Donald Trumpin toiminta, joka usein vaikuttaa vaaralliselta ja jopa itseä tuhoavalta, juontaa juurensa hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kokemuksiin. Jo vuosikymmeniä sitten, kun Trumpin ensimmäisen kirjan, The Art of the Deal, kirjoittaja vietti hänen seurassaan pitkiä aikoja, tuli selväksi, että Trumpin itsetunto on aina ollut hauras ja jatkuvasti uhattuna. Hän reagoi helposti loukkauksiin impulsiivisesti ja puolustautuen, rakentaen itselleen kertomuksen, joka oikeuttaa hänen toimintansa ja siirtää vastuun muiden niskoille – usein riippumatta tosiasioista.

Trump kasvoi ympäristössä, jossa selviytyminen oli jatkuva taistelu. Hänen isänsä, Fred Trump, oli vaativa, kylmä ja liiketoimintakeskeinen, ja perhesuhteet olivat kiristyneet. Trumpin vanhempi veli Fred Jr. jäi isänsä valtapainin alle, mikä johti alkoholismin ja ennenaikaisen kuoleman traagiseen kohtaloon. Tämä perhedynamiikka muovasi Trumpin maailmankuvaa: maailma nähdään nollasummapelinä, jossa joko hallitset tai joudut alistumaan. Pelon ja vallan dualismi on Trumpin toiminnan ytimessä.

Trump ei koskaan kehittänyt tunteellista tai moraalista kypsyyttään. Empatia, reflektiivisyys, kyky viivyttää tyydytystä tai edes sisäinen moraalinen kompassi ovat ominaisuuksia, joita hän ei arvostanut eikä nähnyt tarpeellisina. Hän suhtautuu ihmisiin ja tilanteisiin aina kaupankäynnin ja vallankäytön näkökulmasta. Kaikki kohtaamiset ovat taisteluita, joissa hänen on voitettava, sillä hänen mielestään tappio on olemassaolon loppu.

Monet Trumpin liiketoiminnat ovat epäonnistuneet räikeästi, mutta hän on aina kuvaillut ne suurina menestyksinä, kiinnittäen huomiota vain voittojen ja valta-asemien luomiseen. Hänen maailmansa on täynnä kilpailua, jossa on kyse ei pelkästään menestyksestä vaan selviytymisestä pedot täynnä olevassa viidakossa.

Totuuden ja faktat ovat Trumpin narratiivissa joustavia ja muokattavissa. Hän ei tavoittele objektiivista totuutta vaan hallintaa, ja tämä heijastuu hänen taipumuksessaan toistaa itseään, vastustaa todistettavasti virheellisiä väitteitä ja muuttaa tarinoitaan tilanteen mukaan. Tämä ominaisuus liittyy kiinteästi hänen tarpeeseensa hallita kuvaansa ja maailmaa ympärillään.

Trumpin toiminta ei perustu vakaaseen ideologiaan tai syvään vakaumukseen, vaan puhtaasti oman edun tavoitteluun ja merkityksellisyyden tunteen etsintään. Jokainen voitto ja saavutus ovat hetkellisiä vahvistuksia hänen olemassaololleen, mutta ne eivät koskaan riitä korjaamaan hänen sisäistä epävarmuuttaan.

Riippuvuuden kaltaisessa kuviossa Trump jatkaa yhä suurempien panosten asettamista pyrkiessään saavuttamaan sitä hetkellistä korkeaa tunnetilaa, jonka menestys hänelle tarjoaa. Tämä saa hänet ottamaan yhä suurempia riskejä, jotka voivat johtaa luhistumiseen, mikä puolestaan vahvistaa hänen tarvettaan palauttaa epävakaa tasapaino.

Syvimmältä olemukseltaan Trump on haavoittuva ja kaipaa hyväksyntää – pieni poika, joka on opetellut taistelemaan ja kontrolloimaan ympäristöään selviytyäkseen. Tämä paradoksi tekee hänen käytöksestään ymmärrettävää, mutta samalla myös tuhoisaa ja arvaamatonta.

