Miksi kotimaanmatkailu on elintärkeää alueelliselle kehitykselle?

Matkailu on monivaiheinen ilmiö, jonka juuret ulottuvat syvälle yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin. Kansainvälistä matkailua pidetään usein taloudellisesti tuottoisempana ja laajempaa huomiota saavana sektorina, mutta kotimaanmatkailun merkitystä ei voida aliarvioida. Kotimaanmatkailu ei ainoastaan tue kansantaloutta, vaan sillä on myös syvällisiä vaikutuksia alueelliseen kehitykseen, kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Kotimaanmatkailun etuja verrattuna kansainväliseen matkailuun on monia. Yksi keskeisimmistä eroista on se, että kotimaanmatkailu on vähemmän altis globaalien kriisien vaikutuksille. Esimerkiksi COVID-19-pandemian aikana kotimaanmatkailu tarjosi monille maille mahdollisuuden sopeutua nopeasti ja jatkaa taloudellista toimintaansa nopeammin kuin kansainvälinen matkailu, joka kärsi rajoituksista ja matkojen vähenemisestä. Kotimaanmatkailu, joka kohdistuu kotimaisiin matkailukohteisiin, on myös vähemmän riippuvainen kausivaihteluista ja globaaleista trendeistä, jolloin se voi toimia vakaampana talouden tukipilarina.

Matkailun määritelmä on laaja ja siihen kuuluu niin kotimaan- kuin kansainvälinen matkailu. Kotimaanmatkailu kattaa ne aktiviteetit, joissa asukas matkustaa omassa maassaan, mutta ei ole kyseessä työssäkäynnistä tai muusta taloudellisesta toiminnasta matkakohteessa. Tämä asettaa kotimaanmatkailun erityiseen valoon, sillä se keskittyy täysin paikan päällä tapahtuvaan kokemukseen ilman ulkomaisia tuloja tai suuria investointeja. Erityisesti kehittyvissä maissa, joissa kansainvälinen matkailu saattaa olla kallista ja infrastruktuuri voi olla rajoittunut, kotimaanmatkailu voi olla realistisempi ja kestävämpi vaihtoehto.

Esimerkiksi Kiinassa kotimaanmatkailu on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää alueellista talouskehitystä. Xu:n (1998) tutkimuksessa todettiin, että kotimaanmatkailu voi luoda uusia työllistymismahdollisuuksia ja laajentaa yksityistä sektoria. Kotimaanmatkailu tukee myös pienyrityksiä ja paikallista taloutta, sillä kotimaanmatkailijat kuluttavat enemmän kotimaisia tuotteita ja palveluja verrattuna ulkomaisiin matkailijoihin. Tämä puolestaan edistää pienyrityksiä ja epävirallisia sektoreita, jotka usein jäävät huomiotta kansainvälisen matkailun keskittyessä suurempiin kohteisiin ja investointeihin.

Kotimaanmatkailu on erityisen tärkeää maissa, joissa ulkomaalaisten matkailijoiden tulojen määrä on rajallinen tai jopa riippuvainen muiden taloudellisten sektoreiden kehityksestä. Esimerkiksi Turkissa kotimaanmatkailu on tunnistettu välineeksi alueellisen kehityksen tukemiseksi ilman suuria investointeja kansainvälisiin markkinoihin. Seckelmannin (2002) tutkimuksessa todettiin, että kotimaanmatkailu voisi olla tärkeä tekijä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden saavuttamisessa alueilla, joissa kansainväliset markkinat eivät ole vielä kehittyneet täysimääräisesti.

Koska kotimaanmatkailu on enemmän kuin pelkkä kulutustapahtuma, se myös parantaa kansalaisten ymmärrystä omasta kulttuuristaan ja historiastaan. Se voi lisätä yhteisön osallistumista matkailuelinkeinoon ja tuoda paikallista kulttuuria ja perinteitä esiin uusilla tavoilla. Tämä voi puolestaan lisätä ylpeyttä kotimaasta ja edistää paikallista kulttuurista identiteettiä, mikä on erityisen tärkeää monilla alueilla, joissa kulttuuri ja perinteet saattavat jäädä globalisaation varjoon.

