saivat valita omia edustajiaan ja pormestareitaan, tämä ei ole lisännyt heidän valtaansa vaan on itse asiassa saattanut eristää sen entisestään, sillä kaupungin ulkopuolelta tuleva valkoinen väestö on jatkuvasti torjunut mustien alueita ja johtajuutta.

Mustien poliittinen nousu, joka on monesti keskittynyt taloudellisesti heikentyneille alueille, on herättänyt voimakasta vastustusta, ja vaikka mustat johtajat olisivatkin olleet avoimempia liiketoiminnan tukemiselle kuin valkoiset liberaalit edeltäjänsä, mustan kaupungin asema on edelleen marginaalinen. Tämä heijastuu myös valtion ja suuryritysten käytäntöihin, jotka usein syrjivät mustia alueita ja ohittavat ne taloudellisessa kehityksessä.

Kaupunkien alueellistamisessa on ilmennyt valtavaa vastustusta, joka on syntynyt valkoisten esikaupunkien muodostamisen myötä. Tämä vastustus on saanut alueelliset poliittiset päätökset entistä vaikeammaksi, ja Paul Friesemanin ennuste vuodelta 1969 on osoittautunut oikeaksi: “Kun kuntarajat muuttuvat rodullisiksi rajoiksi, nykyinen helpoiten toteutettavissa oleva alueellinen yhteistyö katoaa.” Tämä on johtanut siihen, että kaupungit kilpailevat verovapaiden ja palveluköyhien asukkaiden houkuttelemisesta, samalla kun köyhät ja verovähemmistöt torjutaan.

Kaupungin rappeutuminen ja mustan väestön syrjäytyminen eivät ole vain taloudellisia ilmiöitä, vaan ne liittyvät syvällisiin rotukysymyksiin ja kulttuurisiin asenteisiin. On tärkeää huomata, että tällaiset ilmiöt ovat edelleen läsnä ja vaikuttavat myös nykypäivän kaupunkien kehitykseen. Kaikki tämä yhdistettynä valkoisen väestön vastustukseen mustan väestön läsnäololle ja poliittiselle nousulle selittää, miksi monet kaupunkialueet jatkavat rapistumistaan, vaikka niiden väestömuutokset eivät ole pelkästään taloudellisesti perusteltuja, vaan ne heijastavat myös syvempää rotusyrjintää.

Miten rotu vaikuttaa kaupunkien rappeutumiseen ja taloudellisiin eriarvoisuuksiin?

Elizabeth Korver-Glennin tutkimus Houstoniin liittyen paljastaa monimutkaisen vuorovaikutuksen, jossa kiinteistönvälittäjät keksivät tapoja viestiä kaupunginosien etnisestä koostumuksesta valkoisille asiakkaille, jotka olivat ilmaisseet haluavansa välttää asumista mustien lähellä. Hän huomasi, että kiinteistönvälittäjät, arvioitsijat, vakuutuksenantajat ja lainanantajat käyttivät edelleen rotustereotypioita, jotka yhteisvaikutuksena ylläpitivät segregaatioita ja estivät mustien asukkaiden asuntomarkkinoiden arvon (ja arvonnousun). Tällainen syrjintä oli huolellisesti koodattu vaikeaksi kyseenalaistaa oikeudellisesti.

Tällaisilla syrjintätoimilla on ilmeinen ihmisoikeusulottuvuus, mutta ne vaikuttavat myös suoraan kaupunkien rappeutumiseen, sillä ne rajoittavat pääoman allokaatiota mustille ihmisille ja alueille. Työsyrjintä on myös vakava ongelma Yhdysvalloissa, vaikka useimmat yritykset ja konservatiivit kiistävät sen olemassaolon. Monet väittävät, että päinvastoin, yritykset syrjivät valkoisia hakijoita palkatakseen mustia. Kuitenkin tutkimukset paljastavat toisenlaisen todellisuuden. Marianne Bertrand ja Sendhil Mullainathan lähettivät yhtä päteviä, mutta toisistaan eroavia hakemuksia työnantajille. Toinen hakijaryhmä oli saanut stereotypisesti mustien nimistä koostuvat nimet (esim. Lakisha, Aisha, Jamal, Darnell), kun taas toisessa ryhmässä oli stereotypisesti valkoisia nimiä (esim. Allison, Emily, Brad, Greg). Myös muut tutkimukset, joissa mustat ja valkoiset näyttelijät tekivät hakemuksia henkilökohtaisesti identtisillä ansioluetteloilla, osoittivat, että työnantajat olivat huomattavasti halukkaampia kutsumaan valkoisia hakijoita työhaastatteluihin.

