New Hampshire oli yksi niistä osavaltioista, jotka molemmat presidenttiehdokkaat pitivät avainasemassa vuoden 2016 vaaleissa. Vaikka Clintonin ja Trumpin kampanjat olivat hyvin erilaisia, molemmat osasivat arvioida, että vaalit ratkeavat juuri tällaisissa epävakaissa osavaltioissa. New Hampshire, joka oli ollut tasainen swing-valtio jo useissa edellisissä vaaleissa, oli jälleen yksi niistä alueista, jotka voisivat kääntää vaalin suunnan.

Clintonin strategia keskittyi paitsi voittamaan New Hampshiren myös voittamaan sen äänestäjät, jotka olivat valinneet Bernie Sandersin Demokraattisten esivaalien aikana. Sanders oli saavuttanut merkittävää kannatusta erityisesti New Hampshiressa ja lähes voitti Clintonin tässä osavaltiossa. Clinton, joka oli varmistanut puolueen johtajien ja eliitin tuen jo varhain, joutui kohtaamaan omia haasteitaan esivaaleissa. Hänen piti siis voittaa ei vain Sandersin kannattajat, vaan myös ne, jotka olivat aiemmin olleet epävarmoja Clintonin poliittisesta linjasta. Clintonin kampanja käytti monia strategioita yrittäessään voittaa Sandersin kannattajat puolelleen, mutta hän ei pystynyt täysin sulattamaan puolueen sisäistä vastarintaa.

Trumpin tilanne oli omaa luokkaansa. Vaikka hän oli monien mielestä vaaleissa aliedustettu ja vailla perinteistä kampanjaorganisaatiota, hänen äänestäjien pohjansa oli hyvin sitoutunut ja innostunut. Trumpin sanomaa tukivat useat vaalikampanjan tapahtumat, joissa hän piti suuria, äänekkäitä tilaisuuksia. Hänen kampanjan heikkoudet, kuten ulkopuolinen tuki monilta republikaanisilta puolueen johtajilta, eivät estäneet häntä saamasta riittävän suurta kannatusta. Koko vaalikampanjan aikana Trump kävi New Hampshiressa lähes kaksitoista kertaa, ja hänen läsnäolonsa oli näkyvä erityisesti osavaltion vaalipäivänä.

Erityisesti Trumpin kampanja keskittyi suuresti niin sanottuun "populistiseen" strategiaan, joka perustui massatapahtumiin ja henkilökohtaisiin kohtaamisiin äänestäjien kanssa. Tämä näkyi myös New Hampshiressa, jossa Trump piti suuria tilaisuuksia ja jopa teki poliittisia esitelmiä aiheista, kuten maahanmuutosta. Trumpin tapana oli pidättää perinteisemmistä kampanjakeinoista ja keskittyä enemmän julkisiin esiintymisiin ja kansanläheisyyteen, mitä hän piti osana presidentin roolia.

Clintonin kampanja oli sen sijaan huomattavasti vähemmän näkyvä, vaikka hän oli useimmissa kyselyissä johdossa ja suunnitteli vaalikamppailua pitkäjänteisesti. Clintonin New Hampshire -kampanjassa oli muutama iso tapahtuma, mutta hänen aikansa valtiossa oli vähäisempää verrattuna Trumpiin. Clintonin vaalikampanja oli enemmän rakennettu valtakunnallisesti, ja hän keskittyi enemmän isoihin tilaisuuksiin, joissa hän esiintyi muiden puolueen suurten nimien kanssa, kuten Elizabeth Warrenin kanssa. Clinton käytti strategiaansa myös esityksiin, joissa hän teki yhteistyötä Sandersin kannattajien kanssa, mutta hänen kampanjassaan näkyi kuitenkin jollain tavalla erottelu alueiden välillä ja eri tukiryhmien eriyttäminen.

