Kiinteistön omistaminen on ollut monille mustille perheille valtava haaste, erityisesti Yhdysvalloissa. 1900-luvun puolivälistä alkaen rotuerottelun ja rajoitettujen taloudellisten mahdollisuuksien vuoksi monet mustat perheet jäivät kiinteistön omistamisen ulkopuolelle. Tämä este on ollut erityisen suuri niille, jotka asuivat alueilla, jotka olivat "punaisia vyöhykkeitä" (redlining), joissa pankit ja muut lainanantajat kieltäytyivät myöntämästä lainoja mustille asukkaille.

Perheeni esimerkki osoittaa, kuinka luovuus ja rohkeus voivat murtavat taloudellisia esteitä. Vanhempani, jotka asuivat Suurten Los Angelesin alueen punaisilla alueilla, eivät saaneet perinteisiä lainoja pankilta, mutta se ei estänyt heitä hankkimasta kiinteistöjä. Isäni keksi luovia tapoja, kuten kumppanuudet pankkisuhteissa valkoisten henkilöiden kanssa, nollakaupan järjestelyt ja omistajan rahoitusratkaisut. Näin he saivat kerättyä monia kiinteistöjä keskusta-alueelta 1960-luvun alkuun mennessä. Vuosikymmenen loppuun mennessä vanhempani omistivat kiinteistöjä lähes jokaiselta korttelilta.

Tämä oli merkittävä saavutus, koska vanhempieni ensimmäinen pankkilaina myönnettiin vasta vuonna 1969, lähes 20 vuotta heidän ensimmäisen kiinteistön ostamisensa jälkeen. Tämä osoittaa, että pankkien ja muiden finanssialan toimijoiden rooli on ollut vähemmän tukea antavaa ja enemmän esteenä mustille perheille.

Vaikka kiinteistön omistaminen on ollut vaikeaa, se on ollut myös mahdollisuus luoda varallisuutta ja tarjota asukkaille elämisen arvoinen elinympäristö. Isäni ajatteli, että on tärkeää, että mustat yhteisöt elävät arvokkuudella ja voivat elää kunnollisessa asunnossa. Hän teki näitä investointeja, mutta hän myös ajatteli pitkällä aikavälillä perheensä taloudellista turvallisuutta. Kiinteistön kunnostaminen ja asuinympäristön parantaminen oli investointi, joka tulisi tuottamaan pitkäaikaista varallisuutta.

Vaikka jotkut asiat ovat parantuneet, mustat perheet ovat yhä jääneet jälkeen kiinteistön omistamisessa. Mustat lainanottajat maksavat edelleen korkeampia korkoja ja kohtaavat suurempia vaikeuksia saada lainaa verrattuna valkoisiin lainanottajiin (Choi ja Mattingly, 2022). Vuonna 2022 valkoisten kotitalouksien omistusoikeus oli 74,6 %, mutta mustien kotitalouksien omistusoikeus oli vain 45,3 %, ero oli yli 29 prosenttiyksikköä. Tämä ero on jopa suurempi kuin vuonna 1960, jolloin valkoisten kotitalouksien omistusoikeus oli 65 % ja mustien 38 % (27 prosenttiyksikön ero).

On ollut monia tekijöitä, jotka ovat johtaneet tähän eroon kiinteistön omistamisessa, kuten punaisen vyöhykkeen käytäntö, suuri lama, gentrifikaatio ja sijoittajien suuri rooli, joka on entisestään vähentänyt mustien perheiden mahdollisuuksia ostaa omistusasuntoja. Esimerkiksi vuonna 2019 mustien omistusoikeus oli vain 40,6 %, kun se oli ollut huipussaan vuonna 2004 (49,7 %). Gentrifikaatio on johtanut siihen, että alueet, joissa mustat perheet asuivat, ovat nousseet arvossa ja vuokrat ovat nousseet niin korkealle, etteivät paikalliset perheet pysty enää pysymään alueilla.