Vaikka tällaisella syrjinnällä on ilmeinen vaikutus yksittäisiin henkilöihin, se vaikuttaa myös huomattavasti tuloihin ja asuntomarkkinoiden arvoon kaupungeissa, joissa asuu suurempia mustia väestöjä. Konservatiivit vastustavat tiukasti kaikkia toimia, jotka voisivat estää yksityisten yritysten ja vuokranantajien vapauden tehdä omia päätöksiään. He ovat aktiivisesti kaventaneet, heikentäneet ja laimentaneet paikallisella tasolla olemassa olevaa lainsäädäntöä, joka puuttuu tällaiseen syrjintään. Puutteellinen halu luoda tehokasta valvontaa ja täytäntöönpanoa on mahdollistanut syrjinnän jatkumisen ilman merkittäviä seurauksia.

Asuntosektorin ja työsyrjinnän alueet ovat erityisen merkityksellisiä kaupunkien rappeutumisen kannalta, koska ne kytkeytyvät suoraan eriarvoisiin vaurastumisen, asumismahdollisuuksien ja tulokehitysten tasoihin. Yhdysvaltojen Rust Beltin kaupunkien rappeutuminen on monimutkainen ja monivaiheinen ilmiö. Ei ole olemassa yhtä tekijää, joka selittäisi kaikkia alueen rappeutumisen muotoja, mutta on kiistattomasti totta, että sen epätasainen ilmiasu menee käsi kädessä mustien väestöosuuden kanssa. Jotkut tutkijat ja aktivistit ovat hylänneet syy-yhteyden väittäen, että rotu on vain luokkaerojen ilmentymä, tai että mustien negatiiviset asenteet valkoisia kohtaan, ei toisinpäin, tuottavat tällaisia seurauksia. Nämä selitykset eivät ole yhteensopivia vakavien tutkimusten kanssa, jotka paitsi dokumentoivat empiirisen yhteyden, myös selittävät sen.

Yleisesti ottaen tutkimukset korostavat, että mustien väestönryhmän uhkakuvana näkeminen, joka uhkaa valkoista turvallisuutta, poliittista valtaa ja omaisuutta, on muotoutunut viideksi elementiksi, jotka tuottavat kaupunkien rappeutumista. Ensimmäinen on lainsäädännön perintövaikutus, joka on jättänyt jälkensä erityisesti vähemmän valkoisissa kaupungeissa. Toiseksi, valkoisten jatkuva kieltäytyminen asumasta merkittävässä määrin mustien asuttamilla alueilla on heikentänyt asuntokysyntää ja kaupallista elinkelpoisuutta mustilla alueilla. Kolmanneksi, mustien väestöryhmien poliittinen nousu on kohdannut liikeyritysten pakoa, esikaupunkien vihamielisyyttä ja valtion säästötoimia. Neljänneksi, kohdennettu poliisitoiminta ja tulonkeruumenetelmät ovat heikentäneet mustien taloudellista elämää enemmän kuin valkoisten kansalaisten. Viimeiseksi, yksityisten yritysten jatkuva syrjintä on jättänyt sääntöjen ulkopuolelle syrjinnän, joka heikentää mustien kansalaisten taloudellista asemaa ja ansaintakykyä.

Nämä tekijät yhdessä tuottavat moninkertaisen köyhyyden, joka vaikuttaa enemmän afrikkalais-amerikkalaisiin kuin valkoisiin. Nämä voimat vaikuttavat sekä itsenäisesti että yhdessä muiden ei-rasististen tekijöiden, kuten deindustrialisaation ja asuntomarkkinoiden ylituotannon, kanssa tuottaen kaupunkien rappeutumista – ihmisten ja pääoman pakoa kaupunkitiloista.

Rotu on huonosti raportoitu ja aliarvioitu kaupunkien rappeutumisen ulottuvuus. Samalla tavalla mustien ja kaupunkien rappeutumisen välinen yhteys on paljon enemmän kuin pelkkä teoria, joka selittää todellisten kaupunkien rappeutumista. Rappeutuvat kaupungit ja alueet kuvataan aktiivisesti mustien väestöryhmien proxyina.

Miten oikea koko kaupunkisuunnittelu muuttaa kaupunkien elinkelpoisuutta?

