Ammattietiikka on keskeinen osa jokaisen asiantuntijan työtä, erityisesti terveydenhuollossa ja psykiatriassa. Se ei pelkästään määrittele, miten ammattilaisen tulee käyttäytyä potilaita kohtaan, vaan ulottuu myös laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. On tärkeää ymmärtää, että ammattietiikka ei ole vain teknisten taitojen noudattamista ja tietojen soveltamista, vaan siihen kuuluu myös moraalinen vastuu, joka voi olla ristiriidassa vallitsevan yhteiskunnallisen normaalisuuden kanssa.

Ammattietiikassa on usein kyse siitä, kuinka ammattilaiset navigoivat ei vain oman alansa sääntöjen ja normien, vaan myös yhteiskunnan odotusten ja poliittisten paineiden keskellä. Tämä laajempi eettinen malli ei rajoitu vain potilaan suojelemiseen tai teknisten taitojen soveltamiseen, vaan se kysyy, miten ammattikäytännöt voivat joko vahvistaa tai kyseenalaistaa yhteiskunnan laajempia suuntauksia ja arvoja. Esimerkiksi lääkäreiden ja psykiatrien rooli yhteiskunnassa ei ole vain yksittäisten potilaiden hoitamista, vaan heidän vastuullaan voi olla myös yhteiskunnan terveydentilan arviointi ja sen suunnan määrittäminen.

Tämän laajemman ammattietiikan näkökulma tuli esiin erityisesti Yalen yliopiston järjestämässä konferenssissa, jossa keskusteltiin ammattilaisen vastuusta yhteiskunnassa. Siellä käytiin läpi, kuinka ammattilaiset voivat ottaa aktiivisen roolin yhteiskunnallisten ja poliittisten epäoikeudenmukaisuuksien vastustamisessa. Tämä ei tarkoita sitä, että ammattilaiset olisivat yhteiskunnallisia pelastajia, mutta se merkitsee heidän vastuullista osallistumistaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja omien tietojensa hyödyntämistä oikeudenmukaisuuden puolesta.

Esimerkki tästä on se, kuinka ammattilaiset voivat joutua tai haluta jäädä pois poliittisesti latautuneista tilanteista. 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen monet terveydenhuollon ammattilaiset kokivat epävarmuutta ja pelkoa poliittisista seuraamuksista, mikä johti siihen, että suuri osa heistä ei uskaltanut ottaa kantaa presidentin mielenterveydellisiin kysymyksiin, vaikka tämä olisi saattanut vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Tämä tilanne paljastaa, kuinka vahva pelon ilmapiiri voi estää ammattilaisia toimimasta eettisesti ja vastustamasta väärinkäytöksiä, vaikka heidän roolinsa vaatisi juuri sitä.

Tällaiset tilanteet voivat herättää pelkoa siitä, että ammattilaisen rooli muuttuu välineeksi vallankäytölle ja väärinkäytöksille. Tämä pelko konkretisoitui erityisesti amerikkalaisessa psykologiyhdistyksessä, jossa osa sen johtajista oli yhteistyössä Yhdysvaltain hallinnon kanssa hyväksymässä ja oikeuttamassa kidutusta osana "terrorismin vastaisen" sodan strategiaa. Tämä tapaus osoitti, kuinka tärkeää on, että ammattilaiset pysyvät kiinni eettisissä periaatteissaan ja vastustavat poliittisten paineiden alaisena tekemästä kompromisseja. Se, että ammattilaiset seisovat vahvasti eettisten sääntöjensä takana, voi olla ratkaisevaa yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien kannalta.