Lisäksi kotimaanmatkailu voi parantaa alueiden infrastruktuuria. Alueet, jotka saavat matkailijoita, kehittävät usein parempaa infrastruktuuria – teitä, julkista liikennettä ja majoituspalveluja – jotka voivat hyödyttää myös paikallisia asukkaita. Matkailu voi edistää investointeja alueille, jotka ovat aikaisemmin jääneet kehitykseltään jälkeen, ja tarjota paikallisille yrityksille mahdollisuuden kasvuun ja kansainvälisen verkostoitumisen rakentamiseen.

Kotimaanmatkailu ei myöskään ole pelkästään taloudellista hyötyä; se voi parantaa myös alueellista tasa-arvoa. Monet alueet, erityisesti maaseutualueet tai vähemmän kehittyneet alueet, hyötyvät matkailijoista ja matkailuelinkeinon tukemista palveluista. Tämä voi tuoda alueille resursseja, jotka muuten olisivat jääneet saamatta. Esimerkiksi monissa maissa, joissa matkailu on keskittynyt suuriin urbaaniin kohteisiin, kotimaanmatkailu voi tasoittaa alueellisia eroja ja auttaa kehittämään alueita, jotka muuten jäävät turismissa marginaaliin.

Kotimaanmatkailun edistämisessä on kuitenkin tärkeää, ettei sen roolia väheksytä. Se ei ole pelkästään keino selviytyä globaaleista kriiseistä, vaan myös osa pitkän aikavälin strategiaa, joka tukee kansantaloutta, alueellista kehitystä ja paikallisia yhteisöjä. Lisäksi kotimaanmatkailun kehittäminen vaatii paikallisten toimijoiden, kuten viranomaisten ja yritysten, yhteistyötä ja pitkäjänteistä sitoutumista kestävän matkailun periaatteisiin.

Miten matkailu ja kalastusmatkailu voivat edistää kestävää kehitystä ja taloudellista vakautta Suomessa?

Suomi, pohjoismaiden sydämessä sijaitseva valtio, on tunnettu ainutlaatuisista luonnonvaroistaan ja kulttuuriperinnöstään, jotka muodostavat perustan matkailu- ja matkailualan yrityksille. Vaikka matkailu tuo merkittäviä taloudellisia hyötyjä, erityisesti luonnon ja kulttuurin ympärille rakentuvat palvelut, alan kansainvälistyminen tuo mukanaan myös haasteita, kuten matkailukaupan negatiivinen tasapaino. Vuonna 2018 matkailu työllisti Suomessa noin 142 100 henkilöä, mikä vastasi 5,4 %:a koko työvoimasta, ja alan vuotuinen bruttokysyntä oli noin 18,6 miljardia dollaria. Matkailu onkin yksi Suomen tärkeimmistä talouden kasvumoottoreista, vaikka sen osuus bruttokansantuotteesta oli 2,7 % vuonna 2018.

Suomessa matkailu keskittyy erityisesti luonnon ja kulttuurin yhdistämiseen, joissa korostuvat tunnetut kohteet, kuten Suomen järvialueet, Lappi ja pääkaupunkiseutu. Näiden alueiden vetovoima ei kuitenkaan perustu pelkästään niiden kauneuteen vaan myös niihin liittyviin elämyksiin ja toimintoihin, kuten kalastusmatkailuun.

Kalastusmatkailu on erityinen matkailualan osa-alue, joka yhdistää kalastuksen ja matkailun ainutlaatuisella tavalla. Kalastusmatkailussa yhdistyvät taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset toiminnot. Se tarjoaa paikallisille kalastajille mahdollisuuden monipuolistaa tulojaan ja vahvistaa taloudellista vakautta. Samalla se tukee kestävän kalastuksen käytäntöjen levittämistä ja tuo tietoisuutta luonnonvaroista ja niiden kestävästä käytöstä. Kalastusmatkailu on kehittyvä ala, ja sen arvostus kasvaa erityisesti luonnon ja ekologian kunnioittamisen näkökulmasta.

Kalastusmatkailu voi olla joko kaupallista tai urheilullista kalastusta. Näissä matkailumuodoissa turisteilla on mahdollisuus joko vain tarkkailla kalastusta ammattikalastajien mukana tai osallistua aktiivisesti kalastukseen osana elämysmatkailua. Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, monet alueet ovat erikoistuneet kalastusmatkailun tarjoamiseen, ja monet tunnetut matkailukohteet tarjoavat mahdollisuuden osallistua kalastusretkille eri vesistöissä, kuten järvissä, joissa ja joissa kalastaminen on säädelty erityisillä kalastusoikeuksilla. Kestävyyden näkökulmasta tämä auttaa vähentämään kalavarojen liikakäyttöä ja edistää ekosysteemien hyvinvointia.

