Sähkökäyttöisten ajoneuvojen (EV) palautusjarrutusteho, Prb, joka voidaan osittain (K ∈ [0, 1] tekijän mukaan) palauttaa akkuun, voidaan mallintaa seuraavasti:

Prb=Kv(t)ηtηeηinψmtot2(dv(t)dt)+Crmtotgcos(ϕ)+mtotgsin(ϕ)+CdPrb = \frac{K v(t) \eta_t \eta_e \eta_{in} \psi m_{tot}}{2} \left( \frac{d v(t)}{dt} \right) + C_r m_{tot} g \cos(\phi) + m_{tot} g \sin(\phi) + C_d

Tässä kaavassa huomionarvoista on se, että EV:n kulutukseen vaikuttavat myös muut tekijät kuin pelkkä jarrutusenergia. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on starttien ja pysähdysten määrä ajoreitillä. Olkoon Θ reitin starttien ja pysähdysten määrä, joka voidaan arvioida liikenteen, reitin pituuden ja tien ominaisuuksien perusteella. Esimerkiksi kuvassa 2.4 esitetään, kuinka startti ja pysähdys vaikuttavat matkaan, jossa Θ = 3 ja nopeus pysyy vakiona aloituksesta pysähdyksiin. Tällöin on tärkeää arvioida kulutuksen ja palautuksen lisävaikutukset käyttäen kaavoja, kuten (2.1) ja (2.2), jotka kertovat starttien ja pysähdysten määrällä Θ reitillä.

Optimaalisten mallien käyttö EV:n lataamisen ja aikataulutuksen hallintaan älykäytävissä on lisääntynyt merkittävästi. Tällaiset optimointimallit auttavat ratkaisemaan useita keskeisiä ongelmia, kuten EV:n latausajankohdan ja -paikan määrittäminen, latausasemien sijoittaminen ja niiden kokoonpanon optimointi, sekä energianhallinta monivaiheisissa järjestelmissä, joissa EV:t voivat toimia sekä kuormina että varastointivälineinä. Tällöin otetaan huomioon ei pelkästään ajoneuvojen akut, vaan myös mikromuuntajat, varastointijärjestelmät ja joustavat kuormat, jotka muodostavat älykäytävän kokonaisuuden.

Sähkökäyttöisten ajoneuvojen optimaalinen aikataulutus ja latauspaikkojen valinta ovat tärkeitä pitkän ja lyhyen aikavälin päätöksenteon osia. Lyhyellä aikavälillä ratkaisuja tarvitaan muun muassa silloin, kun ajoneuvot on jo liitetty latausasemaan ja niille on määritettävä, kuinka nopeasti ja millä kapasiteetilla ne ladataan ottaen huomioon ulkoverkon maksimiteho. Tällöin on otettava huomioon myös latausasemien ja sähköverkkojen kuormitustilanteet.

Latausasemien optimointi, niiden sijoittaminen ja mitoittaminen ovat erityisesti pitkäaikaisia päätöksiä, joiden taustalla on paitsi alueelliset rajoitukset, myös sähköverkkojen hallinta ja energian kysynnän arviointi. Latausasemien sijoittaminen on usein haastavaa alueilla, joilla tilanpuute tai sääntelyrajoitukset estävät niiden rakentamisen. Erityisesti alueilla, joilla ympäristön riskit ovat korkeita (esimerkiksi maanalaiset vedet), latausasemien sijoittaminen on erityisen tarkkaa.

Energian kysynnän arviointi on toinen olennainen näkökulma, joka vaikuttaa latausasemien suunnitteluun ja käyttöön. Yksityisten ajoneuvojen lataus riippuu käyttäjien valinnoista, liikennemalleista ja tieverkoston ominaisuuksista, kun taas julkisen liikenteen, kuten sähköbussien, osalta energiankysyntä voidaan arvioida matkareittien kulutusmalleilla ja liikenteen ennustamisella.

Verkossa, johon latausasemien järjestelmät on liitetty, EV:t voivat toimia sekä kuormina että varastointivälineinä, ja niiden lataus- ja purkutoiminnot voivat olla osa laajempaa energianhallintaa. Tällöin EV:iden akut voivat tukea sähköverkon tasapainoa ja optimoida energian kulutusta ja varastointia. Nämä ajoneuvot voivat toimia hajautettuina energian varastointivälineinä, joka mahdollistaa niiden osallistuvan aktiivisesti sähköverkon säätöön ja energian toimitukseen.

