Post-totuuden politiikan ilmiö on saanut erityistä huomiota viime vuosina, erityisesti sen roolin vuoksi merkittävissä poliittisissa tapahtumissa, kuten Brexit-äänestyksessä. 2016 pidetty kansanäänestys Isossa-Britanniassa EU-jäsenyydestä osoitti, kuinka voimakkaasti manipuloidut faktat, valeuutiset ja epäluotettavat väitteet voivat vaikuttaa kansalaisten päätöksentekoon. Tämä ei ollut vain sattumaa tai virheellinen tulos; se oli ilmiö, joka oli jo muotoutunut osaksi nykyistä poliittista kulttuuria, jossa tunteet ja virheelliset tiedot syrjäyttävät objektiiviset tosiasiat.

Brexit-äänestyksen tulos oli historiallinen käännekohta, jossa populistiset liikkeet ja sosiaalisen median voimakas rooli yhdistyivät, luoden uudenlaisen, post-totuuden politiikan kentän. Tässä kontekstissa on tärkeää ymmärtää, miten tällainen politiikka toimii ja kuinka se on muokannut yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa. Brexitin tapauksessa tämä ilmiö ei ollut vain teoreettinen analyysi, vaan se tuli konkreettiseksi kansanäänestyksessä, jossa suurin osa asiantuntijoista ja tieteellisistä neuvonantajista suositteli pysymistä EU:ssa. Tämä asiantunteva konsensus ei kuitenkaan vaikuttanut merkittävästi äänestäjien päätöksiin.

Post-totuuden politiikka ei ole vain valeuutisten tai väärän tiedon levittämistä, vaan se on myös tunteiden manipulointia ja epäilyksen kylvämistä totuudellisia väittämiä vastaan. 2016 Brexit-äänestyksessä tämä näkyi erityisesti "Leave" -kampanjan retoriikassa, jossa pelon ja epäluulon lietsominen EU:ta kohtaan oli keskeisessä roolissa. Kampanjassa käytettiin hyvinkin yksinkertaistettuja ja jopa vääristeltyjä väitteitä, jotka saivat laajaa huomiota, vaikka ne olivat tieteellisesti ja faktuaalisesti kyseenalaisia.

Tässä yhteydessä ei voida aliarvioida sosiaalisen median roolia post-totuuden politiikassa. Erityisesti Twitterin, Facebookin ja muiden alustoiden merkitys oli keskeinen Brexitin kaltaisissa tapahtumissa. Ne mahdollistivat tiedon ja väärän tiedon nopean leviämisen ilman perinteisiä tiedotusvälineiden tarkistuksia. Sosiaalisen median algoritmit, jotka suosivat sensaatiohakuisia ja tunteita herättäviä sisältöjä, osaltaan vauhdittivat tätä prosessia. Näin syntyi ilmiö, jossa suuri osa väestöstä altistui vääristeltyille ja manipuloiduille viesteille, mikä vaikeutti oikean tiedon saantia ja kykyä arvioida sitä kriittisesti.

Vaikka post-totuuden politiikka on nykyään tiukasti sidoksissa teknologiaan ja digitaalisiin alustoihin, sen juuret ovat syvemmällä historiassa. Väärän tiedon ja valheiden käyttö poliittisissa kampanjoissa ei ole uusi ilmiö, mutta nykyaikainen digitaalinen ekosysteemi on tehnyt siitä entistä tehokkaamman. Brexitin kaltaisessa prosessissa on keskeistä ymmärtää, että post-totuuden politiikka ei ole vain yksittäisten valeuutisten tai kampanjoiden seurausta, vaan se on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa tiedonvälityksellä pyritään muokkaamaan poliittista keskustelua ja kansan päätöksentekoa.