Erityisesti alueet, joilla on rikas kalakanta ja erityinen luonnonmuotoilu, tarjoavat kalastusmatkailijoille ainutlaatuisen kokemuksen. Näihin kuuluvat muun muassa Lapin alue, jossa on mahdollisuus kokea vaikkapa jääkalastusta, sekä järvialueet, jotka houkuttelevat kalastajia niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.

Vaikka kalastusmatkailu on monin tavoin hyödyllinen ja houkutteleva matkailualan osa-alue, siihen liittyy myös haasteita. Esimerkiksi kalakantojen köyhtyminen ja tiukat säädökset voivat rajoittaa kalastuksen mahdollisuuksia, mikä tekee siitä erikoislaatuisen ja jollain tavoin "etuoikeutetun" kokemuksen. Tämä tuo myös esiin kalastusmatkailun kestävän kehityksen periaatteet. Matkailijoiden tulisi olla tietoisia siitä, että kalastus ei ole vain vapaa-ajanviettoa, vaan se voi myös vaikuttaa paikallisiin ekosysteemeihin, jolloin on tärkeää noudattaa sääntöjä ja ohjeita kestävämmän kalastuksen takaamiseksi.

Suomi tarjoaa monia kalastusmatkailuun liittyviä mahdollisuuksia, mutta se on myös mukana globaalissa keskustelussa kestävästä matkailusta. Tavoitteena on saada matkailijat ymmärtämään, kuinka heidän toiminnallaan on pitkäaikaisia vaikutuksia niin luonnonvarojen käyttöön kuin paikallisiin yhteisöihin. Kalastusmatkailu ei ole vain taloudellinen kannattavuusprojekti, vaan se on osa laajempaa liiketoimintakulttuuria, joka voi tukea sekä taloudellista että ympäristöllistä kestävyyttä.

Tärkeää on ymmärtää, että matkailu ja erityisesti luonnonvarojen, kuten kalakantojen hyödyntäminen, ei ole vain taloudellista voittoa, vaan siihen liittyy myös vastuullisuus ja ekologinen tasapaino. Kestävä matkailu ja kalastusmatkailu voivat muodostaa synergian, joka hyödyttää niin taloutta kuin ympäristöä, kunhan osapuolet – matkailijat, paikalliset yritykset ja säädöksistä vastaavat viranomaiset – työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen.

Miten oikeudenmukaisuus ilmenee matkailussa ja miksi se on olennaista?

Matkailun arvioinnissa oikeudenmukaisuuden käsite on noussut keskeiseksi, heijastaen kasvavaa tarvetta eettisille, vaihtoehtoisille ja kestäville toimintatavoille. Tämä korostaa sekä matkailun potentiaalia että välttämättömyyttä edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Matkailun oikeudenmukaisuus ei ole pelkästään taloudellisten hyötyjen jakamista, vaan monisyinen ilmiö, joka liittyy myös sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ympäristöllisiin ulottuvuuksiin. Se tarjoaa laajemman kehyksen, jonka kautta matkailua voidaan tarkastella vastuullisena toimintana, joka pyrkii vähentämään köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjintää paikallisissa yhteisöissä.

Oikeudenmukaisuuden neljä pääulottuvuutta matkailussa ovat jakava, menettelyllinen, tunnistava ja korjaava oikeudenmukaisuus. Jakava oikeudenmukaisuus korostaa resurssien ja hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista, mikä on olennaista paikallisten hyväksynnän ja vastustuksen vähentämisen kannalta. Menettelyllinen oikeudenmukaisuus puolestaan liittyy osallistavan ja demokraattisen päätöksenteon rakenteisiin, joissa kaikki merkittävät sidosryhmät pääsevät vaikuttamaan. Tunnistava oikeudenmukaisuus korostaa eri toimijoiden välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen laatua, korostaen keskinäistä kunnioitusta, luottamusta ja kulttuurisen identiteetin arvostusta. Korjaava oikeudenmukaisuus keskittyy vahinkojen korjaamiseen ja oikeudenmukaisuuden palauttamiseen, erityisesti korostaen ihmisarvon ja kunnioituksen säilyttämistä, mikä on erityisen tärkeää marginalisoitujen ryhmien näkökulmasta.