Sähkökäyttöisten ajoneuvojen optimaalinen aikataulutus ja latauspaikkojen määrittäminen ovat avaintekijöitä älykäytävien kehityksessä. Tärkeää on, että latausjärjestelmät eivät vain tarjoa sähköä ajoneuvoille, vaan myös tukevat sähköverkon tasapainoa. Sähkökäyttöiset ajoneuvot voivat olla keskeinen osa älykäytävän infrastruktuuria, jossa ne toimivat joustavasti energian varastointivälineinä ja tukevat verkon tasapainoa.

Verkon ja latausasemien hallinta älykäytävissä on haasteellista, mutta myös äärimmäisen tärkeää, koska se määrittää, kuinka tehokkaasti ja taloudellisesti sähkökäyttöiset ajoneuvot voivat toimia osana laajempaa energiajärjestelmää. Jatkuva optimointi ja ennakoiva suunnittelu ovat avainasemassa EV:n latauksen ja resurssien hallinnassa, jotta saavutetaan kestävät ja taloudellisesti kannattavat ratkaisut.

Miksi sähköajoneuvojen optimointi on keskeistä älykäsverkoissa ja mikrosähköverkoissa?

Sähköajoneuvojen (EV) lataus ja niiden integrointi älykäsverkkoihin on noussut yhdeksi tärkeimmistä haasteista energianhallinnan alalla. Mikrosähköverkoissa, jotka yhdistävät uusiutuvat energialähteet, energiavarastot ja perinteiset sähköntuotantotavat, sähköajoneuvot voivat tuoda merkittäviä hyötyjä, mutta niiden hallinta vaatii huolellista optimointia. Tämä luku käsittelee sähköajoneuvojen latausstrategioiden optimointia älykäsverkoissa ja mikrosähköverkoissa sekä niiden integroimista osaksi laajempaa energianhallintajärjestelmää.

Optimointi sähköajoneuvojen latauksessa on monivaiheinen prosessi, joka sisältää eri muuttujien ja ennusteiden huomioimisen. Latausstrategioiden määrittäminen edellyttää monimutkaisten optimointimallien käyttöä, jotka ottavat huomioon erilaisia tekijöitä, kuten energian saatavuuden, kysynnän ja tulevaisuuden ennusteet. Tämä prosessi liittyy tiiviisti energiavarastointiin ja uusiutuvan energian tuotantoon, jotka voivat vaihdella tunti tunnilta.

Käytettävissä olevat optimointimallit jakautuvat usein kahteen pääkategoriaan: stabiiliin ja dynaamiseen optimointiin. Stabiilissa mallissa sähköajoneuvojen latausprosessi perustuu ennustettaviin kuormituksiin, kun taas dynaamiset mallit pyrkivät reagoimaan reaaliaikaisiin tietoihin ja ennusteisiin. Tämäntyyppinen optimointi ei ole ainoastaan tehokkuus- ja ympäristönäkökulmasta tärkeää, vaan se voi myös auttaa vähentämään negatiivisia vaikutuksia, joita suurten määrien sähköajoneuvojen lataaminen voi aiheuttaa sähköverkkoon.

Erityisesti kysyntäjousto-ohjelmien (demand response programs, DRP) osalta sähköajoneuvojen latausprosessien optimointi on keskeistä. Näissä ohjelmissa sähköverkon käyttäjät voivat siirtää omaa sähkönkulutustaan tietyllä aikavälillä, jolloin järjestelmän kuormitus jakautuu tasaisemmin, ja samalla voidaan vähentää huippukulutuksen aiheuttamia ongelmia. Tällöin sähköajoneuvojen latausta voidaan säätää joustavasti, jotta se tukee verkon tasapainoa ja mahdollistaa parempien ennusteiden hyödyntämisen energiavirroissa.

Tämänkaltaisessa optimoinnissa käytetään usein ennakoivia malleja ja koneoppimistekniikoita, jotka pystyvät ottamaan huomioon sääolosuhteet, kuten auringon säteilyn ja tuulivoiman tuotannon, sekä kulutuksen ennustaminen. Mallit eivät kuitenkaan perustu pelkästään ennusteisiin, vaan myös reaaliaikaisiin tietoihin, kuten kenttäsensoreiden keräämiin tietoihin ja sähkön hintamuutoksiin. Tällainen ennakoiva lähestymistapa on keskeinen osa älykäsverkkojen hallintaa, koska se mahdollistaa joustavan ja dynaamisen reaktion energiahuippujen ja alhaisten kulutusaikojen välillä.