On muistettava, että ammattietiikan perusperiaatteet eivät ole absoluuttisia. Ne voivat olla monimutkaisempia, kun otetaan huomioon laajemmat yhteiskunnalliset ja poliittiset näkökulmat. Psykiatrian eettiset ohjeet, kuten potilaan oikeus yksityisyyteen, ovat perusperiaatteita, mutta ne voivat olla ristiriidassa muiden yhteiskunnallisten velvoitteiden kanssa. Esimerkiksi, jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille, psykiatrilla on eettinen velvollisuus puuttua tilanteeseen. Tämä ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan myös moraalinen valinta, jossa yhteiskunnan turvallisuus ja yksilön oikeudet voivat joutua vastakkain.

Tämän vuoksi on tärkeää, että ammattietiikkaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, ottaen huomioon yhteiskunnalliset ja poliittiset kontekstit. Ammattietiikan rooli ei ole vain oman alan rajojen sisällä toimimista, vaan siihen kuuluu myös yhteiskunnallinen vastuullisuus ja kyky arvioida, miten oma työ voi joko tukea tai horjuttaa yhteiskunnan laajempia normeja ja arvoja. Tämä ajattelutapa on erityisen tärkeä silloin, kun ammattilaiset toimivat yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa perinteiset normit saattavat olla uhattuina tai kyseenalaistettuina.

Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että ammattilaiset, jotka joutuvat poliittisten tai yhteiskunnallisten paineiden alle, eivät voi vain pysyä syrjässä. Heidän on otettava vastuuta myös niistä tilanteista, joissa heidän ammattitaitonsa ja eettiset periaatteensa voivat vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan. Tällöin ammattilaiset eivät ole vain asiantuntijoita, vaan myös aktiivisia toimijoita, joiden moraalinen ja eettinen rooli yhteiskunnassa voi olla ratkaiseva.

Voiko presidenttiä todeta mielenterveydellisesti toimintakyvyttömäksi?

Trumpin lausunnoista on vedottu siihen, että hän kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mikä tekisi hänestä henkisesti kyvyttömän jatkamaan presidenttinä. Hänen kerrotaan omaavan suurisuuntaisen käsityksen omasta merkityksestään, uppoutuneen rajattomiin menestyksen ja vallan fantasioihin sekä pitävän itseään erityisenä ja ainutlaatuisena. Lisäksi hän tarvitsee liiallista ihailua, uskoo olevansa erityisasemassa ja odottaa kohtelua, joka täyttää hänen kohtuutomat odotuksensa. Hän on muiden hyväksikäyttäjä omien päämääriensä saavuttamiseksi, kykenee harvoin osoittamaan empatiaa ja käyttäytyy usein ylimielisesti ja röyhkeästi.

Trumpin on myös todettu ilmentävän histrionista persoonallisuushäiriötä, jolle ovat tyypillisiä epäasianmukaiset seksuaalisesti viettelevät tai provosoivat käyttäytymismallit, nopeasti vaihtuvat ja pinnalliset tunteenilmaisut sekä liioiteltu draamallisuus ja teatraalisuus. Hänen puhetyylinsä on liiallisesti vaikutelman luontia ilman tarkempia yksityiskohtia, ja hän on helposti vaikutettavissa.

Lisäksi Trumpin lausunnot kampanjan aikana ovat sisältäneet harhaluuloja, jotka myös viittaavat kyvyttömyyteen jatkaa virassa. Yhdysvaltain perustuslain 25. lisäyksen 3. ja 4. artiklat käsittelevät presidentin kyvyttömyyttä hoitaa tehtäviään. Artikla 3 mahdollistaa vapaaehtoisen, todennäköisesti tilapäisen vallan luovutuksen varapresidentille, joka toimii presidenttinä kunnes presidentti ilmoittaa kykenevänsä jatkamaan tehtävissä. Tätä on käytetty vain harvoin lyhytaikaisesti, esimerkiksi leikkausten aikana.

Artikla 4 puolestaan mahdollistaa epätoivotun vallan luovutuksen, jos varapresidentti ja enemmistö hallituksen jäsenistä todistavat presidentin kyvyttömyyden. Tällöin varapresidentti ryhtyy välittömästi hoitamaan presidentin tehtäviä, mutta presidentti voi kiistää kyvyttömyytensä, jolloin kongressi päättää asiasta kahden kolmasosan enemmistöllä. Tätä menettelyä ei ole koskaan aiemmin käytetty.