Matkailun oikeudenmukaisuus käsitteenä pyrkii siis turvaamaan kustannusten ja hyötyjen oikeudenmukaisen jakautumisen, monipuolisen edustuksellisuuden päätöksenteossa sekä paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin ja voimaantumisen priorisoinnin. On tärkeää ymmärtää, että oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon käsitteitä ei tule käyttää toistensa synonyymeinä: oikeudenmukaisuus keskittyy pitkän aikavälin epätasa-arvojen syiden korjaamiseen ja rakenteiden muuttamiseen.

Matkailun alalla on havaittavissa kasvava kiinnostus oikeudenmukaisuuden tutkimiseen, mutta oikeudenmukaisuuden moninaisuus ja siihen liittyvät valtasuhteet ovat yhä osittain huomiotta jääneet. Erityisesti menettelyllisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta päätöksentekoon osallistuvien ryhmien valtasuhteiden ja osallisuuden erojen ymmärtäminen on välttämätöntä. Matkailualan toimijat kohtaavat lukuisia globaaleja kriisejä kuten ilmastonmuutoksen, pandemiat ja konfliktit, jotka voivat entisestään syventää jo olemassa olevia eriarvoisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Näistä huolimatta oikeudenmukaisuutta koskevat keskustelut eivät ole aina johtaneet käytännön toimiin tai rakenteellisiin muutoksiin alalla.

Oikeudenmukaisuuden eri näkökulmien yhdistäminen ja niiden keskinäisen riippuvuuden tunnustaminen ovat keskeisiä, jotta matkailusta voidaan rakentaa reilumpaa ja kestävämpää. Empiiriset tutkimukset, jotka kartoittavat eri sidosryhmien kokemuksia ja käsityksiä oikeudenmukaisuudesta matkailussa, ovat tarpeen käsitteen syvällisemmän ymmärtämisen ja soveltamisen edistämiseksi. Oikeudenmukaisuuden vaaliminen matkailussa ei ole pelkkä eettinen vaatimus, vaan myös pragmaattinen keino vähentää konflikteja, parantaa päätöksenteon laatua ja luoda kestävää kehitystä, joka huomioi paikallisyhteisöjen ja luonnon hyvinvoinnin.

Matkailun oikeudenmukaisuuden käsite haastaa perinteiset taloudelliset ja hallinnolliset näkökulmat, ja se kutsuu tarkastelemaan myös valtasuhteita, kulttuurisia merkityksiä ja yhteisöjen ääniä. Se tarjoaa kriittisen kehyksen, jonka kautta matkailua voidaan kehittää inklusiivisemmaksi, inhimillisemmäksi ja ekologisesti vastuullisemmaksi. Matkailun oikeudenmukaisuus vaatii jatkuvaa dialogia, moniäänisyyttä ja herkkyyttä erilaisia näkemyksiä kohtaan, mikä mahdollistaa oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamisen.

Endtext

Mikä tekee Andorrasta houkuttelevan matkailukohteen ja kuinka sen matkailualaa kehitetään?

Andorra on yksi Euroopan pienimmistä maista, mutta sen matkailuala on huomattavasti suurempi kuin monet saattaisivat kuvitella. Andorran pinta-ala on vain 468 km², ja sen väkiluku on 77 543 asukasta, mutta matkailu on monin tavoin elintärkeä osa maan taloutta. Itse asiassa lähes 50 % Andorran bruttokansantuotteesta (BKT) liittyy matkailuun, ja 25 % siitä syntyy suoraan matkailualan toiminnasta. Andorran taloudessa tämä on keskeinen tekijä, sillä valtaosa työpaikoista, peräti 86 %, on palvelualoilla, joista suuri osa kuuluu matkailuun.