On tärkeää ymmärtää, että tällainen persoona ei synny tyhjiössä. Lapsuuden kokemukset, perhesuhteet ja varhaiset selviytymismekanismit luovat pohjan käyttäytymismalleille, jotka voivat jatkua koko elämän ajan ilman tietoista kehitystä. Ymmärrys tästä auttaa hahmottamaan, miksi tietyt johtajat ja vaikutusvaltaiset henkilöt voivat toimia tavalla, joka vaikuttaa irrationaaliselta tai haitalliselta, mutta joka heijastaa syvää sisäistä haavoittuvuutta ja jatkuvaa kamppailua oman identiteetin ja arvon kanssa.

Endtext

Mikä tekee Donald Trumpista vaarallisen johtajan psykologisesta näkökulmasta?

Donald Trumpin käyttäytymisen ja puheiden tarkastelu paljastaa impulsiivisuuden kuvion, joka johtaa kostaviin hyökkäyksiin häntä haastavia vastaan. Hän vaikuttaa olevan taipuvainen reagoimaan nopeasti ja ilman harkintaa asioihin, jotka eivät sovi hänen omaan näkemykseensä tai joita hän ei halua hyväksyä. Tämä yliluottamus omiin kykyihin ja äkkipikaiset reaktiot ovat voineet olla hyödyllisiä kiinteistöbisneksessä, jossa panokset ovat taloudellisia ja henkilökohtaisia, mutta ne saavat täysin vakavat seuraukset, kun kyse on kansallisen turvallisuuden ja globaalin ympäristön suojelemisesta.

Psyykkisen terveyden näkökulmasta henkilöllä, joka jatkuvasti ylistää omia kykyjään ja samalla vähättelee ja pilkkaa muita, on usein taustalla syvä epävarmuus, ei päinvastoin – vaikka päälle päin saattaisi näyttää siltä, että hän on itsevarma. Tämä ristiriita syntyy siitä, että menestys yhdessä elämänalueessa antaa turvaa, jota hän yrittää siirtää muihin, joissa pätevyys puuttuu. Tällainen käyttäytyminen voi lohduttaa henkilön omia epäilyksiä ja samalla vetää puoleensa ihmisiä, jotka kaipaavat kaikkivoipaa puolustajaa. Tämä impulsiivisuus yhdistettynä kyvyttömyyteen myöntää omaa tietämättömyyttään ennakoi syvällisiä psykologisia häiriöitä rationaalisen ja harkitun vallankäytön kannalta.

Ymmärrys tästä persoonallisuusprofiilista on tärkeää, koska Trump itse ja hänen kannattajansa pyrkivät kieltämään sen niin itseltään kuin yleisöltäkin, vaikka se estää häntä tekemästä luotettavia ja harkittuja päätöksiä. Kun tunnistamme tämän mallin, voimme ryhtyä lain puitteissa toimiin, joiden tarkoituksena on rajoittaa ja hillitä ennakoitavissa olevia vahinkoja, joita tällainen käyttäytyminen voi aiheuttaa yhteiskunnalle.

On epäolennaista spekuloida Trumpin mielenterveydellisillä diagnooseilla ilman kunnollista psykiatrista tutkimusta. Mielenterveyshäiriö ei automaattisesti tarkoita kyvyttömyyttä toimia vastuullisesti tai tehokkaasti, kuten Abraham Lincolnin ja Winston Churchillin esimerkit osoittavat. Sen sijaan meidän on tarkasteltava hänen käytöstään ja kykyään oppia virheistään sekä ottaa vastuuta sanomisistaan ja teoistaan. Trump ei näytä kykenevän tunnistamaan omia virheitään tai muuttamaan käyttäytymistään, mikä on vakava este luotettavalle johtajuudelle.