New Hampshire oli vuonna 2016 siis jälleen yksi ratkaisevista valtioista, joissa äänet olivat lähes tasaväkiset ja niin Clinton kuin Trump keskittyivät voimakkaasti saamaan tukea juuri täältä. Molemmat ehdokkaat tiesivät, että ilman tämän osavaltion voittoa ei olisi ollut mahdollista voittaa koko vaalia. Trumpin ja Clintonin kilpailu oli monin tavoin myös toistuvien valtion sisäisten demografisten ja poliittisten muutosten peili. New Hampshiren kaltaiset valtiot, joissa äänestäjien tuki saattaa vaihdella merkittävästi vuosittain, ovat edelleen Yhdysvaltain vaalien keskiössä.

Vaaleissa osavaltioiden vaikutus on yhä tärkeämpää, sillä pieni ja vaa’ankieliasema voi kääntää vaalin suunnan. Vaikka äänestyskäyttäytyminen on usein vaikeasti ennustettavissa, New Hampshire toimii muistutuksena siitä, kuinka tärkeää on valita oikeat osavaltiot ja kohdistaa kampanjaponnistelut juuri niihin.

Miksi New Hampshire jäi demokraattien valtaan, kun muut taisteluvyöhykkeen osavaltiot kääntyivät Trumpin puolelle vuonna 2016?

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Hillary Clinton teki laajan kampanjan ja pyrki saamaan mahdollisimman suuren voiton, joka antaisi hänelle mahdollisuuden estää Donald Trumpin mahdollisen kiistelyn vaalituloksesta. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan keskittynyt osavaltioihin, jotka olivat perinteisesti äänestäneet demokraattisesti, vaan myös osavaltioihin, jotka olivat epävakaita kuten Iowa ja Pohjois-Carolina, sekä Arizonaan, joka oli äänestänyt demokraattisesti vain kerran, vuonna 1996. Clintonin tavoite oli paitsi voittaa presidentinvaalit, myös tukea kongressin vaalikampanjoita, erityisesti senaattorinpaikkoja, jotka olivat yhtälailla kilpaillussa tilassa. Tämän laajan matkasuunnitelman seurauksena Clintonin kampanja ei ehtinyt keskittyä osavaltioihin, joita pidettiin turvallisesti demokraattisina, ja tämä osaltaan vaikutti vaalien lopputulokseen.

Trump puolestaan ei pyrkinyt mihinkään suureen vaalivoittoon, vaan keskittyi yksinkertaisesti saamaan 270 vaalivoittoa riittävän kannatuksen. Trumpin kampanja oli huomattavasti vähemmän organisoitu ja vähemmän resursoitu kuin Clintonin, mutta se ei estänyt häntä vierailemasta lukuisissa taisteluvyöhykkeen osavaltioissa. Trumpin kiireinen matkasuunnitelma teki hänestä kuitenkin kykenevän hyödyntämään Clintonin kannatuksen heikkenemistä, joka alkoi näkyä erityisesti lokakuussa. Clintonin suosio laski osittain Trumpin hyökkäysten seurauksena, mutta myös Wikileaksin julkaisemat sähköpostit sekä FBI:n johtaja James Comeyn lokakuun 28. päivän kirje vaikuttivat tilanteen kehittymiseen. Clintonin tilanne alkoi heikentyä, ja Trumpin jatkuva kampanjointi mahdollisti hänelle tärkeiden swing-osavaltioiden, kuten Pennsylvania, Michigan ja Wisconsin, kääntämisen omalle puolelleen.

Yksi vuoden 2016 vaalien suurista yllätyksistä oli se, että New Hampshire pysyi demokraattien hallussa, vaikka muut swing-osavaltiot kääntyivät Trumpin puolelle. Tämä sai monet pohtimaan, miksi New Hampshire oli poikkeus. Vastaus löytyy osittain valtion väestörakenteesta ja koulutustasosta.

New Hampshire on yksi Yhdysvaltain vähemmän monimuotoisista osavaltioista, sillä sen väestöstä noin 94 % on valkoisia. Tämä teki osavaltiosta houkuttelevan Trumpin kampanjalle, sillä ei-valkoiset äänestäjät usein suosivat demokraatteja. Kuitenkin New Hampshiressa pieni ei-valkoinen väestö, joka koostui 8 % osavaltion äänestäjistä, oli ratkaisevassa asemassa Clintonin voitossa. Clinton sai heidän äänistään huikeat 58 %, kun taas Trump sai vain 33 %. Tämä sama trendi toistui myös osavaltion senaattorikilpailussa, jossa demokraatti Maggie Hassan voitti republikaanin Kelly Ayotten.