Pankit eivät ole ainoita syyllisiä tässä tilanteessa. Vaikka lainanmyöntäjien on sitouduttava tasa-arvoisten lainaehtojen tarjoamiseen kaikille kansalaisille, tilanteen muuttaminen on haasteellista, kun ne eivät ole valmiita avaamaan taloudellisia mahdollisuuksia mustille yhteisöille. On myös huomattava, että monilla mustilla perheillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia saada perinnöksi varallisuutta, mikä vaikeuttaa vielä enemmän heidän mahdollisuuksiaan rakentaa omaisuutta ja saavuttaa taloudellista turvallisuutta.

Washington D.C:n pormestari Muriel Bowser on esittänyt suunnitelman, jonka mukaan kaupungissa pitäisi lisätä 20 000 mustaa kotitaloutta omistusasukkaina vuoteen 2030 mennessä. Tämä on esimerkki siitä, kuinka julkiset toimijat voivat vaikuttaa kiinteistön omistamisen esteiden poistamiseen ja lisätä mustien perheiden vaurautta. Jos pankit ja rahoituslaitokset voisivat täyttää sitoumuksensa tarjota mustille perheille parempia taloudellisia mahdollisuuksia, voisimme nähdä todellista muutosta.

Oman perheeni kokemus kiinteistön ostamisesta ja omistamisesta osoittaa, kuinka vaikea ja vaarallinen kiinteistön omistaminen voi olla ilman oikeanlaista tukea, mutta myös kuinka se voi tarjota mahdollisuuden luoda varallisuutta. Tällaiset tarinat voivat toimia esimerkkeinä muille mustille perheille ja kannustaa heitä etsimään omia mahdollisuuksiaan, vaikka esteet olisivat suuret. On tärkeää muistaa, että vaikka monet asiat ovat parantuneet, mustat perheet ovat edelleen jääneet jälkeen kiinteistön omistamisessa. Kaikkien, jotka haluavat tasoittaa pelikenttää, on jatkettava työtä sen puolesta, että mustilla perheillä on samat taloudelliset mahdollisuudet kuin valkoisilla.

Miten kiinteistösijoittaminen voi luoda sukupolvien varallisuutta?

Meidän perheemme aloitti ilman sukupolvien varallisuuden tukea, ilman muodollista sijoituskoulutusta, ja isälläni oli rikosrekisteri. Silti he olivat varustautuneet vahvalla työmoraalilla ja määrätietoisuudella, jotka ovat luoneet arvokkaan salkun, jolle ei ole vertailukohteita, ja joka on tukenut kolmea sukupolvea. Tämä varallisuus on mahdollistanut korkeakoulutuksia, ensiluokkaisia matkoja eksoottisiin kohteisiin, ja pääsyn huipputason kokemuksiin aina Kentucky Derbystä Super Bowliin. Kotiuudistukset, uudet autot ja suunnittelijavaatteet ovat kaikki mahdollistuneet kiinteistösijoittamisen avulla. Kiinteistöt ovat toistuvasti osoittautuneet luotettavaksi välineeksi varallisuuden luomiseen. Jos isäni olisi vuonna 1950 ottanut työn Fordilta Detroitista ja äitini olisi jatkanut uraansa Pacific Northwest Bellillä, elämämme ja matkamme olisivat olleet täysin erilaisia. Mutta isäni ja äitini kohtasivat kaikki vastoinkäymiset, rasismit ja elämän kovuudet, ja he näyttivät, että sukupolvien varallisuus on saavutettavissa. Minä perheen yrityksen johtajana työskentelen sen eteen, että tämä varallisuus pysyy kestävältä.