Presidentti Trumpin psykologinen tyyli – impulsiivisuus, oman erehtymättömyyden korostaminen, kostohaluisuus ja perusteeton varmuus epävarmoissa tilanteissa – muodostaa syvän esteen harkitulle päätöksenteolle ja ennakoi harkitsemattoman vallankäytön riskiä. Tämä asettaa haasteen paitsi psykiatrian ammattilaisille myös koko yhteiskunnalle.

On tärkeää ymmärtää, että tällainen johtajan psykologinen toimintatapa ei ole vain yksilöllinen ongelma, vaan sillä on laajat seuraukset koko yhteiskunnan turvallisuudelle ja vakaudelle. Kun kansakunta kohtaa tällaisen johtajuuden, on erityisen tärkeää, että myös kansalaiset ymmärtävät impulsiivisuuden, epävarmuuden ja valheellisuuden dynamiikat, jotka saattavat ohjata vallankäyttöä. Tämä tietoisuus antaa mahdollisuuden reagoida kriittisesti, vaatia vastuullisuutta ja rakentaa kollektiivisia mekanismeja, joilla voidaan suojella yhteiskuntaa harkitsemattoman päätöksenteon seurauksilta.

Miten perhesuhteet ja isäsuhteet muokkaavat poliittista identiteettiä?

Päätös irtautua ortodoksijuutalaisuudesta oli minulle henkilökohtaisesti vapauttava, sillä olin elänyt tätä elämää salaa jo muutaman vuoden ajan. Samalla se järkytti vanhempiani, erityisesti isääni, sillä juutalaisuus oli merkittävä osa hänen identiteettiään. Hän oli huolissaan siitä, että tämä valintani voisi aiheuttaa kaaosta perheessämme, ja toivoi, että pitäisin salaisuuteni omana tietonani lasteni tähden. Syvemmällä tasolla tuntui siltä, että isäni näki tämän uhkana perheen johtajuudelleen. Tämä päätös irtautua ortodoksijuutalaisuudesta kytkeytyi myös poliittisten näkemyksieni kehitykseen kohti liberaalimpaa suuntaa. Aluksi tämä oli epämukavaa, sillä yhteisössäni oli paheksuntaa kaikkea Israelin valtion tukemista kohtaan. Donald Trumpin käyttäytyminen oli minulle selkeästi häiritsevää, ja se peitti alleen hänen tukensa Israelille. Kuitenkin yhteisössäni tämä huoleni ei saanut tukea. Yrittäessäni saada perheeni ja ystäväni ymmärtämään minua, koin sen olevan yllättävän vaikeaa. Monet republikaanit näyttivät olevan jumissa häiriintyneessä suhteessa Trumpiin, joka toimi voimakkaana isähahmona, vaikka hän ei tarjonnutkaan sitä, mitä he olivat kaivanneet. Kuitenkin kuten minä itsekin, he etsivät toivonkipinää isästään, toivoen, että hän pelastaisi heidät siitä, mikä elämässään tuntui rikkinäiseltä.

Ennen kuin käsittelen perheeni vaikeuksia siitä, miltä tuntuu nähdä poliittinen maailma niin eri tavalla kuin läheiset, haluan nopeasti tarkastella Donald Trumpin elämää, jotta voidaan ymmärtää paremmin, mitä olemme todistamassa. On useita yksityiskohtia, jotka valaisevat Trumpin ja hänen isänsä Fred Trumpin suhdetta ja sen vaikutusta Donaldin kehitykseen. Donald on neljäs viidestä lapsesta. Hänen vanhin sisarensa on piirikunnan tuomari, ja vanhin veljensä, Freddie Jr., kuoli 43-vuotiaana alkoholismiin liittyviin komplikaatioihin. New York Timesin artikkelin mukaan (Horowitz 2016) oli ilmeistä, että Fred Trumpin intensiivinen isyys oli liikaa Freddie Jr:lle. Kun Donald katseli tätä tragediaa, hän astui eteenpäin ja tuli isänsä oppipojaksi rakennusimperiumissa. On helppo kuvitella, että veljen juoppous ja ennenaikainen kuolema jättivät Donaldille vain mahdollisuuden täyttää se tyhjiö, joka veljen epäonnistumisesta jäi. Tietenkin hän onnistui tässä tehtävässä isänsä kiinteistösijoitusten maailmassa, ja he työskentelivät yhdessä monia vuosia ennen kuin Donald siirtyi johtamaan omaa yritystään.