Kaupungin kehittämissuunnitelmissa keskeiseksi teemaksi nousee usein kysymys väestömäärän vähenemisestä ja sen vaikutuksista alueen tulevaisuuteen. Suurten Yhdysvaltojen kaupunkien, kuten Flintin, Rochesterin ja Saginawin, suunnitelmat keskittyvät oikean koon löytämiseen ja sopeutumisstrategioihin. Vaikka ne poikkeavat toisistaan, useimmissa on samankaltaisia piirteitä, kuten infrastruktuurin viherryttäminen, tyhjentyneiden alueiden uudelleen kehittäminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Flintin kaupunki julkaisi suunnitelmansa, jossa käsitellään kaupungin väestön vähenemisen jälkeistä kehitystä. Suunnitelman pääviesti on, että kaupungin kasvua on rajoitettava, mutta myös valmisteltava alueita uutta kasvua varten. Suunnitelma tähtää erityisesti 15 000 asunnon lisäämiseen Downtownin ja Innovation Districtin alueilla. Kuitenkin, vaikka tämä asuntorakentaminen on tunnistettu tarpeelliseksi, suunnitelma ei tarkenna, olisiko kyseessä tuettu asuntotuotanto vai markkinahintainen rakennus. Onkin tärkeää huomioida, että kaupungin rakennetta ja asukkaita tarkasteltaessa on usein huomioitava alueelliset erot, erityisesti kaupungin keskustan ja perinteisten asuinalueiden välillä.

Rochesterin suunnitelmassa puolestaan pyritään määrittelemään kaupunki, joka ei enää pyri laajentumaan, vaan sopeutumaan vähenevään väestöön. Sen sijaan, että jatkuvasti purkaisi ja rakentaisi uusiksi, suunnitelma keskittyy alueiden kohdennettuihin toimiin. Rochesterin "Project Green" -raportti korostaa vihreän infrastruktuurin lisäämistä, mutta samalla nostaa esiin taloudellisia rajoitteita ja vaatii tarkkuutta purkamistoimissa. Uudelleenrakennus ei saa tapahtua sattumanvaraisesti, vaan sen on pohjauduttava tarkasti valittuihin alueisiin. Tällainen lähestymistapa voi kuitenkin johtaa siihen, että alueen sosiaalinen ja kulttuurinen identiteetti muuttuu, mikä tuo mukanaan myös huolia asukkaiden ja yhteisöjen osalta.

Saginawin suunnitelmissa, jotka alkoivat vuonna 2011, oikean koon periaatteet omaksuttiin kaupungin yleisohjelmaan. Kaupungin pienenevä väestö vaatii suunnitelmia, jotka priorisoivat olemassa olevien resurssien tehokkaan käytön, erityisesti kunnallistekniikassa. Saginawin suunnitelma tuo esiin, kuinka tärkeää on sopeuttaa rakennuskapasiteetti väestömäärän mukaan. Samalla se nostaa esiin tyhjentyneiden rakennusten purkamisen ja maankäytön uudelleenjärjestelyn tarpeen.

Suunnitelmissa toistuva teema on "vihreä infrastruktuuri" ja sen rooli kaupunkisuunnittelussa. Vihreät tilat, kuten puistot ja viheralueet, voivat parantaa elämänlaatua ja houkutella uusia asukkaita. Kuitenkin, kuten esimerkiksi Rochesterin suunnitelmassa, vihreän infrastruktuurin toteuttaminen on usein epäselvää. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää miettiä, kuinka kaupunkivihreää voidaan ylläpitää pitkällä aikavälillä ja kuinka se voidaan rahoittaa kestävästi. On myös huomioitava, että vaikka vihreä infrastruktuuri voi tukea kaupunkien elinkelpoisuutta, sen tehokas hallinta ja kehittäminen vaatii huomattavia investointeja, joita ei aina ole valmiutta tehdä.

Mikäli kaupungin kehittämisessä pyritään muuntamaan olemassa olevia alueita vihreiksi ja elinkelpoisiksi ilman jatkuvaa laajentumista, tällöin asuntotuotantoa tulee suunnitella erityisesti sosiaalisen tasapainon säilyttämiseksi. Tämän lisäksi tyhjilleen jäävien alueiden hoitaminen voi estää niiden rappeutumista ja turvata ympäristön pitkän aikavälin elinkelpoisuuden. Kuitenkin haasteena on, miten hallita tyhjentyvien alueiden purkamista ja uuden rakentamisen välinen tasapaino.

Kun suunnitelmat tähtäävät väestömäärän vähenemisen ja inflaation aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen, on tärkeää muistaa, että yksittäiset toimet eivät yksinään riitä. Kaupunkien ja niiden asukkaiden elämänlaatuun vaikuttavat laajemmat yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät, kuten työllisyys, koulutusmahdollisuudet ja infrastruktuuri. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kaupungit voivat pyrkiä oikean koon suunnitelmiin, näiden suunnitelmien on oltava joustavia ja kyettävä mukautumaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.

Mikä on Cremonan resoluutio ja kuinka se liittyy käyrien singulariteetteihin?
Fotosynteesin perusteet ja sen merkitys kasveille
Miten krooninen kipu kehittyy ja miten sitä ymmärretään?
Mikä on Cenozoisen aikakauden deformaatioiden merkitys Euraasian ja Arabian laattojen välillä?
Miten laskea ideaalikaasun ja kvanttipartikkelien termodynaamiset ominaisuudet?