New Hampshire erosi myös monista muista osavaltioista korkealla koulutustasollaan. 36,6 % osavaltion asukkaista oli suorittanut kandidaatin tutkinnon, ja 14,1 % oli suorittanut jatkotutkinnon. Tämä korkea koulutustaso näkyi myös vaalien tuloksissa: Clinton menestyi erityisesti niiden äänestäjien keskuudessa, joilla oli korkeampi koulutus. Vaalitulokset näyttivät, että Trump oli vahvoilla vain niiden keskuudessa, joilla oli vain lukion päättötodistus tai hieman korkeakoulukoulutusta. Sen sijaan Clinton voitti selvästi ne, joilla oli korkeampi koulutus, erityisesti maisterin tai lakitutkinnon suorittaneet äänestäjät. Korkea koulutustaso New Hampshiressa oli siis yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka selitti, miksi Trump ei voittanut osavaltiota, vaikka hän onnistui kääntämään monia muita swing-osavaltioita.

Tämä vaaleihin liittyvä erikoisuus nostaa esiin tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttivat vaalien lopputulokseen. Yksittäisten osavaltioiden väestörakenne, koulutustaso ja vähemmistön äänet voivat olla ratkaisevassa asemassa, vaikka suuremmat kansalliset trendit ja kampanjastrategiat saattavat osoittaa toista suuntaa. Tämä tekee vaalikampanjoista monivaiheisia ja usein arvaamattomia. Vaikka Clinton ei onnistunut voittamaan kaikkia taisteluvyöhykkeen osavaltioita, New Hampshire jäi kuitenkin demokraattien hallintaan sen erityispiirteiden vuoksi, ja tämä puolestaan todistaa, kuinka tärkeää on ymmärtää kunkin osavaltion yksilölliset demografiset ja sosiaaliset rakenteet.

Miten Trumpin vaikutus muutti New Hampshiren politiikkaa ja miksi se on tärkeää ymmärtää

Trumpin ensimmäinen puhuja Concordin protesteissa muistutti väkijoukkoa, että "muutos ei tule ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös" (Associated Press 2017), samalla kun senaattori Hassan kehotti osallistujia "pitämään silmällä myös tätä pääkaupunkia" (McDermott 2017b). Nämä lausunnot ilmensivät mielenosoituksen järjestäjien päämäärää pitää marssit laajina ja osallistavina, jotta saataisiin aikaan pohja, jolle rakentaa myöhempää poliittista toimintaa (Waddell 2017). Seuraavien kahden vuoden ajan Yhdysvalloissa käydyssä poliittisessa taistelussa yhdistyneitä republikaanihallituksia vastaan, liberalistisen aktivismin voimistumisen myötä, Trumpin vastustuksen innoittamana, New Hampshiren politiikka oli kuin mikrokuva kansallisesta poliittisesta kentästä. Tämä taistelu huipentui demokraattien murskavoittoihin vuoden 2018 keski-vaaleissa.

Vaikka Trump hävisi New Hampshiren hyvin niukasti ja vaikka hän voitti vaalituloksen, mutta hävisi kansanäänestyksen laajalla marginaalilla, olisi voinut olettaa, että Trump pyrkisi kääntämään osavaltion vaalituloksen edukseen vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Useimmat muut republikaanit olisivat saattaneet toimia niin. Trump ei kuitenkaan näin tehnyt. Sen sijaan hän vietti kuukausia vuoden 2016 vaalien jälkeen perusteettomasti väittäen, että hän oli itse asiassa voittanut New Hampshiren, mutta että tuhannet Massachusettsista bussilla tuodut laittomat äänestäjät olivat saaneet osavaltion kallistumaan Clintonin hyväksi. Hän väitti jopa, että tämä oli maksanut Kelly Ayotten, jonka vastenmielisyys Trumpia kohtaan ei estänyt häntä hallinnoimasta Trumpin nimitystä Neil Gorsuchin valintaan korkeimpaan oikeuteen (Stokols 2017). Tällainen salaliittoteorioiden levittäminen oli osa Trumpin jatkuvia väitteitä siitä, että hänen häviönsä kansanäänestyksessä oli täysin seurausta Clintonille annetuista laittomista äänistä (Watkins 2018). Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa; useat tarkastukset ja analyysit ovat todenneet, että laittoman äänestämisen määrä oli vähäinen, ja se, mitä tapahtui, oli todennäköisemmin virheitä tai tietämättömyyttä äänestäjiltä – kuten kiinteistön omistaja, joka yritti äänestää kahdessa osavaltiossa – kuin oikeita, organisoituja petoksia.