On tärkeää myös tiedostaa, että post-totuuden politiikka ei vaikuta vain äänestystuloksiin, vaan sen vaikutukset ulottuvat syvemmälle yhteiskunnalliseen keskusteluun ja luottamukseen. Kun kansalaiset alkavat epäillä tiedon oikeellisuutta ja asiantuntijoiden arvioita, demokratian perustan uskotaan olevan vaakalaudalla. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa päätöksenteko perustuu enemmän tunteisiin ja henkilökohtaisiin uskomuksiin kuin objektiivisiin faktoihin.

Brexit-äänestys on esimerkki siitä, kuinka post-totuuden politiikka voi muuttaa kansakunnan tulevaisuuden. Tässä prosessissa on keskeistä tunnistaa, että vaikka teknologiat ja some-alustat tarjoavat valtavan määrän tietoa, ne voivat yhtä lailla vääristää sitä ja manipuloida yleistä mielipidettä. On tärkeää, että yhteiskunta, poliittiset päättäjät ja kansalaiset ymmärtävät post-totuuden politiikan dynamiikan ja sen mahdolliset seuraukset demokraattisten prosessien ja yhteiskunnallisen vakautuuden kannalta.

Lopuksi on hyvä pohtia, kuinka voimme kehittää kriittistä ajattelua ja vahvistaa kykyämme arvioida ja tunnistaa vääristelyä ja manipulaatiota nykypäivän poliittisessa keskustelussa. Tämä ei ole vain yksilön vastuulla, vaan myös yhteiskunnan, joka tarvitsee toimivia mekanismeja ja välineitä, jotka auttavat pitämään poliittisen keskustelun rehellisenä ja läpinäkyvänä.

Miksi totuus hämärtyy ja miten se vaikuttaa demokratiaan?

Nyky-yhteiskunnassa yhä useampi kansalainen toimii omia etujaan vastaan, mikä heijastaa laajempaa ilmiötä, jota kutsutaan totuuden heikkenemiseksi tai totuuden rappeutumiseksi (truth decay). Tämä ilmiö koostuu neljästä toisistaan erillisestä, mutta toisiinsa kytkeytyvästä tekijästä: kasvavasta erimielisyydestä tosiasioiden ja niiden analyysien tulkinnoista, mielipiteen ja faktan rajan hämärtymisestä, mielipiteen ja kokemuksen suhteellisen vaikutusvallan kasvamisesta tosiasioihin nähden sekä luottamuksen heikkenemisestä aiemmin arvostettuihin tiedonlähteisiin. Yksinään jokainen näistä tekijöistä vaikeuttaa totuuden ja fiktion erottamista, mutta niiden yhteenlaskettu vaikutus voimistuu entisestään nykyaikaisten viestinnän keinojen, kuten sosiaalisen median mikrotargetoinnin kautta.

Totuuden rappeutumisessa on kyse myös tiedon hallinnan ja kohdentamisen vallankäytöstä: väärät faktat ja mielipiteet valjastetaan poliittisiksi aseiksi, joiden avulla kyseenalaistetaan todelta vaikuttavia ilmiöitä. Psykologisten mekanismien ja kognitiivisten vinoumien hyödyntäminen on keskeistä tässä prosessissa. Ihmisten ajattelutapoja, uskomuksia ja tunteita manipuloidaan vahvistaen sekä myönteistä että negatiivista puolueellisuutta, mikä entisestään polaroi poliittista kenttää.

Tämä ilmiö ei rajoitu vain Yhdysvaltoihin. Euroopassa näkyviä ilmentymiä ovat alueelliset itsenäisyyspyrkimykset, brexit, autoritaaristen johtajien nousu Itä-Euroopassa, maahanmuuttokeskustelu, ääriliikkeiden kasvu sekä terrorismi. Kaikki nämä haastavat demokraattisten valtioiden kyvyn reagoida tehokkaasti. Väärän tiedon levittäminen heikentää demokraattisten instituutioiden legitimiteettiä ja muokkaa poliittista kulttuuria negatiiviseen suuntaan. Digitaalisten alustojen ja sosiaalisen median rajattomuus on mahdollistanut valheellisen tiedon moninkertaisen leviämisen, mikä puolestaan synnyttää informaatiosaarnoja ja vahvistaa kuplautumista.