Floridan osavaltion tuomioistuimella on valta päättää presidentin mielenterveydellisestä toimintakyvyttömyydestä. Vaikka tällainen päätös ei automaattisesti poista presidenttiä virasta, se voi olla lähtökohtana 25. lisäyksen mukaiselle virasta erottamiselle. Tämä oikeudenkäyntiprosessi on parhaillaan vireillä Floridan oikeuslaitoksessa.

Trumpin mahdollinen vapaaehtoinen luovutus vallasta perustuslain artiklan 3 mukaisesti olisi ainutlaatuinen tilanne, mutta nykymaailman oudossa ilmapiirissä ei sekään ole poissuljettua. Mikäli näin ei tapahdu, puolestaan artiklan 4 menettely voisi olla ainoa jäljellä oleva keino.

Kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Floridan huoltolain mukaan Trumpilla on oikeus tulla suojelluksi itseään vastaan, kuten kenellä tahansa. Tähän mennessä hän on ollut vain väitetysti toimintakyvytön, kunnes toisin todetaan.

On tärkeää ymmärtää, että diagnosoiminen julkisen henkilön käyttäytymisen perusteella ilman henkilökohtaista arviointia rikkoo psykiatrian ammatillisia eettisiä normeja, kuten Goldwater-sääntö osoittaa. Tämä sääntö estää mielenterveysalan ammattilaisia antamasta diagnooseja julkisuudessa olevista henkilöistä ilman perusteellista tutkimusta, koska tällaiset arviot voivat olla virheellisiä ja vahingoittaa ammatin uskottavuutta. Kuitenkin poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa julkisen turvallisuuden ja valtion johdon toimivuuden kannalta on kriittistä arvioida johtajan toimintakykyä, on oikeudellisia ja poliittisia keinoja ottaa tämä kysymys käsittelyyn.

Lainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta presidentin mielenterveydellinen toimintakyvyttömyys on monimutkainen, juridisesti haastava ja ennen kaikkea historiallisesti harvinainen aihe, jossa psykiatrinen arviointi, poliittinen tahdonmuodostus ja perustuslaillinen menettely nivoutuvat yhteen. Lukijan on tärkeää ymmärtää, että tämä aihe koskettaa paitsi yksilön oikeuksia, myös kansakunnan vakauden ja demokratian perusperiaatteiden turvaamista.

Mikä on kansakunnan yhtenäisyyden ja demokratian pysyvyyden perusta?

Kansakunnan hyvinvointi on riippuvainen sen kyvystä vastustaa ja hallita erilaisia paineita vakaalla päättäväisyydellä, joka pohjautuu moraaliseen järkeen ja kohtuuteen. Näinä kriittisinä hetkinä kansa odottaa johtajiltaan kykyä puolustaa kansan elintärkeitä etuja ja arvoja. Onkin syytä juhlia niitä presidenttejä, jotka pystyivät kohtelemaan aikakautensa haasteita arvokkaasti ja vetosi, kuten Abraham Lincoln sanoi, “luonnollisiin parempiin enkeleihimme.” Tämän vuoksi Lincoln seisoo Yhdysvaltain presidenttien panteonissa George Washingtonin ja Franklin Delano Rooseveltin rinnalla. Nämä miehet nostivat kansakunnan esiin ei puoluepoliittisella kaupankäynnillä, vaan visiolla ja moraalisella tarkoituksella.