New Hampshiresta moni puolusti osavaltiotaan Trumpin syytöksiltä, ja Trumpin kriitikko sekä entinen osavaltion GOP:n puheenjohtaja Fergus Cullen tarjosi 1000 dollaria kaikille, jotka esittivät todisteita laittomista äänestäjistä, jotka oli kuljetettu osavaltion rajojen yli (Buell 2017). Mutta Trump ei ollut enää vain tv-pelimies, joka väitteli politiikasta Twitterissä; hän oli nyt asemassa, jossa hän saattoi yrittää tehdä jotain hänen uskomukselleen olemattomasta äänestyspetoksesta.

Hän perusti "Presidentin neuvonantajakomitean vaalien eheydestä", jonka tarkoituksena oli tutkia Yhdysvaltojen vaalien turvallisuutta, mutta käytännössä sen tavoite oli vahvistaa republikaanien pitkäaikaisia uskomuksia siitä, että laajamittainen vaalipetos vaati useita toimenpiteitä, joiden avulla vaaleista saataisiin turvallisempia, mutta samalla vaikeampia voittaa. Vaikka varapresidentti Mike Pence oli virallisesti komitean puheenjohtaja, sen varapuheenjohtaja ja päivittäisten operaatioiden johtaja oli Kris Kobach, Kansasin osavaltion sihteeri, joka oli pitkään ajanut tiukempia äänestyslakeja. Vuonna 2017 Kobach kirjoitti artikkelin konservatiiviselle verkkosivustolle, jossa hän tuki Trumpin äänestyspetosfantasiaa, erityisesti väittäen, että New Hampshiren 2016 tulos oli täysin petosten seurausta. Komitean jäsen oli myös Bill Gardner, joka oli toiminut New Hampshiren osavaltion sihteerinä vuodesta 1976. Gardner oli enemmän kuin vain politiikan hahmo; hän oli melkein jo osa New Hampshiren politiikan instituutiota.

Gardnerin asema osavaltion politiikassa oli vankka ja hän oli pystynyt puolustamaan New Hampshiren paikkaa ensimmäisenä presidentin esivaaliosavaltiona. Hänen maineensa oli kuitenkin horjunut, kun hän hyväksyi osallistumisen Kobachin johtamaan komiteaan. New Hampshiren koko kongressin delegaatio vaati hänen eroa komiteasta, mutta Gardner kieltäytyi eroamasta (McDermott 2017a), ja komitean kokous New Hampshiren politiikan instituutissa muuttui melkein katastrofiksi. Noiden protestien ja aktivistien keskellä, jotka kokoontuivat New Hampshiren politiikan instituutin eteen, Gardner ei voinut enää olla se puolueeton hahmo, jona hän oli tunnettu.

Gardnerin osallistuminen Kobachin komiteaan saikin aikaan poliittisen myrskyn, joka raivasi tietä vuoden 2018 vaaleihin. Samalla republikaanit alkoivat liikuttaa politiikkaansa, mutta samalla demokraatit valmistautuivat hyviin vaalituloksiin. Suuren osavaltion lainsäätäjistön ja sen osittain palkattujen jäsenten ansiosta osavaltiossa oli jatkuvaa poliittista kilpailua ja erityisiä vaaleja, mikä mahdollisti demokraattien nousun kohti keski-vaaleja.

Endtext

Jak správně vytvářet a spojovat granny squares
Co všechno je důležité vědět o konfliktu a osobních hranicích v těžkých situacích?
Jak vědci a experimentátoři formovali náš pohled na přírodu a vědu