Mikrosähköverkot, jotka yhdistävät uusiutuvan energian, varastointijärjestelmät ja sähköajoneuvojen latausasemat, voivat saavuttaa suuria etuja tehokkuudessa ja kestävyydessä. Latausasemilla on keskeinen rooli tässä, sillä ne voivat toimia eräänlaisina "pieninä voimalaitoksina", joissa eri laitteiden latausaikataulu ja -prosessi määritellään optimoinnin avulla. Latausprosessin optimaalisella ajastuksella voidaan parantaa järjestelmän kokonaissuorituskykyä ja vähentää sähkön hintoihin liittyviä kustannuksia.

Sähköajoneuvojen latauksen optimointi ei kuitenkaan ole pelkästään tekninen kysymys. Se vaatii myös huolellista suunnittelua ja ennusteiden tarkkuuden parantamista, jotta mahdolliset virheet ja epävarmuudet voidaan minimoida. Erityisesti ennusteet, jotka koskevat uusiutuvan energian tuotantoa, voivat olla haastavia, sillä ne riippuvat monista muuttujista, kuten sään vaihteluista ja ympäristötekijöistä. Tällöin dynaamiset optimointimallit, jotka ottavat huomioon ennusteiden epävarmuuden ja voivat päivittää aikarajoitteet jatkuvasti, ovat erityisen hyödyllisiä.

Optimointiprosessissa käytettävät päätöksentekoparametrit voivat olla joko jatkuvia tai binäärisiä, ja niihin liittyy useita rajoitteita, kuten aikarajoitteet, energian saatavuus ja varastointikapasiteetti. Nämä mallit voivat auttaa määrittämään, kuinka paljon energiaa on varastoitava, kuinka paljon tulee ladata ja milloin ajoneuvot voivat lähteä latauksesta. Tämä optimointi voi myös tukea älykästä latausta, jossa ajoneuvojen latausajat voidaan sopeuttaa verkon kuormitustilanteen mukaan.

Tulevaisuudessa, kun sähköajoneuvojen määrä kasvaa merkittävästi, on tärkeää kehittää järjestelmiä, jotka voivat hallita tätä laajentunutta latausinfrastruktuuria tehokkaasti. Optimointimallit, jotka pystyvät yhdistämään laajemman verkon ja yksittäisten ajoneuvojen latauksen, voivat auttaa hallitsemaan kasvavaa kuormitusta ja varmistamaan, että järjestelmät pysyvät tasapainossa.

Latausprosessin optimoinnin lisäksi on tärkeää ottaa huomioon myös verkon rakenteellinen ja tekninen kapasiteetti. Älykäs verkko ei ole pelkästään ohjelmistojen ja algoritmien summasta, vaan se vaatii myös infrastruktuuria, joka mahdollistaa datan keräämisen ja reaaliaikaisen hallinnan. Tähän liittyy muun muassa sensoriverkostojen asennus, verkkoyhteyksien luotettavuus ja uusien teknologioiden, kuten tekoälyn ja koneoppimisen, integrointi.

Miten aloitusteho vaikuttaa sähköauton latausaikaan ja optimointiin?

Latausprosessin optimointi ja tehokas energiankäyttö ovat keskeisiä tekijöitä älykkäiden verkkojen ja sähköautojen (PEV) lataustekniikoiden kehityksessä. Kun sähköauto ladataan, sen latausteho ja latausprofiili vaikuttavat suoraan siihen, kuinka nopeasti akku saadaan ladattua ja millaista energiankulutusta prosessi aiheuttaa. Yksi tärkeimmistä parametreista latausprosessissa on aloitusteho, joka määrittelee, kuinka nopeasti akku alkaa vastaanottaa energiaa ja kuinka nopeasti se saavuttaa täyteen latauksen.

Aloitusteho (pinit) ja sen vaikutus latausprosessiin voidaan kuvata erilaisten matemaattisten yhtälöiden avulla. Oletetaan, että latausprofiili on valittu siten, että PEV(t) = PEV,i(t), ja voidaan esittää akun lataustilan (SOCEV,i(t)) funktiona seuraavasti. Käytetään yksinkertaistettua merkintää PEV,i(t) → p(t), SOCEV,i(t) → x(t), CAPEV,i → CAP, dEV,i → d, bEV,i → b, Pinit EV,i → pinit, SOCinit EV,i → xinit ja SOCfin EV,i → xfin.