Donald Trumpin vetovoima tuo mukanaan täysin vastakkaisia vaikutuksia. Se heikentää kansalaiskeskustelua ja rapauttaa kansallista yhtenäisyyttä. Birtherismi, eli väite, että Barack Obama ei ole syntynyt Yhdysvalloissa, paljastaa keskeiset piirteet Trumpin ajattelutavassa. Hän, itseään maailman parhaana kauppaneuvottelijana pitävä henkilö, pyrki presidentiksi täysin kaupallisella, etuja ja voittoja tavoittelevalla tavalla. Hän ei epäröinyt levittää valheita tai katsoa läpi sormien rasismia ja ennakkoluuloja voittaakseen kannatusta. Kuten hän käytti hyväkseen verolakien porsaanreikiä ja kaikkia mahdollisia etuja velkojensa, urakoitsijoidensa ja työntekijöidensä kustannuksella, Trump teki poliittisen laskelman hyödyntääkseen kansakunnan epävarmuuden hetkeä. Hänen liiketoimintataitonsa toimivat upeasti, mutta tämä kaupallinen voitto tuo mukanaan vakavan vaaran kansalle, koska se uhkaa demokraattisten arvojen, moraalisen eheyden ja todellisen luovuuden ytimeen kuuluvaa olemusta.

Yhteinen todellisuus, jota kansakunta jakaa, on sen historian ja nykyisyyden todellisuus: E pluribus unum, “Monista yksi.” Tämä mahtava motto ei voi säilyä, jos totuus on avoinna vaihtoehtoisille faktoille. Tämä kysymys herää, kun pohdimme, miksi amerikkalainen yleisö oli niin altis Trumpin lupaaville lausunnoille, huolimatta hänen valheistaan. Yhdysvallat on tunnetusti avoin yritteliäille, innovatiivisille ja rohkeille ideoille. Mutta se ei ole naiivi. Maassa on liian paljon työtä, vaikeuksia ja kansalaisylpeyttä sen rakentamiseksi, jotta sen kansa voisi heittää pois yhteisen järjen ja pragmaattisen ajattelun tavat. Tämä ei kuitenkaan tee Yhdysvalloista immuuneja oman historiansa orjuuden ja rasismin jatkuville vaikutuksille. Ilman täysimittaista sovintoa tämän perinnön ja kansakunnan perustavanlaatuisten ihanteiden välillä, ero kahden välillä tulee entistä avoimemmaksi suurissa jännitteissä. Birtherismi on esimerkki tällaisesta jakautuneisuudesta.

Birtherismi ei ole mikään ammatillisen koulutuksen tai asiantuntemuksen vaatima ilmiö, vaan se on selvästi erottuva merkki keskittymisestä "muukalaisuuteen." On helppo ymmärtää, miten pelko ulkomaisista uhkista ja terrorismista on voinut synnyttää muukalaisvihan tunteita. Sen sijaan vaikeampaa on tunnistaa kotimaan musta muukalaisuus ja siihen liittyvä epäluottamus. Haluamme uskoa, että olemme ylittäneet rodulliset rajat ja saavuttaneet täyden integraation ja tasa-arvon. Olemme ylpeitä saavutuksistamme, eikä Barack Obaman valinta ole vain todiste siitä. On kuitenkin vaikeampaa tunnustaa, että meillä on edelleen piileviä ennakkoluuloja ja syvälle juurtuneita stereotypioita. Trumpin kyky käyttää birtherismin myyttiä rakenteidensa piilottamiseen ja suurten ennakkoluulojen vahvistamiseen on huolestuttava muistutus siitä, miten tällainen ajattelutapa voi pysyä pinnan alla.

Tämä ei ole Yhdysvaltain yhteiskunnan tuomitsemista, vaan pikemminkin kansallisten olosuhteiden tunnistamista. Maa on rakennettu valkoisten siirtolaisten toimesta, ja historia ja kulttuuri ovat pitäneet yllä tietynlaista narratiivia. Vaikka mustien työ oli välttämätöntä Yhdysvaltain varhaiselle taloudelle, orjuus riisti heiltä tunnustuksen ja oikeuden täysipainoiseen kansalaisosallistumiseen. Tästä seurasi jatkuvaa syrjintää, joka syrjäytti mustat täysin kansalaiskeskustelusta. Valkoisten ja mustien kulttuuriset traditiot kehittyivät omiksi kieleikseen, mikä syvensi rodullista jakautumista. Rasismin monimuotoiset ilmenemismuodot ovat edelleen olemassa, ja tämä on tärkeä haaste, johon kansa on tartuttava.