Fred Trump ei koskaan ymmärtänyt, miksi Donald halusi ottaa taloudellisen riskin rakentamalla Manhattanille. Vanhempi Trump piti riittävänä heidän menestyksensä Brooklynissa ja Queensissä, mutta Donaldin oli pakko tavoitella suurkaupungin kiiltoa ja haastetta olla isäänsä menestyneempi. New York Timesin artikkelissa todettiin, että Donald Trumpin lapsuudenystävät olivat huomanneet hänessä isänsä intensiteetin, mutta myös jatkuvan ja usein aistittavan tarpeen miellyttää ja vaikuttaa perheenpääseen, joka hallitsi perhettään tiukalla kädellä. Donald itse on myöhemmin kertonut oppineensa isänsä arvot ja kilpailuhenkisyyden seuraamalla tätä rakennustyömailla, joissa isä puristi viimeisetkin rahat jokaisesta dollarista.

Fred Trumpin kuoleman jälkeen vuonna 1999 Donald kommentoi isänsä New York Timesin muistokirjoitusta iloisella lainauksella: "Se oli hyvä minulle", hän sanoi. "Tietysti, jonkun poikana se olisi voinut olla kilpailua minulle. Näin sain Manhattanin täysin itselleni!" Donald Trumpin isän hautajaisissa hän astui esiin puhumaan perheelle ja ystäville ja ilmoitti: "Isä opetti minulle kaiken, mitä tiedän. Ja hän ymmärtäisi, mitä olen sanomassa", ennen kuin kertoi kehittävänsä upean rakennuksen Riverside Boulevardille nimeltä Trump Place. Tämä ei ollut lämpimimpiä sanoja, mutta se ilmensi heidän välistä yhteyttä ja kielenkäyttöä.

Fred Trumpin isä oli tullut rakennusalalle 15-vuotiaana äitinsä kanssa, sillä hänen oma isänsä kuoli vain kolme vuotta aikaisemmin. Donaldin isä ei ollut kummoinen tunneihminen, mutta hän teki aina bisneksensä. Tämä loistaa myös Donaldin elämässä. Trumpin alkuvuosista saatujen havaintojen mukaan Donald ei osannut nähdä suurta arvoa isänsä rakastamalle frugaliteetille, mutta oli oppinut varautumaan ja etsimään kieroja tapoja itselleen suotuihin etuihin. Tämä isä-poika-suhteen dynamiikka määritteli suuren osan Donald Trumpin tapaa johtaa ja hallita ympäristöään.

Mikäli vanhemman persoonallisuus ja arvot muokkaavat jälkeläisten maailmankatsomusta, on hyvä tarkastella, miten Donald Trumpin kyky olla johtaja juontaa juurensa juuri hänen isänsä vaikutuksesta. Tämän myötä Trump on saattanut kehittää tunnistettavissa olevan "identifikaation aggressorihahmon kanssa", joka ilmenee puolustautumisen ja kyseenalaistamisen vajeen kautta. Tämä saattaa auttaa selittämään hänen toimintatapansa, jotka muistuttavat läheisesti hänen isänsä menetelmiä.

Hvordan fungerer Hooks i React, og hvordan bruger vi dem?
Hvordan ser det ud, når vi arbejder for Harvard?
Hvordan man navigerer i en tysk museumssituation og jobrelaterede samtaler
Hvordan man navigerer i et spansk supermarked: Tips og nyttige udtryk
Hvordan forhandler man om en sejltur på Nilen, og hvad skal man vide på forhånd?
Virker systemet stadig?
Hvordan løser man komplekse integraler med delbrøksopløsning, substitutionsmetoder og partiel integration?
Hvordan påvirker krig og skæbne menneskelige relationer og identitet?