Latausprosessia voidaan kuvata differentiaaliyhtälöllä, joka liittyy akun lataustilaan ja virran kulutukseen. Yhtälö on seuraava:

ηp(t)x˙=CAPt\eta p(t) \cdot \dot{x} = \frac{CAP}{t}

Tässä η on latausprosessi tehokkuus, joka oletetaan olevan vakio latausprosessin aikana. Tämä yhtälö kuvaa akun latausnopeuden muutosta ajan funktiona.

Kun tarkastellaan ensimmäistä integrointiväliä, jossa xinitxbx_{init} \leq x \leq b, voimme laskea ajan, jolloin akku saavuttaa kyseisen tason. Tämä aika voidaan ratkaista seuraavasta yhtälöstä:

t=bxinitCAP1ηpinitt' = \frac{b - x_{init}}{CAP} \cdot \frac{1}{\eta p_{init}}

Seuraavaksi tarkastellaan toista väliä, jossa bxxfinb \leq x \leq x_{fin}, jolloin latausteho muuttuu ja virran kulutus riippuu edellisen latausprosessin tuloksista. Tämä voidaan jälleen esittää differentiaaliyhtälöllä ja ratkaista vastaavalla tavalla.

Latausprosessin päättyminen tapahtuu silloin, kun akun lataustila x(t)x(t) saavuttaa lopullisen arvon xfinx_{fin}. Tällöin voidaan laskea tarkasti aika, jolloin prosessi päättyy, ja tämä aika saadaan seuraavasta kaavasta:

t=tln(1xfin)ηdCAPbt'' = t' - \frac{\ln(1 - x_{fin})}{\eta d} \cdot \frac{CAP}{b}

Tässä vaiheessa latausprosessin optimointi voidaan liittää laajempaan energianhallintaan ja älykkäiden verkkojen suunnitteluun. Optimointilähestymistavat voivat ottaa huomioon myös erilaisia kustannuksia ja energian tuotannon tekijöitä, kuten fossiilisten polttoaineiden käytön kustannuksia ja sähköverkkoon liittyviä maksukomponentteja.

Kun tarkastellaan latausprosessin optimointia, voidaan ottaa huomioon useita taloudellisia ja ekologisia tekijöitä. Optimaalinen latausaikataulu voi sisältää seuraavat osatekijät:

  • Sähköverkon energiaostojen ja -myyntien kustannukset eri latausaikoina (IDLE ja CH);

  • Fossiilisten polttolaitosten tuotantokustannukset eri latausjaksojen aikana;

  • Sähköautojen latausprosessin viivästyskustannukset, jotka voivat liittyä esimerkiksi viivästyksiin aikarajoitteiden takia.

Tarkasteltaessa tätä kokonaisuutta, optimointilaskelmat voivat ottaa huomioon myös sähköverkon kuormituksen ja ennakoitavan sähköntuotannon vaihtelut, kuten uusiutuvan energian tuotannon epävarmuudet ja fossiilisten polttoaineiden hinnan muutokset.

Lisäksi latausprosessin optimointi ei rajoitu pelkästään latausaikojen sääntelyyn, vaan siihen kuuluu myös energian käytön ja varastoinnin optimaalinen hallinta. Tässä vaiheessa on tärkeää huomioida, että akkujen ja sähköverkon dynaamiset käyttäytymispiirteet, kuten lataus- ja purkautumistehokkuus, vaikuttavat merkittävästi kokonaisprosessin kustannuksiin ja energiankulutukseen. Optimaalinen latausprofiili voi vähentää energiankulutusta ja parantaa verkkoinfrastruktuurin käyttöastetta.

Miten suunnitella sähköajoneuvojen reittejä stokastisen käyttäjätasapainon lähestymistavan avulla?

Reittien optimointi sähköajoneuvojen verkostoissa on monivaiheinen prosessi, joka vaatii tarkkaa analyysia ja suunnittelua. Tässä kontekstissa on tärkeää ymmärtää, miten eri reittiluokat ja niiden linkkivaihtoehdot vaikuttavat reitin valintaan ja kuljetuksen tehokkuuteen. Analyysissa voidaan käyttää erilaisia matriiseja, jotka kuvaavat linkkien ja reittien välisiä suhteita. Näiden matriisien avulla voidaan laskea kunkin reitin kustannuksia ja arvioida kuljettajien valintoja.