Rasismin vastainen taistelu ei ole vain poliittinen, vaan se koskettaa jokaista kansalaista. On tärkeää kyseenalaistaa ne julkiset politiikat, jotka pitävät yllä eriarvoisuutta ja segregaatioita, oli kyseessä sitten äänioikeus, oikeuslaitos tai poliisin toiminta. Meidän on kuunneltava ja kyseenalaistettava omat ennakkoluulomme ja tutkittava paremmin kulttuurissamme ja itsessämme piileviä stereotypioita. Tällainen itsetutkiskelu vahvistaa kansalaistietoisuuttamme, joka auttaa erottamaan valheet totuudesta ja valitsemaan johtajia, jotka ymmärtävät vastuunsa kansakunnan perusarvojen edustamisessa.

Birtherismi paljastaa Trumpin olevan ei vain kelvoton, vaan vaarallinen kansakunnan keskeiselle periaatteelle: E pluribus unum. Tämä ei ole neuvoteltavissa.

Trumpin psykologinen vaikutus ja sen syvemmät seuraukset yhteiskunnassamme

Donald Trumpin presidenttiys ja sen vaikutukset ovat olleet paljon puhuttu aihe, mutta sen psykologiset ja kulttuuriset ulottuvuudet ansaitsevat syvällisempää tarkastelua. On helppo nähdä, kuinka hänen aikansa presidenttinä on jättänyt jälkensä Yhdysvaltojen ilmastoon, vähemmistöihin, maahanmuuttajiin, naisten oikeuksiin ja jopa Yhdysvaltain perustuslakiin. Kuitenkin, mitä useimmat eivät ehkä ole miettineet yhtä syvällisesti, on se, kuinka Trump ei ole pelkästään asettunut Valkoiseen taloon, vaan myös psykologisesti hänen vaikutuksensa on juurtunut syvälle kansakunnan ja jopa yksilöiden mieliin. Hänen vaikutuksensa ei ole vain ulkoista, vaan se on sisäisesti vaikuttavaa ja pitkään kestävää.

Trump ei ole vain presidentti – hän on osittain myös psykologinen voima, joka asuu meissä kaikissa. Tämä ajatus on häiritsevä, mutta myös äärimmäisen tärkeä ymmärtää, sillä se on osa yhteiskunnallista ja kulttuurista dynamiikkaa, joka vaikuttaa meihin kaikilla tasoilla. Hänen vaikutuksensa ilmenee monin tavoin, ei pelkästään poliittisina päätöksinä, vaan myös tunteina, joita hän herättää kansassa. Ne, jotka kannattavat häntä, voivat kokea hänen olevan eräänlainen äänenpaino niille, jotka tuntevat itsensä syrjäytetyiksi eliiteistä. Trumpin tapa provosoida ja heittää halveksuntaa älykköjä, naisia ja vähemmistöjä kohtaan on tullut kulttuurisen ja poliittisen taistelun keskiöön.

Trump on mestari häiritsemään ja manipuloimaan kansallista psyykeä. Hänen kykynsä "asettua" kansan mieleen ja herättää voimakkaita reaktioita on selvä, ja se ei ole vain hetkellinen ilmiö. Aivan kuten hänen presidenttikautensa aikana on nähty, hän ei ole pelkästään yksittäinen hahmo, vaan symboli suuremmalle kulttuuriselle liikkeelle, joka ammentaa valtansa yhteiskunnallisista peloista ja jännitteistä. Monille tämä ilmiö voi tuntua henkilökohtaiselta ja intiimiltä, sillä Trump on kuin vieras, joka ei ainoastaan oleskele tilassa, vaan tunkeutuu siihen, muuttamalla sen olemusta. Tämä vertaus on voimakas ja kertoo paljon siitä, kuinka syvälle Trump on päässyt yhteiskunnallisiin ja psykologisiin rakenteisiin. Hänen vaikutuksensa tuntuu aivan kuin se olisi osa jokaista hetkeä, ei vain poliittista tilannetta.