Alun perin sosiaalisen median nähtiin demokratisoivan viestintää ja levittävän demokratiaa, mutta todellisuudessa se on lisännyt polarisaatiota ja syventänyt tiedon eriytymistä eri kupliin. Totuuden rappeutuminen näkyy puolueellisen, osittain toden ja konspiraatioiden täyttämän tiedon tulvana, jossa kohina tukahduttaa kaiken muun. Tämä kuormittaa tiedon vastaanottajaa psyykkisesti ja saa monet luopumaan pyrkimyksestä erottaa tosi uutiset valheista.

Väärän tiedon levittäminen liittyy yksilön negatiivisiin epistemisiin motiiveihin, kuten itseen kohdistuvaan uhkaan tai haluun löytää syyllisiä epävarmuudessa. Se kytkeytyy myös heikentyneeseen kykyyn käyttää loogista päättelyä ja avoimeen ajatteluun. Psykologisella tasolla valeuutiset voivat vahvistaa harhaluuloja, dogmaattista ajattelua tai jopa hallusinaatioita. Tämän seurauksena yksilöt menettävät motivaatiota osallistua kollektiiviseen toimintaan, joka on demokraattisen politiikan perusedellytys.

Valeuutiset vaikuttavat demokratiaan erityisesti vaikuttamalla poliittisiin päätöksiin ja julkiseen mielipiteeseen, ja vaikka niiden seuraukset ovat laaja-alaisia, ne hyödyttävät joitain toimijoita juuri siksi, että ne heikentävät tiedon ja demokratian välistä sidettä. Historian valossa tällaiset aikakaudet johtavat usein kansan turhautumiseen, ääripolitiikkaan, väkivaltaan ja taloudelliseen taantumaan. Erityisen huolestuttavaa on valeuutisten yleistyminen myös virallisissa tiedonlähteissä ja valtakunnallisissa uutisissa, mikä nopeuttaa niiden leviämistä ja lisää niiden vaikutusvaltaa.

Valeuutisten leviämisessä on nähtävissä propagandan piirteitä. Sen tarkoituksena ei ole välttämättä hämmentää pelkästään tunteiden vallassa, vaan se on strateginen keino saavuttaa poliittisia ja taloudellisia tavoitteita. Nykyiset yhteiskunnalliset muutokset, kuten poliittinen polarisaatio ja taloudelliset paineet, tarjoavat otollisen maaperän valeuutisten kasvulle ja niiden hyödyntämiselle ristiriitojen ja epävarmuuden lietsomisessa. Tämä pitää poliittisen toiminnan hajanaisena ja estää yhteisiä ratkaisuja esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin haasteisiin.

Koska valeuutiset tuottavat taloudellista ja poliittista hyötyä vallitseville vallankäyttäjille, niiden hillitseminen ylhäältä käsin on vaikeaa. Institutionaaliset vastatoimet eivät toistaiseksi ole kyenneet pysäyttämään tätä kehitystä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Brexit-prosessissa, jossa väärän tiedon levittäminen vaikutti merkittävästi poliittiseen päätöksentekoon.

On tärkeää ymmärtää, että totuuden heikkeneminen ei ole pelkkä viestinnällinen ongelma, vaan syvällinen yhteiskunnallinen ilmiö, joka heijastuu poliittiseen kulttuuriin, yksilöiden ajatteluun ja koko demokratian toimivuuteen. Lukijan tulisi tiedostaa tiedon valtava rooli vallan ja sosiaalisen järjestyksen ylläpidossa sekä kriittisen medialukutaidon ja kollektiivisen vastuun merkitys totuuden suojelemisessa ja demokratian vahvistamisessa.

Miten valeuutiset voivat vaikuttaa äänestyspäätöksiin?