Suurin osa meistä, ellei kaikki, on kokenut elämänsä aikana jonkinlaista häiriötekijää tai traumoja. On tärkeää, että et anna menneisyyden määrittää tulevaisuuttasi. Isäni, joka oli vankilassa, ja äitini, joka joutui väkivallan kohteeksi vuokraa kerätessään, pysyivät kurssissa ja muokkasivat näin kolmen sukupolven elämänkulkuja. He eivät antaneet vaikeuksien tai menneisyyden traumaattisten tapahtumien estää heitä tavoitteen saavuttamisessa. Jos pystyt tarttumaan haasteisiin ja olemaan aktiivinen, voit itse määritellä oman elämäsi kertomuksen. Päivittäin tulee asettaa itselleen haasteita ja arvioida omaa kehitystään – mitä voin tehdä tänään, tällä viikolla, tai kuukauden sisällä parantaakseni omaa tilannettani?

Kiinteistösijoittaminen ei syrji ketään. Se ei riipu etnisyydestäsi, korkeakoulututkinnostasi tai siitä, miten haluat tulla puhutteluksi. Kiinteistön omistaminen avaa lukemattomia mahdollisuuksia, kuten vuokraamista, asuinhuoneistona käyttöä, tai osan sen tilasta vuokraamista vaikka Airbnb:n kautta. Se voi myös sisältää peruskorjauksia, lainan uudelleenrahoittamista ja sen avulla kassavirran kasvattamista. Sijoittaminen kiinteistöihin ei ole pelkästään varallisuuden kasvattamista, vaan se on myös perinnön luomista tuleville sukupolville. Kiinteistö on hyödyke, jota kaikki tarvitsevat, ja joka tarjoaa mahdollisuuden merkittävään taloudelliseen kasvuun.

Muistan vielä lapsuudesta ne hienot naapurustot, joihin mentiin Halloweenina karkkia keräämään. Ne talot, jotka erottuivat edukseen: suuret, siistit piha-alueet, vierashuoneet ja lämpimät takkatulien äärellä vietetyt illat. Näissä taloissa asuneet perheet eivät näyttäneet olevan huolissaan elämäntaitojen puutteesta – päinvastoin, heillä oli vakaa taloudellinen perusta, joka oli syntynyt pitkällisen kiinteistösijoittamisen kautta. Kiinteistösijoittaminen on ollut heidän ja monen muun perheen varallisuuden luomisen avain.

Meidän perheemme on pääasiassa keskittynyt tarjoamaan kohtuuhintaisia asuntoja. Kohtuuhintaisuus ei tarkoita samaa kuin pienituloiset asunnot. Kohtuuhintainen asunto tarkoittaa yleensä sitä, että ihmisillä on vakaa työpaikka, kuten opettaja, kaupunkityöntekijä tai nuori ammattilainen. Pienituloisilla asukkailla sen sijaan voi olla oikeus valtion tukemiin ohjelmiin, kuten Section 8 -vouchereihin, jotka auttavat heitä maksamaan turvallista, markkinoiden hintojen mukaista vuokraa.

Vaikka vuokraaminen voi olla oikea vaihtoehto tietyissä elämäntilanteissa – kuten opiskeluaikana tai muuton yhteydessä uuteen kaupunkiin – vuokrasopimuksen jatkuva uusiminen pitkällä aikavälillä voi silti estää taloudellisen kasvun ja varallisuuden luomisen. Esimerkiksi yksi pitkäaikaisista asukkaistamme maksoi meiltä vuokraa 480 000 dollaria 12 vuoden aikana. Jos siis huomaat mahdollisuuden investoida omaan kiinteistöön, kannattaa tämä vaihtoehto ehdottomasti harkita.

Kiinteistösijoittamisessa on lukemattomia etuja. Tärkein niistä on se, että se tarjoaa mahdollisuuden luoda taloudellista turvaa ja kasvua pitkällä aikavälillä. Kiinteistön omistaminen ei ole vain ostopäätös, vaan elämäntapa, joka voi tarjota turvaa ja vapauden tunteen. Se on keino parantaa elämänlaatua, lisätä omaa taloudellista vakautta ja jopa luoda tuleville sukupolville mahdollisuuksia.