Kun ajattelemme Trumpin vaikutuksia, on tärkeää ymmärtää, että hänen toiminnallaan on syvempi psykologinen merkitys. Monet, jotka identifioituvat hänen kanssaan, voivat kokea sen voimaannuttavana. He saavat kokea, että hänen tapaansa "herättää eloon" kulttuurisia ja yhteiskunnallisia pelkoja ja ristiriitoja ei tarvitse peitellä, vaan sitä voi elää avoimesti ja ilman suodattimia. Tämä on ilmiö, joka muokkaa paitsi poliittisia mielipiteitä myös yhteiskunnallisia suhteita ja yksilöiden käsityksiä itsestään ja muista.

Yksi huolestuttavimmista puolista Trumpin presidenttikaudessa on hänen kyky luoda eräänlainen psykologinen tyrannia, joka ei ole näkyvää vaan hämärästi läsnä. Tämä ei ole tyrannia siinä perinteisessä merkityksessä, jossa johtaja tukahduttaa vapauksia väkivaltaisesti, vaan se on pikemminkin kulttuurinen ja psykologinen valta, joka kulkee syvällä yhteiskunnan ja yksilöiden alitajunnassa. Trump ei ole vain hallitsija, vaan hän on osa kulttuurista ja psykologista kudelmaa, joka määrittää, miten ihmiset ajattelevat, tuntevat ja toimivat.

Tällaisessa tilanteessa on tärkeää kysyä itseltämme, mitä voimme tehdä ja mitä meidän tulisi ymmärtää tästä ilmiöstä. Tyrannian ilmeneminen ei aina ole väkivaltainen tai ulkoisesti pakottava prosessi, mutta se on silti syvästi tuhoisa. Se luo psykologisia ja yhteiskunnallisia murtumia, jotka heikentävät yhteiskunnan kykyä toimia yhteisen hyvän puolesta. Yhteiskunta voi ajautua kohti täydellistä polarisaatiota, jossa kaikki, mitä ei ole hyväksytty valtavirrassa, pyritään sulkemaan pois. Trumpin aikakausi on opetus siitä, miten herkästi yhteiskunnalliset jännitteet voivat eskaloitua ja kuinka ne voivat muuttua osaksi jokapäiväistä elämää, kun yksilöt ja yhteisöt eivät ole valmiita kohtaamaan näitä voimia.

Lopuksi on tärkeää pohtia, että vaikka Trumpin hallituskausi on ollut historiaa, sen psykologinen perintö jatkuu pitkään. Se ei ole vain Trumpin, vaan myös hänen tukijoidensa ja yhteiskunnan laajemman kehityksen seurausta. Tämä ilmiö ei rajoitu pelkästään Yhdysvaltoihin; se on osa globaalia kulttuurista ja psykologista ilmiötä, joka heijastaa laajempia yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä. On tärkeää muistaa, että tällaisessa tilanteessa pelkkä kritiikki ei riitä – meidän on ymmärrettävä, miten nämä voimat vaikuttavat meihin ja miten voimme vastustaa niitä rakentamalla yhteiskunnan, joka ei antaudu populistisen tyrannian psykologiselle voimalle.

Miten kehittää polkupyöräilijän lihasten oikeaa toimintaa ja tasapainoa?
Miten Clintonin ja Lewinskyn skandaali hallittiin ja miten se vaikutti poliittiseen peliin?
Miten Donald Trump oppi oikeudellisen kamppailun taidon ja miksi se määrittelee hänen toimintansa?