Useat tutkimukset (Nyhan et al., 2019; Swire et al., 2017) osoittavat, että toimittajien faktantarkistukset voivat vähentää valeuutisten uskomista. Kuitenkin, kun kyseessä on tietyn poliitikon tukijat, heidän asenteensa eivät näytä muuttuvan faktantarkistusten myötä. Tämä viittaa siihen, että äänestäjien mieltymykset eivät perustu heidän käsityksiinsä poliitikkojen faktatarkkuudesta, olipa tieto oikeaa tai virheellistä. Toisin sanoen, faktantarkistukset voivat edistää paremmin informoitua kansalaisuutta, mutta eivät helposti muuta kansalaisten mielipiteitä siitä, ketä he tukevat.

Yksi harvoista tutkimuksista, jotka keskittyvät suoraan valeuutisten ja äänestämisen väliseen suhteeseen, on Cantarellan, Fraccarolin ja Volpen (2019) työ. Tämä tutkimus ei perustu Yhdysvaltojen tapaukseen, vaan Italiaan, jossa populistiset puolueet ovat vahvoja ja valeuutisia kulutetaan laajasti. Esimerkiksi vuoden 2018 vaaleissa havaittiin, että kahden populistipuolueen, Movimento 5 Stelle ja Lega, kannattajat jakoivat valeuutisia huomattavasti enemmän kuin muiden puolueiden äänestäjät. Tämä on yksi harvoista yrityksistä tutkia valeuutisten ilmiötä käyttäen kvasi-kokeellista metodologiaa, joka ottaa huomioon mahdolliset syy-seuraussuhteen ongelmat äänestyskäyttäytymisen ja väärän tiedon altistumisen välillä.

Tutkijat vertaavat kahta eri provinssia, Trentoa ja Bolzanoa, jotka sijaitsevat Trentino-Alto Adigen alueella Pohjois-Italiassa. Alue on erityinen, koska se on kaksikielinen, ja sen saksankielinen vähemmistö voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon alueen asukkaat altistuvat valeuutisille. Tutkijat olettavat, että valeuutisten levittäjillä ei ole suurta kannustinta tuottaa saksankieliselle väestölle kohdistettuja valeuutisia. Tämän pohjalta he voivat tarkastella kielen eroja alueiden välillä ja käyttää niitä eksogeenisena vaihteluna valeuutisiin altistumisessa.

Keskeinen havainto oli, että äänestyskäyttäytymisen eroavaisuudet olivat suurin piirtein samankaltaisia, vaikka Trento ja Bolzano eroavat kielellisesti. Tästä käy ilmi, että valeuutisiin altistuminen ei ole satunnaista, vaan se määräytyy itsevalinnan mukaan: ihmiset altistuvat valeuutisille oman poliittisen mieltymyksensä perusteella. Tämä tulos on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa.

Onko siis mahdollista vaikuttaa ihmisten äänestyspäätöksiin valeuutisten avulla? Vaikka aiheesta on paljon spekulaatioita, tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valeuutisten vaikutukset eivät ole yhtä suuria kuin yleisesti kuvitellaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö valeuutisten leviämisellä olisi huolestuttavia seurauksia demokratialle. Valeuutiset voivat johtaa kansalaisten harhaanjohtamiseen, jakaa yhteiskuntaa kahtia, heikentää luottamusta mediaan ja vääristää julkista keskustelua. On kuitenkin tärkeää huomata, että faktojen tarkistaminen ei aina ole riittävä toimi, koska ihmiset saattavat valita kulutettavat uutiset vahvistaakseen omia poliittisia näkemyksiään.

Tutkimukset osoittavat, että äänestyspäätökset eivät ole pelkästään vaalikampanjoiden, hetkellisten kontekstien tai populististen puheiden vaikutuksia. Vaikka perinteisten yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja puolueidentiteettien vaikutus on vähentynyt, ne ovat edelleen relevantteja äänestäjien profiilissa ja poliittisissa asenteissa. Tärkeää on myös ymmärtää, että vaalikampanjoiden ja valeuutisten vaikutus äänestyskäyttäytymiseen on rajallinen, sillä äänestäjät usein kuluttavat juuri niitä uutisia, jotka vahvistavat heidän aiempia poliittisia uskomuksiaan.