Andorran matkailu on monivivahteinen ja monipuolinen, ja se vetää puoleensa matkailijoita ympäri maailmaa. Vuonna 2019 Andorraan saapui 8,2 miljoonaa matkailijaa, joista 3,1 miljoonaa oli yöpymismatkailijoita ja 5,1 miljoonaa päivämatkailijoita. Suurimmaksi osaksi Andorran matkailu perustuu talviurheiluun ja luontomatkailuun. Erityisesti Andorran hiihtokeskukset kuuluvat Euroopan kilpailukykyisimpiin ja niissä on investoitu jatkuvasti. Vuonna 2021–2022 oli suunniteltu 11,8 miljoonan euron investoinnit talvikauden hiihtokeskuksiin.

Matkailu Andorrassa keskittyy kuitenkin enimmäkseen päivämatkailuun. Suurin osa päivämatkailijoista saapuu naapurimaista Espanjasta ja Ranskasta, ja heidän pääasiallinen syynsä matkustamiseen on ostokset, jotka muodostavat 78,8 % matkojen tarkoituksesta. Toisaalta yöpymismatkailijoiden kiinnostuksen kohteet vaihtelevat ja suurin osa heistä tulee Andorraan hiihtämään tai nauttimaan luonnon tarjoamista aktiviteeteista. Andorran asema "Pyreneiden maana" on vahvasti sidottu alueen vuoristoon ja ulkoilma-aktiviteetteihin.

Andorrassa ei vaadita viisumia Euroopan Unionin alueelta saapuvilta matkailijoilta, mutta ei-EU-kansalaisilta edellytetään Schengen-viisumia. Tämä yksinkertaistaa pääsyä maahan, sillä pääsääntöisesti suurin osa matkailijoista saapuu maahan Espanjan ja Ranskan kautta maanteitse.

Yksi Andorran matkailualan suurimmista haasteista on sesonkivaihteluiden hallinta ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen. Talvikuukausina matkailu on hyvin vilkasta, mutta kesäisin matkailu vähenee merkittävästi. Tämän vuoksi Andorran hallitus on pyrkinyt monipuolistamaan matkailutarjontaa ja kehittämään uusia matkailukohteita. Esimerkiksi ostosmatkailu on saanut entistä suurempaa painoarvoa, ja Andorra on markkinoinut itseään ostosparatiisina verovapaiden hintojen ansiosta. Samalla on alettu kehittää kulttuurimatkailua ja gastronomian ympärille rakennettuja kokemuksia. Uusina houkutuksina on lanseerattu muun muassa 92 kilometrin pituinen vaellusreitti, joka kiertää Andorran kauniita vuoristomaisemia.

Andorrassa ei ainoastaan keskitytä matkailun määrän lisäämiseen, vaan myös sen laadun parantamiseen. Maassa on pyritty kehittämään matkailukoulutusta ja investoimaan infrastruktuuriin, erityisesti hotelli- ja majoituskapasiteettiin. Andorrassa on yhteensä 230 majoituslaitosta, joissa on 32 000 vuodepaikkaa, ja tämä luku kasvaa jatkuvasti. Toisaalta Andorran valtion rooli matkailun tukemisessa on ollut merkittävä, ja on nähtävissä, että Andorran hallitus on valmis tekemään pitkän aikavälin investointeja kestävään matkailuun.

Matkailun kehittämisen lisäksi Andorra on pyrkinyt tasapainottamaan matkailun ja ympäristönsuojelun. Maa on onnistunut yhdistämään kestävän kehityksen periaatteet matkailupolitiikassaan ja huomioimaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Esimerkiksi talviurheilun kausi on lyhentynyt ilmastonmuutoksen myötä, ja Andorra onkin suunnitellut investointeja, jotka mahdollistavat pitkän kauden ja vähentävät ympäristövaikutuksia. Tähän kuuluu myös uusiutuvan energian ja ympäristöystävällisten rakennusratkaisujen käyttöönotto matkailualalla.

Tärkeää on myös huomata, että Andorran kilpailuetu ei perustu pelkästään luonnon tarjoamiin resursseihin, vaan myös sen maantieteelliseen sijaintiin Pyreneiden vuoristossa. Tämä sijainti antaa mahdollisuuden houkutella matkailijoita naapurimaista, erityisesti Espanjasta ja Ranskasta, mutta myös muualta Euroopasta. Andorran matkailualan tulevaisuus on vahvasti sidoksissa sen kykyyn säilyttää tämä kilpailuetu ja jatkuvasti parantaa matkailuelämyksiä.

Endtext

Miten matkailu voi edistää kestävää kehitystä ja talouskasvua?