Esimerkkinä voidaan tarkastella sähköajoneuvojen reittejä, joissa on yksi alkuperäisistä solmuista (kuten solmu 4) ja useita kohdesolmuja (esimerkiksi solmut 2 ja 3). Tällöin syntyy erinäisiä reittiluokkia, kuten P2 42 ja P2 43, joissa reitit vaihtelevat eri linkkivaihtoehtojen kautta. Tämän tyyppisten reittien analyysi voidaan esittää linkki-reitti-matriiseilla, joissa jokainen linkki (kuten linkit 1–23) kuvaa tietyntyyppistä reittiä.

Eri reittiluokkien tarkastelu antaa syvällisen käsityksen siitä, kuinka kuljettajat valitsevat reittejä ja mitä tekijöitä he ottavat huomioon päätöksenteossaan. Matriisit, kuten P1 42 ja P1 43, esittävät tarkasti, kuinka kuljettajat liikkuvat verkossa eri linkkien kautta, ja kuinka todennäköisyydet kullekin reitille muuttuvat kustannusten mukaan. Multinomiaalinen logit-malli (Multinomial Logit, MNL) on yksi työkalu, joka mahdollistaa näiden valintojen mallintamisen ja reittien optimoinnin. MNL-mallissa voidaan laskea kunkin reitin valintaprosentit ja kuljetusvirrat, mikä mahdollistaa optimaalisten reittien valinnan.

Tässä analyysissä tärkeä huomio on se, että mitä alhaisempi on reitin kustannus, sitä todennäköisemmin kuljettajat valitsevat kyseisen reitin. Tämä pätee myös sähköajoneuvojen verkostoissa, joissa käyttöaika ja polttoainekustannukset ovat tärkeitä tekijöitä. Matriiseja ja niiden tuloksia voidaan käyttää suunnitteluprosessissa, jotta voidaan optimoida sähköajoneuvojen liikenneverkosto ja varmistaa, että ajoneuvot kulkevat mahdollisimman tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.

Lisäksi on tärkeää huomata, että SUE-olosuhteet (Stochastic User Equilibrium) pidetään kunnioitettuina, mikä tarkoittaa sitä, että reitin valinta on todennäköisempää, kun reitin kustannus on alhaisempi. Tämä tarkoittaa sitä, että tasapainossa olevassa systeemissä kuljettajat valitsevat reittejä, jotka minimisoivat henkilökohtaiset kustannukset, mutta kuitenkin huomioiden myös verkoston kokonaiskustannukset.

Sähköajoneuvojen reittien suunnittelussa on olennaista ottaa huomioon myös ajoneuvojen lataustarpeet ja latausasemien sijainnit. Tässä yhteydessä voidaan hyödyntää myös stokastisia malleja, jotka huomioivat epävarmuudet reittivalinnoissa ja latausasemien kapasiteetissa. Esimerkiksi, jos sähköajoneuvon käyttäjä ei ole varma latausasemien saatavuudesta reitin varrella, voidaan tämä epätietoisuus ottaa huomioon optimaalisessa reittivalinnassa. Tällöin on tärkeää huomioida myös matkojen aikarajat ja latausaikojen optimointi.

Verkoston optimointi edellyttää myös dynaamista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ajoneuvojen virrat ja verkoston muutokset reaaliajassa. Tällöin voidaan käyttää erilaisia simulointimalleja, jotka ennustavat liikenteen käyttäytymistä ja auttavat kehittämään joustavia, tehokkaita ratkaisuja sähköajoneuvojen liikenneverkon hallintaan.

Lopuksi on tärkeää muistaa, että sähköajoneuvojen reittisuunnittelu on vain yksi osa laajempaa liikenteen hallintaa ja liikenteen sujuvuuden parantamista. Optimaalinen reittien valinta voi parantaa sekä ajoneuvojen käyttöastetta että vähentää kokonaispäästöjä, mutta se vaatii jatkuvaa analyysiä ja säätämistä. Sähköajoneuvojen kasvava käyttö tuo mukanaan uusia haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia liikenteen tehokkuuden ja ympäristövaikutusten parantamiseen.