Sosiaalisen median vaikutus on erillinen mutta tärkeä tekijä. Sosiaalisen median kuplat voivat vaikuttaa äänestyspäätöksiin itsessään, ei pelkästään valeuutisten kautta, koska ne ilmentävät yhteisiä kertomuksia, joita jaetaan kansalaisryhmissä, joissa on laajoja virtuaalisia vuorovaikutuksia. Näin ollen valeuutisten keskustelu heijastaa perinteisen äänestyskäyttäytymisen ja sen roolin paluuta, jolle on jo pitkään annettu vähemmän huomiota.

Erityisesti valeuutisten mahdolliset vaikutukset, kuten spekulaatiot Yhdysvaltain presidentinvaalien tai Brexitin aikana, voivat tuntua huolestuttavilta, mutta tämä ei tarkoita, että valeuutisten vaikutus olisi niin suuri, kuin yleisesti uskotaan. Itse asiassa tutkimukset viittaavat siihen, että valeuutisten voima ei ole niin suuri kuin se näyttää, koska ne tarjoavat yksinkertaistettuja selityksiä monimutkaisista ongelmista, ja niillä on enemmän propagandistinen luonne.

On tärkeää muistaa, että vaikka valeuutiset voivat vaikuttaa äänestystuloksiin, niiden vaikutukset saattavat olla pienempiä ja monimutkaisempia kuin usein kuvitellaan. Näin ollen valeuutisten vaikutusten tutkiminen ja mittaaminen on haastavaa, ja pelkkä korrelaatio ei riitä selittämään syy-seuraussuhteita.

Miten oikeistopopulismi leviää Itä- ja Keski-Euroopassa verkossa?

Radikaalit oikeistopopulistiset liikkeet ja järjestöt ovat keskeinen osa Itä- ja Keski-Euroopan poliittista kenttää. Viimeisten vuosikymmenten aikana nämä ryhmät ovat onnistuneet hyödyntämään internetin tarjoamia mahdollisuuksia levittää ideologiaansa, mobilisoida kannattajia ja vahvistaa radikaalia oikeistotunnistettaan. Vertailtuna Länsi-Eurooppaan, Keski- ja Itä-Euroopassa radikaali oikeisto on kokenut omat erityispiirteensä, joita ei ole vielä juurikaan tutkittu sosiaalisten liikkeiden, median ja viestinnän kentällä.

Tutkimuksessa, joka pohjautuu Caianin ja Parentin (2013) samankaltaisiin tutkimuksiin Länsi-Euroopassa, tarkastellaan radikaalin oikeiston verkkopropagandan muotoja ja laajuutta Itä- ja Keski-Euroopassa. Analyysimme keskittyi lähes 200 organisaation verkkosivustojen sisältöön neljässä maassa: Tšekissä, Slovakiassa, Puolassa ja Unkarissa. Tulokset osoittavat, että nämä ryhmät ovat täysin tietoisia verkkotilan tarjoamista mahdollisuuksista, ja ne pystyvät käyttämään verkkoa tehokkaasti poliittisen viestin levittämiseen ja omaan propagandaan. Verkkosivustojen analyysi paljasti, että Keski- ja Itä-Euroopan radikaalit oikeistoliikkeet hyödyntävät monia erilaisia poliittisen aktivismin muotoja, ja niillä on monipuolinen toimintarepertuaari.

Erityisesti Tšekin ja Slovakian radikaalit oikeistojärjestöt käyttävät visuaalista ja tekstuaalista propagandaa huomattavasti aktiivisemmin kuin Unkarin ja Puolan ryhmät. Eroja löytyy myös sen suhteen, kuinka usein tietyt propagandatekniikat, kuten vihasymbolit, banderollit ja artikkelit, esiintyvät eri maissa. Esimerkiksi Slovakiassa ja Tšekissä vihasymbolien ja banderollien käyttö on vähäisempää verrattuna Unkariin ja Puolaan. Tämä viittaa siihen, että kansalliset erityispiirteet ja kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten radikaalit oikeistoliikkeet rakentavat ja levittävät sanomaansa.