Matkailu on yksi maailman suurimmista ja nopeimmin kasvavista teollisuudenaloista, ja sillä on merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Vuoden 1992 Maailman ympäristökokouksessa hyväksytty Agenda 21 ja myöhemmin vuonna 2015 julkistettu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, 2030 Agenda, ovat asettaneet kestävän kehityksen globaalit suuntaviivat, joiden keskiössä on ympäristön suojelu, talouskasvun edistäminen sekä köyhyyden ja nälän torjuminen. Matkailu, vaikkakin usein ympäristön kuormittaja, voi toimia voimakkaana muutoksen moottorina ja edistää taloudellista ja yhteiskunnallista hyvinvointia, kun sitä ohjataan oikealla tavalla.

Kestävä matkailu on osa laajempaa kestävän kehityksen kokonaisuutta. Kestävä matkailu ei tarkoita pelkästään ympäristönsuojelua, vaan se ulottuu myös taloudellisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Matkailu voi tukea paikallisten yhteisöjen taloudellista kehitystä, säilyttää kulttuuriperintöä ja luoda työpaikkoja, jotka parantavat elämänlaatua. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) määrittelevät matkailulle kolme tärkeää päämäärää, jotka liittyvät työpaikkojen luomiseen, paikallisten kulttuurien ja tuotteiden edistämiseen sekä kestäviin matkailuohjelmiin.

SDG-tavoitteet 8.9 ja 12.b käsittelevät kestävää matkailua nimenomaan taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen näkökulmasta. Tavoite 8.9 edellyttää, että vuoteen 2030 mennessä otetaan käyttöön politiikkoja, jotka edistävät kestävää matkailua ja luovat paikallisia työpaikkoja. Tavoite 12.b puolestaan keskittyy työkalujen kehittämiseen ja implementointiin, joilla mitataan matkailun kestävän kehityksen vaikutuksia. Tavoite 14.7 tuo esiin kestävän merenkulun, kalastuksen ja matkailun roolin erityisesti pienissä saarivaltioissa ja kehittyvissä maissa, joiden taloudellinen hyvinvointi on osin riippuvainen matkailun kestävyydestä.

Matkailu on monella tapaa yhteydessä globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, biodiversiteetin häviämiseen, luonnonkatastrofeihin ja taloudellisiin kriiseihin. Matkailun osalta suurin haaste on hallita näiden tekijöiden vaikutuksia, samalla kun turismi tuottaa taloudellisia hyötyjä. YK:n Maailman Matkailujärjestö (UNWTO) on esittänyt, että matkailualan sidosryhmien yhteistyö ja tiedonkeruun parantaminen ovat välttämättömiä kestävän matkailun edistämiseksi. Tämä tarkoittaa muun muassa paikallisten hallitusten, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä, joka mahdollistaa matkailun ja kestävän kehityksen tavoitteiden yhteensovittamisen.

Tätä yhteensovittamista helpottavat esimerkiksi Matkailu Satelliittitilinpidon (Tourism Satellite Account, TSA) käyttö ja matkailun kestävän kehityksen mittaaminen. TSA-järjestelmä on työkalu, joka arvioi matkailun taloudellisia vaikutuksia kansantaloudessa, ja sen avulla voidaan paremmin seurata matkailun osuutta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä luo pohjan ymmärrykselle siitä, kuinka matkailu voi tukea talouskasvua ja samalla vähentää negatiivisia ympäristövaikutuksia.

Tulevaisuudessa matkailun rooli kestävän kehityksen edistämisessä tulee kasvamaan, mutta se vaatii aktiivista poliittista tahtoa, tutkimuksen tukemista ja lainsäädännön kehittämistä. Yhteistyö eri maiden ja toimijoiden välillä on elintärkeää, jotta matkailu voi kehittyä kestäväksi ja samalla tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Vain näin matkailu voi aidosti edistää globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Matkailualan ammattilaiset, päättäjät ja kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat kaikki vaikuttaa matkailun kestävyysprosessiin. Kestävä matkailu ei ole vain ympäristönsuojelua, vaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka pitää sisällään talouden, kulttuurin ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin. Matkailu on voimakas väline, joka voi muuttaa maailmaa – mutta se vaatii, että kaikki osapuolet sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin ja etsivät ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä nykyisiä että tulevia sukupolvia.