Verkkopropaganda jakautuu myös erilaisten ryhmien mukaan. Vähemmän "instituutioituneet" ryhmät, kuten poliittiset liikkeet ja neo-natsijärjestöt, käyttävät visuaalista propagandaa enemmän kuin institutionalisoituneet puolueet. Tämä ilmenee myös siitä, että radikaalit oikeistopuolueet, kuten Fidesz Unkarissa, hyödyntävät sekä tekstuaalista että visuaalista propagandaa verkkosivustoillaan. On myös havaittu, että radikaali oikeisto onnistuu lisäämään yhteiskunnallista polarisaatiota verkon kautta, ja tämä voi vaikuttaa myös vaalituloksiin. Esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopassa 2019 Euroopan parlamentin vaalien alla useat ajatushautomot, kuten Globsec-raportti, havaitsivat, että verkossa levitetyt valeuutiset olivat yleisesti ottaen yhteydessä radikaalin oikeiston retoriikkaan, kuten "maahanmuuttokriittisyys" ja "nationaalismi ainoana ratkaisuna".

Normatiiviselta kannalta tarkasteltuna on tärkeää huomata, että internet mahdollistaa lähes rajattoman uutisten ja informaation levittämisen. Tämä voi tuoda mukanaan sekä demokratiariskejä että mahdollisuuden levittää väärää tietoa ja vihapropagandaa. Verkossa radikaali oikeisto voi helposti päästä käsiksi suuriin yleisöihin, ja tämä voi jopa selittää osaltaan niiden vaalivoittoja ja poliittista menestystä. Tässä kontekstissa on myös tärkeää tunnistaa, että verkkoalustat voivat toimia välineinä, jotka lisäävät poliittista polarisaatiota ja voivat jopa tukea radikaalien oikeistopuolueiden nousua valtavirtaan.

Vaikka tutkimuksessa on keskitytty radikaalin oikeiston käyttöön internetissä, on tärkeää huomioida, että nämä ilmiöt eivät rajoitu pelkästään Keski- ja Itä-Eurooppaan. Niiden vaikutukset voivat olla laajempiakin, ja vastaavat ilmiöt voivat ilmetä myös muilla alueilla. Tämän takia on välttämätöntä kehittää ymmärrystä siitä, miten radikaalit oikeistoliikkeet käyttävät internetin tarjoamia mahdollisuuksia, ja kuinka tämä voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin prosesseihin.

On myös huomattava, että verkkopropagandan teho ei perustu vain tekniikoiden käyttöön, vaan siihen, kuinka nämä ryhmät pystyvät luomaan voimakkaan yhteisön tunteen verkossa. Tämä yhteisö tuntee olevansa osa suurempaa poliittista projektia, ja he voivat kokea, että heidän toimintansa on osa laajempaa taistelua. Tällainen ideologinen yhteisö ei rajoitu pelkästään verkkosivustoihin ja sosiaaliseen mediaan, vaan se voi ulottua myös muille alueille, kuten musiikkiin, muotiin ja jopa elokuvakulttuuriin. Tämän vuoksi radikaalin oikeiston kulttuuri ja identiteetti voivat saada osakseen laajempaa kannatusta, mikä puolestaan voi vaikuttaa myös poliittisiin suuntauksiin.

Miten Nanoteknologia ja Eri Saasteet Vaikuttavat Pohjaveteen ja Maaperään
Miten Donald Trumpin perhevarallisuus ja liiketoimintaympäristö muovasivat hänen uransa ja julkisuuskuvaansa?
Miksi lapset valehtelevat ja kuinka käsitellä valehtelua?